Mökillä luonto on lähellä

Mökillä luonto on lähellä, mutta voiko se olla jopa liian lähellä? Voi, jos hiiri juoksee mun keittiössä. Eläimet on ihania ja mökillä niitä tulee seurattua ihan eri tavoin kuin kaupungissa. Mutta välillä niistä on vähän harmiakin.

Hiiret

En mä yhtään hiirtä ole mökin sisällä nähnyt, mutta rapinaa olen kuullut. Sekin riittää vilunväristyksien aikaan saamiseksi. En minä niitä pelkää ja saa ne tontilla pyöriä siinä missä minäkin, mutta mökin sisältä ne vois pysyä poissa. Mutta koska ne ei osaa lukea, en voi laittaa kohteliasta kylttiä, että pysykää pois! Harmillinen homma, joten torjuntaan on ryhdyttävä!

Yleensä me laitetaan hiirenloukkuja syksyllä heti, kun ilmat alkaa viilentyä. Niitä viritellään mökin välikattoon, sellaiseen kohtaan mihin tikapuilta ylettää kurottamaan. Korkealla tikkailla keikkuen luukku auki ja loukku sisälle. Siitä voi sitten helposti poistaa loukkuun jääneen hiiren, jotta se ei jää välikatolle viettämään elonsa jälkeistä aikaa. Jos se jää sinne pötköttämään, haju saattaa hetken päästä olla melkoinen.

Meillä on koko mökin kokoinen kylmätila mökin alla ja siellä hiiret viihtyy myös. Rapina kuuluu usein talon seinustoilta ja kun ensi lumi sataa, johtaa pikkuruiset jäljet tuonne mökin alle. Ja kai ne sieltä jostain löytää ne väylänsä myös sisälle. Tänne on usein tehty suklaaansoja ja sillä maukkaalla syötillä on saaliskin ollut melkoinen.

Mökissä sisällä on keittiössä perinteisesti ollut yksi loukku kaappien alla. Paikka on tuo, koska syksyllä, kun kaappien alta imuroi, voi kuulua epäilyttävää rapinaa. Leivänmuruja ne ei ole, enkä ole ihan kamalan tarkasti halunnut tutkia, että mikä sieltä imurinletkuun rapisee. Varmuuden vuoksi on loukku viritetty keittiöönkin.

On meillä sellainen pistorasiaan kytkettävä hiirien karkoitinkin, mutta yhtään en osaa sanoa toimiiko se.

Jos mun ois pakko, niin kyllä minä saisin ne loukut viritettyä ja tyhjentäisinkin ne, koska eihän sitä hiirtä siihenkään vois jättää. Onnekseni minun ei tarvitse, vaan Aviomies hoitaa tämän ja Teinikin on alkanut ottaa hommaa vastuulleen. Lisään siis hiirenloukkujen tyhjentämisen listaan asioita, joita minun ei tarvitse mökillä osata. Tähän mennessä siellä on ollut moottorisahan käyttö, joten ei ole onneksi ihan kovin pitkä lista.

Puput

Nämä ne vasta nättejä elukoita onkin, mutta ne syö mun pensaat! Esimerkiksi Norjanangervo on niiden herkkua ja jos oon ymmärtänyt oikein, se kukkiin vain edellisen vuoden versoilla. Ikinä ei kerkeä tulemaan edellisen vuoden versoja, kun jänöjussi popsii kaikki kesän aikana kasvaneet oksat.

Muuta haittaahan pupuista ei ole, joten pensaiden ylle, kun virittää verkot niin niiden kanssa pitäisi pärjätä. Verkot ei ole kovin nättejä, joten mietin sellaisia verkko/jouluvaloyhdistelmiä. Saatan sellaisen askarrella, laitan tänne sitten kuvia.

Kauriit

No nämä ne vasta nättejä elukoita onkin! Mutta kun nekin tuppaa syömään kasveja pihamaalla. Eikä nämä kaksi viimeksi mainittua tuholaista edes ole samankokoisia, bambit ylttää vähän ylempiinkin pensaan oksiin. Eli Norjanangervo ei kuki edes yläoksiltaan. Nämä ei onneksi ole niin paljon meidän pihalla pyörineet, että olen voinut jättänyt suojaumistoimet vain pieniin pensaisiin. Katsotaan jos tilanne muuttuu.

Muut eläimet

Orava pentele syö pikkulintujen eväät. Yritettiin estää moinen toiminta laittamalla lintujen ruoka häkin sisälle ja häkki vielä korkealle tikunnokkaan. Liukkaan, metallisen tikunnokkaan. Postasin tuosta vekottimesta kuvan Mökkieloa Instagram ja Facebook tileillä ja heti sain kommentteja, että ei tule toimimaan. Muilla mökkeilijöillä oli ollut samanlaisia virityksiä ja orava oli kuulemma nauranut niiden juurella just ennen kuin kiipesi ketterästi ylös ja vei kaiken sapuskan. Noh, katotaaan toimiiko tämä meillä.

Muitakin eläimiä näyttäisi jäljistä päätellen riittävän. Piha on välillä mökille tullessa sen näköinen, että ruuhkaakin on saattanut olla. Naapurustossa on osalla vakituisista asujista riistakameroita ja niihin on tallentunut niin villisikoja, kuin karhukin. Eläinten jälkien tutkiminen on mulle ihan outo harrastus, eikä ihan kamalasti muistu kouluajaltakaan opit erilaisista jäljistä mieleen. Paitsi se, että kettu jättää helminauhan jälkeensä. Sellainenkin on pihassa näkynyt.

Kesälläkin luonnosta on välillä harmia, lue tuumailuja tästä.