Metsäisen riistakeiton kanssa sopii vaalea tai tumma leipä.

Metsäinen riistakeitto on tosi hyvää!

Kaikki keitot ovat maukkaita, mutta toiset on vielä maukkaampia. Tämän metsäisen-riistakeiton salaisuus on sulatejuustossa. Muuten se on kuin muutkin keitot. Kun tekee oikein hyvän keittopohjan, jota hauduttelee sopivan kauan niin, metsäinen riistakeitto on tosi hyvää.

Ohje 4:lle hengelle

  • Riistakäristystä, pakastepussi, missä joku 500 g käristystä
  • 1 sipuli
  • suppilovahveroita, joku 100 g tai pakasterasiallinen
  • voita käristyksen paistamiseen
  • lihalientä, 5 dl nestettä + 1 lihaliemikuutio
  • koskenlaskija sulatejuustoa, tähän sopii hyvin joku pippurinen
  • 6 perunaa (tai enemmän jos on isoruokaisia syöjiä)
  • porkkanaa, jos haluaa

Selostusta

Ensin laitan keittopohjan tulille. Lisään kattilaa viisi desiä vettä ja sinne yhden lihaliemikuution. Pienin sopivan kokoisen sipulin ja laitan silpun kattilaan. Heitän joukkoon noin kymmenen maustepippuria ja jätän porisemaan ihan pienelle tulelle. Minä en tykkää kauheasti sipulista, muuta kuin hyvin kypsyneenä ja tässähän se toteutuu. Siksi tuota sipulia voi olla minunkin makuun ihan reilusti.

Metsäinen riistakeitto käy ihan juhlaruuasta, sopii talkoisiin tai vain tiistain illalliseksi.
Metsäinen riistakeitto käy ihan juhlaruuasta, sopii talkoisiin tai vain tiistain illalliseksi.

Sitten kuorin perunat ja porkkanat ja pienin ne normaalin keittovihanneksen kokoiseksi. Alkuperäisessä reseptissä ei ole porkkanaa, mutta minä tykkään siitä, joten sitä on varmaan joka keitossa mitä teen.

Sienistä tulee metsäinen osuus

Suppilovahveroita meillä on pakkasessa, niin paljon, että niitä riittää ihan keittoon asti. Kesäisin muhun iskee yleensä sienihulluus, joten sieniä kertyy todellakin omiksi tarpeiksi.

Sulatan sienet ja painelen niistä ylimääräisen nesteen pois siivilässä. Olen ennen pakastamista paistanut niistä liian nesteen jo pois, joten en paista niitä enää uudestaan. Kun sienet on valuneet, saksin niitä siivilässä vähän pienemmäksi, mutta tämähän nyt ei varsinkaan ole pakollista. Niitä voi syödä ihan kokonaisinakin keitossa.

Käristyksestä taas riistainen osuus

Tähän keittoon käytän ihan tavallista riistakäristystä, jota myydään pakasteena. En raskisi tehdä tätä poronkäristyksestä. Poro on raaka-aineena niin hyvä, että sen makua ei minusta pidä peittää millään.

Ruskistan käristyslihat pienessä voimäärässä ja annan kypsyä hetken paistinpannulla, joku kymmenen minuuttia. Sen jälkeen kippaan ne keittopohjan sekaan. Samalla lisään perunat ja porkkanat ja nämä kaikki saa sitten porista hiljalleen niin kauan, että perunat ja porkkanat ovat kypsiä.

Kuori ja pieni kasvikset ja sulata sienet. Koskenlaskijajuuston voi pieniä paloiksi.
Kuori ja pieni kasvikset ja sulata sienet. Koskenlaskijajuuston voi pieniä paloiksi.

Pienin kokonaisen koskenlaskija juustokuution pieniksi paloiksi ja lisään kattilaan. Hämmentelen vähän, jotta juusto lähtee sulamaan. Viimeksi käytin viherpippuri koskenlaskijaa ja se passasi tosi hyvin tähän keittoon. Sopivan lämmin potku, mutta ei liika tulinen. Ja siinä se olis. Tämän kanssa sopii tuore vaalea leipä.

Hyvä keittopohja syntyy, kun kypsentää sipulia lihalimessä oikein pitkään.
Hyvä keittopohja syntyy, kun kypsentää sipulia lihalimessä oikein pitkään.

Alkuperäinen resepti on kirjasta nimeltä Lauantai lautasella, Herkuttelua ystävien kanssa.  Sen ovat tehneet Tiina Rantanen, Timo Viljakainen, Liisa Helasto ja Eeva Puhakainen. Siinä keittoon lisätään lopuksi vielä leipäjuustoa, enkä oikein edes tiedä miksi en ole sitä kokeillut. Olenko itse ennakkoluuloinen vai luulenko (turhaan?), että ruokaseurani olisi ennakkoluuloinen keiton ja leipäjuuston yhdistämiseen. Korjaankin asian seuraavalla kerralla ja testaan rohkeasti!

Kun etsin äsken kirjasta tekijöitä, huomasin, että kirjassahan on signeeraus etukannen sisällä. Keep on cooking ja allekirjoituksena lukee Tiina. Lieneekö itse tekijän nimikirjoituksella varustettu opus? Päätän uskoa niin.

Toinen maukas talviruoka on suppilovahvero-porokeitto. Tähänkin tulee koskenlaskijaa.

2 kommenttia

  • mammeli

    Blogiasi on mukava lukea, koska kirjoitat siinä mökkeilyn ”velvollisuuksista”, mutta myös mukavista asioista joita mökillä voi tehdä. Itse olen ollut vuosikymmeniä mökin omistajana ja usein mökilllä käynnit ovat olleet enemmän työleirejä. Yritän kirjoituksiesi mukaisesti jatkossa löytää myös mukavia luppohetkiä. Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että saunaa ja hyvää ruokaa ei voita mikään. Mökillä ne maistuu jotenkin erityisiltä.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *