Kategoriat
Luonto Mökkielämää Ruokaa Syksy Tuumailuja

Vielä yksi kirjoitus sienistä!

Ensin jauhan huussista ja nyt sienistä. Lupaan, että lopetan tämän jälkeen. Viimeinen lajike on noussut metsään, eli suppilovahvero. Joten vielä yksi kirjoitus sienistä ja sen jälkeen siirryn syyspuuhiin ja kohti talvikautta.

Ennen meidän mökin ostamisesta en sienestänyt. En toki tehnyt montaa muutakaan juttua, joita teen nyt, Mutta sienestys on tullut jäädäkseen, sen voin sanoa. Marjojen poimiminen on liian pientä piperrystä, mutta sienet on helppoa poimittavaa ja kori täyttyy nopeasti. Meillä on onneksi mukavia mökkinaapureita, jotka ystävällisesti auttoi mua alkuun ja antoi monenlaista vinkkiä. Tässä pari heidän vinkkiä ja muutama ihan mun oma juttu.

Suojautuminen

Tänä kesänä on ollut kaikenlaista ötökkään ihmisen riesan ja tähän viimeiseen sienestyskohtaan osuu hirvikärpästen aikakausi. Ällöttäviä otuksia ja valitettavasti meillä niitä myös esiintyy, koska alueella on peuroja ja peurojen syöttöpaikka. Syöttöpaikan lähellä on hyvät sienimaastot, joten pakkohan sinne on mennä. Ei niitä sieniä sinnekään voi jättää!

Itse suojaudun hirvikärpäsiä vastaan ottamalla metsään mukaan Aviomiehen.

Itse suojaudun hirvikärpäsiä vastaan ottamalla metsään mukaan Aviomiehen. Jossain nääs luki, että hirvikärpänen hahmottaa porukasta sen kookkaimman, luulee sitä hirveksi ja tarrautuu sitten siihen. Minä olen 160 centtiä ja Aviomies paljon pidempi, joten olen periaatteessa turvassa.

Hirvikärpäsiä vastaan auttaa teepuuöljy.
Hirvikärpäsiä vastaan auttaa teepuuöljy.

Jos taas Aviomies ei ole tarjolla hirvikärpäsen syötiksi, käytän tiivistä pipoa ja Tea Tree öljyä. Se haisee ihan kamalalta ja sitä kun tupsuttelee korvanjuureen, kuin parhainta parfuumia konsanaan, sen pitäisi pitää hirvikärpäset loitolla. Ja minusta tässä on ihan oikeasti perääkin. Pidän tuota pikkuista purkkia mukana metsässä ja lisään sitä tarpeen mukaan, koska haju haihtuu nopeasti. Onneksi haihtuu, koska kukaan ei käyttäisi tätä, jos haisisi tältä vielä seuraavanakin päivänä. Sama aine toimii ohjeen mukaan myös akneen ja hilseeseen, että ei mikään turha purkki.

Mistä niitä sieniä sitten löytyy?

Ihan vaan metsään menemällä ei välttämättä onnistu. Tai minä en olisi onnistunut. Sain apua ja opastusta sekä ensimmäisiin sienipaikkoihin kuin ensimmäisiin sieniinkin liittyen. Ihana äiti ja ihana mökkinaapuri auttoivat, koska alottaessani en tunnistanut kuin sen ilmeisen – eli kärpässienen. Aloitin ekana pelkillä suppilovahveroilla, koska niillä ei voi mennä pieleen. Niillä on tunnistettava kellertävä jalka ja niiden tyylisiä sieniä ei ole muita, eikä varsinkaan myrkyllisiä. Niitä kun poimin pari syksyä, uskalsin laajentaa herkkutatteihin, joka myös on helppo tunnistaa ja myrkyllisiä lajeja ei ole tarjolla. Tänä syksynä mukaan on tullut jo karvarousku, eli olen periaatteessa siellä minne halusinkin.

Tavaroita ei kannata jättää hetkeksi mättäälle, niitä ei löydy enää ikinä.
Tämä sienipaikka paljastuisi, koska olen jättänyt korini mättäälle.

Minä olen sienipaikoistani nuuka ja piilottelen niitä parhaita apajia kaikilta. Noh, mun sienistä innostuneet ystävät saavat kyllä niistä myös nauttia, mutta vasta, kun olen ensin poiminut itselleni tarvittavan määrän sieniä. Kamala ihminen. Mun mökkinaapuri on ihana, ystävällinen ihminen, joka heti neuvoi minut ihan mahtaviin sienipaikkoihin. Tai mistäs minä sen tiedän! Voihan olla, että hänelläkin on vieläkin parempia paikkoja, joista minulla ei ole vielä tietoakaan. Mutta hän onkin mökkeilyt tuolla alueella parikymmentä vuotta, minä vasta viisi. Löydän kyllä aikojen saatossa ne kaikki paikat, minkä jälkeen minullakin on varaa vinkata uusillekin tulokkaille muutama hyvä kohtaan.

Pari vinkkkiä turvallisuudesta

Ihan tärkein vinkki, kaikista vinkeistä on, että puhelin ja autonavaimet pitää olla vetoketjullisessa taskussa, jossain itsessään kiinni olevassa vaatekappaleessa. Eikä sitä pusakkaa, missä ne avaimet on, pidä ottaa pois ja laskea jollekin mättäälle. Sitä ei löydy sitten enää ikinä! Tai ehkä ensi syksynä, uudella sienireissulla.

Autonavaimet ja kännykkä laitetaan taskuun ja takki pidetään päällä.
Autonavaimet ja kännykkä laitetaan taskuun ja takki pidetään päällä.

Avaimia en ole onneksi ite hukannut metsään, mutta yhden puoliksi suppilovahveroita täynnä olevan muovipussin kyllä. Ihan vähäksi aikaa laskin sen maahan ja kävin ihan vähän vaan poimimassa toisesta kohtaan, toista sientä, toiseen pussiin. Sitten ihan vähän jatkoin matkaa, enkä ikinä enää löytänyt sitä mätästä mihin se pussi jäi. Syyllistyin roskaamiseen ja olen siitä vielä enemmän pahoillani kuin siitä, että menetin ne sienet.

Toinen vaaranpaikka metsässä on tuo sieniveitsi. Kun aloittelin sienestämistä, en ollut paljon metsässä käveleskellyt, kun ei ollut paljoa moinen touhu kiinnostanut. Ei kyllä vieläkään kiinnosta, jos siihen ei liity joku tehtävä, kuten sienestys. Ihan ensin pitää vaan opetella kävelemään siellä metsässä, koska eihän ne kaikki sienet siinä polulla kasva. On koloja ja kiviä ja juurakkoa. Sitten kun siihen yhdistää sieniveitten ja hämärtyvät illat ja jo vähän väsyneen mielen, niin varovainen saa olla. En ole ikinä kyllä lukenut otsikkoa, että ”sienestäjä puukotti itseään vatsaan”. Joten herää kysymys, että onkohän tämä murhe vain minun murhe…

"Sienestäjä kaatui sieniveitseen", sellaista otsikkoa ei onneksi ole nähty.
”Sienestäjä kaatui sieniveitseen”, sellaista otsikkoa ei onneksi ole nähty.

Pelkään keväisin käärmeitä, mutta en syksyllä. Outoa vähän tämäkin, koska eihän ne otukset mihinkään ole kesän aikana hävinneet. Keväällä päästelen korvasienimetsässä lallatellen ja kepukalla maata paukuttaen. Tällä ois tarkoitus ajaa nuo ikävät otukset matkoihinsa.  Muita eläimiä en pelkää. Luulen, että on super-epätodennäköistä, että karhu tai susi just sille mun reitille, juuri meidän metsässä osuisi.

Pari yleistä huomiota

Oikein kun tehokkaasti kerää, kannattaa asettautua leveään haara-asentoon. Silloin ei tallaa sieniä, vaan voi ulotella samasta paikasta niin pitkälle kuin vain ikinä ylettyy. Suppilovahverot varsinkin kasvaa kavereiden kanssa, joten jos näkee yhden, niin on siinä niitä muitakin.

Leveä haara-asento ja sienet talteen, muista poimia kaikki!
Leveä haara-asento ja sienet talteen, muista poimia kaikki!

Ja kaikki sienet pitää kerätä. Jos on ylimielinen ja jättää sieniä keräämättä haaveillessaan jostain suuremmasta mättäästä, saattaa metsien jumalan Tapion vaimo Mielikki suuttua. Etkä enää sinä syksynä löydä sienen sientä! Tästä musta ainakin välillä tuntuu, kun olisin jo tulossa metsästä pois ja matkalla autolle koko ajan vaan tulee uusia sieniä vastaan. Ilta pimenee ja ruoka on laittamatta, saunan lämmityksestä puhumattakaan, mutta ohikaan ei uskalla kävellä. Parempi ottaa varman päälle ja pitää sieni onni mukana.

Suppilovahvero on mun lempisieni (tänään, huomenna joku muu) ja siksi siitä on täällä jo kaksi reseptiä. Maista piirakkaa ja keittoa.

Kategoriat
Askartelut Mökkielämää Remonttia Syksy

Huussi on pakollinen

Siellä se huussi siintää ilta-auringossa ja odottelee tyhjennystä. Hah! Onneksi ei oo minun vuoro. Huussi on pakollinen mökillä. Ilman sitä ei pärjää. Ajattelin siis kirjoittaa huussin sisutuksesta ja kaikista hauskoista tuunauksista, joita sinne on viritetty. Mutta samalla voi kirjoittaa ihan vähän siitä muustakin sisällöstä.

Huussin tyhjennys

Huussia on pitänyt tyhjentää tiheästi viime aikoina. Aikaisempina vuosina riitti varmaan sellainen pari kertaa vuodessa. Nyt tuntuu, että neljä kertaa on lähempänä totuutta. Syy on ollut korona. Kun mihinkään ei ole voinut matkustaa, niin ollaan oltu mökillä. Heti kun vähän maailma vapautui, niin ystäviä on ollut meillä mökillä. Koska viikonloppuja on tullut vietettyä mökillä moninkertainen määrä normaaliin vuoteen, ollaan saatu monta asiaa valmiiksi ja samalla tietysti huussin säiliökin on saanut täytettä. 

Minä lapioin silloin, kun on minun vuoro, koska naisetkin voi tyhjentää huussin.

Huussin tyhjennys ei ole mikään kamala homma, kun mökillä on huussissa kunnon säiliö. Neste valuu erilliseen kanisteriin ja muu tavara jää kuorikkeen kanssa isoon säiliöön. Sieltä sen sitten lapioin pikkuruisella kenttälapiolla luukusta ulos. Minä lapioin silloin, kun on minun vuoro, koska nainenkin voi tyhjentää huussin.

Somistusta

Ja sitten siihen sisustukseen.  Jossain mökkikirjassa vinkattiin, että sininen väri pitää kärpäset loitolla. Täysin sininen huussi kuullosta vähän karmealta, joten me tehtiin kompromissa ja vedettiin sinistä puoleen seinään. Toinen puoliska sitten valkoisella. Huussille mennessä kävelen vanhan vessan ohi ja mietin usein, että miksi niitä ei ennen vanhaan koskaan maalattu! Ne oli sellaisia pieniä, ikkunattomia, tummia ja haisevia laatikoita. Sellainen meidänkin vanha huussi on. On siis edelleen, koska siinä se vieläkin tontilla nököttä.

Vanha huussi seisoo saman polun varrella uuden huussin kanssa.
Vanha ja uusi sulassa sovussa saman polun varrella.

Mutta valkoinen väri tekee huussista valoisan ja puhtaan oloisen. Näkyyhän siinä hämähäkit ja kaikenlaiset yökiitäjät selvemmin kun siellä vanhanaikaisessa, tummassa laatikossa. Ei haittaa kovinkaan kovasti, huidon niitä sellaisella pikku harjalla pois. Siivoukseenhan tämmöisessä kopissa ei kauaa mene, pikku harjalla huitoo hämähäkit pois ja isommalla harjalla ja kihvelillä roskat pois lattialta. Maton puistaa ulos ja putsaa portaat. Valmista. Hämähäkkejäkin huidon pois sen mukaan, onko mökille tulossa niitä kammoksuvia (tai ulkohuussia vierastavia) vieraita vai ei. Se nyt vaan on tosi asia, että hämähäkkejä siellä aina välillä näkyy.

Verhotanko melasta

Verhotanko on tehty vanhasta melasta, joka oli mökillä jo valmiina. Jos meillä joku soutelisi – mitä ei kukaan koskaan tee – ei siinä kyllä melalla ohjattaisi venettä oikean suuntaan. Joten se jouti ihan hyvin verhotangoksi. Se vain maalattiin valkoiseksi ja tehtiin siihen somisteeksi raita sinisellä.

Verhotanko on tehty vanhasta melasta, valkoista maalia vaan päälle.
Verhotanko on tehty vanhasta melasta, valkoista maalia vaan päälle.

Netistä löytyi muutenkin hauskoja ohjeita verhotangon koristeeksi. Tuohon laitettiin naulakkokoukku, koska kyllähän vessassa pitää pysytä käsilaukku ripustamaan naulakkoon. Ja verhot tankoon  ostin jostain kirpputorilta. Ne ei taida olla ihan uudet, kangas on ainakin hyvin pehmennyt ja ohentunut, mutta sopii tuollaiseen huussiin hyvin. Ikkunalaudalle vaihdan kukkasia, silloin kun muistan. Kukkapurkkina toimivat snapsilasit löytyi mökiltä valmiina ja koska itse löysin kirpputorilta feikki Ultimatuulet, nuo sai väistyä vessan somisteeksi. Kukkina nuo havut onkin hyvä valinta, kun niitä ei tarvitse olla joka viikonloppu virittelemässä. Ahkera, mutta toisissa asioissa taas vähän laiska, on tämän mökin emäntä.

Taidetta seinällä

Oon säilyttänyt joitakin tavaroita ikuisuuksia. Esimerkiksi teatterikiikareita, yhtä vanhaa Ikean eteisen kaappia, kullanvärisiä kaapin vetimiä (10 kpl) ja tuota huussin seinälle päätynyttä keiju-julistetta. Noista edellä mainituista olen ihan varma, että Ikean kaappia en tule koskaan enää tarvitsemaan, muille voi vielä olla käyttöä. Keiju-juliste nyt pääsi jo seinälle ja vieläpä vanhoissa kehyksissä, jotka olen hankkinut vuonna 2006. Silloin niissä oli kuvia juustoista…. Niitä on pitänyt takaa vähän jesarilla korjata, että pysyvät kasassa. Luulen, että tämä tulee olemaan noiden kehysten viimeinen sijoituspaikka, jos ei sitten teini ehdottomasti halua niitä ekaan omaan kotiinsa viedä.

Lempitaiteilijani teos koristaa huussin seinää.
Lempitaiteilijani teos koristaa huussin seinää.

Toinen juliste on ihan upouusi tai ainakin melko uusi. Se on koulussa tehty taideteos, jonka inspiraationa on toiminut PokemonGo. Se on mun lempitaulu, ihan kaikista tauluista mökillä tai kotona. Syynä lienee läheinen suhde tuohon taitavaan taiteilijaan, jota nykyään teiniksi kutsun.  

Kalusteet

Käsienpesualtaan alla oleva kaappi oli mökillä valmiina. En enää edes muista minkä värinen se aluperin oli, mutta siitä hiottiin ja hinkattiin maalia pois ja se sai sitten jäädä sellaiseksi. Siinä on justiinsa sopivasti säilytystilaa vessapaperille ja kuorikepussille. Sille sopii pariksi tuo huussikuorikkeelle tarkoitettu tynnyri, mikä taas löytyi jostain kirpputorilta. Jos jostain löytyisi tuollainen toinen, ostaisin heti. Kuoriketta kaavitaan vanhalla jauhokauhalla, sellaisella ihanalla, puisella, itse tehdyllä.

Huussin kalusteet on pääosin vanhoja ja kirpputorilta löydettyjä.
Huussin kalusteet on pääosin vanhoja ja kirpputorilta löydettyjä.

Pesualtaan hana on vanha, mutta itse allas on uusi. Kalusteet ei siis ole maksaneet paljon mitään ja se on hyvä, ihan vaan siksi, että pihallahan ne on koko ajan, vaikka ovatkin katon alla. Talvella on kosteaa ja välillä kesälläkin. Ei ne nyt heti miksikään mene, mutta vaikka menisivätkin, niin eipähän harmittaisi.

Sähköt, valot ja vesi

Huussi on silleen moderni, että sinne tulee sähköt ja samalla tietysti valot. Uutena ostettu lamppu sopii vanhaan tyyliin ja talvella ei oo niin kylmä istua, kun voi laittaa lämmittimen puhaltamaan.

Sähköt, valot ja vesi, mitä muuta vois huussiin haluta!
Sähköt, valot ja vesi, mitä muuta vois huussiin haluta!

Vesi nousee järvestä pumpulla huussille kesäisin. Ennen kuin sitä vettä virtasi, kädet pestiin ämpärissä ja toimihan sekin. Mutta kyllä hanasta virtaava vesi on mahtava asia, virtasi se sitten saunalla, keittiössä tai huussin kraanasta.

Muuta sälää. Ja Regina

Lattialla oleva matto on mummuni kutoma. Niitä oli alun perin kaksi, mutta sen ensimmäisen vei hiiri pesänlämmikkeeksi ihan ensimmäisenä talvena mökillä. Ne ei varmaan oikein tajunneet, että me oltiin tultu tontille ja niiden valtakausi oli ohi. Luulivat, että voivat talven taas hillua miten sattuu, pitää bileitä isossa mökissä ja repiä mun tekstiilejä. Toisena talvena oli hiirenloukkujen lähettämä viesti mennyt jo perille ja mun matot on saaneet olla rauhassa.

Rottinkinen lehtikori kätkee sisäänsä Reginan.
Rottinkinen lehtikori kätkee sisäänsä Reginan.

Ainoa asia mistä en huussissa oikein tykkää on rottinkinen lehtikori. Rottinki ei ole mun juttu, olkoon kuinka trendikästä tahansa. Pitääkin pistää se Toriin, ennen kuin rottinki buumi menee ohi ja kyllä sen joku trendien allonharjalla surffaileva ihan varmasti ostaa. Jos ei muuten mene kaupaksi, annan lehtikorin sisältä löytyvät vanhat Reginat kaupan päälle ja varmasti alkaa kiinnostamaan!

Huussista löytyy muitakin juttuja, koska onhan se tärkeä kapine mökillä. Lue tästä lisää.

Kategoriat
Mökkielämää Ruokaa Syksy

Reuben-leipä sisältää hapankaalia

Jos et tykkää hapankaalista, kannattaa testata tätä! Reuben-leipä sisältää hapankaalia ja maistuu hyvältä. Jos joku suhtautuisi hapankaaliin epäileväisesti, niin tällä reseptillä sitä olisi helppo testata.

Reuben-leipä

Vaaleaa vuokaleipää, leikataan paksuhkoja, isoja palasia

Juustosiivuja, Emmeltal tai joku muu vähän vahvempi maku

Kinkkua, paksuhkoja, reiluja siivuja

Hapankaalia

Sinappikurkkusalattia

Maustettua majoneesia

Selostusta

Olen tehnyt tätä nyt kahdelle eri porukalle iltapalaksi ja ajatellut, että teen sitä tänne ohjeen. Kummallakin kerralla kerkeen ottamaan kuvat vain noista aineksista. Kun leivät on valmiit, nostan ne pöytään niin nopsasti, että en muista enää ottaa kuvia. Molemmilla kerroilla vieraat on tykänneet. Eihän tämä vastaa tarkasti alkuperäistä Reuben-leipää, mutta mitä sitten.

Ainekset Reuben-leipää on simppelit ja ohje helppo.
Ainekset Reuben-leipää on simppelit ja ohje helppo.

Leivät leikkaan aika paksuiksi paloiksi ja voitelen niitä toiselta puolelta ihan vähän voilla, jotta ne on helppo paistaa, eivätkä jää pannuun kiinni. Toiselta puolelta taas voitelen ne majoneesillä. Majoneesin päälle laitan juustosiivut. Tykkään käyttää tähän Emmeltalia, koska se on vähän vahvempaa kuin meillä normaalisti kaapista löytyvä Edam. Mutta tuo jälkimmäinenkin käy aivan hyvin.

Juuston päälle laitan reilusti hapankaalia suoraan rasiasta. En lämmitä sitä mitenkään, koska se lämpenee sitten myöhemmin pannulla. Mutta ei siitä siinä kuumaa tule, joten jos tahtoisin oikein kuumia leipiä, vaikka ulkona tarjottavaksi, käyttäisin hapankaalin mikron tai kattilan kautta.

Hapankaalin päälle tulee kinkkua. Netin ohjeissa reseptissä käytetään pastramia ja Lidlin alkuperäisessä reseptissä joulukinkkua!! Tätä meinaan kokeilla sitten tapaninpäivänä. Kinkkuakin voi olla ihan reilusti, niin tästä tulee aivan täysi ruoka.

Sitten vielä päällimmäiseksi sinappikurkkusalaattia. Paljon tai vähän, sen mukaan tykkääkö vai ei. Jos kaapissa ei olis tuota, vois laittaa vaikka vaan suolakurkkua, se vois sopia tosi hyvin.

Tämä kuva on Lidlin ohjeesta, kun omat voileivät syötiin ennen kuin kerkesin kuvaamaan.
Tämä kuva on Lidlin ohjeesta, kun omat voileivät syötiin ennen kuin kerkesin kuvaamaan.

Voi-majoneesi-juusto-hapankaali-kinkku-kurkkusalaatti. Sitten laitan toisen leipäviipaleen päälle ja nostan koko homman paistinpannulle. Laitan pannullekin yleensä vielä vähän voita, jotta leipä ei jää kiinni. Leipiä mahtuu yleensä kaksi per paistinpannu. Koko homman päälle asetan lautasen tai kattilankannen painoksi, jotta ainekset tarttuisi toisiinsa. Lasken lämpöä ja annan paistua pannulla niin, että leipä ruskistuu. Käännän käyttäen apuna lastaa ja välillä pitää kädelläkin tukea, että homma pysyy kasassa. Sitten vain paistan toiseltakin puolelta ja valmista tuli. Nostan isolle leikkuulaudalle ja halkaisen keskeltä kahtia. Nam-Nam!

Ruokavaliot

Kasvisruokaa tästä ei tule, koska idea kärsii ilman kinkkua. Mutta glueteiiniton taitaisi olla mahdollinen, jos käyttää glueteiinitonta leipää ja tarkistaa esim. kurkkusalaatiin sisällön. Minä en ole tarkistanut, joten en voi luvata, että ois sopiva keliaakikolle. Pahoittelut :=)

Toinen super helppo iltapala on Tortillapelti, katso resepti tästä.

Kategoriat
Askartelut Mökkielämää Syksy Tuumailuja

Saunominen. Onko mitään parempaa!

Pihaa ei voi hoitaa talvella, eikä sienestää. Remonttihommat ovat jäässä, konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Mutta joitakin asioita voi tehdä mökillä ympäri vuoden. Ja tämä on yksi niistä. Saunominen, onko mitään parempaa! 

Meidän sauna on vinossa ja vähän ruma. Rumuus ei välttämättä näy ulkona, jos seisoo sopivan matkan päässä tai ilta-aurinko kultaa punamultaisen maalin. Mutta jos menee lähellä, näkee ilman silmilasejakin, että joka kantti kaipaisi kohennusta. Mutta löylyt on hyvät, joten ketään ei kamalasti haittaa pieni rumuus. Sauna on edellisen omistajan peruja ja meillä on sille purkutuomio jo kirjoitettuna. Siinä ei toki ole päiväystä, joten sauna voi joutua työn alle ensi vuonna tai viiden vuoden päästä tai ei ehkä koskaan. Mutta koska löylyt ovat hyvät, voimme odottaa sen tuomion kanssa.

Ulkokuori

Sauna on tehty samassa paikassa olleen riihen vanhoista hirsistä. Sillä on siis kaunis, vanha tarina. Jos oikein haluaisin romantisoida, voisi ajatella, että hirret oli varmaan kaadettu tuolta tontilta. Ja joku oli ne käsin siinä veistänyt hirsiksi ja siitä sitten rakennettiin riihi. Sen verran koko hommassa on historiaa, että ei nuo hirret polttopuuksi joudu, kun se joskus puretaan. Se saa mennä Toriin myyntiin ja joku saa siitä kelpo kesäkeittiön rungon tai piha-aitan.

Sauna on tehty vanhoista hirsistä, jotka kuuluivat samassa paikassa olleeseen riiheen.
Sauna on tehty vanhoista hirsistä, jotka kuuluvat samassa paikassa olleeseen riiheen.

Onhan se sauna söpö, tuollainen punainen tupa ja perunamaa tyylinen rakennus, missä sammal kasvaa katolla. Siinä on pieni terassi, mihin voi kasata polttopuita, moottorisahan, 30 kappaletta heinäseipäitä ja kaikenlaisia tavaraa ja työkaluja sateensuojaan. Kukaan ei koskaan oikein istu siinä, koska siihen ei ole vielä nikkaroitu passelia penkkiä. Aikaisemmin siinä oli rottinkinen sohvaryhmä, vanhan omistajan peruja, mutta se jouti myös Toriin myyntiin. Onneksi rottinki on nykyään niin mahottoman muodikasta, että ei mennyt viittä minuuttia, kun joku jo ilmoitti haluavansa sen itselleen. Saunasta vilvoitteluun se rottinki ei sovi. Jos et usko, niin kokeile istua siinä paljaalla takapuolella.

Syy saunan purkutuomiolle on halu saada uusi sauna, missä olisi myös yksi makuuhuone. Silloin mökillä voisi samaan aikaan yöpyä enemmän porukkaa. Halvemmaksi toki tulisi vuokrata asuntoauto pihaan niille viikonlopuille, kun meitä olisi oikein monta. Mutta eipä tuo nyt ole just tällä hetkellä rakentumassakaan, joten suunnitelmakin kerkeää hahmottumaan.

Hitaasti lämpiävä sauna

Täällä saunominen on mukavaa varmaan osin siksi, että se vie pitkän aikaa. Sauna ei lämpene hetkessä, varsinkaan talvella. Meillä tulee vesi järvestä pumpulla kesäisin, mutta talvella vedet pitää kantaa järvestä. Ei se ole mikään älytön homma, varsinkin kun pitää avannon auki. Silloin vettä voi vain kaapaista ämpäriin. Jos avanto ei pysy auki, vettä pumpataan keltaisella, muovisella pumpulla ja se on ärsyttävä vekotin. Liian suuri mun käteen, joten parasta kun yritän pitää sen avannon auki. 

Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.
Löylykauhaan on tehty varsi jostain oksan käkkyrästä.

Toiset nauttii saunan sytyttämisestä, ihan siitä tulitikun raapaisusta ja siitä, että tuohi syttyy palamaan. Minä hoidan nuo hommat nopeasti, puut pesään ja tulta perään. Tykkään sen jälkeisestä hetkestä. Sauna alkaa lämmetä ja minä voin hetken touhuta jotain olematonta ennen uuden pesällisen lisäämistä. Ihan lempihommaani on rikkaruohojen nyppiminen. Lumi on meidän alueella maassa noin marraskuusta maaliskuuhun, joten ainakin seitsemänä kuukautena vuodessa maa on paljas ja pääsen toteuttamaan tätä lempipuuhaani. Puiden lisäämistä odottaessa ei enää pidä tehdä mitään kovin tärkeää, enemmänkin sellaista käveleskelyä ja tuumailua. Sitä haahuilua, mistä kirjoitin kerran aikaisemmin.

Mökkisuihku

Ostin aviomiehelle lahjaksi sellaisen mökkisuihkun. Vastustin sitä vähän ja ajattelin, että ostetaan nyt, mutta minä en sitä varmaankaan tule käyttämään. Mikään ei ole mukavampaa kuin vatipesu mökkisaunassa. Se viimeinen kohta, kun saa kaataa koko ämpärillisen sopivan lämmintä vettä päälleen. Toisille se vika ämpäri pitää olla täynnä viileää ja toisille tosi kuumaa vettä. Ihanaa. Mutta kuka viitsii kantaa talvella perjantaina töiden jälkeen monta ämpäriä per saunoja vettä järvestä? Jos käytössä on mökkisuihku, yhdellä ämpärillisellä per tyyppi pääsee tosi pitkälle. Joten olen muuttanut mieleni tämän asian suhteen ja suosittelen mökkisuihkua kaikille. Ja lehtipuhallinta! Jos lukija ajattelee, että ne lehdet pitää pakosta käsi pelillä rapsutella pihamaalta, niin ei tartte, puhaltelu on mahtavaa puuhaa. Tulipa tämäkin nyt sanottua.

Mökkisuihku on kätevä, vaikka sangollinen vettä on vielä parempi.
Mökkisuihku on kätevä, vaikka sangollinen vettä kaadettuna päälle on vielä parempi.

Nikkarointia

Saunalle on aviomies nikkaroinut kaikkea kivaa. Heinäseipään jämästä tuli pukeutumistilan naulakko. Heinäseiväs on halkaistu kahtia ja siihen lisätty nupit, aika yksinkertainen kikka.

Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.
Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.

Vanhasta lankusta aviomies teki saunan sisälle kulmahyllyjä ja eteiseen säilytyshyllyn. Hyllyyn käytetty puu on sopivan rustiikkista vanhaan saunaan ja sitä oli valmiina jossain niistä lukuisista kasoista jotka kuului mökkikauppaan. Pitkästä puunkäkkärästä syntyi löylykauhaan varsi. Hirrenpätkästä syntyi ovistoppari, kun siihen lisättiin paksu köysi ja maalia pintaan.

Vanhoista lankuista on nikkaroitu hyllyjä saunan eteiseen ja itse saunaan.
Vanhoista lankuista on nikkaroitu hyllyjä saunan eteiseen ja itse saunaan.

Muistoja lapsuudesta löytyy vatitelineestä. Sellainen on ollut aviomiehen mummulassa ja kun sen oikein toteuttaa, osuu nuo vadit tuohon kuin itsestään. Jos tekee väärin, niin sitten ne ei mahdu. Sapluuna lojui hetken aikaa meillä kotona ja kun sitä kattelin, ei ihan heti avautunut, että mitä siitä on tulossa. Mutta täytyy myöntää, että se toimii.

Lämmittäminen

Kaikissa mökkilehdissä ja artikkeleissa aina kerrotaan, kuinka saunaa lämmitetään mökillä joka päivä. Niin meilläkin, mutta lähinnä siksi, että hankala sitä pesuvettä on vedenkeittimellä lämmittää.

Saunan portaalta voi katselle järvelle.
Saunan sisältä voi katselle järvelle.

Mutta kyllä mökkeily tuntuisi jotenkin vajaalta ilman saunomista. Ennemmin sitä tuijottelee saunan portaalta järvelle kuin televisiota. Ja mielellään kerron ja kuuntelen kuulumisia saunanlauteilla ystävien tai perheen kanssa. Meidän mökkisaunan hyvien löylyjen salaisuus piilee avattavassa ikkunassa. Siinä sellaisessa leveässä, aika korkealle sijoitetussa ikkunassa, jonka kahva on aina niin tuli kuuma, että siitä raottaessaan polttaa kätensä. Jos osa saunojista tykkää ärhäköistä löylyistä, voi lempeämmästä saunomisesta tykkäävä (elikkäs minä) istua sen raotetun ikkunan edessä. Ja niin on molemmat saunojat tosi tyytyväisiä. Sen pituinen se.

Jos jäit miettimään tuota haaluilua, niin siihen voi perehtyä tästä.

Kategoriat
Mökkielämää Ruokaa Syksy

Suppilovahvero-porokeitto on hyvää!

Syksy on ihan parasta aikaa ruuanlaittoon. Reseptejä on monenlaisia, mutta suppilovahvero-porokeitto on hyvää! Ja kuten kaikki mitä tänne kirjoitan, tämäkin on tosi helppo valmistaa. Melkein voisin käyttää samaa otsikkoa kaikkiin resepteihin, kun kaikki on niin helppoa ja hyvää. Lienen yksinkertainen ihminen.

Suppilovahvero-porokeitto

2-3 dl paistettuja suppilovahveroita, pieni niitä vähän

200 g poroleikettä, pieni kuutoiksi

1 paketti Koskenlaskija sulatejuustoa, pieni palaa reilusti

6 dl vettä + 1 kasvisliemikuutio

voita kunnon köntti

1 sipuli, pieni ja kuullota voissa

mustapippuria oman maun mukaan

Tämän voisi varmaan tehdä muistakin sienistä, mutta minä olen tehnyt vain suppilovahveroista. Niitä voi poimia elokuun lopusta tosi pitkälle syksyyn, joten tätä herkkua on tarjolla pitkään. Suppilovahveroita voi myös pakastaa, joten keiton voi pyöräyttää vaikka tammikuussa.

Selostusta

Jos suppilovahverot on tuoreita, käyn ne läpi ja halkaisen vain käsin pienemmiksi paloiksi. Paistan niitä pannulla niin kauan, että vesi sienistä haihtuu. Tässä vaiheessa en laita vielä voita. Kun vesi on haihtunut, otan sienet pois pannulta ja pienin niitä vähän. Vain vähän, jos teen ruokaa omalle porukalle. Pienin paljon, jos teen ruokaa harvemmin sieniä syöville. Viimeinen vaihtoehto on vetää sienet sauvasekoittimella ihan pieneksi, silloin niitä syö sieniin epäilevästi suhtautuvatkin. Pakastetut sienet otan sulamaan ja laitan johonkin siivilään, niin niistä valuu sulamisvesi pois, joten en enää paista niitä pannulla.

Sitten keiton tekoon. Pienin sipulin tosi ohueksi ja laitan kattilaan reilusti voita. Paistan sipulia kauan, tai melkeinpä haudutan, jotta sipuli pehmenee oikein hyvin. Sitten lisää sekaan 2-3 ruokalusikallista vehnäjauhoja. Ei ihan tasaisi, eikä kukkurapäisiä vaan sellaisia siltä väliltä olevia. Paistan jauhoja sipulin ja voin kanssa vähän aikaa. En ruskista, vaan lämmittelen tuota jauhoa.

Sillä aikaa kun nuo kypsyy, pienin poron aikalailla pieneksi silpuksi. Poroa saa olla niin paljon kuin raskin vaan ostaa (kamalan kallis raaka-aine), koska sieniäkin saa tässä olla reilusti. Pienin myös Koskenlaskija sulatejuuston pienemmiksi paloiksi.

Lisään 3 dl vettä jauhojen sekaan ja sekoitan vispilällä sössön tasaiseksi massaksi. Lisään sekaan kasvisliemikuution, sienet, poron ja sulatejuusto. Ja toiset 3 dl vettä. Sitten vain sekoittelen niin kauan, että sulatejuusto sulaa. Lisään vähän (tai paljon) pippuria ja valmista on.

Ruokavaliot

Koskenlaskija taitaa olla laktoositonta, joten laktoositontahan tästä tuli. Gluteiinittomista jauhoista en ole kokeillut tätä tehdä, mutta miksi se ei silläkin onnistuisi. Joku millä sakeutetaan pitää olla, jotta ei tule laihaa keittoa.

Suppilovahvero-tonnikalapiirakka on myös tosi hyvää, siihenkin löytyy ohje!

Kategoriat
Luonto Ruokaa Syksy

Mahtava sienivuosi!

Ei kerkee kirjottaa, kun pitää möyriä mettässä! Nyt on menossa aivan mahtava sienivuosi. Ensin keväällä löytyi korvasieniä ja nyt on metsä täynnä vaikka mitä ihanaa. Joka vuosi pitäisi opetella kaksi uutta sientä. Ohje ei sano pitääkö niiden olla ruokasieniä, mutta kai ne myrkkysienetkin on hyvä opetella tunnistamaan. Listasin ne mitä jo tiedän ja poimin.

Korvasieniä

Näitä keräsin mukulana ja se kerääminen oli vielä ihan ok hommaa. Mutta putsaaminen oli ärsyttävää, piti istua tuntitolkulla pihalla ja pullasudilla putsata hiekkaa sienistä. (no varmaankaan ei tarvinnut tuntitolkulla istua, mutta siltä se silloin tuntui).  Näin aikuisena kun ajattelee, niin onneksi tuli moista tehtyä, koska nyt osaan sitten itsekin. Toki piti varmuuden vuoksi soittaa äidille ja tarkistaa, että miten se nyt menikään, montako kertaa keitettiin ja kuinka kauan. Myrkkysienien kanssa ei kannata pelleillä ja korvasieni on myrkyllinen, jos ei sitä osaa oikein käsitellä.

Korvasieniä löytyi keväällä ämpärillinen.
Korvasieniä löytyi keväällä koko ämpärillinen.

Korvasieniä ei aikaisemmin mökiltä löytynytkään ja nyt sain niitä kasaan melkein täyden ämpärillisen. Tämän mahdollisti mukava mökkinaapuri, joka näki sienet tienposkessa ja soitti niistä minulle. Sienet oli sellaisessa paikassa, että en olisi ikinä niitä siitä itse osannut etsiä. Mukulana korvasieniä etsittiin aina hakkuuaukioilta, joista oli puut kaadettu toissavuonna. Tämän kevään sienet taas löytyi havupuiden juurilta.

Korvasienet on kyllä hyviä. Teen niistä yleensä keittoa. Aloin jo tekemään siitä tänne ohjettakin.  Mutta kun sain kerman kipattua keiton sekaan, unohdin täysin kuvaamisen ja hups sitten se kattila olikin jo tyhjä! Että nyt on kuva vain aineksista ja tuosta sipulin paistamisesta. Yritän toisella kerran uudestaan, malta odottaa…

Herkkutatteja

No näitä taas kerään sellaisesta satumetsästä. Ikivanhasta, sammaloituneesta havupuumetsästä, missä ihan varmasti asuu menninkäisiä. Siltä se ainakin näyttää. Jos haluaisin kirjoittaa lastenkirjan, menisin tänne kävelemään hakeakseni inspiraatiota. Tällä hetkellä haen kuitenkin vain herkkutatteja.

Tatteja levitettynä ihailtavaksi keinuun.
Tatteja levitettynä ihailtavaksi pihakeinuun.

Herkkutatin lisäksi tänä kesänä löytyi valtavasti haavanpunikkitattia. Mutta koska sieniä oli niin paljon, että sai valita mitä poimii, jätin ne metsään. Herkkutatti on minusta paremman makuinen ja sitä ei tarvitse paistaa niin kauan.  Sieni pitää vain pieniä tai viipaloida ja paistaa neste pois. Laittaa vähän suolaa ja pippuria päälle. Tätä syödään meillä usein suoraan paistinpannulta lusikalla, se ei kerkeä mihinkään ruokaan asti.

Jos tekisin tästä jotain ruokaa, niin tattirisotto on tietysti älyttömän hyvää. Laiskana ostan välillä sellaisen puolivalmiin risottopussin ja sitten vaan tuunaan sitä lisäämällä itse poimittuja, paistettuja tatteja. Tatteja voi lisätä myös kastikkeeseen, jauhelihamurekkeeseen tai marinoida. Tattikeittoa en ole koskaan tehnyt, siis sellaista sileää, sitä pitää tänä vuonna kokeilla.

Haavanpunikkitatin paistamiseen on muuten ihan oma ohje, kannattaa tarkistaa miten se menee, jos niitä poimii.

Vaaleaorakas ja lampaankääpä

Kaikki valkoiset sienet on vähän pelottavia. Kun metsässä on niin monenlaisia myrkyllisiä vaaleita sieniä, ei meinaa uskaltaa poimia niitä herkullisiakaan. Vaaleaorakas on niin helppo tunnistaa, että sitä poimin. Siinä on sellainen erikoinen alaosa, mistä se on helppo tietää.

Lampaankääpä on helppo tunnistaa. Se on kuin vaalea lättänä möykky.
Lampaankääpä on helppo tunnistaa. Se on kuin vaalea lättänä möykky.

Toinen vaaleasieni on lampaankääpä. Sen taas tunnistaa viimeistään silloin, kun sen paistaa, koska se muuttuu keltaiseksi. Molemmat on tosi hyvänmakuisia ja näitäkin käsittelen yleensä aika simppelisti. Pannulle vaan, paisto, suolaa ja pippua päälle ja siitä suoraan suuhun. Tähän asti en ole löytänyt näitä niin paljon, että olisin miettinyt niistä jotain ruokaa. Koska nämä on koostumukseltaan hyvin lihaisia, jotkut paistaa niitä kuin pihvejä. Leivittää kananmuna, korppujauho, jauhoseoksessa ja siitä sitten pannulle. Pitää testata, jos löydän näitä lisää.

Suppilovahverot

Tästä minä aloitin. Suppilovahvero on niin helppo tunnistaa, että sillä ei aloittelijakaan voi mennä pieleen. Tuli hyvin turvallinen olo: näitä voin poimia ja näistä voin valmistaa perheelle ruokaa. Ilman, että ne saa jonkun myrkytyksen. Suppilovahveroita löytyy pitkään, senkin takia se on kiva sieni. Kun sienihulluus iskee, pitää sitä voida lievittää samoilemalla metsässä viikosta toiseen. Lähimmät ystäväni on myös hurahtaneet sieniin ja onneksi uutta satoa nousee aikalailla kahden viikon välein, joten voin kutsua ystäviä myös niitä poimimaan.

Suppilovahverot kasvaa vieretysten. Kun löytää yhden, muita on lähellä.
Suppilovahverot kasvaa vieretysten. Kun löytää yhden, muita on lähellä.

Suppilovahveroiden lisäksi olen löytänyt kosteikkovahveroa, mikä on kooltaan suppista isompi. Molemmissa on tunnistettava keltainen jalka, joten sitäkään ei tartte pelätä. Ihan varmuuden maksimoimiseksi tutkin sienet metsässä ja sitten kotona vielä uudestaan. Yleensä televisiossa on jo alkanut Tanssi Tähtien Kanssa kausi ja samalla kun vilkuilen sitä käyn sieniä läpi.

Suppilovahveron kanssa piirakkaan sopii parhaiten poro, mutta moni muukin yhdistelmä maistuu herkulliselta.
Suppilovahveron kanssa piirakkaan sopii parhaiten poro, mutta moni muukin yhdistelmä maistuu herkulliselta.

Suppiksista voi tehdä mitä vaan ruokaa, niitä en syö pannulta suoraan. Ihan ehdottomasti kaikista paras resepti on suppilovahvero-porokeitto, mihin tulee koskenlaskijajuustoa. Toinen ehdoton herkku on suppilovahveropiirakka. Siihen voi laittaa kaveriksi vaikka pororouhetta tai vaikka vaan keittokinkkua ja vähän tomaattia. Tästä onkin ohje jo täällä.

Karvarouskut

En tunnista vielä muita rouskuja kuin karvarouskun, mutta näitä pitäisi nyt sitten opetella tämän kesän uusina sieninä. Jos päämääränä on oppia kaksi uutta sientä per sesonki, haaparousku tai joku muu vastaava voisi olla hyvä. Karvarousku on hyvin helppo tunnistaa, kun siinä on sitä karvaa laidassa. Se on nätti sieni.

Karvarouskuista teen sienisalaattia. Niitä pitää vähän ryöpätä ja sitten vaan suolaa, pippuria, sokeria, etikkaan sekaan. Reilusti suolaa, ei mitään nykyajan puoli teelusikallista kolmeen kiloon sieniä hössötystä. Kukaan ei syö sienisalaattia niin paljon, että sen verisuonet siitä menisi tukkoon. Jos tätä syö, voi syödä niin, että nauttii. Me oltiin kerran ystävien kanssa Mäntässä, Viinituvassa syömässä ja siellä oli täydellistä sienisalaattia. Kyseltiin kokilta sen salaisuutta, vastaus oli smetana. Siihen asti olin tehnyt oman salaattini kermaviiliin, vähän niin kuin kevyempänä versiona, mutta nykyään laitan siihen smetanaa. Tulee hyvää, usko minua.

Kanttarellit

Kai nämäkin pitää mainita. Kanttarelli on hyvä esimerkki siitä, että sienissäkin makuja on tosi erilaisia. Muut sienet on meillä syöty pakkasesta jo kauan aikaa sitten, mutta näitä on aina vaan jäljellä. Teen niistä kastiketta. Kaikki sitä syö, mutta kukaan ei sitä kaipaa.

Mustatorvisieni

Tämän löytämisestä haaveilen. Yksi naapuri on kertonut, että sitä meidänkin metsistä löytyisi, joten toivoa on. Voin naamioitua ja hiippailla naapurini perässä, jos hänen apajansa vaikka paljastuisi. Vapaaehtoisestihan niitä ei kenellekään kerrota.

Katso tästä vielä se tosi maukas piirakka ohje.

Lisäilen tänne sienikeiton ohjeen, kun vain saan sen joskus kuvattua, ennen kuin katoaa lautasilta.

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Ruokaa

Munakasrulla on tosi helppo iltapala

Munakasrulla on tosi helppo iltapala. Ja aamupala. Välipala. Sitä voi syödä milloin vain ja siihen voi laittaa melkein mitä vain. Itselläni näyttää olevan kolme erilaista reseptiä, joten sovellan niitä sitten sen mukaan mitä kaapissa on.                      

Munakasrulla

5 dl maitoa

5 kpl kananmunia, sekoita maitoon

1 dl vehnäjauhoja, vispaa maitoon

suolaa tai herbamaria

pippuria

200 g kinkkua

100 g tomaattia

200 g tuorejuustoa

Ruohosipulia tai tavallista sipulia

Paista munakasta 200 astetta 30 minuuttia.

Paista täytteen aineksia pannulla ja lisää tuorejuusto lopuksi.

Levitä täyte munakkaan päälle ja rullaa

Selostusta ja variaatiota

Laitan uunin päälle ja nostelen tarvittavat ainekset esille. Sillä aikaa, kun uuni lämpenee, sekoitan munakastaikinan. Maito+munat+jauho+suola (tai herbamare käy tähän tosi hyvin myös). Jauhoja en ole turvottanut, kun ei niitä munakkaaseenkaan turvoteta. Vuoraan uunipellin leivinpaperilla ja kaadan munakastaikinan siihen. Tämä uuniin ja se saa paistua 200 asteessa 30 minuuttia.

Sillä aikaa, kun munakas paistuu, teen täytteen. Tähän laitoin 200 grammaa kinkkua, jota pienin vielä vähän pienemmäksi silpuksi kuin mitä se pussista otettaessa oli. Lisäksi tomaatteja, jotka pienin myös. Mausteeksi pippuria ja ruohosipulia ja persiljaa (jos sattuu olemaan). Kaikki nämä menee pannulle ja aika kuumalla lämmöllä vähän aikaa niitä sekoitan, jotta tomaatti pehmenee. Kun massa on sopivaa, lisään siihen tuorejuuston ja sekoitan sitä niin kauan, että se sulaa sekaan.

Tässä vaiheessa munakas onkin jo paistunut, joten otan sen pois uunista ja edelleen pois pelliltä. Yleensä en anna sen enempää jäähtyä, vaan levitän täytteen siihen päälle ja rullaan kuin kääretortun. Ja syömään!

Mitä tekee tuo fatajuustopaketti kuvassa? Sitä oli jäänyt puolikas jääkaappiin eilisestä salaatista, joten murustin sitä vielä täytteen päälle ennenkuin rullasin munakasrullan.

Variaatioita

Tätä voi muutella miten vain. Sisälle voi laittaa tosiaan fetajuustoa, juustoraastetta tai vaikka halloumijuuston palasia. Kinkun voi korvata kasviksilla tai kalalla. Syksyllä tykkään lisätä sieniä, suppilovahveroita tai herkkutatteja tai kanttarellejä. Sieniä vaan paistaa ihan aluksi niin kauan, että niistä lähtee vesi pois ja sen jälkeen lisää pannulle muut ainekset. Oliivejä, kapriksia, aurinkokuivattua tomaattia….

Joissain ohjeissa ei laiteta ollenkaan tuorejuustoa tai muuta juustoa, mutta minä tykkään, että siitä tulee hyvää lisämakua ja se pitää rullan hyvin kasassa. Tuorejuuston maun voi valita sen mukaan mitä milloinkin laittaa täytteeksi.

Joissain ohjeissa rullan päälle laitetaan juustoraastetta ja sitä käytetään vielä hetken aikaa uunissa uudestaan rullaamisen jälkeen. Näin tekisin ehkä, jos rulla olisi jo kylmennyt ja haluaisin lämmittää sen ennen tarjoilua. 

Ruokavaliot

Tämän voi helposti toteuttaa gluteiinittomana, kun käyttää gluteenittomia jauhoja munakkaan teossa ja valitsee sisälmykset myös sen mukaan. Kasvisversion saa kun laittaa sisälle vaikka kesäkurpitsaa, tomaattia ja halloumijuustoa.

Joko olet testannut tortillapeltiä? Kannattaa kokeilla, se on myös tosi helppo!

Jäkiruuaksi syksyllä sopii punajuuri-suklaakakkua. Kyllä, luit oikein punajuurta siihen tulee ja lopputulos on herkullinen.

Kategoriat
Kesä Pakko hoitaa Tuumailuja

Ei kuulu minun vastuualueeseen!

Miten jakaa hommat mökillä? Mitkä on miesten ja mitkä naisten hommia, vai onko sillä mitään väliä? Voiko huussin tyhjäyksestä kieltäytyä siksi, että on tyttö? Sanoa, että ei kuulu minun vastuualueeseen!

Meillä tehdään työt aika tasapuolisesti ja huussin tyhjentämisestä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Oma mielipiteeni on, että koska kaikki sinne huussiin tavaraa tuottaa, kaikki myös sitä vuorollaan tyhjentää. Jos ei se sitten aidosti ole jonkin mielestä mukavaa puuhaa ja hän ehdottomasti haluaa sen kaikkien muidenkin puolesta tehdä. Silloinkin miettisin kyllä, että millä kyseinen henkilö on lahjottu moiseen lausuntoon. Aitoa tuo into ei varmasti voi olla.

En pystyisi siihen. Vaikka kuinka ajattelisin, että sehän on vain hiiri kuolleena ämpärissä.

Minun vastuualueeseen ei kuulu jyrsijöiden torjunta. En pystyisi siihen. En, vaikka miten tsemppaisin itseni ja ajattelisin, että sehän on vain hiiri hukkuneena ämpärissä. En kykene. Haluan kuitenkin, että meillä tehdään jyrsijöiden torjuntaa. Siis joku tekee, olkoon tonttu, haltiakummi tai aviomies, sama se minulle. Kunhan tämäkin asia tulee hoidettua.

Hiirenloukku odottelee keittiössä virittämistä.
Hiirenloukku odottelee keittiössä virittämistä.

Kun me ostettiin meidän mökki, se oli ollut jonkin aikaa tyhjillään ja metsäneläimet olivat löytäneet sen sisätilat. Pystyn kyllä siivoamaan hiirien jäljiltä, mutta en hiiriä. Ymmärrän hyvin, että olemme metsässä ja siellä on erilaisia eläimiä. Me ollaan tultu niiden takapihalle pyörimään. Mutta hiiren ei tarvitse tulla minun taloon sisälle ja sisätilalla tarkoitan myös kellaria ja välikattoa. Mikään ei ole äänekkäämpi kuin hiiri, joka rapistelee yöllä katolla, kun yritän nukkua. Se kuulostaa siltä kuin hiiri kipittäisi ihan siinä vieressä, eikä tuo ajatus ole ollenkaan miellyttävä, jaiks!

Jyrsijöiden torjunta on juuri nyt ajankohtainen asia, koska viime viikolla, kun istuin terassilla, kuulin hiiriperheen rapinaa moneen otteeseen. Jotta tuo perhe ei virittele muuttokuormaansa talvea varten mihinkään mökin kerroksista, tulee torjunta aloittaa pikimmiten.  Siis aviomiehen tai haltiatontun, kuka ikinä sitä meillä hoitaakaan.

En osaa kaataa puita

En osaa käyttää moottorisahaa, enkä kaataa puita. Sähkösahaa olen opetellut käyttämään parin viime talven aikana. Hyvä niin, koska välillä niitä puunrunkoja on ollut mökkipihassa kumossa niin monta, että kaikki työvälineet on ollut avuksi. Ja kaikki työntekijät myös. Sähkösahaa osaan käyttää ohuempien runkojen katkomiseen, kunhan rungot asetetaan sahapukkiin ja sähkösahan siihen kiinni. Sahaaminen on silti niin jännittävää puuhaa, että tasamittaisia klapeja en osaa tehdä. Kaikki keskittyminen menee siihen sahaamiseen.

Jokainen kalikka on eri mittainen, kun en osaa sahata oikein.
Jokainen kalikka on eripituinen, kun en osaa vielä sahata oikein.

Aviomies sahaa täydellisen mittaisia puita. Tehtiin niitä sitten takkaan, saunalle, paljuun tai puulieteen – jokaiseen tulee erimittaisia – niin aina menee oikein. Voisihan sitä minunkin sahaamistani perustella tuolla samalla argumentilla. Tässäpä on puita eri tulipesiin, niitä vain tuli yhdestä rungosta joka pituutta. Uskon, että osa ongelmasta on vain harjoituksenpuutetta, koska kokemusta minulla on vielä niin vähän. Palataan tähän asiaan ehkä kolmen talven päästä uudestaan, kun olen sahannut vähän enemmän.

Täydellisiä puita puuvajassa odottamassa ilmojen viilenemistä.
Täydellisiä puita puuvajassa odottamassa ilmojen viilenemistä.

Koko puunkaato on pelottavaa puuhaa. Ne voi kaatua mihin niitä huvittaa, vaikka olisi kuinka taitava kaataja. Eikä ne ikinä kasva mitenkään helpoissa paikoissa, ainakaan meidän rinnetontilla. Sähkösahalla olen katkonut sellaisia pikku risuja tontilta, mutta verbikin on eri: katkonut. Kaataminen on ihan eri asia.

Ekoina päivinä en halunnut kiivetä kovin korkealle, mutta vikana päivänä keikuin missä vaan.

Me maalattiin mökki ja siihen minä osallistuin yhtä neliön kokoista länttiä lukuun ottamatta. Ja keskikolmion maalausta. Tuo maalaaminen on hyvä esimerkki siitä, että kun on pakko, sitä osaa mitä vain. Ekoina päivinä en halunnut kiivetä kovin korkealle, mutta viimeisinä päivinä keikuin missä korkeudessa vaan oli tarvetta. Urakka oli niin valtava ja kaikki maalaamiseen osallistuvat suti täysillä menemään, että en olisi kehdannut ruveta valitsemaan mitä haluan maalata ja mitä en.

Ladyt – te osaatte!

Ehkä mun pointti on, että kaikenlaista voi oppia. Ja naiset osaa myös tehdä vaikka mitä. Totean tämän ihan ilman mitään barrikaadeille nousua tai feminismi hössötystä. Miksi nainen tekee salaatin ja mies grillaa? Osa asioista vaan yrittää vakiintua miesten ja naisten hommiksi, voihan niitä vähän vaihtaakin välillä.

Näin herkullisen salaatin tein aviomiehen grillaaman pihvin kylkeen.
Näin herkullisen salaatin tein aviomiehen grillaaman pihvin kylkeen.

Onneksi palveluja voi myös ostaa, jos ei itse johonkin pysty tai jotakin osaa tehdä. En toki tiedä, paljonko hiirenloukun virittämisestä ja kuolleen hiiren nostamisestä ämpäristä pitäisi maksaa. Varmaan aika paljon.

Tykkäisitkö näistä jutuista?

Jos et pysty tyhjentämään huussia, älä osta mökkiä. Osta huvila, missä on sisävessa :=).

Mökin maalausurakasta löytyy myös juttua. Referoin sen ytimen tähän: kova on urakka.

Ja tuohon salaattiin löytyy ohje täältä, jos grilli on jo kuumana.

Kategoriat
Kesä Pihahommia Puutarha

Kuuminta hottia kukkapenkissä

Aurinko porottaa mökin seinustalle, joten siihen täytyy istuttaa vain kuuminta hottia kukkapenkissä kestäviä kasveja. Onneksi on hyvä puutarhamyymälä mistä saa neuvoja, muuten menis kaikki pilalle.

Lähtötilanne

Mökin seinusta on odottanut vuoroaan jo muutaman vuoden. Ensin on pitänyt saada muita kohtia pihasta valmiiksi. Ja vielä suurimpi syy odottamiseen on ollut mökin maalaaminen. Se on tehtyä tänä kesänä ja ennen kuin maalausurakka oli valmis, olisi ollut turha istuttaa mitään tuohon kohtaan.

Haasteena on vähän kaikki

Tuossa läntissä on kasvanut vain rikkaruohoja ja kieloa. Multavaraa ei ole kovin paljon, joten olin ajatellut tukahduttaa rikkakasvit ja kuoria maan päällimmäisen kerroksen pois. Melkein pisti naurattamaan, kun kielo kasvoi keväällä mun pressuista läpi. Kasvakoon jatkossakin sitten siinä jos sitä huvittaa, kieloa on onneksi helppoa ruohoa. En ajatellut edes yrittää saada kaikkea sitä pois, koska se tarkoittaisi koko maa-aineksen vaihtamista, enkä halua sitä tehdä.

Kielo kasvaa siellä missä sitä huvittaa, vaikka pressun läpi.
Kielo kasvaa siellä missä sitä huvittaa, vaikka pressun läpi.

Mökki on rakennettu kalliolle ja sen seinustalla on siis vain vähän multavaraa, eikä multaa saa siihen kovin paljon lisättyäkään. Tuota aluetta reunustaa kivestä muodostettu laita ja multavara kasvaa vain jos kasvattaa tuota kivetyksen korkeutta. Mutta en ollut ajatellut käyttää yhtään rahaa kiviinkään. Nuo olemassa olevat kivetykset näyttää kivalta, joten ne riittäköön.

Ylhäällä kasvaa kolme isoa haapaa, joilla on viimeiset vuodet menossa. Ne on lähellä mökkiä, pelkän kallion päällä, joten halutaan ne siitä pois ennen kuin ne itse kaatuvat pois. Tuota kaatamista odotellessa, yritän vielä varjella niiden juuria, joten siksikin jätän kaivamisen väliin. Haluan kuitenkin jo ajatella miltä tuo kokonaisuus näyttää sitten, kun haapoja ei enää ole.

Lähtötilanne kukkapenkille oli huono, rikkaruohoa ja kieloa.
Lähtötilanne kukkapenkille oli huono, rikkaruohoa ja kieloa.

Ja sitten vaivana on se aurinko. Tuohon kohtaan porottaa aamupäivästä iltapäivään, joten kasvien on pakko olla sellaisia, jotka pärjää kuumassa. Vaikka kuvista ei niin huomaa, koko alue viettää vahvasti portaikkoa kohti, joten siinä ei sitten vesikään pysy. Ei ainakaan ilman jotain pengertämistä.

Kalliopohja, liian vähän multaa, kuolemaa odottavia haapoja, paahtava aurinko ja nolla budjetti. Mahtava alku kukkapenkin perustamiselle. Ajattelin, että istutan siihen joko havuryhmän tai jotain matalia pensaita.

Mitä tehtiin

Menin paikasta ottamieni kuvien ja hienojen suunnitelmieni kanssa Pirkanmaalla Pinsiön Taimistolle. Puutarhuri ystävällisesti tyrmäsi ajatukseni ja ehdotti parempia. Onneksi ehdotti. Pinsiöllä on älyttömän ammattitaitoisia ja ystävällisiä puutarhureita. Vaikka ehdottelisi itse kaikkea idioottimaista, he jaksavat nätisti ohjata oikeampaan suuntaan.

Taimitarhalta neuvottiin istuttamaan kivikkokasveja, jotka pärjää huonossa mullassa ja auringon paahteessa.
Taimitarhalta neuvottiin istuttamaan kivikkokasveja, jotka pärjää huonossa mullassa ja auringon paahteessa.

Hankin kivikkokasveja, jotka ei tarvitse kovinkaan paljon multaa ja joiden tähtäimenä on levitä matoksi koko tuolle alueelle. Niitä ei tarvitse kastella, itse asiassa taitavat tykätä huonoa liiasta vedestä. Tai liian ravinteikkaasta mullasta. Joten vanhaa multaa ei tarvitse poistaa, eikä uutta tuoda paljon lisää. Kasveiksi valikoitui hopeahärkki ja neilikka.

Miten tehtiin

Ihan tuohon kivetyksen viereen laitoin sanomalehtiä pohjalle ja puuliiterin pohjalla lojunutta puusilppua ja muuta purua sen päälle. Sillä sain tasattua alueen samalle korkeudelle ja tulevaisuudessa kun kasvit leviävät, ne voi levitä myös tuon purun päälle. Sanomalehti ja puunsilppu maatuu aikojen kuluessa tuonne alle.

Kasvit istutin pitkälti siihen multaa mitä paikalta löytyi, enkä lannoittanut mitenkään. Tähän sain vinkkejä Instagram tililtäni, missä neuvottiin, että kyseiset kasvit tykkää huonosta mullasta. Noiden kasvien väleihin laitoin muurahaisten muuton jäljiltä kertyneitä havunneulasia. Muurahaisiin oli heinäkuussa iskenyt joku hulluus ja ne kerkesi parissa viikossa raahata vanhasta pesästään valtavan kasan havuneulasia saunan takana olevaan rytökasaan. Siitä sitten lapioin neljä kottikärryllistä tuota tavaraa ja levitin sen kuorekkeeksi. Siinä ei siis ole enää muurahaisia tai niiden munia mukana. Kai…

Kivetyksen laitaan on lisätty purua puuvajan pohjalta täytteeksi.
Kivetyksen laitaan on lisätty purua puuvajan pohjalta täytteeksi.

Voisin ostaa kaupasta kuorikettakin, mutta niin kauan kuin tontilta löytyy jotain käyttökelpoista, en haluaisin raahata mitään ostettua puutarhatarviketta kaupungista. Uuden kukkapenkin kohtaan tippuu paljon lehtiä niistä aikaisemmin mainituista haavoista ja luulen, että niitä on siitä pakko haravoida tai puhaltaa pois. Siinä samalla lähtee sitten kuoreke myös, siksikään en halua sitä tuohon kovin paljoa tuoda. Käytän siis havunneulasia, jotta saan tuon vähän siistimmäksi.

Talon vieressä olevan kallion putsasin näkyviin ja niin se saisi olla jatkossakin. Kasvit on matalia, joten ne ei peitä kalliota.

Kiviä ja sammalta

Ylhäällä on pelkkää heinää kasvava alue, mihin kasasin lisää heinää päälle maatumaan. Keskelle istutin valkokirjokanukan. Se voi kasvaa tosi isoksi ja toivonkin, että se täyttää koko tuon yläosan tulevaisuudessa. Kanukan ympärillä kasvaa ne isot haavat, jotka odottaa kuolemaa. Haapoja ei ole meillä kaadettu vain suorilta kumoon, vaan ne on ensin kaulattu ja odotettu se pari vuotta ennen kuin moottorisaha niitä lähestyy. Kun tuo aika koittaa, kanukka onkin toivottavasti jo kasvanut isommaksi.

Kukkapenkin yläosaan istutin valkokirjokanukan, joka saa kasvaa isoksi pensaaksi.
Kivetyksen laitaan on lisätty purua puuvajan Kukkapenkin yläosaan istutin valkokirjokanukan, joka saa kasvaa isoksi pensaaksi.

Alaosan kivikkokasvien ja yläosan valkokirjakanukan väliin levitin pohjakankaan ja roudasin kiviä isoksi kasaksi. Sillä sain taas osan tuosta alueesta vallattua takaisin rikkaruohoilta. Osaan siirtelin sammalta, jotta sain viimeisteltyä loput alueista nätimmän näköiseksi. Sammalta löytyy kalliotontiltamme reilusti ja sillä olen ennenkin vuorannut paljaita alueita pihamaalla. Siitä on ihan oma juttunsakin, klikkaa siihen tuosta edeltä.

Kivikasa ja paikalle siirretty sammal rajaa kahta istutusaluetta.
Kivikasa ja paikalle siirretty sammal rajaa kahta istutusaluetta.

Tynnyri puuttuu

Portaiden viereen jäi tyhjä tila, missä ei kasva mikään. Ei tartte kasvaakaan, koska sitä kautta sadevesi valuu terassin alta maahan ja lehdet lentää tuulen mukana jääden tuohon kohtaan makaamaan. Meillä oli ylijäämänä pari terassinlevyä, jotka sopivat tuohon oikein hyvin. Niiden päälle voin asetella mun puutarhanhoitovälineet ja kastelukannun. Jos löydän oikeanlaisen tynnyrin, teen siitä haravalle ja lapiolle säilytystelineen. Ja maalaan sen kylkeen päivänkakkaroita.

Siinä se olisi. Nyt taas vaan odotellaan tulevaa kesää ja katsotaan kuinka kasvit pärjää tuossa.

Kukkapenkki seinän vierustalla on valmis ja odottaa tulevaa kesää.
Kukkapenkki seinän vierustalla on valmis ja odottaa tulevaa kesää.

Kukkapenkkeihin on tehty kivoja somistuksia: majakka ja sudenkorentoja. Tykkäätkö?

Kategoriat
Mökkielämää

Mökillä oli siivouspäivä

Blogin nimi on Mökkieloa ja kyllä siihen eloon kuuluu muutakin kuin auringonlaskuja ja kuohuviinipullon poksauttelua poreammeessa. Siksipä mökillä oli siivouspäivä viime viikolla. Huiskin puoli tuntia reippaasti menemään ja valmista tuli.

Mökillä on neliöitä niin vähän, että vaikka hinkkaisin lattiaa hammasharjalla, en siltikään saisi kovin pitkää aikaa kulumaan. Ehkä tämänkin takia tykkään mökkeillä, kaikki on niin simppeliä. Tämä kesä on ollut niin kaunis, että isoin osa päivästä tulee vietettyä ulkona. Siksi sisällä ei paikat ihan kamalasti edes sotkeennu tai vaikka sotkeentuisi, en vietä siellä aikaa sitä sotkua kattomassa. Sahanpurku on sellainen minkä erottaa. Samoin hämähäkinseitti. Kun niitä alkaa näkyä, on aika pitää siivouspäivä.

Tästä ei välttämättä tuu kovin pitkä teksti…

Hämähäkinseitit siis paljastaa, että on aika siivota.

Hämähäkinseitit siis paljastaa, että on aika siivota. Talvella niitä ei paljoa edes näy, mutta keväällä kun aurinko astuu esiin, alkaa ohuet narut katosta pistämään silmään. Mökin katto on keskeltä normaalia huonekorkeutta korkeampi, joten siivoukseen tarvitsen pidempiä välineitä. Hämähäkinseittien huitominen onnistuu parhaiten tommoisella pölyhuiskalla. Puuha etenee nopeasti.

Pitkällä pölyhuiskalla voi huiskia hämähäkinseitit pois.
Pitkällä pölyhuiskalla voi huiskia hämähäkinseitit pois.

Inhoan tiskaamista

Yritän vähentää tiskinmäärää esivalmistelemalla ison osan ruuista jo kaupungissa, jotta ainakaan niitä sekoituskulhoja ei tartte mökillä tiskata. Tässä voisi kyllä ottaa mallia kotiinkin, ihan arkiseen ruuanlaittoon: miksi on pakko sekoittaa joka ainesosa omassa kulhossa? Mökillä yleensä käytän vain yhtä kulhoa ja sitä samaa välillä vain huuhtelen. Tiskiä tulee paljon vähemmän.

Me ostettiin kirpputorilta vitosella mökille toinen vedenkeitin. Mustalla keittimellä keitetään juomavettä ruuanlaittoa varten ja valkoisella järvivettä tiskaamista varten. Tämä on helpottanut huomattavasti tiskaamisen kanssa tuskailua.

Tällä vedenkeittimellä saa kuumentaa vain järvivettä tiskaamista varten.
Tällä vedenkeittimellä saa kuumentaa vain juomavettä ruuanlaittoa varten.

Toinen tiskiä vähentävä asia on nimikkokupit: jokaisella on oma kahvikuppinsa, mistä juo koko viikonlopun, eikä ota joka kerta uutta. Samoin jos mökillä on vieraita, juomalaseihin voi kiinnittää oman örkin tai kirjoittaa nimen, jotta tunnistaa omansa.

Juomalasit voi merkitä "örkeillä", jotta voi käyttää samaa lasia monta kertaa.
Juomalasit voi merkitä ”örkeillä”, jotta voi käyttää samaa lasia monta kertaa.

Roskat tuntuu silloin jalkapohjissa.

Varpaat paljaana tulee mökillä oltua aamulla herätessään ja illalla saunan jälkeen. Roskat tuntuu silloin jalkapohjissa. Siitäpä syystä mökkirutiineihini kuuluu joka iltainen harjaus, siis lattianharjaus. Teen tämän aina, kun tulen saunasta sisälle ennen kuin rauhoitun sohvannurkkaan istumaan. Meille on ostettu leveä lattiaharja, jolla on tosi helppo pyyhkäistä roskat lattialta. Osa mökin kulkureiteistä on kivituhkaa ja sitä tulee aina vähän kengissä sisälle. Ja ihan varmasti kaikki mökillä asustelevat kävelee salaa kengät jalassa sisällä, ihan turha yrittää kieltää.

Levällä harjalla on helppo siivota kun mökillä on siivouspäivä.
Levällä harjalla on helppo siivota, kun mökillä on siivouspäivä.

Meillä on kyllä mökillä pölynimurinkin, sillä teen suuremman siivouksen siinä kohtaan, kun matot alkaa näyttää roskaisilta. Mökkiä ympäröi kaiteen, mihin matot voi laittaa tuulettumaan ja missä ne on helppo tampata.

Ja koska ne on vanhat, mua ei haittaa niille tippuvat mustikkahillot tai spagettikastikkeet.

Keittiönpöydälle ompelin vanhoista verhoista monta pöytäliinaa. Verhot oli sellaista paksua pellavanväristä kangasta, jossa oli jo vähän rispaumia, mutta pöytäliinaksi se sopii oikein hyvin. Ja koska ne on vanhat, mua ei haittaa niille tippuvat mustikkahillot tai spagettikastikkeet. Pistän liinan pyykkiin ja jos ei tahra irtoa niin sitten se siirtyy vielä maalinpyyhintärätiksi. Muutenkin kun pöydällä on kankainen pöytäliina, ei pöytää tarvitse pyyhkiä, sen kun vain puistaa muruset pois. 

Kankaiset pöytäliinat voi vain ravistaa puhtaaksi tai heittää pesukoneeseen.
Kankaiset pöytäliinat voi vain ravistaa puhtaaksi tai heittää pesukoneeseen.

Järvelle päin aukeaa hieno näkymä

Ikkunat oli pakko hinkata huolellisesti tänä vuonna, kun mökki maalattiin keväällä. Maalaamisesta ei tullut niinkään sotkua vaan sitä ennen tehtävästä pesusta, huuhtelusta ja homeeneston levittämisestä. Ne kaikki mömmöt valui pitkin ikkunoita.  Järvelle päin aukeaa hieno näkymä isoista ikkunoista, joten niitä pesen ihan mielelläni, jotta maisema säilyy puhtaana.

Ikkunat oli pakko pestä keväällä mökin maalaamisen jälkeen.
Ikkunat oli pakko pestä keväällä mökin maalaamisen jälkeen.

Siivoan vain, kun on sellainen olo. Ja sää.

Ehkä koko jutun ydin on, että mökillä kaikki on niin pientä, että mihinkään ei mene kauan aikaa. Siksi niiden aloittaminenkaan ei tunnu niin suurelta asialta kuin kotona. Puoli tuntia kun huiskii menemään, on melkein jo valmista. Ja siivoan vain silloin, kun on sellainen olo. Tai siivoukseen sopiva sää.

Siivoaminen ja huussin tyhjentäminen, siinä ne epämieluisat hommat sitten onkin. Lue tuosta toisesta kamaluusta tästä.