Kategoriat
Mökkielämää Pihahommia Puutarha Syksy Tuumailuja

Mitä tapahtui syyskuussa?

Ei mitään. Piste. Mökillä ei siis tapahtunut kovinkaan paljon, ainakaan minun osalta. Muualla on tapahtunut kaikenlaista, mutta sehän ei kuulu tähän blogiin. Ja Aviomies on syyskuussakin ollut mökillä ahkera, minä en.

Aika menee niin nopeasti, että mulle tulee usein olo, että enpä tehnyt viime kuussa mitään, vaikka ihan varmasti tein. Yksittäiset tapahtumat, joita on monta perätysten, ei kaikki mahdu mun mieleen ja tulee sellainen olo, kuin ei ois saanut mitään aikaiseksi. Onneksi on valokuvia, mistä katsoa aikaa taakse päin ja näkeehän sen mökillä ihan silmilläkin, kun vähän katselee ympärilleen.

Pihahommia

Ihan vähän tein pihahommia. Mutta koska kaikki kukkapenkit on jo istutettu ja minulla on itse itselleni asettamani kielto, että yhtään ei saa tehdä lisää. Ensin pitää katsoa, miten nykyiset kukkaset pärjää tontilla. Tällä hetkellä näyttää ihan lupaavalta, vaikkakin pieneltä. Pensaat ei ole vielä oikein lähtenyt kasvuun ja maanpeittokasvit ei peitä maata, vaan uhka on, että rikkaruoho ennättää ensin.

Vanhat kukkapenkit vielä vähän odottaa kasvuun pääsemistään.  Kallion vieressä oleva pensas on kaunis.
Vanhat kukkapenkit vielä vähän odottaa kasvuun pääsemistään. Kallion vieressä oleva pensas on kaunis.

Mä olen kyllä kärsivällinen noiden kasvien kanssa ja todella odotan tulevaa kesää. Jos vaan aika antaa myöten, voisin vielä vähän siirrellä sammalta tontin kallioilta noihin rikkaruohoisiin kohtiin, koska se näytää toimivan. Homma toimii siis näin: peitin pressulla rikkaruohoisen alueen  tai lapioin siitä rikkaruohoiset mullat pois. Sitten rullasin sammaleen jonkun kiven päältä pois ja levitin sen sille alueelle mihin haluan sen leviävän. Nypin rikkaruohoja sen verran aikaa, kun niitä sammalen alta yrittää kasvaa. Kun sammal asettuu tuohon paikkaan, niin rikkaruohojen kasvukin hidastuu. Ja tämä näyttää toimivan, tontilla oon muutamankin kohdan saanut näin nätiksi.

Valot

Tämä homma eteni, ei nyt ihan loppuun asti, mutta kuitenkin. Viimeiset pihavalot kulkureittien varrelle on saatu paikoilleen ja ne on kyllä hyvät. Noita samanlaisia valaisimia on nyt joka paikassa ja siitä tykkään tosi paljon. Jos kattoo jotain mökkiohjelmia tai lukee lehtiä, niin minun silmään niissä oleva harmonia syntyy siitä, että asiat on samoja.  Aikaisemmin yksi lamppu oli tuommoinen ja toinen vieressä tämmöinen. Tai vierekkäin on laattaa, kivituhkaa, pyöreää kiveä. Kaikkia tuota erinäköisyyttä ei ole vielä tontilta poistettu ja en tiiä tullaanko koskaan poistamaankaan, mutta ompahan nuo lamput nyt ainakin samaa paria.

Valot on viimein paikoillaan kaikilla poluilla ja ne on jopa kaikki samannäköisiä.
Valot on viimein paikoillaan kaikilla poluilla ja ne on jopa kaikki samannäköisiä.

Tunnelmavalojakin viritettiin vähän rinteeseen. Meillä on kaksi kohdevaloa makoillut sängyn alla muutaman vuoden ja nyt ne laitettiin valaisemaan kalliota. Tuo kallio on hienointa koko tontissa ja kun olen sitä nyt viisi vuotta lapiolla kaivanut esiin, niin joutaa sitä vähän juhlavalaistakkin.

Sadonkorjuu

Huijaan tuolla väliotsikolla, koska olen luvannut, että en enää poimi metsästä mitään, eikä puhu sieltä poimittavissa olevista herkullisista, maassa kasvavista mollukoista.

Metsään saa mennä, mutta mitään ei enää voi kerätä. Kamala kohtalo!
Metsään saa mennä, mutta mitään ei enää voi kerätä. Kamala kohtalo!

Mä menen syksyisin aina tästä hommasta vähän sekaisin ja koska vuosi on ollut poikkeuksellinen, on meidän pakkanen jo ihan täynnä kaikkia herkkuja. Harmi vähän, koska tässä jäi nyt saalistus ja etsintä ihan väliin.

Kamalasti muuta sadonkorjuuta ei ole tarjollakaan, paitsi pari sipulia pitää tarkistaa. Muistin tätä kirjoittaessani, että keväällä laitoin keltasipuleita yhden pensaan juurelle, kun niitä jäi kotoa ylimääräiseksi. Pitääkin tarkistaa onko niistä tullut herkullisia omia sipuleita, joista voin tehdä yhden soosin ja enempää niistä ei sitten saakkaan aikaiseksi. Tulevana kesänä en istuta mitään kasviksia, koska niiden kasteleminen on mahoton homma. Niin kotona kuin mökillä.

Syksyllä on helpompaa

Alku keväästä ja kesällä pitää tehdä aina kovalla innolla suurimmat hommat pois. Koko talven on kasannut energiaa, tarvikkeita ja intoa. Sitten kun ne suurimmat on tehty, voi vähän rauhoittua ja keskittyä pienempien turhanpäiväisten hommien tekemiseen. Mökille saatiin uusi senkki, vanha piti viedä pois ja laittaa Toriin myyntiin. Paljun ympärille aseteltiin liuskekiviä ikävännäköisen betonin päälle somistukseksi. Pesin painepesurilla portaat saunalle ja ne todellakin näyttää kuin uusilta.

Syksyn värit ja kaksi vanhaa puuta, kietoutuneena toisiinsa.
Syksyn värit ja kaksi vanhaa puuta, kietoutuneena toisiinsa.

Tästä kohdasta syksyä tykkään. Kaikkialla on kaunista. Vielä ei tartte laittaa pihamaata talvikuntoon tai katkaista vesiä. Lokakuun lopussa sitten.

Mitä on tapahtunut muissa kuukausissa? Lue tästä kaikista muista paitsi elokuusta, koska siitä en ole tainut muistaa kirjoittaa mitään.

Heinäkuu

Kesäkuu

Toukokuu

Kategoriat
Mökkielämää Pakko hoitaa Pihahommia Puutarha Remonttia Syksy

Sininen hetki mökillä

Lauantaina oli melko täydellinen sininen hetki mökillä. Lämmitin saunaa ja rannassa alkoi hämärtymään ja menin katsomaan miltä uudet pihavalot näyttää. Valot näytti hyviltä ja niin myös maisema.

Valot on kyllä sellainen ”tarttee, mutta ei oo pakko juttu”. Voisihan sitä mökkeillä vaikka pelkällä lyhdyn valolla. Kuulostaa tosi romanttiselta ja ekologiselta ja hyvin mökkimäiseltä. Itsestä tuntuu, että ei tuottaisi varmaan edes kamalasti ongelmia, jos mökillä ei olisi valoja. Hankkisin sellaisen pipon, mihin on sisäänrakennettu ledivalo. Mutta mun ei olekaan tarvinnut koskaan kokeilla valotonta mökkeilyä, joten hyvähän tässä on huudella. Saattaisin olla ihan eri mieltä, jos sähköt ois pitkäänkin pois.

Sisävalot

Mökki oli sisältä valaistu oikealta vasemmalle ja edestä taakse jo silloin, kun se ostettiin. Sinne ei ole tarvinnut lisätä kuin lukuvalo. Ihan se täydellinen lukuvalo on edelleen etsinnässä, Torista tai jostain kirppikselta sellainen löytyy varmaan ennemmin tai myöhemmin.

Makuuhuoneessa on katossa tähtivalaistus.
Makuuhuoneessa on katossa tähtivalaistus.

Ulkovalot

Ulos on lisätty valoja reilustikin. Me on rakennettu mökille vierasmökki, huussi, terassi ja viimeisimpänä uusi puuvaja. Näille kaikille on haluttu tehdä polut ja siivota ympäristö ja lisätä sähköt ja valot. Osaan valoja lisättiin ihan somistukseksi ja osa taas on – valona. Erityisesti nuo polut on ollut tärkeitä. Mökki sijaitsee rinnetontilla ja ei oo kyllä kiva katsella, jos vieraat vyöryy rinnettä alas pimeinä iltoina. Kyllähän talonväki siellä osaa kulkea ja varoa sitä tai tätä kohtaa, mutta mukavaahan se olis jos vieraatkin näkis liikkua.

Valo on kaunista, mutta myös hyödyllistä. Turha kompuroida poluilla.
Valo on kaunista, mutta myös hyödyllistä. Turha kompuroida poluilla.

Nyt ulkovaloja on polkujen varrella siellä missä niitä halutaankin olevan. Ne on myös kaikki samannäköisiä, mikä on sekin on kiva juttu. Onhan se jotenkin tyylikkäämmän ja selkeämmän näköistä, kun joka toinen lamppu ei oo erilainen. Meillä oli rannassa ikivanhat, ufoa muistuttavat ulkovalot. Ne syttyi kuin katuvalot konsanaan, hitaasti ja paloi sellaista kelmeää, kylmää, valkoista valoa. Luulen, että ne on vienyt sähköäkin pienen taajaman verran, joten nämä uudet ledivalot on siinä mielessä varmaan ympäristöllekin paremmat.

Lyhdyt

Kirppiksiltä on löytynyt tosi hienoja, vanhoja öljylamppuja. Niille on Aviomies askarrellut heinäseipäistä lyhtytelineet. Ne sellaiset, joita löytyy kaikista pihoista, mutta mitäpä se sitten haittaa. Öljylampun valo on kaunis ja niitä minäkin jaksan sytytellä.

Kirppikseltä löytyi vanha öljylyhty roikkumaan heinäseipääseen.
Kirppikseltä löytyi vanha öljylyhty roikkumaan heinäseipääseen.

En ole kynttilä ihminen.  Jonkun roihun saatan joskus saada laitettua palamaan, jos ollaan paljuttelemassa. Tässä asiassa ihmiset (naiset, koska ihan valtavasti en sellaisia miehiä tunne, jotka kynttilöitä sytyttelisi) kyllä varmaan jakautuu kahteen leiriin. Niihin, joiden valkoinen maali on seinissä salaa tummentunut, kynttilästä muodostuneesta noesta. Ja sitten meihin, jotka ei vaan muisteta, jakseta tai uskalleta niitä kynttilöitä polttaa. Tuo uskaltaminen on nääs myös yksi syy, miksi mulla elävä tuli pala vain takassa. Saattaisin sytyttää kynttilät ja lähteä pihalle jotain puuhaamaa. Ja siellä se kynttilä sitten palaisi yksinään, vastoin kaikkea koulussa opetettua paloturvallisuus neuvontaa. Parempi kuin polttelen tulta vain takassa.

Järkivalot

Järkivalot olkoon nimitys valolle, joka sijaitsee erittäin hyödyllisessä paikassa. Meillä uusia järkivaloja on parkkipaikalle tuleva valo ja uuden puuvajan valot. Monta, monta, monta vuotta puita piti käydä hakemassa talvella hangessa sijaitsevasta kasasta, lyhdyn valossa. Tulevana talvena puut ovat ensinnäkin vajassa tai nätissä pinossa ja niiden lähelle pääsee ilman, että tarvitsee kahlata lumessa. Ja niiden lähellä on valoa!

Puuvajassa on tunnelmalliset ulkovalot ja hyödylliset, kirkkaat sisävalot.
Puuvajassa on tunnelmalliset ulkovalot ja hyödylliset, kirkkaat sisävalot.

Parkkipaikalla on nyt oma valotolppa. Jatkossa, kun talvella saapuu mökille, saadaan purettua tavarat autosta ilman kännykän laihaa valaistusta. Pieni, suuri ilon aihe tämäkin.

Hupivalot

Järkivalon vastakohta on varmaan sitten hupivalo. Sellaisia meillä on myös kaksi. Toinen on iki-ihanan majakan katolle asetettu öljylamppu, joka on niin himmeä, että ei se paljon valaise. Tai vieressä on muita niin voimakkaita valonlähteitä, että majakanvalo niiden rinnalla vähän kalpenee. Mutta silti majakka on niin kaunis yksityiskohta pihassa, että siihenkin pitää välillä valo sytyttää.

Toinen valo, jonka loimussa ei kyllä kirjaa pysty lukemaan, on terassilla olevaan tikkaaseen kiinnitetty jouluvalo. Hyvin hentoinen valo luo tunnelmaa terassin katoksessa ja tuo heinäseipäistä askarreltu koriste on niin kaunis, että toinen sellainen on jo tilauksessa.

Valon lisäksi vesi on tärkeää, siitä voi lukea tästä!

Kategoriat
Ruokaa Syksy

Suolainen piirakka tonnikala-suppilovahvero- täytteellä

Syöminen on mökillä saunomisen lisäksi parasta puuhaa. Olen innokas kokeilemaan uusia reseptejä ja usein tehtäviä ruokia on tosi vähän. Ruuassa pitäisi aina olla mukana joku twisti. Tässä on yksi luottoresepti, joka sopii hyvin joka vuodenaikana tarjottavaksi. Ja muunneltaviksi, eli saan siihen sitä twistiä.

Tässä on ensin pelkkä ohje niille, jotka on käteviä. Perässä on tarkempia neuvoja kuvien kanssa niille, jotka sellaisia kaipaa. Ja ihan lopussa erilaisia täytevaihtoehtoja/yhdistelmiä. Käy katsomassa!

Tonnikala-suppilovahvero uolainen piirakka ohje
Tonnikala-suppilovahvero suolainen piirakka ohje

Kikkoja ja selostusta piirakkareseptin takaa

Mulla meni kauan ennen kuin opin tekemään piirakan niin, että sen pohja ei ole raaka. Nyt jos en rupea sooloilemaan tekovaiheessa tai muuttamaan aineiden määriä, niin onnistun aina. Tarjoan tätä piirakkaa lounaaksi salaatin kanssa tai iltapalaksi. Tämä on just sopiva perjantaille, kun vieraat saapuvat myöhään ja ovat tietysti jo syöneet iltaruuan, mutta jotain pientä on kiva tarjota saunan jälkeen.

Piirakkapohja

Minä käytän pääasiassa valmiita pohjia, ihan vain siksi, että ne ovat niin edullisia, että itse tekemällä ei saa mitään säästöä aikaiseksi. Pakastealtaasta löytyy molemmilta isoilta ruokaketjuilta heidän omien merkkiensä pohjia ja ne ovat kaikki ihan hyviä.

Pakastepohjan voi ottaa jäisenä mökille mukaan perjantaina ja se toimii samalla kylmäkallena. Varsinainen niksi-pirkka-kikka! Mökillä se sitten kerkeää sulamaan rauhassa, jos viikonloppuna haluaa leipoa. Olen mikrossakin useamman kerran jäistä taikinaa sulattanut ja niistäkin piirakoista tuli oikein hyviä.

Gluteiiniton

Valmiissa pohjissa on tarjolla myös gluteiiniton vaihtoehto. Piirakka on kiva ruokalaji, jota voi tarjota myös keliaakikolle ja sama piirakka maistuu kaikille muillekin. Jos teen pohjan itse, käytän gluteiinitonta jauhosekoitusta. Se on siitä hyvä, että 1 dl normaaleja jauhoja on 1 dl sitä jauhosekoitusta. Helppoa!

Ohje tarkemmin ja kuvia

Laitan uunin päälle, 200 astetta.

Levitän leivinpaperin irtovuoan pohjalle ja suljen vuoan, näin leivinpaperista tulee pohja piirakalle. Leikkaan reunoilta turhan leivinpaperin pois. Leikkaan edelleen tästä suikaleita, jotka voin laittaa piirakkapohjan laidoille. En voitele vuokaa, vaan vuoraan leivinpaperilla.

Tässä on 24 cm vuoka, mistä tulee tällä ohjeella sellainen muhkea piirakka. Jos sinulla on leveämpi vuoka, on ohje edelleen sopiva, piirakasta tulee vain vähän matalampi. Kannattaa silloin katsoa, että ei paista liian kauan. Jos taas on vielä pienempi vuoka, kannattaa ehkä vähän vähentää aineksia.

Levitän taikinan vuokaan pohjalle ja reunoille. Taikinan voi kaulita tasaiseksi tai vain painella käsillä vuokraan. Jos taikina on jäässä, sulatan sitä mikrossa.

Teen haarukalla reilusti reikiä taikinaan, pohjalle. En tiedä onko tästä hyötyä, mutta teen silti. Leikkaan foliosta suikaleita ja painelen ne piirakan laitoihin. Tällä saan puristettu tuota kanttia ohuemmaksi ja laidat pysyy paremmin paikoillaan esipaistamisen ajan. Esipaistan piirakkaa 10 minuuttia ja poistan foliosuikaleet.

Rikon kananmunat, lisään kerman ja juustoraasteen ja sekoitan.

Lisään mausteet. Jos täytteen ainekset on tosi hentoisen makuisia, laitan reilusti mausteista. Jos taas on vahvat ja suolaiset täytteet, vähän vähemmän. Meillä kaikki tykkää pippurista, joten sitä laitan reilusti. Jos kaapissa on kuivattua persiljaa tai penkissä tuoretta persiljaa, sitä voi heittää sekaan. Mutta ei yhtään haittaa jos ei ole.

Valmistele täytteet. Jos käytän tuoreita sieniä, paistan niistä nesteen pois pannulla. En lisää rasvaa, paistan vaan. Samoin jos käyttän sipulia, niin paistan sitä hetken aikaa ja tällöin lisään pannussa rasvaa. Ruohosipulin silppuan saksilla pieniksi suoraan täytteen sekaan. Lisään täytteet nesteeseen ja sekoitan koko massan hyvin sekaisin. Kaadan koko homma esipaistetun pohjan päälle.

Pienin tomaatit ja upotan ne täytteeseen. Ajattelen, että ne säilyy sillälailla mehevinä ja kosteina.

Paistan piirakkaa 45 minuuttia, koska täytettä on paljon. Piirakka saa olla kunnolla ruskettunut laidoilta, taikinan kohdasta. Myös siitä tietää, että pohja on kypsää kun täyte ei enää liiku vuoassa.

Valmista! Jos maltat antaa jäähtyä hetken aikaa, niin piirakkaa on helpompi leikata, eikä suu pala. Mutta kuka malttaa!

Ehdotuksia piirakan täytteeksi

Piirakan täytteenä on ollut vaikka mitä. Tässä listattuna meillä hyviksi todettuja yhdistelmiä. Maistuisiko?

  • Perinteinen kinkku-tomaatti (usein pienin leikkelepaketissa myytävää kinkkua)
  • Kinkku-aurajuusto-tomaatti
  • Tonnikala-suppilovahvero- tomaatti
  • Tonnikala- feta- tomaatti
  • Chorizomakkara-oliiivi-tomaatti
  • Eiliset keitetyt perunat-keittokinkun jämät-pehmenneet tomaatit (vanhat keitetyt perunat sopii hienosti kaikkien kanssa yhteen, silppua pieneksi)
  • Parsa-parmankinkku-tomaatti (pieni parsa paloiksi niin piirakkaa on helppo leikata)
  • Feta-tomaatti (kasvisversio)
  • Parsakaali-parsa-tomaatti (kasvisversio, vegaaniversio)
  • Juhlava poro-suppilovahvero – tomaatti
  • Tai vielä juhlavampi poro-korvasieni – tomaatti

Jälkiruuaksi voi tehdä helppoja kakkuja: suklaa-punajuurikakku tai Key Lime Pie.

Kategoriat
Luonto Mökkielämää Ruokaa Syksy Tuumailuja

Vielä yksi kirjoitus sienistä!

Ensin jauhan huussista ja nyt sienistä. Lupaan, että lopetan tämän jälkeen. Viimeinen lajike on noussut metsään, eli suppilovahvero. Joten vielä yksi kirjoitus sienistä ja sen jälkeen siirryn syyspuuhiin ja kohti talvikautta.

Ennen meidän mökin ostamisesta en sienestänyt. En toki tehnyt montaa muutakaan juttua, joita teen nyt, Mutta sienestys on tullut jäädäkseen, sen voin sanoa. Marjojen poimiminen on liian pientä piperrystä, mutta sienet on helppoa poimittavaa ja kori täyttyy nopeasti. Meillä on onneksi mukavia mökkinaapureita, jotka ystävällisesti auttoi mua alkuun ja antoi monenlaista vinkkiä. Tässä pari heidän vinkkiä ja muutama ihan mun oma juttu.

Suojautuminen

Tänä kesänä on ollut kaikenlaista ötökkään ihmisen riesan ja tähän viimeiseen sienestyskohtaan osuu hirvikärpästen aikakausi. Ällöttäviä otuksia ja valitettavasti meillä niitä myös esiintyy, koska alueella on peuroja ja peurojen syöttöpaikka. Syöttöpaikan lähellä on hyvät sienimaastot, joten pakkohan sinne on mennä. Ei niitä sieniä sinnekään voi jättää!

Itse suojaudun hirvikärpäsiä vastaan ottamalla metsään mukaan Aviomiehen.

Itse suojaudun hirvikärpäsiä vastaan ottamalla metsään mukaan Aviomiehen. Jossain nääs luki, että hirvikärpänen hahmottaa porukasta sen kookkaimman, luulee sitä hirveksi ja tarrautuu sitten siihen. Minä olen 160 centtiä ja Aviomies paljon pidempi, joten olen periaatteessa turvassa.

Hirvikärpäsiä vastaan auttaa teepuuöljy.
Hirvikärpäsiä vastaan auttaa teepuuöljy.

Jos taas Aviomies ei ole tarjolla hirvikärpäsen syötiksi, käytän tiivistä pipoa ja Tea Tree öljyä. Se haisee ihan kamalalta ja sitä kun tupsuttelee korvanjuureen, kuin parhainta parfuumia konsanaan, sen pitäisi pitää hirvikärpäset loitolla. Ja minusta tässä on ihan oikeasti perääkin. Pidän tuota pikkuista purkkia mukana metsässä ja lisään sitä tarpeen mukaan, koska haju haihtuu nopeasti. Onneksi haihtuu, koska kukaan ei käyttäisi tätä, jos haisisi tältä vielä seuraavanakin päivänä. Sama aine toimii ohjeen mukaan myös akneen ja hilseeseen, että ei mikään turha purkki.

Mistä niitä sieniä sitten löytyy?

Ihan vaan metsään menemällä ei välttämättä onnistu. Tai minä en olisi onnistunut. Sain apua ja opastusta sekä ensimmäisiin sienipaikkoihin kuin ensimmäisiin sieniinkin liittyen. Ihana äiti ja ihana mökkinaapuri auttoivat, koska alottaessani en tunnistanut kuin sen ilmeisen – eli kärpässienen. Aloitin ekana pelkillä suppilovahveroilla, koska niillä ei voi mennä pieleen. Niillä on tunnistettava kellertävä jalka ja niiden tyylisiä sieniä ei ole muita, eikä varsinkaan myrkyllisiä. Niitä kun poimin pari syksyä, uskalsin laajentaa herkkutatteihin, joka myös on helppo tunnistaa ja myrkyllisiä lajeja ei ole tarjolla. Tänä syksynä mukaan on tullut jo karvarousku, eli olen periaatteessa siellä minne halusinkin.

Tavaroita ei kannata jättää hetkeksi mättäälle, niitä ei löydy enää ikinä.
Tämä sienipaikka paljastuisi, koska olen jättänyt korini mättäälle.

Minä olen sienipaikoistani nuuka ja piilottelen niitä parhaita apajia kaikilta. Noh, mun sienistä innostuneet ystävät saavat kyllä niistä myös nauttia, mutta vasta, kun olen ensin poiminut itselleni tarvittavan määrän sieniä. Kamala ihminen. Mun mökkinaapuri on ihana, ystävällinen ihminen, joka heti neuvoi minut ihan mahtaviin sienipaikkoihin. Tai mistäs minä sen tiedän! Voihan olla, että hänelläkin on vieläkin parempia paikkoja, joista minulla ei ole vielä tietoakaan. Mutta hän onkin mökkeilyt tuolla alueella parikymmentä vuotta, minä vasta viisi. Löydän kyllä aikojen saatossa ne kaikki paikat, minkä jälkeen minullakin on varaa vinkata uusillekin tulokkaille muutama hyvä kohtaan.

Pari vinkkkiä turvallisuudesta

Ihan tärkein vinkki, kaikista vinkeistä on, että puhelin ja autonavaimet pitää olla vetoketjullisessa taskussa, jossain itsessään kiinni olevassa vaatekappaleessa. Eikä sitä pusakkaa, missä ne avaimet on, pidä ottaa pois ja laskea jollekin mättäälle. Sitä ei löydy sitten enää ikinä! Tai ehkä ensi syksynä, uudella sienireissulla.

Autonavaimet ja kännykkä laitetaan taskuun ja takki pidetään päällä.
Autonavaimet ja kännykkä laitetaan taskuun ja takki pidetään päällä.

Avaimia en ole onneksi ite hukannut metsään, mutta yhden puoliksi suppilovahveroita täynnä olevan muovipussin kyllä. Ihan vähäksi aikaa laskin sen maahan ja kävin ihan vähän vaan poimimassa toisesta kohtaan, toista sientä, toiseen pussiin. Sitten ihan vähän jatkoin matkaa, enkä ikinä enää löytänyt sitä mätästä mihin se pussi jäi. Syyllistyin roskaamiseen ja olen siitä vielä enemmän pahoillani kuin siitä, että menetin ne sienet.

Toinen vaaranpaikka metsässä on tuo sieniveitsi. Kun aloittelin sienestämistä, en ollut paljon metsässä käveleskellyt, kun ei ollut paljoa moinen touhu kiinnostanut. Ei kyllä vieläkään kiinnosta, jos siihen ei liity joku tehtävä, kuten sienestys. Ihan ensin pitää vaan opetella kävelemään siellä metsässä, koska eihän ne kaikki sienet siinä polulla kasva. On koloja ja kiviä ja juurakkoa. Sitten kun siihen yhdistää sieniveitten ja hämärtyvät illat ja jo vähän väsyneen mielen, niin varovainen saa olla. En ole ikinä kyllä lukenut otsikkoa, että ”sienestäjä puukotti itseään vatsaan”. Joten herää kysymys, että onkohän tämä murhe vain minun murhe…

"Sienestäjä kaatui sieniveitseen", sellaista otsikkoa ei onneksi ole nähty.
”Sienestäjä kaatui sieniveitseen”, sellaista otsikkoa ei onneksi ole nähty.

Pelkään keväisin käärmeitä, mutta en syksyllä. Outoa vähän tämäkin, koska eihän ne otukset mihinkään ole kesän aikana hävinneet. Keväällä päästelen korvasienimetsässä lallatellen ja kepukalla maata paukuttaen. Tällä ois tarkoitus ajaa nuo ikävät otukset matkoihinsa.  Muita eläimiä en pelkää. Luulen, että on super-epätodennäköistä, että karhu tai susi just sille mun reitille, juuri meidän metsässä osuisi.

Pari yleistä huomiota

Oikein kun tehokkaasti kerää, kannattaa asettautua leveään haara-asentoon. Silloin ei tallaa sieniä, vaan voi ulotella samasta paikasta niin pitkälle kuin vain ikinä ylettyy. Suppilovahverot varsinkin kasvaa kavereiden kanssa, joten jos näkee yhden, niin on siinä niitä muitakin.

Leveä haara-asento ja sienet talteen, muista poimia kaikki!
Leveä haara-asento ja sienet talteen, muista poimia kaikki!

Ja kaikki sienet pitää kerätä. Jos on ylimielinen ja jättää sieniä keräämättä haaveillessaan jostain suuremmasta mättäästä, saattaa metsien jumalan Tapion vaimo Mielikki suuttua. Etkä enää sinä syksynä löydä sienen sientä! Tästä musta ainakin välillä tuntuu, kun olisin jo tulossa metsästä pois ja matkalla autolle koko ajan vaan tulee uusia sieniä vastaan. Ilta pimenee ja ruoka on laittamatta, saunan lämmityksestä puhumattakaan, mutta ohikaan ei uskalla kävellä. Parempi ottaa varman päälle ja pitää sieni onni mukana.

Suppilovahvero on mun lempisieni (tänään, huomenna joku muu) ja siksi siitä on täällä jo kaksi reseptiä. Maista piirakkaa ja keittoa.

Kategoriat
Askartelut Mökkielämää Remonttia Syksy

Huussi on pakollinen

Siellä se huussi siintää ilta-auringossa ja odottelee tyhjennystä. Hah! Onneksi ei oo minun vuoro. Huussi on pakollinen mökillä. Ilman sitä ei pärjää. Ajattelin siis kirjoittaa huussin sisutuksesta ja kaikista hauskoista tuunauksista, joita sinne on viritetty. Mutta samalla voi kirjoittaa ihan vähän siitä muustakin sisällöstä.

Huussin tyhjennys

Huussia on pitänyt tyhjentää tiheästi viime aikoina. Aikaisempina vuosina riitti varmaan sellainen pari kertaa vuodessa. Nyt tuntuu, että neljä kertaa on lähempänä totuutta. Syy on ollut korona. Kun mihinkään ei ole voinut matkustaa, niin ollaan oltu mökillä. Heti kun vähän maailma vapautui, niin ystäviä on ollut meillä mökillä. Koska viikonloppuja on tullut vietettyä mökillä moninkertainen määrä normaaliin vuoteen, ollaan saatu monta asiaa valmiiksi ja samalla tietysti huussin säiliökin on saanut täytettä. 

Minä lapioin silloin, kun on minun vuoro, koska naisetkin voi tyhjentää huussin.

Huussin tyhjennys ei ole mikään kamala homma, kun mökillä on huussissa kunnon säiliö. Neste valuu erilliseen kanisteriin ja muu tavara jää kuorikkeen kanssa isoon säiliöön. Sieltä sen sitten lapioin pikkuruisella kenttälapiolla luukusta ulos. Minä lapioin silloin, kun on minun vuoro, koska nainenkin voi tyhjentää huussin.

Somistusta

Ja sitten siihen sisustukseen.  Jossain mökkikirjassa vinkattiin, että sininen väri pitää kärpäset loitolla. Täysin sininen huussi kuullosta vähän karmealta, joten me tehtiin kompromissa ja vedettiin sinistä puoleen seinään. Toinen puoliska sitten valkoisella. Huussille mennessä kävelen vanhan vessan ohi ja mietin usein, että miksi niitä ei ennen vanhaan koskaan maalattu! Ne oli sellaisia pieniä, ikkunattomia, tummia ja haisevia laatikoita. Sellainen meidänkin vanha huussi on. On siis edelleen, koska siinä se vieläkin tontilla nököttä.

Vanha huussi seisoo saman polun varrella uuden huussin kanssa.
Vanha ja uusi sulassa sovussa saman polun varrella.

Mutta valkoinen väri tekee huussista valoisan ja puhtaan oloisen. Näkyyhän siinä hämähäkit ja kaikenlaiset yökiitäjät selvemmin kun siellä vanhanaikaisessa, tummassa laatikossa. Ei haittaa kovinkaan kovasti, huidon niitä sellaisella pikku harjalla pois. Siivoukseenhan tämmöisessä kopissa ei kauaa mene, pikku harjalla huitoo hämähäkit pois ja isommalla harjalla ja kihvelillä roskat pois lattialta. Maton puistaa ulos ja putsaa portaat. Valmista. Hämähäkkejäkin huidon pois sen mukaan, onko mökille tulossa niitä kammoksuvia (tai ulkohuussia vierastavia) vieraita vai ei. Se nyt vaan on tosi asia, että hämähäkkejä siellä aina välillä näkyy.

Verhotanko melasta

Verhotanko on tehty vanhasta melasta, joka oli mökillä jo valmiina. Jos meillä joku soutelisi – mitä ei kukaan koskaan tee – ei siinä kyllä melalla ohjattaisi venettä oikean suuntaan. Joten se jouti ihan hyvin verhotangoksi. Se vain maalattiin valkoiseksi ja tehtiin siihen somisteeksi raita sinisellä.

Verhotanko on tehty vanhasta melasta, valkoista maalia vaan päälle.
Verhotanko on tehty vanhasta melasta, valkoista maalia vaan päälle.

Netistä löytyi muutenkin hauskoja ohjeita verhotangon koristeeksi. Tuohon laitettiin naulakkokoukku, koska kyllähän vessassa pitää pysytä käsilaukku ripustamaan naulakkoon. Ja verhot tankoon  ostin jostain kirpputorilta. Ne ei taida olla ihan uudet, kangas on ainakin hyvin pehmennyt ja ohentunut, mutta sopii tuollaiseen huussiin hyvin. Ikkunalaudalle vaihdan kukkasia, silloin kun muistan. Kukkapurkkina toimivat snapsilasit löytyi mökiltä valmiina ja koska itse löysin kirpputorilta feikki Ultimatuulet, nuo sai väistyä vessan somisteeksi. Kukkina nuo havut onkin hyvä valinta, kun niitä ei tarvitse olla joka viikonloppu virittelemässä. Ahkera, mutta toisissa asioissa taas vähän laiska, on tämän mökin emäntä.

Taidetta seinällä

Oon säilyttänyt joitakin tavaroita ikuisuuksia. Esimerkiksi teatterikiikareita, yhtä vanhaa Ikean eteisen kaappia, kullanvärisiä kaapin vetimiä (10 kpl) ja tuota huussin seinälle päätynyttä keiju-julistetta. Noista edellä mainituista olen ihan varma, että Ikean kaappia en tule koskaan enää tarvitsemaan, muille voi vielä olla käyttöä. Keiju-juliste nyt pääsi jo seinälle ja vieläpä vanhoissa kehyksissä, jotka olen hankkinut vuonna 2006. Silloin niissä oli kuvia juustoista…. Niitä on pitänyt takaa vähän jesarilla korjata, että pysyvät kasassa. Luulen, että tämä tulee olemaan noiden kehysten viimeinen sijoituspaikka, jos ei sitten teini ehdottomasti halua niitä ekaan omaan kotiinsa viedä.

Lempitaiteilijani teos koristaa huussin seinää.
Lempitaiteilijani teos koristaa huussin seinää.

Toinen juliste on ihan upouusi tai ainakin melko uusi. Se on koulussa tehty taideteos, jonka inspiraationa on toiminut PokemonGo. Se on mun lempitaulu, ihan kaikista tauluista mökillä tai kotona. Syynä lienee läheinen suhde tuohon taitavaan taiteilijaan, jota nykyään teiniksi kutsun.  

Kalusteet

Käsienpesualtaan alla oleva kaappi oli mökillä valmiina. En enää edes muista minkä värinen se aluperin oli, mutta siitä hiottiin ja hinkattiin maalia pois ja se sai sitten jäädä sellaiseksi. Siinä on justiinsa sopivasti säilytystilaa vessapaperille ja kuorikepussille. Sille sopii pariksi tuo huussikuorikkeelle tarkoitettu tynnyri, mikä taas löytyi jostain kirpputorilta. Jos jostain löytyisi tuollainen toinen, ostaisin heti. Kuoriketta kaavitaan vanhalla jauhokauhalla, sellaisella ihanalla, puisella, itse tehdyllä.

Huussin kalusteet on pääosin vanhoja ja kirpputorilta löydettyjä.
Huussin kalusteet on pääosin vanhoja ja kirpputorilta löydettyjä.

Pesualtaan hana on vanha, mutta itse allas on uusi. Kalusteet ei siis ole maksaneet paljon mitään ja se on hyvä, ihan vaan siksi, että pihallahan ne on koko ajan, vaikka ovatkin katon alla. Talvella on kosteaa ja välillä kesälläkin. Ei ne nyt heti miksikään mene, mutta vaikka menisivätkin, niin eipähän harmittaisi.

Sähköt, valot ja vesi

Huussi on silleen moderni, että sinne tulee sähköt ja samalla tietysti valot. Uutena ostettu lamppu sopii vanhaan tyyliin ja talvella ei oo niin kylmä istua, kun voi laittaa lämmittimen puhaltamaan.

Sähköt, valot ja vesi, mitä muuta vois huussiin haluta!
Sähköt, valot ja vesi, mitä muuta vois huussiin haluta!

Vesi nousee järvestä pumpulla huussille kesäisin. Ennen kuin sitä vettä virtasi, kädet pestiin ämpärissä ja toimihan sekin. Mutta kyllä hanasta virtaava vesi on mahtava asia, virtasi se sitten saunalla, keittiössä tai huussin kraanasta.

Muuta sälää. Ja Regina

Lattialla oleva matto on mummuni kutoma. Niitä oli alun perin kaksi, mutta sen ensimmäisen vei hiiri pesänlämmikkeeksi ihan ensimmäisenä talvena mökillä. Ne ei varmaan oikein tajunneet, että me oltiin tultu tontille ja niiden valtakausi oli ohi. Luulivat, että voivat talven taas hillua miten sattuu, pitää bileitä isossa mökissä ja repiä mun tekstiilejä. Toisena talvena oli hiirenloukkujen lähettämä viesti mennyt jo perille ja mun matot on saaneet olla rauhassa.

Rottinkinen lehtikori kätkee sisäänsä Reginan.
Rottinkinen lehtikori kätkee sisäänsä Reginan.

Ainoa asia mistä en huussissa oikein tykkää on rottinkinen lehtikori. Rottinki ei ole mun juttu, olkoon kuinka trendikästä tahansa. Pitääkin pistää se Toriin, ennen kuin rottinki buumi menee ohi ja kyllä sen joku trendien allonharjalla surffaileva ihan varmasti ostaa. Jos ei muuten mene kaupaksi, annan lehtikorin sisältä löytyvät vanhat Reginat kaupan päälle ja varmasti alkaa kiinnostamaan!

Huussista löytyy muitakin juttuja, koska onhan se tärkeä kapine mökillä. Lue tästä lisää.

Kategoriat
Mökkielämää Ruokaa Syksy

Reuben-leipä sisältää hapankaalia

Jos et tykkää hapankaalista, kannattaa testata tätä! Reuben-leipä sisältää hapankaalia ja maistuu hyvältä. Jos joku suhtautuisi hapankaaliin epäileväisesti, niin tällä reseptillä sitä olisi helppo testata.

Reuben-leipä

Vaaleaa vuokaleipää, leikataan paksuhkoja, isoja palasia

Juustosiivuja, Emmeltal tai joku muu vähän vahvempi maku

Kinkkua, paksuhkoja, reiluja siivuja

Hapankaalia

Sinappikurkkusalattia

Maustettua majoneesia

Selostusta

Olen tehnyt tätä nyt kahdelle eri porukalle iltapalaksi ja ajatellut, että teen sitä tänne ohjeen. Kummallakin kerralla kerkeen ottamaan kuvat vain noista aineksista. Kun leivät on valmiit, nostan ne pöytään niin nopsasti, että en muista enää ottaa kuvia. Molemmilla kerroilla vieraat on tykänneet. Eihän tämä vastaa tarkasti alkuperäistä Reuben-leipää, mutta mitä sitten.

Ainekset Reuben-leipää on simppelit ja ohje helppo.
Ainekset Reuben-leipää on simppelit ja ohje helppo.

Leivät leikkaan aika paksuiksi paloiksi ja voitelen niitä toiselta puolelta ihan vähän voilla, jotta ne on helppo paistaa, eivätkä jää pannuun kiinni. Toiselta puolelta taas voitelen ne majoneesillä. Majoneesin päälle laitan juustosiivut. Tykkään käyttää tähän Emmeltalia, koska se on vähän vahvempaa kuin meillä normaalisti kaapista löytyvä Edam. Mutta tuo jälkimmäinenkin käy aivan hyvin.

Juuston päälle laitan reilusti hapankaalia suoraan rasiasta. En lämmitä sitä mitenkään, koska se lämpenee sitten myöhemmin pannulla. Mutta ei siitä siinä kuumaa tule, joten jos tahtoisin oikein kuumia leipiä, vaikka ulkona tarjottavaksi, käyttäisin hapankaalin mikron tai kattilan kautta.

Hapankaalin päälle tulee kinkkua. Netin ohjeissa reseptissä käytetään pastramia ja Lidlin alkuperäisessä reseptissä joulukinkkua!! Tätä meinaan kokeilla sitten tapaninpäivänä. Kinkkuakin voi olla ihan reilusti, niin tästä tulee aivan täysi ruoka.

Sitten vielä päällimmäiseksi sinappikurkkusalaattia. Paljon tai vähän, sen mukaan tykkääkö vai ei. Jos kaapissa ei olis tuota, vois laittaa vaikka vaan suolakurkkua, se vois sopia tosi hyvin.

Tämä kuva on Lidlin ohjeesta, kun omat voileivät syötiin ennen kuin kerkesin kuvaamaan.
Tämä kuva on Lidlin ohjeesta, kun omat voileivät syötiin ennen kuin kerkesin kuvaamaan.

Voi-majoneesi-juusto-hapankaali-kinkku-kurkkusalaatti. Sitten laitan toisen leipäviipaleen päälle ja nostan koko homman paistinpannulle. Laitan pannullekin yleensä vielä vähän voita, jotta leipä ei jää kiinni. Leipiä mahtuu yleensä kaksi per paistinpannu. Koko homman päälle asetan lautasen tai kattilankannen painoksi, jotta ainekset tarttuisi toisiinsa. Lasken lämpöä ja annan paistua pannulla niin, että leipä ruskistuu. Käännän käyttäen apuna lastaa ja välillä pitää kädelläkin tukea, että homma pysyy kasassa. Sitten vain paistan toiseltakin puolelta ja valmista tuli. Nostan isolle leikkuulaudalle ja halkaisen keskeltä kahtia. Nam-Nam!

Ruokavaliot

Kasvisruokaa tästä ei tule, koska idea kärsii ilman kinkkua. Mutta glueteiiniton taitaisi olla mahdollinen, jos käyttää glueteiinitonta leipää ja tarkistaa esim. kurkkusalaatiin sisällön. Minä en ole tarkistanut, joten en voi luvata, että ois sopiva keliaakikolle. Pahoittelut :=)

Toinen super helppo iltapala on Tortillapelti, katso resepti tästä.

Kategoriat
Askartelut Mökkielämää Syksy Tuumailuja

Saunominen. Onko mitään parempaa!

Pihaa ei voi hoitaa talvella, eikä sienestää. Remonttihommat ovat jäässä, konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Mutta joitakin asioita voi tehdä mökillä ympäri vuoden. Ja tämä on yksi niistä. Saunominen, onko mitään parempaa! 

Meidän sauna on vinossa ja vähän ruma. Rumuus ei välttämättä näy ulkona, jos seisoo sopivan matkan päässä tai ilta-aurinko kultaa punamultaisen maalin. Mutta jos menee lähellä, näkee ilman silmilasejakin, että joka kantti kaipaisi kohennusta. Mutta löylyt on hyvät, joten ketään ei kamalasti haittaa pieni rumuus. Sauna on edellisen omistajan peruja ja meillä on sille purkutuomio jo kirjoitettuna. Siinä ei toki ole päiväystä, joten sauna voi joutua työn alle ensi vuonna tai viiden vuoden päästä tai ei ehkä koskaan. Mutta koska löylyt ovat hyvät, voimme odottaa sen tuomion kanssa.

Ulkokuori

Sauna on tehty samassa paikassa olleen riihen vanhoista hirsistä. Sillä on siis kaunis, vanha tarina. Jos oikein haluaisin romantisoida, voisi ajatella, että hirret oli varmaan kaadettu tuolta tontilta. Ja joku oli ne käsin siinä veistänyt hirsiksi ja siitä sitten rakennettiin riihi. Sen verran koko hommassa on historiaa, että ei nuo hirret polttopuuksi joudu, kun se joskus puretaan. Se saa mennä Toriin myyntiin ja joku saa siitä kelpo kesäkeittiön rungon tai piha-aitan.

Sauna on tehty vanhoista hirsistä, jotka kuuluivat samassa paikassa olleeseen riiheen.
Sauna on tehty vanhoista hirsistä, jotka kuuluvat samassa paikassa olleeseen riiheen.

Onhan se sauna söpö, tuollainen punainen tupa ja perunamaa tyylinen rakennus, missä sammal kasvaa katolla. Siinä on pieni terassi, mihin voi kasata polttopuita, moottorisahan, 30 kappaletta heinäseipäitä ja kaikenlaisia tavaraa ja työkaluja sateensuojaan. Kukaan ei koskaan oikein istu siinä, koska siihen ei ole vielä nikkaroitu passelia penkkiä. Aikaisemmin siinä oli rottinkinen sohvaryhmä, vanhan omistajan peruja, mutta se jouti myös Toriin myyntiin. Onneksi rottinki on nykyään niin mahottoman muodikasta, että ei mennyt viittä minuuttia, kun joku jo ilmoitti haluavansa sen itselleen. Saunasta vilvoitteluun se rottinki ei sovi. Jos et usko, niin kokeile istua siinä paljaalla takapuolella.

Syy saunan purkutuomiolle on halu saada uusi sauna, missä olisi myös yksi makuuhuone. Silloin mökillä voisi samaan aikaan yöpyä enemmän porukkaa. Halvemmaksi toki tulisi vuokrata asuntoauto pihaan niille viikonlopuille, kun meitä olisi oikein monta. Mutta eipä tuo nyt ole just tällä hetkellä rakentumassakaan, joten suunnitelmakin kerkeää hahmottumaan.

Hitaasti lämpiävä sauna

Täällä saunominen on mukavaa varmaan osin siksi, että se vie pitkän aikaa. Sauna ei lämpene hetkessä, varsinkaan talvella. Meillä tulee vesi järvestä pumpulla kesäisin, mutta talvella vedet pitää kantaa järvestä. Ei se ole mikään älytön homma, varsinkin kun pitää avannon auki. Silloin vettä voi vain kaapaista ämpäriin. Jos avanto ei pysy auki, vettä pumpataan keltaisella, muovisella pumpulla ja se on ärsyttävä vekotin. Liian suuri mun käteen, joten parasta kun yritän pitää sen avannon auki. 

Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.
Löylykauhaan on tehty varsi jostain oksan käkkyrästä.

Toiset nauttii saunan sytyttämisestä, ihan siitä tulitikun raapaisusta ja siitä, että tuohi syttyy palamaan. Minä hoidan nuo hommat nopeasti, puut pesään ja tulta perään. Tykkään sen jälkeisestä hetkestä. Sauna alkaa lämmetä ja minä voin hetken touhuta jotain olematonta ennen uuden pesällisen lisäämistä. Ihan lempihommaani on rikkaruohojen nyppiminen. Lumi on meidän alueella maassa noin marraskuusta maaliskuuhun, joten ainakin seitsemänä kuukautena vuodessa maa on paljas ja pääsen toteuttamaan tätä lempipuuhaani. Puiden lisäämistä odottaessa ei enää pidä tehdä mitään kovin tärkeää, enemmänkin sellaista käveleskelyä ja tuumailua. Sitä haahuilua, mistä kirjoitin kerran aikaisemmin.

Mökkisuihku

Ostin aviomiehelle lahjaksi sellaisen mökkisuihkun. Vastustin sitä vähän ja ajattelin, että ostetaan nyt, mutta minä en sitä varmaankaan tule käyttämään. Mikään ei ole mukavampaa kuin vatipesu mökkisaunassa. Se viimeinen kohta, kun saa kaataa koko ämpärillisen sopivan lämmintä vettä päälleen. Toisille se vika ämpäri pitää olla täynnä viileää ja toisille tosi kuumaa vettä. Ihanaa. Mutta kuka viitsii kantaa talvella perjantaina töiden jälkeen monta ämpäriä per saunoja vettä järvestä? Jos käytössä on mökkisuihku, yhdellä ämpärillisellä per tyyppi pääsee tosi pitkälle. Joten olen muuttanut mieleni tämän asian suhteen ja suosittelen mökkisuihkua kaikille. Ja lehtipuhallinta! Jos lukija ajattelee, että ne lehdet pitää pakosta käsi pelillä rapsutella pihamaalta, niin ei tartte, puhaltelu on mahtavaa puuhaa. Tulipa tämäkin nyt sanottua.

Mökkisuihku on kätevä, vaikka sangollinen vettä on vielä parempi.
Mökkisuihku on kätevä, vaikka sangollinen vettä kaadettuna päälle on vielä parempi.

Nikkarointia

Saunalle on aviomies nikkaroinut kaikkea kivaa. Heinäseipään jämästä tuli pukeutumistilan naulakko. Heinäseiväs on halkaistu kahtia ja siihen lisätty nupit, aika yksinkertainen kikka.

Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.
Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.

Vanhasta lankusta aviomies teki saunan sisälle kulmahyllyjä ja eteiseen säilytyshyllyn. Hyllyyn käytetty puu on sopivan rustiikkista vanhaan saunaan ja sitä oli valmiina jossain niistä lukuisista kasoista jotka kuului mökkikauppaan. Pitkästä puunkäkkärästä syntyi löylykauhaan varsi. Hirrenpätkästä syntyi ovistoppari, kun siihen lisättiin paksu köysi ja maalia pintaan.

Vanhoista lankuista on nikkaroitu hyllyjä saunan eteiseen ja itse saunaan.
Vanhoista lankuista on nikkaroitu hyllyjä saunan eteiseen ja itse saunaan.

Muistoja lapsuudesta löytyy vatitelineestä. Sellainen on ollut aviomiehen mummulassa ja kun sen oikein toteuttaa, osuu nuo vadit tuohon kuin itsestään. Jos tekee väärin, niin sitten ne ei mahdu. Sapluuna lojui hetken aikaa meillä kotona ja kun sitä kattelin, ei ihan heti avautunut, että mitä siitä on tulossa. Mutta täytyy myöntää, että se toimii.

Lämmittäminen

Kaikissa mökkilehdissä ja artikkeleissa aina kerrotaan, kuinka saunaa lämmitetään mökillä joka päivä. Niin meilläkin, mutta lähinnä siksi, että hankala sitä pesuvettä on vedenkeittimellä lämmittää.

Saunan portaalta voi katselle järvelle.
Saunan sisältä voi katselle järvelle.

Mutta kyllä mökkeily tuntuisi jotenkin vajaalta ilman saunomista. Ennemmin sitä tuijottelee saunan portaalta järvelle kuin televisiota. Ja mielellään kerron ja kuuntelen kuulumisia saunanlauteilla ystävien tai perheen kanssa. Meidän mökkisaunan hyvien löylyjen salaisuus piilee avattavassa ikkunassa. Siinä sellaisessa leveässä, aika korkealle sijoitetussa ikkunassa, jonka kahva on aina niin tuli kuuma, että siitä raottaessaan polttaa kätensä. Jos osa saunojista tykkää ärhäköistä löylyistä, voi lempeämmästä saunomisesta tykkäävä (elikkäs minä) istua sen raotetun ikkunan edessä. Ja niin on molemmat saunojat tosi tyytyväisiä. Sen pituinen se.

Jos jäit miettimään tuota haaluilua, niin siihen voi perehtyä tästä.

Kategoriat
Mökkielämää Ruokaa Syksy

Suppilovahvero-porokeitto on hyvää!

Syksy on ihan parasta aikaa ruuanlaittoon. Reseptejä on monenlaisia, mutta suppilovahvero-porokeitto on hyvää! Ja kuten kaikki mitä tänne kirjoitan, tämäkin on tosi helppo valmistaa. Melkein voisin käyttää samaa otsikkoa kaikkiin resepteihin, kun kaikki on niin helppoa ja hyvää. Lienen yksinkertainen ihminen.

Suppilovahvero-porokeitto

2-3 dl paistettuja suppilovahveroita, pieni niitä vähän

200 g poroleikettä, pieni kuutoiksi

1 paketti Koskenlaskija sulatejuustoa, pieni palaa reilusti

6 dl vettä + 1 kasvisliemikuutio

voita kunnon köntti

1 sipuli, pieni ja kuullota voissa

mustapippuria oman maun mukaan

Tämän voisi varmaan tehdä muistakin sienistä, mutta minä olen tehnyt vain suppilovahveroista. Niitä voi poimia elokuun lopusta tosi pitkälle syksyyn, joten tätä herkkua on tarjolla pitkään. Suppilovahveroita voi myös pakastaa, joten keiton voi pyöräyttää vaikka tammikuussa.

Selostusta

Jos suppilovahverot on tuoreita, käyn ne läpi ja halkaisen vain käsin pienemmiksi paloiksi. Paistan niitä pannulla niin kauan, että vesi sienistä haihtuu. Tässä vaiheessa en laita vielä voita. Kun vesi on haihtunut, otan sienet pois pannulta ja pienin niitä vähän. Vain vähän, jos teen ruokaa omalle porukalle. Pienin paljon, jos teen ruokaa harvemmin sieniä syöville. Viimeinen vaihtoehto on vetää sienet sauvasekoittimella ihan pieneksi, silloin niitä syö sieniin epäilevästi suhtautuvatkin. Pakastetut sienet otan sulamaan ja laitan johonkin siivilään, niin niistä valuu sulamisvesi pois, joten en enää paista niitä pannulla.

Sitten keiton tekoon. Pienin sipulin tosi ohueksi ja laitan kattilaan reilusti voita. Paistan sipulia kauan, tai melkeinpä haudutan, jotta sipuli pehmenee oikein hyvin. Sitten lisää sekaan 2-3 ruokalusikallista vehnäjauhoja. Ei ihan tasaisi, eikä kukkurapäisiä vaan sellaisia siltä väliltä olevia. Paistan jauhoja sipulin ja voin kanssa vähän aikaa. En ruskista, vaan lämmittelen tuota jauhoa.

Sillä aikaa kun nuo kypsyy, pienin poron aikalailla pieneksi silpuksi. Poroa saa olla niin paljon kuin raskin vaan ostaa (kamalan kallis raaka-aine), koska sieniäkin saa tässä olla reilusti. Pienin myös Koskenlaskija sulatejuuston pienemmiksi paloiksi.

Lisään 3 dl vettä jauhojen sekaan ja sekoitan vispilällä sössön tasaiseksi massaksi. Lisään sekaan kasvisliemikuution, sienet, poron ja sulatejuusto. Ja toiset 3 dl vettä. Sitten vain sekoittelen niin kauan, että sulatejuusto sulaa. Lisään vähän (tai paljon) pippuria ja valmista on.

Ruokavaliot

Koskenlaskija taitaa olla laktoositonta, joten laktoositontahan tästä tuli. Gluteiinittomista jauhoista en ole kokeillut tätä tehdä, mutta miksi se ei silläkin onnistuisi. Joku millä sakeutetaan pitää olla, jotta ei tule laihaa keittoa.

Suppilovahvero-tonnikalapiirakka on myös tosi hyvää, siihenkin löytyy ohje!

Kategoriat
Luonto Ruokaa Syksy

Mahtava sienivuosi!

Ei kerkee kirjottaa, kun pitää möyriä mettässä! Nyt on menossa aivan mahtava sienivuosi. Ensin keväällä löytyi korvasieniä ja nyt on metsä täynnä vaikka mitä ihanaa. Joka vuosi pitäisi opetella kaksi uutta sientä. Ohje ei sano pitääkö niiden olla ruokasieniä, mutta kai ne myrkkysienetkin on hyvä opetella tunnistamaan. Listasin ne mitä jo tiedän ja poimin.

Korvasieniä

Näitä keräsin mukulana ja se kerääminen oli vielä ihan ok hommaa. Mutta putsaaminen oli ärsyttävää, piti istua tuntitolkulla pihalla ja pullasudilla putsata hiekkaa sienistä. (no varmaankaan ei tarvinnut tuntitolkulla istua, mutta siltä se silloin tuntui).  Näin aikuisena kun ajattelee, niin onneksi tuli moista tehtyä, koska nyt osaan sitten itsekin. Toki piti varmuuden vuoksi soittaa äidille ja tarkistaa, että miten se nyt menikään, montako kertaa keitettiin ja kuinka kauan. Myrkkysienien kanssa ei kannata pelleillä ja korvasieni on myrkyllinen, jos ei sitä osaa oikein käsitellä.

Korvasieniä löytyi keväällä ämpärillinen.
Korvasieniä löytyi keväällä koko ämpärillinen.

Korvasieniä ei aikaisemmin mökiltä löytynytkään ja nyt sain niitä kasaan melkein täyden ämpärillisen. Tämän mahdollisti mukava mökkinaapuri, joka näki sienet tienposkessa ja soitti niistä minulle. Sienet oli sellaisessa paikassa, että en olisi ikinä niitä siitä itse osannut etsiä. Mukulana korvasieniä etsittiin aina hakkuuaukioilta, joista oli puut kaadettu toissavuonna. Tämän kevään sienet taas löytyi havupuiden juurilta.

Korvasienet on kyllä hyviä. Teen niistä yleensä keittoa. Aloin jo tekemään siitä tänne ohjettakin.  Mutta kun sain kerman kipattua keiton sekaan, unohdin täysin kuvaamisen ja hups sitten se kattila olikin jo tyhjä! Että nyt on kuva vain aineksista ja tuosta sipulin paistamisesta. Yritän toisella kerran uudestaan, malta odottaa…

Herkkutatteja

No näitä taas kerään sellaisesta satumetsästä. Ikivanhasta, sammaloituneesta havupuumetsästä, missä ihan varmasti asuu menninkäisiä. Siltä se ainakin näyttää. Jos haluaisin kirjoittaa lastenkirjan, menisin tänne kävelemään hakeakseni inspiraatiota. Tällä hetkellä haen kuitenkin vain herkkutatteja.

Tatteja levitettynä ihailtavaksi keinuun.
Tatteja levitettynä ihailtavaksi pihakeinuun.

Herkkutatin lisäksi tänä kesänä löytyi valtavasti haavanpunikkitattia. Mutta koska sieniä oli niin paljon, että sai valita mitä poimii, jätin ne metsään. Herkkutatti on minusta paremman makuinen ja sitä ei tarvitse paistaa niin kauan.  Sieni pitää vain pieniä tai viipaloida ja paistaa neste pois. Laittaa vähän suolaa ja pippuria päälle. Tätä syödään meillä usein suoraan paistinpannulta lusikalla, se ei kerkeä mihinkään ruokaan asti.

Jos tekisin tästä jotain ruokaa, niin tattirisotto on tietysti älyttömän hyvää. Laiskana ostan välillä sellaisen puolivalmiin risottopussin ja sitten vaan tuunaan sitä lisäämällä itse poimittuja, paistettuja tatteja. Tatteja voi lisätä myös kastikkeeseen, jauhelihamurekkeeseen tai marinoida. Tattikeittoa en ole koskaan tehnyt, siis sellaista sileää, sitä pitää tänä vuonna kokeilla.

Haavanpunikkitatin paistamiseen on muuten ihan oma ohje, kannattaa tarkistaa miten se menee, jos niitä poimii.

Vaaleaorakas ja lampaankääpä

Kaikki valkoiset sienet on vähän pelottavia. Kun metsässä on niin monenlaisia myrkyllisiä vaaleita sieniä, ei meinaa uskaltaa poimia niitä herkullisiakaan. Vaaleaorakas on niin helppo tunnistaa, että sitä poimin. Siinä on sellainen erikoinen alaosa, mistä se on helppo tietää.

Lampaankääpä on helppo tunnistaa. Se on kuin vaalea lättänä möykky.
Lampaankääpä on helppo tunnistaa. Se on kuin vaalea lättänä möykky.

Toinen vaaleasieni on lampaankääpä. Sen taas tunnistaa viimeistään silloin, kun sen paistaa, koska se muuttuu keltaiseksi. Molemmat on tosi hyvänmakuisia ja näitäkin käsittelen yleensä aika simppelisti. Pannulle vaan, paisto, suolaa ja pippua päälle ja siitä suoraan suuhun. Tähän asti en ole löytänyt näitä niin paljon, että olisin miettinyt niistä jotain ruokaa. Koska nämä on koostumukseltaan hyvin lihaisia, jotkut paistaa niitä kuin pihvejä. Leivittää kananmuna, korppujauho, jauhoseoksessa ja siitä sitten pannulle. Pitää testata, jos löydän näitä lisää.

Suppilovahverot

Tästä minä aloitin. Suppilovahvero on niin helppo tunnistaa, että sillä ei aloittelijakaan voi mennä pieleen. Tuli hyvin turvallinen olo: näitä voin poimia ja näistä voin valmistaa perheelle ruokaa. Ilman, että ne saa jonkun myrkytyksen. Suppilovahveroita löytyy pitkään, senkin takia se on kiva sieni. Kun sienihulluus iskee, pitää sitä voida lievittää samoilemalla metsässä viikosta toiseen. Lähimmät ystäväni on myös hurahtaneet sieniin ja onneksi uutta satoa nousee aikalailla kahden viikon välein, joten voin kutsua ystäviä myös niitä poimimaan.

Suppilovahverot kasvaa vieretysten. Kun löytää yhden, muita on lähellä.
Suppilovahverot kasvaa vieretysten. Kun löytää yhden, muita on lähellä.

Suppilovahveroiden lisäksi olen löytänyt kosteikkovahveroa, mikä on kooltaan suppista isompi. Molemmissa on tunnistettava keltainen jalka, joten sitäkään ei tartte pelätä. Ihan varmuuden maksimoimiseksi tutkin sienet metsässä ja sitten kotona vielä uudestaan. Yleensä televisiossa on jo alkanut Tanssi Tähtien Kanssa kausi ja samalla kun vilkuilen sitä käyn sieniä läpi.

Suppilovahveron kanssa piirakkaan sopii parhaiten poro, mutta moni muukin yhdistelmä maistuu herkulliselta.
Suppilovahveron kanssa piirakkaan sopii parhaiten poro, mutta moni muukin yhdistelmä maistuu herkulliselta.

Suppiksista voi tehdä mitä vaan ruokaa, niitä en syö pannulta suoraan. Ihan ehdottomasti kaikista paras resepti on suppilovahvero-porokeitto, mihin tulee koskenlaskijajuustoa. Toinen ehdoton herkku on suppilovahveropiirakka. Siihen voi laittaa kaveriksi vaikka pororouhetta tai vaikka vaan keittokinkkua ja vähän tomaattia. Tästä onkin ohje jo täällä.

Karvarouskut

En tunnista vielä muita rouskuja kuin karvarouskun, mutta näitä pitäisi nyt sitten opetella tämän kesän uusina sieninä. Jos päämääränä on oppia kaksi uutta sientä per sesonki, haaparousku tai joku muu vastaava voisi olla hyvä. Karvarousku on hyvin helppo tunnistaa, kun siinä on sitä karvaa laidassa. Se on nätti sieni.

Karvarouskuista teen sienisalaattia. Niitä pitää vähän ryöpätä ja sitten vaan suolaa, pippuria, sokeria, etikkaan sekaan. Reilusti suolaa, ei mitään nykyajan puoli teelusikallista kolmeen kiloon sieniä hössötystä. Kukaan ei syö sienisalaattia niin paljon, että sen verisuonet siitä menisi tukkoon. Jos tätä syö, voi syödä niin, että nauttii. Me oltiin kerran ystävien kanssa Mäntässä, Viinituvassa syömässä ja siellä oli täydellistä sienisalaattia. Kyseltiin kokilta sen salaisuutta, vastaus oli smetana. Siihen asti olin tehnyt oman salaattini kermaviiliin, vähän niin kuin kevyempänä versiona, mutta nykyään laitan siihen smetanaa. Tulee hyvää, usko minua.

Kanttarellit

Kai nämäkin pitää mainita. Kanttarelli on hyvä esimerkki siitä, että sienissäkin makuja on tosi erilaisia. Muut sienet on meillä syöty pakkasesta jo kauan aikaa sitten, mutta näitä on aina vaan jäljellä. Teen niistä kastiketta. Kaikki sitä syö, mutta kukaan ei sitä kaipaa.

Mustatorvisieni

Tämän löytämisestä haaveilen. Yksi naapuri on kertonut, että sitä meidänkin metsistä löytyisi, joten toivoa on. Voin naamioitua ja hiippailla naapurini perässä, jos hänen apajansa vaikka paljastuisi. Vapaaehtoisestihan niitä ei kenellekään kerrota.

Katso tästä vielä se tosi maukas piirakka ohje.

Lisäilen tänne sienikeiton ohjeen, kun vain saan sen joskus kuvattua, ennen kuin katoaa lautasilta.

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Ruokaa

Munakasrulla on tosi helppo iltapala

Munakasrulla on tosi helppo iltapala. Ja aamupala. Välipala. Sitä voi syödä milloin vain ja siihen voi laittaa melkein mitä vain. Itselläni näyttää olevan kolme erilaista reseptiä, joten sovellan niitä sitten sen mukaan mitä kaapissa on.                      

Munakasrulla

5 dl maitoa

5 kpl kananmunia, sekoita maitoon

1 dl vehnäjauhoja, vispaa maitoon

suolaa tai herbamaria

pippuria

200 g kinkkua

100 g tomaattia

200 g tuorejuustoa

Ruohosipulia tai tavallista sipulia

Paista munakasta 200 astetta 30 minuuttia.

Paista täytteen aineksia pannulla ja lisää tuorejuusto lopuksi.

Levitä täyte munakkaan päälle ja rullaa

Selostusta ja variaatiota

Laitan uunin päälle ja nostelen tarvittavat ainekset esille. Sillä aikaa, kun uuni lämpenee, sekoitan munakastaikinan. Maito+munat+jauho+suola (tai herbamare käy tähän tosi hyvin myös). Jauhoja en ole turvottanut, kun ei niitä munakkaaseenkaan turvoteta. Vuoraan uunipellin leivinpaperilla ja kaadan munakastaikinan siihen. Tämä uuniin ja se saa paistua 200 asteessa 30 minuuttia.

Sillä aikaa, kun munakas paistuu, teen täytteen. Tähän laitoin 200 grammaa kinkkua, jota pienin vielä vähän pienemmäksi silpuksi kuin mitä se pussista otettaessa oli. Lisäksi tomaatteja, jotka pienin myös. Mausteeksi pippuria ja ruohosipulia ja persiljaa (jos sattuu olemaan). Kaikki nämä menee pannulle ja aika kuumalla lämmöllä vähän aikaa niitä sekoitan, jotta tomaatti pehmenee. Kun massa on sopivaa, lisään siihen tuorejuuston ja sekoitan sitä niin kauan, että se sulaa sekaan.

Tässä vaiheessa munakas onkin jo paistunut, joten otan sen pois uunista ja edelleen pois pelliltä. Yleensä en anna sen enempää jäähtyä, vaan levitän täytteen siihen päälle ja rullaan kuin kääretortun. Ja syömään!

Mitä tekee tuo fatajuustopaketti kuvassa? Sitä oli jäänyt puolikas jääkaappiin eilisestä salaatista, joten murustin sitä vielä täytteen päälle ennenkuin rullasin munakasrullan.

Variaatioita

Tätä voi muutella miten vain. Sisälle voi laittaa tosiaan fetajuustoa, juustoraastetta tai vaikka halloumijuuston palasia. Kinkun voi korvata kasviksilla tai kalalla. Syksyllä tykkään lisätä sieniä, suppilovahveroita tai herkkutatteja tai kanttarellejä. Sieniä vaan paistaa ihan aluksi niin kauan, että niistä lähtee vesi pois ja sen jälkeen lisää pannulle muut ainekset. Oliivejä, kapriksia, aurinkokuivattua tomaattia….

Joissain ohjeissa ei laiteta ollenkaan tuorejuustoa tai muuta juustoa, mutta minä tykkään, että siitä tulee hyvää lisämakua ja se pitää rullan hyvin kasassa. Tuorejuuston maun voi valita sen mukaan mitä milloinkin laittaa täytteeksi.

Joissain ohjeissa rullan päälle laitetaan juustoraastetta ja sitä käytetään vielä hetken aikaa uunissa uudestaan rullaamisen jälkeen. Näin tekisin ehkä, jos rulla olisi jo kylmennyt ja haluaisin lämmittää sen ennen tarjoilua. 

Ruokavaliot

Tämän voi helposti toteuttaa gluteiinittomana, kun käyttää gluteenittomia jauhoja munakkaan teossa ja valitsee sisälmykset myös sen mukaan. Kasvisversion saa kun laittaa sisälle vaikka kesäkurpitsaa, tomaattia ja halloumijuustoa.

Joko olet testannut tortillapeltiä? Kannattaa kokeilla, se on myös tosi helppo!

Jäkiruuaksi syksyllä sopii punajuuri-suklaakakkua. Kyllä, luit oikein punajuurta siihen tulee ja lopputulos on herkullinen.