Paljon lunta laiturilla mökillä, mutta aurinkokin jo pilkistää horisontissa.

Auraus ja lumihommia mökillä

Ei paljon viitsisi lumesta enää kirjoittaa, kun sitä on joka paikka täynnä.  Joka paikalla voi tarkoittaa sekä somen feediä että omaa pihamaata, joka paikassa näkyy vain lunta. Onneksi, onneksi meillä on järjellisen kokoinen pihamaa ja hyvä auraaja! Auraus ja lumihommia mökillä on kyllä hyvä miettiä jo kauan ennen kuin lunta edes vielä sataa sieltä taivaalta.

Auraus

Sinne se aurajaa kaasutti mutkan taakse. En kerennyt kehumaan.
Sinne se aurajaa kaasutti mutkan taakse. En kerennyt kehumaan.

Hyvän auraajan merkki lienee se, että sille ei koskaan kerkeä huikkaamaan, että oletpa hyvä auraaja! Viikonloppuna taas yritettiin. ”Onko tuo auraaja?”. Nopeasti takki päälle, kengät jalkaan ja ryntäilyä pihalle tuijottamaan  auraajan menopelin takavaloja. Oltaisiin mielellään sanottu, että hienosti hoidat hommasi ja voit aurata meille seuraavatkin viisi vuotta, mutta jälleen kerran myöhästyttiin. Luulenpa, että parhaiten saan viestini perille, jos laitan sähköpostia asiasta.

Tieosuuskunnan hoitama tie

Meillä sama mies auraa meidän omaa mökkitietä ja isompaa tietä, jota hoitaa tieosuuskunta. Tieosuuskunta kokoontuu keväisin ja sopii tiemaksun suuruudesta ja sillä rahalla me saadaan sitten oikeus motkottaa tien hoitoon liittyvistä asioista.

Tiemaksun maksaminen antaa oikeuden motkottaa!

Välillä on ajettu liikaa soraa, välillä ei ole suolattu vaikka pölisee, toisinaan on tuhlattu ihan turhaan rahaa johonkin kunnostukseen ja aurauksesta sitä vasta voikin valittaa. Paitsi, että meillä ei voi, kun valittu aurauskaveri hoitaa hommansa niin hyvin. Sekä ison tieosuuskunnan tien ja meidän oman pienen tien pätkän. Mistä tässä nyt sitten motkottaa!

Oma tien pätkä

Oma piha ei meillä kuulu auraussopimukseen ja vaikka se nyt ei muuten ole kovin työläs lumitöiden osalta, niin parkkipaikalla on mulle ihan tarpeeksi lykättävää. Siihenkin on löytynyt ratkaisu, kun meitä on onnistunut mökkinaapureiden suhteen. Ystävällinen naapuri käy hurauttamassa sen mönkijällään, missä on aura edessä ja taas on pihamaata kutsua vieraita kylään.

Erityisesti perjantaisin ilahdun aina älyttömästi valmiiksi auratusta parkkipaikasta, kun pihalla on pimeää ja autossa normaali määrä tavaraa, jotka pitää hangessa roudata sisälle. Kaikki ne, jotka mökkeilee tietää tuon rouhdaamisen. Auto on sekä mennessä, että tullessa aina täynnä tavaraa ja kotona on joku kaappi tai pöytä ympäri vuoden varattuna siihen, että ”nämä on sitten menossa mökille.”

Oman pihan loput on pakko kolata ainakin huussille ja saunalle, muulla ei niin väliä.
Oman pihan loput on pakko kolata ainakin huussille ja saunalle, muulla ei niin väliä.

Kunhan saan nukuttua lauantaihin ja päivä alkaa valjeta, niin kyllä sen jälkeen joudan availemaan pihateitä ja polkuja, mutta tuo perjantai-illan pimeys on pahasta.

Pihan lumityöt

Näitäkin on pakko tehdä ainakin sen verran, että pääsee autosta mökkiin ja mökistä huussiin ja saunalle. Muuta sitä ei sitten tarttekaan, jos ei huvita. Lumi sulaa viimeistään keväällä pois, joten mitä sitä suotta lykkimään!

Ja katolla oleva lumi

Mökin katto on meillä sen verran jyrkkä, että lumi tippuu sieltä ihan itsestään pois. Itte ei tartte kivuta sitä sieltä pudottamaan, mikä on super-hyvä homma. Netistä löytyy kaikenlaisia videoita, missä väki kipuaa katolla ja tulee sitten sieltä lumen mukana alas.

Lumi katolla on hankalaa, majakankin katolla.
Lumi katolla on hankalaa, majakankin katolla.

Äskeisen asian voi esittää toisinkin. Meillä on niin jyrkkä katto, että lumi tippuu sieltä helposti pois ja tippuessaan rikkoo kesäkeittiön tai vaurioittaa terassia. Senpä takia jyrkän katon laidalle on asennettu lumiesteet. Viime talvena ne toimivat hienosti, joten eiköhän sama jatku,  niin kauan kun ne pysyvät paikoillaan.

Vierasmökin katto taas on loiva ja kevytrakenteinen, joten sieltä ollaan jouduttu parina talvena lunta tipauttamaan. Tätä varten on olemassa sellainen pitkävartinen kapistus, lumenpudotin lienee sen oikea nimi. Sen nostaa katolle ja siinä päässä olevalla levyllä vetää lunta pois katolta. Hidasta hommaa. Jos mitenkään mahdollista niin tämähän kannattaa tehdä silloin, kun se lumi on ihanaa höttöistä pakkaslunta, eikä vasta keväämmällä, kun se on raskasta suojalunta. Mutta aina ei tätäkään voi valita.

Ja muuta pikku, pikku harmia

Sen verran harmia on lumesta, että se katkoo kauniista puista oksia ja taivuttaa herkkiä kasveja. Pihassa olevasta suuresta männystä oli tipahtanut valtava karahka, luultavammin lumenpainosta.

Valtava oksa oli katkennut männystä ja tipahtanut tosi vanhan katajan päälle.
Valtava oksa oli katkennut männystä ja tipahtanut tosi vanhan katajan päälle.

Toinen harmi on, että hangen päälle jäniksen on helppo asettua ruokailemaan Norjanangervon kärkiä, kun syksyllä virittämäni, aivan liian matala, verkko on jo kauan sitten hautautunut lumipenkkaan. Siinä se jänö sitten istuu korkealla penkan päällä ja nauraen popsii kaikki viime kesänä kasvaneet versot. Ärsyttävä elukka. Söpö, mutta pikkuisen myös ärsyttävä.

Muistakin ärsyttävistä elukoista olen kirjoittanut, niistä voi lukea tästä.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.