Mökin maalaus: maalataanko naulankannat peittoon?

Tämän kesän suurin projekti on mökin maalaus. Se on ollut meillä suunnitelmissa ihan alusta alkaen, mutta koska mökissä oli hyvä pohjamaali, ei hommalla ollut kiire. Nyt kun isoimmat pakolliset jutut on tehty valmiiksi, saa mökki uuden värin. Tässä kaikessa se maalaaminen ei ole kovin homma, vaan kaikki ne alustavat työt ennen sitä.

Maalaaminen on kallista ja aikaa vievää puuhaa.

Mökki on pohjamaalattu punaiseksi ja siinä on valkoiset vuorilaudat ja ikkunanpuitteet. Ne säilyvätkin valkoisena, mutta itse mökki muuttuu punaisesta tummanharmaaksi. Harmaa siksi, että se naamioituu nätisti luontoon ja väri vaan on meidän mielestä kiva. Muutkin rakennukset ovat samanvärisiä ja tuo harmaa tuntuu jotenkin modernimmalta kuin ”punainen tupa ja perunamaa” väritys. Tämä osuus oli siis helppo. Väri oli jo tiedossa, eikä siitä tarvinnut ruveta aviomiehen kanssa painimaan.

Maalaaminen on kallista ja aikaa vievää puuhaa. Itse maalien lisäksi pitää ostaa pensseleitä ja suojapressuja ja pesuaineita. Lisäksi jostain pitää saada telineet tai nostin, millä ylettää maalaamaan korkeimmastakin kohdasta. Aikaa vievää se on siksi, että pohjatyöt pitää tehdä huolella, jotta maali pysyisi hyvänä mahdollisimman kauan. Että ei tarttisi kovin pian maalata taas uudestaan, koska ei se nyt niin hauskaa puuhaa ole.

Ensi piti siis pestä koko mökki. Levittää pesuaine ja antaa sen vaikuttaa ja harjata likaisimmista kohdista. Tämän jälkeen me huuhdeltiin seinät ja alakatto huolellisesti painepesurilla. Siinä lähti sitten viimeisetkin liat pois. Välissä seinä sai kuivaa ja sen jälkeen levitettiin homeenestoaine joka puolelle. Ja taas seinä sai kuivaa, ennen kuin sitä pystyi maalaamaan. Onneksi remonttihommat tapahtuu meillä pääasiassa viikonloppuisin, joten viikolla seinät saa ihan itsekseen tuulettaa kosteuden pois.

Pesemisen lisäksi iso homma on suojaaminen. Pitää miettiä itsensä ja niiden paikkojen suojaaminen, joita ei halua maalata. Minä olen innokas maalaaja, mutta myös vähän höpsö. Saatan hyvin kumartua vasta maalatun seinän edessä katsomaan jotain kohtaa ja sen jälkeen onkin joko tukka tai takapuoli maalissa. Samoin kengänpohjat on sellainen paikka, missä tuore maali kulkeutuu sinne sun tänne. Me on maalattu nyt jo niin monessa paikassa, että yritän välttää sotkuja suojaamalla joka paikan tosi hyvin. Myös siis itseni, koska kerran jos toisenkin olen istunut tukka valkoisessa maalissa maanantaina kokouksessa. Mutta nykyään vedän päälle suojalasit, pipon, maalausvaatteet ja maalauskengät, jotka pitää riisua ennen poistumista maalausalueelta.

Talosta taas pitää suojata ne osat, joiden ei kuuluisi tulla maalatuksi. Hankalaa tässä on se, kun valkoinen ja harmaa ei anna yhtään armoa. Maalasin ensin valkoisella katon ja ikkunanpuitteet. Sen jälkeen maalasin harmaalla seinää ja sain roiskeita aikaiseksi vasta maalattuun valkoiseen maaliin. Yritän olla tosi huolellinen, mutta ihan kaikilta maalitäpliltä ei voi välttyä. Kun kaikki maalit on hyvin kuivunut, teen vielä pienen korjailukierroksen, missä töpötän täplät piiloon.

Suojaukseen me on varattu isoja pressuja, ne suojaavat parhaiten ja on helpot levittää. Leveällä teipillä on suojattu seinän ja lattian vieri, sekä ovet ja muita pieniä osia. Lamput ja muut tavarat aviomies otti irti, jotta niiden altakin voidaan maalta. Jos joskus vaihtaisi lamput ja ne olisikin kooltaan pienemmät, olisi ärsyttävää jos tuo kohta olisi maalaamatta.

Ikkunanpuitteita ja oven karmeja aviomies väänsi irti seinästä, jotta niiden alle pääsee helposti maalaamaan, eikä maali sotke toista väriä.

Meidän mökki sijaitsee kalliolla ja maa sen ympärillä on epätasainen. Siihen ei pääse millään nostimella, joten hankalimpiin paikkoihin piti rakentaa tellingit. Siinä olikin tosi kova homma, koska niiden pitää olla tukevat ja siellä pitää pystyä liikkumaan turvallisesti maalipöntön kanssa. Jokaiselle seinälle tuli erilainen ratkaisu.

Minua ei pelota korkeat paikat, minua pelottaa minä itse. Voin nousta tellingille ja seistä siellä paikoillani, mutta hommien tekeminen on vähän pelottavaa. Kun olen vähän sellainen höpsö. Voin kumartua väärässä paikassa tai kurottaa liian pitkälle. Siksi maalaankin tosi hitaasti, kun keskityn tiukasti siihen, etten tee korkealla telineellä mitään typeriä liikkeitä.

Sitten kun kaikki nämä valmistelut on tehty, pääsee vihdoin maalaamaan. Se on tässä hommassa hauskin vaihe, kuten kaikessa remontoinnissa. Valmisteluihin menee kamalasti aikaa ja sitten vasta on kivaa, kun pääsee itse asiaan. Koko ajan näkee miten homma etenee ja väri vaihtuu. Maalaaminen on niin koukuttavaa, etten meinaa iltaisin malttaa lopettaa, vaikka hämärä jo laskeutuu. Pimeällä ei kyllä kannattaisi maalata, koska aamulla saat sitten valoisassa korjata omia jälkiäsi.

Ja vielä vinkkejä:

• Kuivalla pensselillä tulee huonoa jälkeä, kunnolla maalia pensseliin.
• Hiero maalia seinään, niin se uppoaa kaikkiin koloihin.
• Naulankannat maalataan piiloon. Tietysti.
• Pistä muovipussi maaliämpäriin ja kaada maalia pussiin. Ei tule niin paljon sotkua.
• Osta halpa sekoitusvekotin ja kiinnitä se akkuporakoneeseen. On helpompaa sekoitaa maali sillä.

Näin minua on opetettu ja näillä ohjeilla edelleen päästän menemään. Ajattelen olevani Pirkanmaan hitain, huolellisin, vähän höpsö maalari.