
Mitä EI tapahtunut heinäkuussa?
Heinäkuu kesällä 2021 on ollut loistava. Sekä hommien etenemisen kannalta, että säiden kannalta. En voi valittaa mistään. Ja koska elämä koronan kanssa aina vain jatkuu, olen onnellinen, että meillä on kesämökki mihin mennä. Mutta mitä ei tapahtunut heinäkuussa?

Mitä EI tapahtunut heinäkuussa
En tiedä onko mulla huono omatunto vai miksi mun katse kiinnittyi tuohon tiskialtaaseen, kun pyörin pihamaalla. Heinäkuussa en tiskannut kertaakaan tässä mahtavalle paikalle asetetussa tiskialtaassa. En kyllä kesäkuussakaan. Tiskaamiselle on varattu kantti terassin laidalta, mistä näkee järvelle. Siinä voisin kädet astianpesuainevaahdossa seurata sorsaperhettä tai kuunnella joutsenten juttelua. Mutta ei pätkääkään huvita. Ongelma ei ole maisema vaan tiskaaminen. Se ei näköjään maisemallakaan muutu yhtään sen mukavammaksi hommaksi.
Mitä sitten tapahtui heinäkuussa
Jos siirryn siihen mitä tein tai mitä tapahtui heinäkuussa, niin päällimmäisenä mieleen tulee uiminen. En ole aikaisempina vuosina uinut kovinkaan paljon, mutta nyt oli niin kuuma, että järvessä on tullut käytyä usein. Muutenkin tästä kesästä jää mieleen kaunis sää ja vähän rauhallisempi tahti. Sää oli kyllä sellainen, että minä en moista muista, aurinko vaan paistoi ja paistoi ja paistoi. Huomasin, että aurinko paistaa aamuisin järvellä niin, että koko järvi kimmeltää. En tiedä miksi en ole tuota muina vuosina huomannut. Olen varmaan nukkunut niin pitkään, että on mennyt ohi…. No ei todellakaan. Varmaan olen ollut jo työhanskat kädessä jossain hommassa kiinni ja on jäänyt maisemat katselematta.

Onneksi sain viime syksynä suurimman osan kukkapenkeistä valmiiksi ja ne kerkesi vähän jo juurtumaankin, joten kasvit ei ole kuolleet kuumuuteen. Yhden uuden kukkapenkin tein heinäkuun aikana, mökin viereen. Siihen piti tulla pensaita, mutta tulikin kivikkokasveja. Nyt minun kukkapenkit alkaisi kaikki olla valmiit ja ensi kesänä keskityn vain siihen, että saan ne kukoistamaan. Huussi pitääkin tyhjentää toisen kerran tänä kesänä ja siitä tavarasta voi jälleen alkaa jalostamaan tulevien vuosien kukkamultaa.
Erityisesti mua ärsyttää peltokorte eli pulloharja.
Rikkaruohojen kitkemistä olen harrastanut heinäkuussakin. Sitä harrastan kaikkina muinakin kuukausina, kun nuo rikkaruohot eivät tajua, että niiden ei pidä kasvaa mun istutusalueilla. Erityisesti mua ärsyttää peltokorte eli pulloharja. Vaikka kaikki muut kasvit tuntuu kuolevan vedenpuutteeseen, pulloharja vain leviää uusillekin kasvupaikoille. Olen päättänyt alueen, johon en sitä halua ja sieltä aion sen jatkossakin nyppiä pois. Päiväni aloitan kävelemällä hissun kissun nuo paikat läpi ja illan voin päättää tähän samaan hommaan.

Uusi puuvaja
Oli meillä pari ihan oikeaa työtehtävääkin, joista toiseen minä en enää osallistunut. Mökki saatiin maalattua kesäkuussa valmiiksi, mutta puuvaja vaati vielä käsittelyä. Aviomies hoiti sen yksin loppuun, minua ei oikein enää huvittanut. Oli liian kuumakin. Ja se on niin pieni, että hankala siinä olisi kahden olla pyörimässä toisensa tiellä. Ei tainnut olla pensseleitäkään molemmille. Mulla oli muuta puuhaa ja ruokakin piti jonkun laittaa.
Joka tapauksessa puuvaja on nyt kokonaan valmis ja puitakin jo täynnä. Tämmöisen kesän jälkeen kaikki tehnyt klapit on rutikuivia ja valmiita pinottavaksi puuvajaan. Vähän tuli sellainen syksyinenolo, kun peiteltiin kaikki puupinot talvea varten. Heinäkuussa. Mutta kun puut kaikissa pinoissa oli niin hyvin kuivuneet, että ne kannatti peitellä heti, eikä sitten kun on viikon satanut.

Vanhan puuvajan ja rytökasan purku
Homma mihin osallistuin, oli vanhan puuvajan ja sen vieressä olevan rytökasan purkaminen. Molemmat hommat ovat odottaneet joko uuden puuvajan valmistumista tai aikaa, jolloin ei ole mitään tärkeämpää hommaa. Tuo nurkka missä nämä sijaitsee, on periaatteessa tontin takaosassa, eikä se ole ollut niin katseiden alla. Mutta nyt kun se on purettu, voin todeta, että onhan se nyt ollut ihan koko ajan aivan kaikkien nähtävissä! Mökiltä kun laskeutuu portaita alas saunalle, näkyy tuo kohta ihan kristallin kirkkaana!
Mökkeilyssä on hyödyllistä jos päässä on sellaiset valikoivat silmälasit. Sellaiset lasit, joilla näkee kauniin valmiin kohdan ja täysin sivuttaa jonkin keskeneräisen.
Mökkeilyssä on hyödyllistä jos päässä on sellaiset valikoivat silmälasit. Sellaiset lasit, joilla näkee kauniin, valmiin kohdan ja täysin sivuttaa jonkin keskeneräisen. Minä omistan sellaiset lasit ja niissä on vielä tosi vahvat linssit. Pystyn pyörimään mökkitontilla ja näkemään vaan nätit paikat. Siksi mulla ei ole ollut ihan kamalaa stressiä niistä paikoista joita ei – tänäkään kesänä – saada valmiiksi. Yhdelle kesälle ei mahdu määräänsä enempää hommia, niin se vain on. Siksi esimerkiksi tuota rytökasaa on ollut ihan turha ruveta pohtimaan matkan varrelle. Olen ajatellut, että se puretaan sitten, kun sen aika on. Kun katson hienoa, uutta puuvajaa siististi tontinlaidalla, olen iloinen, että se aika nyt koitti. Vanha jouti jo lähteäkin.

Muurahaisten torjuntaa
Eläinten touhujen seuraaminen on hauskaa puuhaa. Muutama muurahainen raahaamassa havunneulasta polkua pitkin on tosi söpö näky. Mutta kun miljoona muurahaista päättää vaihtaa maisemaa ja rakentaa sitä varten moottoritien huussipolulle, muuttuu näkymä otokseksi jostain kauhuelokuvasta. Joo, liioittelua, mutta olkoon.
Meidän tontilla on jättikokoinen muurahaispesä, joka on saanut olla tontin nurkassa ihan rauhassa. Sitä on käyty muksujen kanssa ihmettelemässä ja seuraamassa niiden elämään. Olen ajatellut, että ne pitää käärmeet pois ja ihan vasta kuulin kommentin, että ne vois vaikuttaa siihenkin, että punkkeja ei oo myöskään näkynyt. Totta vai ei, ihan sama, hyödyllisiä asioita molemmat. Mutta nyt nuo hyödylliset muurahaiset on jostain syystä päättäneet muuttaa. Ne on kiukkuisia ja stressaantuneita muutosta, kuten ihmisetkin olisivat, ja purevat ärhäkästi jos satut pysähtymään niiden reitille. Niitä liikkuu valtavia määriä ja uusia pesäpaikkoja on ilmestynyt sinne ja tänne. Yksi löytyi tuolta aikaisemmin mainitusta rytökasasta, mikä osaltaan kyllä nopeutti sen läpikäymistä. Muurahaisten pesäpaikkojen sijaintia on pitänyt heinäkuussa seurata, keskelle huussipolkua uutta pesää ei voi tehdä.

Muita mukavampia eläimiä on näkynyt valtavasti ja poikasia on niin sorsilla, joutsenilla kuin telkälläkin. Kiikareita pitää olla tontilla kolmet, jotta varmasti ennättää tunnistaa ohi lentävät linnut ja näkemään, että kuka siellä nyt on kalassa. Kyllä heinäkuu on varmaan se suurin syy, miksi ihmisillä on mökkejä. Nyt sielu lepää, pulssi laskee, akut latautuu ja mitä näitä kaikkia kliseitä oikein onkaan. Oli ihana heinäkuu.
Muiden kuukausien tuumailut löytyvät täältä.

