Valmis puuvaja on todella kätevä ja näyttää tosi hienolta!

Kunnon puuvaja on mahtava!

Sitä mitä ei ole, ei kannata kamalasti kaivata. Se on minun motto. Kun meidän mökkeily alkoi, ei meillä ollut laituria, vierasmökkiä tai kunnon huussia. Nyt on. Vieläkään ei ole suorassa seisovaa saunaa tai porakaivoa, mutta turha siitä on nyt tässä mussuttaa. Tänä talvena olen erityisesti iloinnut yhdestä rakennuksesta, joka myös on saatu valmiiksi: kunnon puuvaja on mahtava!

Kaikenlaisia kasoja

Puita meillä on kyllä ollut, vaikka vaja puuttuikin. Ihan ekaksi puita löytyi erilaisten pressuviritelmien alta. Vanhalla omistajalla oli kaikenmoista puutavaraa ja laudankalikkaa, jotka tietysti tarkasti piti polttaa. Tarkasti polttaminen on muuten varmaan suvussa kulkeva ominaisuus. Meidän suvussa on aina poltettu kaikki risutkin ja ohkaistakin ohkaisemmat puurimpulat. Niistähän saa hyviä syttyjä, kun kääräisee ne sanomalehtipaperiin ja sillä sitten sytyttää takan!

Kuvassa malli yhdestä pressulla peitetystä puupinosta, joita oli ennen vähän tontin joka nurkalla.
Kuvassa malli yhdestä pressulla peitetystä puupinosta, joita oli ennen vähän tontin joka nurkalla.

Noissa vanhan omistajan virittämissä pressusysteemeissä oli se hyvä puoli, että ne hillitsivät myös rikkaruohojen kasvua. Lautakasan kun lyö keskelle pihaa viideksi vuodeksi, niin sen alta ei enää rikkaruoho pääse kasvamaan, vaikka kuinka yrittäisi.

Vanha puuvaja

Oli meillä myös vanha puuvaja, missä sisältä löytyi kyllä myös puita, mutta ihan en ole varma oliko niiden lämmitysarvo enää kovinkaan kummoinen. Ne oli sellaisia vanhoja hirsiä, moneen kertaan kastuneita ja kuivuneita. Ja taas, jos miettii asialle jotain hyviä puolia, niin ainakin ne oli kevyitä kantaa. Toki niitä pitikin kantaa varsin tiuhasti, että niillä sai kunnon kuuman saunan aikaiseksi.

Vanha puuvaja näyttä juuri siltä mitä se olikin - vanha ja toimimaton.
Vanha puuvaja näyttä juuri siltä mitä se olikin – vanha ja toimimaton.

Pitkästi taustaa, mutta alkutilanne oli surkea ja kun kaikki vanhat puukasat vielä sijaitsivat huonoissa paikoissa, joihin piti talvella umpihangessa kahlata puurekkuja täyttämään, tuntuu nykytilanne paljon, paljon paremmalta.

Uusi puuvaja rakennettiin ihan vanhan viereen. Ja sanon nyt jo tässä kohtaan, että minähän en ole itse rakentanut siihen mitään. Ihan vähän olen pyörinyt lähettyvillä kyselemässä Aviomieheltä, että miten sillä siellä sujuu ja tartteeko auttaa. Hyvin on sujunut ja ei ihan kamalasti ole tarvinnut auttaa, joten olen keskittynyt kääntelemään kiviä kukkapenkin ympärillä.

Perustukset

Ensin puuvajaan piti tehdä perustukset. Sitä varten ruuvattiin ruuvipaaluja käsimenetelmällä saviseen maahan. Kamala homma, missä yritin olla apuna. Mutta koska en tahdo saada ruuvattua  kurkkupurkkiakaan auki, saatikka jotain ruuvipaaluja maahan, pahoin pelkään olleeni enemmän tiellä. Onneksi, onneksi löytyi muita apujoukkoja tai muuten vaja olisi muistuttanut lasten puuMAJAA, koska se oli jäänyt tosi korkealle maanpinnasta.

Vanhan puuvajan ympäristö oli viimeinen siivottava rytökasa mökkitontilla.
Vanhan puuvajan ympäristö oli viimeinen siivottava rytökasa mökkitontilla.

Kun ruuvipaalut olivat oikealla korkeudella, seuraavaksi hahmotteli Aviomies niiden päälle sopivan kokoisen pohjakehikon, josta itse rakennus lähti muodostumaan. Nyt kun miettii puuvajan kokoa, niin ei siitä kyllä kannata tehdä turhan pientä. Sellainen voisi olla hyvä koko haarukka, että sinne mahtuu kahden vuoden puut, toisella puolella pino odottelisi kuivumista ja toiselta puolelta saisi käydä hakemassa saunan lämmityspuut. Tästä tuli aikalailla sopivan kokoinen ja se täyttyi heti kokonaan kuivilla puilla, koska runkoja on ollut pakko pihasta kaataa kuluneen kuuden vuoden aikana, joten kalikoita kyllä riittää.

Seinät ja katto

Seiniin laitettiin tukevia parruja pystypuiksi ja samoin kattoon. Osa puuvajaan käytettävästä puutavarasta oli ihan omasta pihasta kaadetuista puista sahautettua lautaa, osa puukaupasta ostettua. Mitä puita ne oli, niin, yhtään en osaa sanoa. Kakkos-kakkosta ja nelos-nelosta ja niin poispäin. En ole perehtynyt noihin ollenkaan ja ihan kamalasti en ole ajatellutkaan perehtyä, kun huushollissa on jo yksi, joka niistä tarpeeksi tajuaa. Joka tapauksessa seinät nousi ja katto tuli valmiiksi, vaikka harjakaisia ei juhlittukaan.

Uuden puuvajan katolle on asetettu tuuliviiri!
Uuden puuvajan katolle on asetettu tuuliviiri!

Maalauspuuhaa

Pikkuriikkisen osallistui maalaushommiin siinä vaiheessa, kun katolle tullut pelti piti käsitellä. Siihen vedettiin mustaa kattomaalia ja koska olen ennenkin kunnostautunut noissa pensselin heilutushommissa, tarjouduin kipuamaan katolle. Mukavaa puuhaa, maalailin kauniina päivänä menemään ja kattelin miltä pihan näytti ihan uudesta vinkkelistä. Hankalin kohta oli, kun olin saanut koko katon valmiiksi, sitä pikkuruista kohtaa lukuun ottamatta missä itse seisoin. Ja sitten piti yrittää laskeutua tikkaille ja päästä pois sieltä katolta. Vinkkini tulevia maalausprojekteja varten: älä maalaa liian pientä laskeutumisaluetta. Katosta tuli muuten sen verran vino, että lumi pääsee kätevästi valumaan puuvajan taakse.

Seinälaudat on asetettu tuolla tavalla harvakseltaan, joten puhuri käy järveltä ja kuivattaa puita. Samalla kuitenkin pitää olla tarpeeksi seinässä suojaa, että järveltä talvisin puhaltavan puhurin mukana liikkuva lumi ei pakkaudu sisälle puuvajaan. Väri on sama kuin muissakin rakennuksissa, eli tummahko harmaa. Puuvajan edustalla on kätevä liuska ja ovestahan tuli tosi komea. Hienonnäköinen.

Viimeistely on tehty viimeisen päälle, koska valotkin on saatu päälle!
Viimeistely on tehty viimeisen päälle, koska valotkin on saatu päälle!

Valot

Kun puuvaja oli valmis, saatiin vielä lisää apua sukulaismieheltä. Samalta, joka kävi pelastamassa minut siltä ruuvinvääntämiseltä tuolla ihan alussa. Ihana kaveri kävi vetämässä sähköt puuvajalle. Sisälle kunnon työvalot ja ulos samanlaiset nätit lamput, joita on muissakin rakennuksista. Nyt on niin toimivaa ja hienoa. Koko tämä homma tuli siis valmiiksi kesällä 2021, mutta vasta talven aikana on oikein tajunnut, kuin iso apu tuosta pienestä tönöstä oikein onkaan!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.