Kategoriat
Luonto Mökkielämää Ruokaa Syksy Tuumailuja

Vielä yksi kirjoitus sienistä!

Ensin jauhan huussista ja nyt sienistä. Lupaan, että lopetan tämän jälkeen. Viimeinen lajike on noussut metsään, eli suppilovahvero. Joten vielä yksi kirjoitus sienistä ja sen jälkeen siirryn syyspuuhiin ja kohti talvikautta.

Ennen meidän mökin ostamisesta en sienestänyt. En toki tehnyt montaa muutakaan juttua, joita teen nyt, Mutta sienestys on tullut jäädäkseen, sen voin sanoa. Marjojen poimiminen on liian pientä piperrystä, mutta sienet on helppoa poimittavaa ja kori täyttyy nopeasti. Meillä on onneksi mukavia mökkinaapureita, jotka ystävällisesti auttoi mua alkuun ja antoi monenlaista vinkkiä. Tässä pari heidän vinkkiä ja muutama ihan mun oma juttu.

Suojautuminen

Tänä kesänä on ollut kaikenlaista ötökkään ihmisen riesan ja tähän viimeiseen sienestyskohtaan osuu hirvikärpästen aikakausi. Ällöttäviä otuksia ja valitettavasti meillä niitä myös esiintyy, koska alueella on peuroja ja peurojen syöttöpaikka. Syöttöpaikan lähellä on hyvät sienimaastot, joten pakkohan sinne on mennä. Ei niitä sieniä sinnekään voi jättää!

Itse suojaudun hirvikärpäsiä vastaan ottamalla metsään mukaan Aviomiehen.

Itse suojaudun hirvikärpäsiä vastaan ottamalla metsään mukaan Aviomiehen. Jossain nääs luki, että hirvikärpänen hahmottaa porukasta sen kookkaimman, luulee sitä hirveksi ja tarrautuu sitten siihen. Minä olen 160 centtiä ja Aviomies paljon pidempi, joten olen periaatteessa turvassa.

Hirvikärpäsiä vastaan auttaa teepuuöljy.
Hirvikärpäsiä vastaan auttaa teepuuöljy.

Jos taas Aviomies ei ole tarjolla hirvikärpäsen syötiksi, käytän tiivistä pipoa ja Tea Tree öljyä. Se haisee ihan kamalalta ja sitä kun tupsuttelee korvanjuureen, kuin parhainta parfuumia konsanaan, sen pitäisi pitää hirvikärpäset loitolla. Ja minusta tässä on ihan oikeasti perääkin. Pidän tuota pikkuista purkkia mukana metsässä ja lisään sitä tarpeen mukaan, koska haju haihtuu nopeasti. Onneksi haihtuu, koska kukaan ei käyttäisi tätä, jos haisisi tältä vielä seuraavanakin päivänä. Sama aine toimii ohjeen mukaan myös akneen ja hilseeseen, että ei mikään turha purkki.

Mistä niitä sieniä sitten löytyy?

Ihan vaan metsään menemällä ei välttämättä onnistu. Tai minä en olisi onnistunut. Sain apua ja opastusta sekä ensimmäisiin sienipaikkoihin kuin ensimmäisiin sieniinkin liittyen. Ihana äiti ja ihana mökkinaapuri auttoivat, koska alottaessani en tunnistanut kuin sen ilmeisen – eli kärpässienen. Aloitin ekana pelkillä suppilovahveroilla, koska niillä ei voi mennä pieleen. Niillä on tunnistettava kellertävä jalka ja niiden tyylisiä sieniä ei ole muita, eikä varsinkaan myrkyllisiä. Niitä kun poimin pari syksyä, uskalsin laajentaa herkkutatteihin, joka myös on helppo tunnistaa ja myrkyllisiä lajeja ei ole tarjolla. Tänä syksynä mukaan on tullut jo karvarousku, eli olen periaatteessa siellä minne halusinkin.

Tavaroita ei kannata jättää hetkeksi mättäälle, niitä ei löydy enää ikinä.
Tämä sienipaikka paljastuisi, koska olen jättänyt korini mättäälle.

Minä olen sienipaikoistani nuuka ja piilottelen niitä parhaita apajia kaikilta. Noh, mun sienistä innostuneet ystävät saavat kyllä niistä myös nauttia, mutta vasta, kun olen ensin poiminut itselleni tarvittavan määrän sieniä. Kamala ihminen. Mun mökkinaapuri on ihana, ystävällinen ihminen, joka heti neuvoi minut ihan mahtaviin sienipaikkoihin. Tai mistäs minä sen tiedän! Voihan olla, että hänelläkin on vieläkin parempia paikkoja, joista minulla ei ole vielä tietoakaan. Mutta hän onkin mökkeilyt tuolla alueella parikymmentä vuotta, minä vasta viisi. Löydän kyllä aikojen saatossa ne kaikki paikat, minkä jälkeen minullakin on varaa vinkata uusillekin tulokkaille muutama hyvä kohtaan.

Pari vinkkkiä turvallisuudesta

Ihan tärkein vinkki, kaikista vinkeistä on, että puhelin ja autonavaimet pitää olla vetoketjullisessa taskussa, jossain itsessään kiinni olevassa vaatekappaleessa. Eikä sitä pusakkaa, missä ne avaimet on, pidä ottaa pois ja laskea jollekin mättäälle. Sitä ei löydy sitten enää ikinä! Tai ehkä ensi syksynä, uudella sienireissulla.

Autonavaimet ja kännykkä laitetaan taskuun ja takki pidetään päällä.
Autonavaimet ja kännykkä laitetaan taskuun ja takki pidetään päällä.

Avaimia en ole onneksi ite hukannut metsään, mutta yhden puoliksi suppilovahveroita täynnä olevan muovipussin kyllä. Ihan vähäksi aikaa laskin sen maahan ja kävin ihan vähän vaan poimimassa toisesta kohtaan, toista sientä, toiseen pussiin. Sitten ihan vähän jatkoin matkaa, enkä ikinä enää löytänyt sitä mätästä mihin se pussi jäi. Syyllistyin roskaamiseen ja olen siitä vielä enemmän pahoillani kuin siitä, että menetin ne sienet.

Toinen vaaranpaikka metsässä on tuo sieniveitsi. Kun aloittelin sienestämistä, en ollut paljon metsässä käveleskellyt, kun ei ollut paljoa moinen touhu kiinnostanut. Ei kyllä vieläkään kiinnosta, jos siihen ei liity joku tehtävä, kuten sienestys. Ihan ensin pitää vaan opetella kävelemään siellä metsässä, koska eihän ne kaikki sienet siinä polulla kasva. On koloja ja kiviä ja juurakkoa. Sitten kun siihen yhdistää sieniveitten ja hämärtyvät illat ja jo vähän väsyneen mielen, niin varovainen saa olla. En ole ikinä kyllä lukenut otsikkoa, että ”sienestäjä puukotti itseään vatsaan”. Joten herää kysymys, että onkohän tämä murhe vain minun murhe…

"Sienestäjä kaatui sieniveitseen", sellaista otsikkoa ei onneksi ole nähty.
”Sienestäjä kaatui sieniveitseen”, sellaista otsikkoa ei onneksi ole nähty.

Pelkään keväisin käärmeitä, mutta en syksyllä. Outoa vähän tämäkin, koska eihän ne otukset mihinkään ole kesän aikana hävinneet. Keväällä päästelen korvasienimetsässä lallatellen ja kepukalla maata paukuttaen. Tällä ois tarkoitus ajaa nuo ikävät otukset matkoihinsa.  Muita eläimiä en pelkää. Luulen, että on super-epätodennäköistä, että karhu tai susi just sille mun reitille, juuri meidän metsässä osuisi.

Pari yleistä huomiota

Oikein kun tehokkaasti kerää, kannattaa asettautua leveään haara-asentoon. Silloin ei tallaa sieniä, vaan voi ulotella samasta paikasta niin pitkälle kuin vain ikinä ylettyy. Suppilovahverot varsinkin kasvaa kavereiden kanssa, joten jos näkee yhden, niin on siinä niitä muitakin.

Leveä haara-asento ja sienet talteen, muista poimia kaikki!
Leveä haara-asento ja sienet talteen, muista poimia kaikki!

Ja kaikki sienet pitää kerätä. Jos on ylimielinen ja jättää sieniä keräämättä haaveillessaan jostain suuremmasta mättäästä, saattaa metsien jumalan Tapion vaimo Mielikki suuttua. Etkä enää sinä syksynä löydä sienen sientä! Tästä musta ainakin välillä tuntuu, kun olisin jo tulossa metsästä pois ja matkalla autolle koko ajan vaan tulee uusia sieniä vastaan. Ilta pimenee ja ruoka on laittamatta, saunan lämmityksestä puhumattakaan, mutta ohikaan ei uskalla kävellä. Parempi ottaa varman päälle ja pitää sieni onni mukana.

Suppilovahvero on mun lempisieni (tänään, huomenna joku muu) ja siksi siitä on täällä jo kaksi reseptiä. Maista piirakkaa ja keittoa.

Kategoriat
Askartelut Mökkielämää Syksy Tuumailuja

Saunominen. Onko mitään parempaa!

Pihaa ei voi hoitaa talvella, eikä sienestää. Remonttihommat ovat jäässä, konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Mutta joitakin asioita voi tehdä mökillä ympäri vuoden. Ja tämä on yksi niistä. Saunominen, onko mitään parempaa! 

Meidän sauna on vinossa ja vähän ruma. Rumuus ei välttämättä näy ulkona, jos seisoo sopivan matkan päässä tai ilta-aurinko kultaa punamultaisen maalin. Mutta jos menee lähellä, näkee ilman silmilasejakin, että joka kantti kaipaisi kohennusta. Mutta löylyt on hyvät, joten ketään ei kamalasti haittaa pieni rumuus. Sauna on edellisen omistajan peruja ja meillä on sille purkutuomio jo kirjoitettuna. Siinä ei toki ole päiväystä, joten sauna voi joutua työn alle ensi vuonna tai viiden vuoden päästä tai ei ehkä koskaan. Mutta koska löylyt ovat hyvät, voimme odottaa sen tuomion kanssa.

Ulkokuori

Sauna on tehty samassa paikassa olleen riihen vanhoista hirsistä. Sillä on siis kaunis, vanha tarina. Jos oikein haluaisin romantisoida, voisi ajatella, että hirret oli varmaan kaadettu tuolta tontilta. Ja joku oli ne käsin siinä veistänyt hirsiksi ja siitä sitten rakennettiin riihi. Sen verran koko hommassa on historiaa, että ei nuo hirret polttopuuksi joudu, kun se joskus puretaan. Se saa mennä Toriin myyntiin ja joku saa siitä kelpo kesäkeittiön rungon tai piha-aitan.

Sauna on tehty vanhoista hirsistä, jotka kuuluivat samassa paikassa olleeseen riiheen.
Sauna on tehty vanhoista hirsistä, jotka kuuluvat samassa paikassa olleeseen riiheen.

Onhan se sauna söpö, tuollainen punainen tupa ja perunamaa tyylinen rakennus, missä sammal kasvaa katolla. Siinä on pieni terassi, mihin voi kasata polttopuita, moottorisahan, 30 kappaletta heinäseipäitä ja kaikenlaisia tavaraa ja työkaluja sateensuojaan. Kukaan ei koskaan oikein istu siinä, koska siihen ei ole vielä nikkaroitu passelia penkkiä. Aikaisemmin siinä oli rottinkinen sohvaryhmä, vanhan omistajan peruja, mutta se jouti myös Toriin myyntiin. Onneksi rottinki on nykyään niin mahottoman muodikasta, että ei mennyt viittä minuuttia, kun joku jo ilmoitti haluavansa sen itselleen. Saunasta vilvoitteluun se rottinki ei sovi. Jos et usko, niin kokeile istua siinä paljaalla takapuolella.

Syy saunan purkutuomiolle on halu saada uusi sauna, missä olisi myös yksi makuuhuone. Silloin mökillä voisi samaan aikaan yöpyä enemmän porukkaa. Halvemmaksi toki tulisi vuokrata asuntoauto pihaan niille viikonlopuille, kun meitä olisi oikein monta. Mutta eipä tuo nyt ole just tällä hetkellä rakentumassakaan, joten suunnitelmakin kerkeää hahmottumaan.

Hitaasti lämpiävä sauna

Täällä saunominen on mukavaa varmaan osin siksi, että se vie pitkän aikaa. Sauna ei lämpene hetkessä, varsinkaan talvella. Meillä tulee vesi järvestä pumpulla kesäisin, mutta talvella vedet pitää kantaa järvestä. Ei se ole mikään älytön homma, varsinkin kun pitää avannon auki. Silloin vettä voi vain kaapaista ämpäriin. Jos avanto ei pysy auki, vettä pumpataan keltaisella, muovisella pumpulla ja se on ärsyttävä vekotin. Liian suuri mun käteen, joten parasta kun yritän pitää sen avannon auki. 

Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.
Löylykauhaan on tehty varsi jostain oksan käkkyrästä.

Toiset nauttii saunan sytyttämisestä, ihan siitä tulitikun raapaisusta ja siitä, että tuohi syttyy palamaan. Minä hoidan nuo hommat nopeasti, puut pesään ja tulta perään. Tykkään sen jälkeisestä hetkestä. Sauna alkaa lämmetä ja minä voin hetken touhuta jotain olematonta ennen uuden pesällisen lisäämistä. Ihan lempihommaani on rikkaruohojen nyppiminen. Lumi on meidän alueella maassa noin marraskuusta maaliskuuhun, joten ainakin seitsemänä kuukautena vuodessa maa on paljas ja pääsen toteuttamaan tätä lempipuuhaani. Puiden lisäämistä odottaessa ei enää pidä tehdä mitään kovin tärkeää, enemmänkin sellaista käveleskelyä ja tuumailua. Sitä haahuilua, mistä kirjoitin kerran aikaisemmin.

Mökkisuihku

Ostin aviomiehelle lahjaksi sellaisen mökkisuihkun. Vastustin sitä vähän ja ajattelin, että ostetaan nyt, mutta minä en sitä varmaankaan tule käyttämään. Mikään ei ole mukavampaa kuin vatipesu mökkisaunassa. Se viimeinen kohta, kun saa kaataa koko ämpärillisen sopivan lämmintä vettä päälleen. Toisille se vika ämpäri pitää olla täynnä viileää ja toisille tosi kuumaa vettä. Ihanaa. Mutta kuka viitsii kantaa talvella perjantaina töiden jälkeen monta ämpäriä per saunoja vettä järvestä? Jos käytössä on mökkisuihku, yhdellä ämpärillisellä per tyyppi pääsee tosi pitkälle. Joten olen muuttanut mieleni tämän asian suhteen ja suosittelen mökkisuihkua kaikille. Ja lehtipuhallinta! Jos lukija ajattelee, että ne lehdet pitää pakosta käsi pelillä rapsutella pihamaalta, niin ei tartte, puhaltelu on mahtavaa puuhaa. Tulipa tämäkin nyt sanottua.

Mökkisuihku on kätevä, vaikka sangollinen vettä on vielä parempi.
Mökkisuihku on kätevä, vaikka sangollinen vettä kaadettuna päälle on vielä parempi.

Nikkarointia

Saunalle on aviomies nikkaroinut kaikkea kivaa. Heinäseipään jämästä tuli pukeutumistilan naulakko. Heinäseiväs on halkaistu kahtia ja siihen lisätty nupit, aika yksinkertainen kikka.

Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.
Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.

Vanhasta lankusta aviomies teki saunan sisälle kulmahyllyjä ja eteiseen säilytyshyllyn. Hyllyyn käytetty puu on sopivan rustiikkista vanhaan saunaan ja sitä oli valmiina jossain niistä lukuisista kasoista jotka kuului mökkikauppaan. Pitkästä puunkäkkärästä syntyi löylykauhaan varsi. Hirrenpätkästä syntyi ovistoppari, kun siihen lisättiin paksu köysi ja maalia pintaan.

Vanhoista lankuista on nikkaroitu hyllyjä saunan eteiseen ja itse saunaan.
Vanhoista lankuista on nikkaroitu hyllyjä saunan eteiseen ja itse saunaan.

Muistoja lapsuudesta löytyy vatitelineestä. Sellainen on ollut aviomiehen mummulassa ja kun sen oikein toteuttaa, osuu nuo vadit tuohon kuin itsestään. Jos tekee väärin, niin sitten ne ei mahdu. Sapluuna lojui hetken aikaa meillä kotona ja kun sitä kattelin, ei ihan heti avautunut, että mitä siitä on tulossa. Mutta täytyy myöntää, että se toimii.

Lämmittäminen

Kaikissa mökkilehdissä ja artikkeleissa aina kerrotaan, kuinka saunaa lämmitetään mökillä joka päivä. Niin meilläkin, mutta lähinnä siksi, että hankala sitä pesuvettä on vedenkeittimellä lämmittää.

Saunan portaalta voi katselle järvelle.
Saunan sisältä voi katselle järvelle.

Mutta kyllä mökkeily tuntuisi jotenkin vajaalta ilman saunomista. Ennemmin sitä tuijottelee saunan portaalta järvelle kuin televisiota. Ja mielellään kerron ja kuuntelen kuulumisia saunanlauteilla ystävien tai perheen kanssa. Meidän mökkisaunan hyvien löylyjen salaisuus piilee avattavassa ikkunassa. Siinä sellaisessa leveässä, aika korkealle sijoitetussa ikkunassa, jonka kahva on aina niin tuli kuuma, että siitä raottaessaan polttaa kätensä. Jos osa saunojista tykkää ärhäköistä löylyistä, voi lempeämmästä saunomisesta tykkäävä (elikkäs minä) istua sen raotetun ikkunan edessä. Ja niin on molemmat saunojat tosi tyytyväisiä. Sen pituinen se.

Jos jäit miettimään tuota haaluilua, niin siihen voi perehtyä tästä.

Kategoriat
Kesä Pakko hoitaa Tuumailuja

Ei kuulu minun vastuualueeseen!

Miten jakaa hommat mökillä? Mitkä on miesten ja mitkä naisten hommia, vai onko sillä mitään väliä? Voiko huussin tyhjäyksestä kieltäytyä siksi, että on tyttö? Sanoa, että ei kuulu minun vastuualueeseen!

Meillä tehdään työt aika tasapuolisesti ja huussin tyhjentämisestä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Oma mielipiteeni on, että koska kaikki sinne huussiin tavaraa tuottaa, kaikki myös sitä vuorollaan tyhjentää. Jos ei se sitten aidosti ole jonkin mielestä mukavaa puuhaa ja hän ehdottomasti haluaa sen kaikkien muidenkin puolesta tehdä. Silloinkin miettisin kyllä, että millä kyseinen henkilö on lahjottu moiseen lausuntoon. Aitoa tuo into ei varmasti voi olla.

En pystyisi siihen. Vaikka kuinka ajattelisin, että sehän on vain hiiri kuolleena ämpärissä.

Minun vastuualueeseen ei kuulu jyrsijöiden torjunta. En pystyisi siihen. En, vaikka miten tsemppaisin itseni ja ajattelisin, että sehän on vain hiiri hukkuneena ämpärissä. En kykene. Haluan kuitenkin, että meillä tehdään jyrsijöiden torjuntaa. Siis joku tekee, olkoon tonttu, haltiakummi tai aviomies, sama se minulle. Kunhan tämäkin asia tulee hoidettua.

Hiirenloukku odottelee keittiössä virittämistä.
Hiirenloukku odottelee keittiössä virittämistä.

Kun me ostettiin meidän mökki, se oli ollut jonkin aikaa tyhjillään ja metsäneläimet olivat löytäneet sen sisätilat. Pystyn kyllä siivoamaan hiirien jäljiltä, mutta en hiiriä. Ymmärrän hyvin, että olemme metsässä ja siellä on erilaisia eläimiä. Me ollaan tultu niiden takapihalle pyörimään. Mutta hiiren ei tarvitse tulla minun taloon sisälle ja sisätilalla tarkoitan myös kellaria ja välikattoa. Mikään ei ole äänekkäämpi kuin hiiri, joka rapistelee yöllä katolla, kun yritän nukkua. Se kuulostaa siltä kuin hiiri kipittäisi ihan siinä vieressä, eikä tuo ajatus ole ollenkaan miellyttävä, jaiks!

Jyrsijöiden torjunta on juuri nyt ajankohtainen asia, koska viime viikolla, kun istuin terassilla, kuulin hiiriperheen rapinaa moneen otteeseen. Jotta tuo perhe ei virittele muuttokuormaansa talvea varten mihinkään mökin kerroksista, tulee torjunta aloittaa pikimmiten.  Siis aviomiehen tai haltiatontun, kuka ikinä sitä meillä hoitaakaan.

En osaa kaataa puita

En osaa käyttää moottorisahaa, enkä kaataa puita. Sähkösahaa olen opetellut käyttämään parin viime talven aikana. Hyvä niin, koska välillä niitä puunrunkoja on ollut mökkipihassa kumossa niin monta, että kaikki työvälineet on ollut avuksi. Ja kaikki työntekijät myös. Sähkösahaa osaan käyttää ohuempien runkojen katkomiseen, kunhan rungot asetetaan sahapukkiin ja sähkösahan siihen kiinni. Sahaaminen on silti niin jännittävää puuhaa, että tasamittaisia klapeja en osaa tehdä. Kaikki keskittyminen menee siihen sahaamiseen.

Jokainen kalikka on eri mittainen, kun en osaa sahata oikein.
Jokainen kalikka on eripituinen, kun en osaa vielä sahata oikein.

Aviomies sahaa täydellisen mittaisia puita. Tehtiin niitä sitten takkaan, saunalle, paljuun tai puulieteen – jokaiseen tulee erimittaisia – niin aina menee oikein. Voisihan sitä minunkin sahaamistani perustella tuolla samalla argumentilla. Tässäpä on puita eri tulipesiin, niitä vain tuli yhdestä rungosta joka pituutta. Uskon, että osa ongelmasta on vain harjoituksenpuutetta, koska kokemusta minulla on vielä niin vähän. Palataan tähän asiaan ehkä kolmen talven päästä uudestaan, kun olen sahannut vähän enemmän.

Täydellisiä puita puuvajassa odottamassa ilmojen viilenemistä.
Täydellisiä puita puuvajassa odottamassa ilmojen viilenemistä.

Koko puunkaato on pelottavaa puuhaa. Ne voi kaatua mihin niitä huvittaa, vaikka olisi kuinka taitava kaataja. Eikä ne ikinä kasva mitenkään helpoissa paikoissa, ainakaan meidän rinnetontilla. Sähkösahalla olen katkonut sellaisia pikku risuja tontilta, mutta verbikin on eri: katkonut. Kaataminen on ihan eri asia.

Ekoina päivinä en halunnut kiivetä kovin korkealle, mutta vikana päivänä keikuin missä vaan.

Me maalattiin mökki ja siihen minä osallistuin yhtä neliön kokoista länttiä lukuun ottamatta. Ja keskikolmion maalausta. Tuo maalaaminen on hyvä esimerkki siitä, että kun on pakko, sitä osaa mitä vain. Ekoina päivinä en halunnut kiivetä kovin korkealle, mutta viimeisinä päivinä keikuin missä korkeudessa vaan oli tarvetta. Urakka oli niin valtava ja kaikki maalaamiseen osallistuvat suti täysillä menemään, että en olisi kehdannut ruveta valitsemaan mitä haluan maalata ja mitä en.

Ladyt – te osaatte!

Ehkä mun pointti on, että kaikenlaista voi oppia. Ja naiset osaa myös tehdä vaikka mitä. Totean tämän ihan ilman mitään barrikaadeille nousua tai feminismi hössötystä. Miksi nainen tekee salaatin ja mies grillaa? Osa asioista vaan yrittää vakiintua miesten ja naisten hommiksi, voihan niitä vähän vaihtaakin välillä.

Näin herkullisen salaatin tein aviomiehen grillaaman pihvin kylkeen.
Näin herkullisen salaatin tein aviomiehen grillaaman pihvin kylkeen.

Onneksi palveluja voi myös ostaa, jos ei itse johonkin pysty tai jotakin osaa tehdä. En toki tiedä, paljonko hiirenloukun virittämisestä ja kuolleen hiiren nostamisestä ämpäristä pitäisi maksaa. Varmaan aika paljon.

Tykkäisitkö näistä jutuista?

Jos et pysty tyhjentämään huussia, älä osta mökkiä. Osta huvila, missä on sisävessa :=).

Mökin maalausurakasta löytyy myös juttua. Referoin sen ytimen tähän: kova on urakka.

Ja tuohon salaattiin löytyy ohje täältä, jos grilli on jo kuumana.

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Tuumailuja

Mitä EI tapahtunut heinäkuussa?

Heinäkuu kesällä 2021 on ollut loistava. Sekä hommien etenemisen kannalta, että säiden kannalta. En voi valittaa mistään. Ja koska elämä koronan kanssa aina vain jatkuu, olen onnellinen, että meillä on kesämökki mihin mennä. Mutta mitä ei tapahtunut heinäkuussa?

Kesämökille voi paeta rauhoittumaan, pois maailman murheista.
Kesämökille voi paeta rauhoittumaan, pois maailman murheista.

Mitä EI tapahtunut heinäkuussa

En tiedä onko mulla huono omatunto vai miksi mun katse kiinnittyi tuohon tiskialtaaseen, kun pyörin pihamaalla. Heinäkuussa en tiskannut kertaakaan tässä mahtavalle paikalle asetetussa tiskialtaassa. En kyllä kesäkuussakaan. Tiskaamiselle on varattu kantti terassin laidalta, mistä näkee järvelle. Siinä voisin kädet astianpesuainevaahdossa seurata sorsaperhettä tai kuunnella joutsenten juttelua. Mutta ei pätkääkään huvita. Ongelma ei ole maisema vaan tiskaaminen. Se ei näköjään maisemallakaan muutu yhtään sen mukavammaksi hommaksi.

Mitä sitten tapahtui heinäkuussa

Jos siirryn siihen mitä tein tai mitä tapahtui heinäkuussa, niin päällimmäisenä mieleen tulee uiminen. En ole aikaisempina vuosina uinut kovinkaan paljon, mutta nyt oli niin kuuma, että järvessä on tullut käytyä usein. Muutenkin tästä kesästä jää mieleen kaunis sää ja vähän rauhallisempi tahti. Sää oli kyllä sellainen, että minä en moista muista, aurinko vaan paistoi ja paistoi ja paistoi. Huomasin, että aurinko paistaa aamuisin järvellä niin, että koko järvi kimmeltää. En tiedä miksi en ole tuota muina vuosina huomannut. Olen varmaan nukkunut niin pitkään, että on mennyt ohi…. No ei todellakaan. Varmaan olen ollut jo työhanskat kädessä jossain hommassa kiinni ja on jäänyt maisemat katselematta.

Uimassa tuli käytyä tänä kesänä usein, koska oli niin kuumat kelit.
Uimassa tuli käytyä tänä kesänä usein, koska oli niin kuumat kelit.

Onneksi sain viime syksynä suurimman osan kukkapenkeistä valmiiksi ja ne kerkesi vähän jo juurtumaankin, joten kasvit ei ole kuolleet kuumuuteen. Yhden uuden kukkapenkin tein heinäkuun aikana, mökin viereen. Siihen piti tulla pensaita, mutta tulikin kivikkokasveja. Nyt minun kukkapenkit alkaisi  kaikki olla valmiit ja ensi kesänä keskityn vain siihen, että saan ne kukoistamaan. Huussi pitääkin tyhjentää toisen kerran tänä kesänä ja siitä tavarasta voi jälleen alkaa jalostamaan tulevien vuosien kukkamultaa.

Erityisesti mua ärsyttää peltokorte eli pulloharja.

Rikkaruohojen kitkemistä olen harrastanut heinäkuussakin. Sitä harrastan kaikkina muinakin kuukausina, kun nuo rikkaruohot eivät tajua, että niiden ei pidä kasvaa mun istutusalueilla. Erityisesti mua ärsyttää peltokorte eli pulloharja. Vaikka kaikki muut kasvit tuntuu kuolevan vedenpuutteeseen, pulloharja vain leviää uusillekin kasvupaikoille. Olen päättänyt alueen, johon en sitä halua ja sieltä aion sen jatkossakin nyppiä pois. Päiväni aloitan kävelemällä hissun kissun nuo paikat läpi ja illan voin päättää tähän samaan hommaan.

Peltokorte alias pulloharja ei ymmärrä, että se ei saa kasvaa meillä.
Peltokorte alias pulloharja ei ymmärrä, että se ei saa kasvaa meillä.

Uusi puuvaja

Oli meillä pari ihan oikeaa työtehtävääkin, joista toiseen minä en enää osallistunut. Mökki saatiin maalattua kesäkuussa valmiiksi, mutta puuvaja vaati vielä käsittelyä. Aviomies hoiti sen yksin loppuun, minua ei oikein enää huvittanut. Oli liian kuumakin. Ja se on niin pieni, että hankala siinä olisi kahden olla pyörimässä toisensa tiellä. Ei tainnut olla pensseleitäkään molemmille. Mulla oli muuta puuhaa ja ruokakin piti jonkun laittaa.

Joka tapauksessa puuvaja on nyt kokonaan valmis ja puitakin jo täynnä. Tämmöisen kesän jälkeen kaikki tehnyt klapit on rutikuivia ja valmiita pinottavaksi puuvajaan. Vähän tuli sellainen syksyinenolo, kun peiteltiin kaikki puupinot talvea varten. Heinäkuussa. Mutta kun puut kaikissa pinoissa oli niin hyvin kuivuneet, että ne kannatti peitellä heti, eikä sitten kun on viikon satanut.

Uusi puuvaja on valmis ja puitakin jo täynnä.
Uusi puuvaja on valmis ja puitakin jo täynnä.

Vanhan puuvajan ja rytökasan purku

Homma mihin osallistuin, oli vanhan puuvajan ja sen vieressä olevan rytökasan purkaminen. Molemmat hommat ovat odottaneet joko uuden puuvajan valmistumista tai aikaa, jolloin ei ole mitään tärkeämpää hommaa. Tuo nurkka missä nämä sijaitsee, on periaatteessa tontin takaosassa, eikä se ole ollut niin katseiden alla. Mutta nyt kun se on purettu, voin todeta, että onhan se nyt ollut ihan koko ajan aivan kaikkien nähtävissä! Mökiltä kun laskeutuu portaita alas saunalle, näkyy tuo kohta ihan kristallin kirkkaana!

Mökkeilyssä on hyödyllistä jos päässä on sellaiset valikoivat silmälasit. Sellaiset lasit, joilla näkee kauniin valmiin kohdan ja täysin sivuttaa jonkin keskeneräisen.

Mökkeilyssä on hyödyllistä jos päässä on sellaiset valikoivat silmälasit. Sellaiset lasit, joilla näkee kauniin, valmiin kohdan ja täysin sivuttaa jonkin keskeneräisen. Minä omistan sellaiset lasit ja niissä on vielä tosi vahvat linssit. Pystyn pyörimään mökkitontilla ja näkemään vaan nätit paikat. Siksi mulla ei ole ollut ihan kamalaa stressiä niistä paikoista joita ei – tänäkään kesänä – saada valmiiksi. Yhdelle kesälle ei mahdu määräänsä enempää hommia, niin se vain on. Siksi esimerkiksi tuota rytökasaa on ollut ihan turha ruveta pohtimaan matkan varrelle. Olen ajatellut, että se puretaan sitten, kun sen aika on. Kun katson hienoa, uutta puuvajaa siististi tontinlaidalla, olen iloinen, että se aika nyt koitti. Vanha jouti jo lähteäkin.

Vanha puuvaja palveli hyvin, mutta nyt sitä odottaa purkutuomio.
Vanha puuvaja palveli hyvin, mutta nyt sitä odottaa purkutuomio.

Muurahaisten torjuntaa

Eläinten touhujen seuraaminen on hauskaa puuhaa. Muutama muurahainen raahaamassa havunneulasta polkua pitkin on tosi söpö näky. Mutta kun miljoona muurahaista päättää vaihtaa maisemaa ja rakentaa sitä varten moottoritien huussipolulle, muuttuu näkymä otokseksi jostain kauhuelokuvasta. Joo, liioittelua, mutta olkoon.

Meidän tontilla on jättikokoinen muurahaispesä, joka on saanut olla tontin nurkassa ihan rauhassa. Sitä on käyty muksujen kanssa ihmettelemässä ja seuraamassa niiden elämään. Olen ajatellut, että ne pitää käärmeet pois ja ihan vasta kuulin kommentin, että ne vois vaikuttaa siihenkin, että punkkeja ei oo myöskään näkynyt. Totta vai ei, ihan sama, hyödyllisiä asioita molemmat. Mutta nyt nuo hyödylliset muurahaiset on jostain syystä päättäneet muuttaa. Ne on kiukkuisia ja stressaantuneita muutosta, kuten ihmisetkin olisivat, ja purevat ärhäkästi jos satut pysähtymään niiden reitille. Niitä liikkuu valtavia määriä ja uusia pesäpaikkoja on ilmestynyt sinne ja tänne. Yksi löytyi tuolta aikaisemmin mainitusta rytökasasta, mikä osaltaan kyllä nopeutti sen läpikäymistä. Muurahaisten pesäpaikkojen sijaintia on pitänyt heinäkuussa seurata, keskelle huussipolkua uutta pesää ei voi tehdä.

Muurahaiset ovat muutaneet vanhasta pesästä ja uusi pesä on väärässä paikassa.
Muurahaiset ovat muutaneet vanhasta pesästä ja uusi pesä on väärässä paikassa.

Muita mukavampia eläimiä on näkynyt valtavasti ja poikasia on niin sorsilla, joutsenilla kuin telkälläkin. Kiikareita pitää olla tontilla kolmet, jotta varmasti ennättää tunnistaa ohi lentävät linnut ja näkemään, että kuka siellä nyt on kalassa. Kyllä heinäkuu on varmaan se suurin syy, miksi ihmisillä on mökkejä. Nyt sielu lepää, pulssi laskee, akut latautuu ja mitä näitä kaikkia kliseitä oikein onkaan. Oli ihana heinäkuu.

Muiden kuukausien tuumailut löytyvät täältä.

Kesäkuu

Toukokuu

Kategoriat
Kesä Tuumailuja

Tätä mökkiblogia kirjoittaa Pia

Tätä blogia kirjoitan minä, Pia. Tässä hommassa yhdistyy moni asia, jota en osaa tai en ole aina tehnyt. Tai mitä en koskaan edes kuvitellut tekeväni. En esimerkiksi koskaan kuvitellut mökkeileväni. Se, että jumittaisin samassa paikassa joka loma tai monta viikonloppua, oli kyllä hyvin kaukana mun haaveista. Mutta asiat muuttuvat ja elämässä on erilaisia vaiheita.

Mökkeily osana yhtä elämänvaihetta on ihanaa. Meidän naapuristossa on mökkiläisiä, jotka alkaa siirtyä mökistä luopumisen vaiheeseen ja ymmärrän hyvin senkin tulevan jossain kohti eteen. Onneksi ei vielä kuitenkaan moneen vuoteen.

Pihanhoito ja puutarha

Kohteliaasti paikallinen puutarhuri mulle selitti, että mikä on perenna, kun en sitäkään tiennyt.

Puutarhanhoito ja pihahommat oli minulle myös aivan outoja harrastuksia aikaisemmin. Tähän aiheeseen kerkesin sentään hivenen tutustua jo ennen kesämökkiä, kun muutettiin omakotitaloon ja sen pihamaata piti ruveta hoitamaan. Kohteliaasti paikallinen puutarhuri mulle selitti, että mikä on perenna, kun en sitäkään tiennyt. Eikä edes nauranut ainakaan niin, että olisin huomannut, ehkä salaa sisäänpäin. Tuosta omakotitalon ostamisesta on jo reilusti aikaa, joten siellä olen saanut harjoitella ja siksi mökkipihan kasvien suunnitteleminen on paljon helpompaa. Jos joku kysyisi, että minkälaisen pihan haluan, toistaisin ihan kaikki normaalit kliseet: helppohoitoisen, metsäiseen ympäristöön sopivan, kuivuutta kestävän ja kauniin. Tuohon vielä jos lisää edullisen, niin sitten olisi kaikki sanat kasassa.

Blogin kirjoittaja Pia on tehnyt pihatöitä vaikka vesisateessa.
Ison kukkapenkin kivimuurin rakentamista vesisateessa.

Edullisen siksi, että kyllähän mökkeily vie kaikki sun rahat, jos vain annat sen tehdä niin. Koko ajan voisi jotain tuusata, rakentaa ja kohentaa. Huvilan ja Huussin tiimiä ei ole meidän pihalla näkynyt, eikä toki ole kutsuttukaan. Ihan itse joudun vierittämään kiviä kukkapenkinlaidaksi. Me onneksi saatiin hyvän mökin lisäksi myös hyvät mökkinaapurit ja heiltä olenkin perinyt valtavasti kasveja. Siinä on säästänyt sekä rahaa, että saanut sellaisia kukkia, joiden tietää varmasti menestyvän tuolla alueella.

Some

Nuoret napsii kuvia takapuolestaan. Minun jos pitäisi sellainen ottaa, saatikka julkaista, ei tulisi tapahtumaan!

Olen keski-ikäinen ihminen, enkä ole henkilökohtaisesti käyttänyt Sosiaalista mediaa kuin joitakin vuosia. Koen omista asioista kertomisen ja itseni kuvaamisen outona, niin kuin varmaan moni ikäiseni ihminen. Nuoret napsii kuvia takapuolestaan. Minun jos pitäisi sellainen ottaa, saatikka julkaista, ei tulisi tapahtumaan! Somen päivittäminen ei teknisesti ole vaikeaa, hankaluus on enemmänkin siinä, että haluanko jakaa omia asioitani. Tai haluaako lapseni, että jaan hänen asioitaan? Mökkeily on minulle aiheena rakas ja mökillä otettuissa kuvissa ei ole pakko näkyä muita kuin minä itse. Kuvattavaa riittää silti, vaikka joka päiväksi. Siis mökissä, ei minussa.

Tätä blogia kirjoittaa Pia. Kuvassa Pia mökillä.
Tätä blogia kirjoitan minä, Pia.

Some on minusta mahdottoman mielenkiintoinen maailma ja omissa kanavissani voin leikkiä sillä niin kuin haluan. Työssä jos tekee mainontaa tai markkinointia, ei voi niin vapaasti kokeilla kaikkea uutta. Blogissa voin testailla valokuvaamista ja perehtyä teknisiin asioihin nettisivujen takana. En edes halua osata nettisivujen taustalla toimivia ohjelmia ja koodeja täydellisesti, mutta haluan tietää kaikesta ainakin sen verran, että voin kahvipöydässä asiasta sujuvasti keskustella.

Rakentaminen ja remontointi

Aviomieheni on siitä mahtava mökkikumppani, että hänen mielestään minä voin tehdä ihan samoja hommia kuin hänkin.

Mökki on meille paikka missä me voidaan touhuta, rakentaa ja askarrella. Puutarhahommat ovat pitkälti minun hoidossa, mutta osallistun kyllä kaikkeen muuhunkin. Aviomieheni on siitä mahtava mökkikumppani, että hänen mielestään minä voin tehdä ihan samoja hommia kuin hänkin. Ruuvata terassia, maalata mökkiä, rakentaa vierasmajaa, tyhjentää huussin ja leikata heinää. Tykkään tästä asenteesta kovasti.

Puuhommia metsässä. Iso kuorma matkalla pienittäväksi.
Puuhommia metsässä. Iso kuorma matkalla pienittäväksi.

Moottorisaha on tällä hetkellä laite, johon en rohkene koskea. Mutta sähkösaha tuntuu taas ihan simppeliltä vehkeeltä ja sillä olenkin pätkinyt puita. Ja olen kaatanutkin sellaisia pieniä. Otin tapahtumasta videon, mikä paljasti, että hommissa oli amatööri ja aiheutti videon katsojissa hilpeyttä. Sähkösahaa ei kuulemma kuulu liikuttaa edes-takas niin kuin käsisahaa, se vain sahaa itsestään. Onneksi talosta löytyy toinen, joka sitä moottorisahaa hyvinkin taitavasti osaa käyttää.

Vieraat ja juhlat

Voin olla mökillä myös yksin ja minua ei pelota metsänpeikot eikä rosvojoukot.

Olen sosiaalinen mökkeilijä. Voin olla mökillä myös yksin, osaan hoitaa kaikki tehtävät hommat ja minua ei pelota metsänpeikot eikä rosvojoukot. Mutta mieluiten olen siellä perheeni tai ystävien kanssa. Teen hurjan mielelläni ruokaa läheisille ja haluaisinkin blogissa jakaa onnistuneita mökkireseptejä myös muille. Tykkään testata uusia ruokia ja aika harvoin teen niistä mitään testiversiota etukäteen. Yleensä tuon ne rohkeasti suoraan pöytään vieraille tarjottavaksi ja myöntää täytyy, että ihan aina ei ole onnistunut. Ehkä sellainen 4/5 muksujen sanoja lainatakseni.

Laituri valmistui pari kesää sitten ja sitä käyttää niin oma väki kuin vieraatkin.
Laituri valmistui pari kesää sitten ja sitä käyttää niin oma väki kuin vieraatkin.

Ulkomailla on ihanaa. Mutta ihanaa on istua mökin terassilla ystävien kanssa syömässä hyvää ruokaa ja kuunnella hauskoja juttuja, joista osan olen kuullut jo monta, monta, monta kertaa. Mutta se ei haittaa – joka kerta naurattaa yhtä paljon.

Lue myös juttua meidän mökin valinnan taustalla.

Tai tarina milloin kannattaa vain vuokrata mökki, eikä ostaa omaa.

Kategoriat
Kesä Tuumailuja

Mitä tapahtui kesäkuussa?

Kesä etenee kovaa vauhtia ja lämmin, ihana kesäkuu on jo ohi. Mitä tapahtui kesäkuussa? Vähän tuntuu, ettei mitään muuta kuin ison maalausurakan viimeistelyä ja juhannus. Mutta kai nyt jotain oli…

Sisähommia

Sisällä ei tapahtunut mitään. Siellä käytiin nukkumassa ja tekemässä ruokaa, silloin tällöin syömässä. Suomessa on ollut niin hienot ilmat kesäkuussa, että me ollaan syöty ulkona melkein koko ajan. Mökillä on terassilla katos, minkä alle mahtuu syömään kymmenen henkeä, vaikka vettä sataisi kaatamalla. Grillimestarikin pysyy kuivana, kun siirtää grillinsä ihan katoksen viereen, siinä voi sitten pihvejä käännellä ilman kastumista.

Tänä vuonna olen ollut poikkeuksellisen paljon myös yksin mökillä ja silloinkin syön mielelläni ulkona. Omat ruuat vaihtelee varsin paljon, välillä syön neljä mikrossa lämmitettyä nakkia ja välillä kokkaan kaikkea tosi kokeellista. Kaikkea sellaista, jota en halua testata suoraan vierailla tai joista ajattelen, että mun miehet ei ehkä tykkää.

Mitä tapahtui kesäkuussa, maalari piti ruokataukoa terassilla.
Maalarilla on menossa ruokatauko aurinkoisella terassilla.

Ulkohommia

Kyllä mökin maalaaminen täytti vielä ison osan kesäkuustakin. Viimeisiä maalaamisia tehtiin just ennen juhannusta. Näitä viimeisiä länttejä oli ne ärsyttävät paikat, unohtuneet paikat ja hutiloidut paikat. Ärsyttäviä paikkoja oli sellaiset, mihin on hankala päästä, mutta maalattavaa pinta-alaa on ihan vain vähän. Isoihin ärsyttäviin/hankaliin paikkoihin oli suunniteltu jykevät tellingit ja ne tuli maalattua jo aikaisessa vaiheessa. Mutta joku pikkuruinen läntti portaiden yläpuolella, ihan mökin nurkassa, joka roikkuu täysin ilmassa, siihen ei ole järkeä mitään tellinkiä rakentaa. Meidän piti siis keksiä luovia ratkaisuja, joista ei voi kyllä julkaista minkäänlaisia kuvia, koska työturvallisuus ei ehkä ihan niissä täyty. Työturvallisuutta oli lähinnä se, että niitä ei saanut maalata yksin ollessa, vaan toisen piti olla paikalla soittamassa hätäkeskukseen. Koska jos noista tippuisi, ottaisi kipeää.

Mökin maalaus kalliotontilla vaatii kunnon tellingit.
Mökin maalaus kalliotontilla vaatii kunnon tellingit.

Unohtuneitakin paikkoja löytyi. Olin onnellisena julistanut jo pariinkin otteeseen, että ”no nyt on kaikki maalattu”. Ja aina löytyi joku paikka, jota vielä piti sutia. Tuo järvenpuolen isojen ikkunoiden alaosa on isoin unohtunut länttiä. Toki se on ollut suojapressujen alla piilossa ja paljastui kun ne poistettiin. Oisko pitänyt jättää se vaan muistoksi tai keskustelun avaajaksi. Katsoa moniko vieraista ottaisi asian puheeksi, että teillähän on kaksi lautaa maalaamatta.

Ikkunat pestiin kesäkuussa maalaamisen jälkeen.
Ikkunat pestiin kesäkuussa. Onneksi pesi ikkunat yksi kerraan aina sitä mukaan kun maalaaminen eteni.

Hutilointeja on aika vähän, koska me molemmat maalaajat ollaan varsin tarkkoja. Mökin väri on harmaa ja ikkunanpuitteiden väri valkoinen. Joten jos maalasin hutiloiden, sotkut erottuu kyllä. Siksi kävinkin pienellä taulunmaalauspensselillä korjaamassa sotkut, jos sellaisia oli, sitä mukaan kun purettiin tellinkejä. Juhannuksena yhtäkkiä pisti silmään valtavan kokoinen harmaa täplä valkoisessa maalissa ihan katonrajassa. Se pitää ehkä vielä kivuta korjaamaan tai muuten se paistaa sieltä omaan silmän kirkkaasti kuin aurinko.

Pihahommia

Rikkaruohojen torjunta on mun lempipuuhaa ihan joka kuukausi. Käveleskelen hitaasti ympäri pihaa ja revin erityisesti suolaheinää mun silmäterästä, eli apilapellosta. Ihan keskellä mökkipihaa on iso alue, mihin oli ihan alkuvaiheessa pakko ajaa reilusti hiekkaa. Siihen piti keksiä jotain kasvustoa hiekan päälle. Kuntta ei käy, koska aurinko porottaa siihen ja leikattavaa ruohoa ei haluttu istuttaa, koska mökillä ei ole ruohonleikkuria. Heitettiin siihen sitten apilansiemeniä ja se näyttää nyt tosi kivalta. Mutta koska alueelle oli kerennyt rikkaruohot osin jo asettua, niitä joutuu karsimaan pois. Ja on sitä rikkaruohoa tontilla muuallakin nypittäväksi.

Apilapelto keskella mökkipihaa.
Apilapelto keskellä mökkipihaa näyttää jo ihan hyvältä.

Kukkapenkkeihin en vielä kesäkuussa tehnyt mitään. Osin siksi, että en ennättänyt ja osin siksi, että halusin katsoa mitä niihin kasvaa. Sain isoimmat kukkapenkit valmiiksi vasta viime syksynä ja nyt odottelin, että miltä valitsemani kasvit ja kukat niissä näyttää. Hyvältä näyttää! Kukkapenkki keskellä pihaa on valtavan kokoinen. En olisi ikinä tehnyt moista jättiläistä, jos siihen ei olisi ollut runko jo valmiina. Edellinen omistaja oli asetellut suuria kiviä keskelle pihaa ympyrään ja kivet oli sitä kokoa, että en pystynyt niitä mihinkään käsipelillä siirtämään. Joten olkoon sitten siinä, suunnittelen kukat sen mukaan.

Kesävieraita

Mökkeilyssä on tosi monta mieluisaa puolta. Yksipuoli on tuo touhuaminen, rakentaminen ja askarteleminen. Toinen puoli on ystävät, joiden kanssa viettää aikaa mökillä. Jos me ollaan mökillä vaan omalla porukalla, tulee tosi helposti tehtyä koko ajan hommia. Jos meillä on vieraita, silloin tosi harvoin tehdään mitään muuta kuin syödään, saunotaan ja paljutellaan.

Juhannukseksi tehtii raparperista raikas drinkki.
Juhannukseksi tehtii raparperista raikas drinkki. Ohje löytyy TÄSTÄ!

Meidän mökkivieraat on tuttuja ihmisiä ja meillä ei ikinä toteudu mitkään mökkeilyn kauhukuvat. Minä en raada yksin keittiössä, eikä me kustanneta kaikkien ruokia. Jokainen osallistuu niin kustannuksiin kuin hommiinkin. Koska paikat on tuttuja, vieraat osaa itse mennä lämmittämään saunaa tai keittämään kahvia. Juhannusaattona minä istuin terassilla nauttien kesäillasta ja muut kokkasi herkulliset sapuskat.

Kesäkuu on välikuukausi

Kevääseen ajoittuu meillä aina se isoin rypistys mökillä ja tällä kertaa se oli tuo maalaaminen. Kesäkuu on sellainen välikuukausi, jolloin tulee vedettyä vähän henkeä, kun ei enää huvita rempata. Ja siihen sovitaan usein kaikenlaisia vierailuja. Kesäkuun jälkeen tuntuu, että jaksaa taas touhuta ja nythän onkin jo listaa laadittuna mitä pitää tehdä heinäkuun kesälomalla. Ainakin vielä vähän pitää maalata, koska puuvaja pitää hoitaa loppuun. Työn alla on myös pientä lautojen pienimistä ja ikivanhan puukasan ja vanhan puuvajan purkamista. Viimeisten ulkovalojen paikat pitää suunnitella ja kaivaa johtoja varten väylät. Mutta kaikkea tätä odottaa taas ihan innolla, kun on viettänyt kesäkuussa välikuukauden.

Luontoakin tuli seurattua, kuvassa telkkä-mamma poikasten kanssa.
Luontoakin tuli seurattua, kuvassa telkkä-mamma poikasten kanssa.

Onko maalaushomma itsellä ajankohtainen? Lisää juttua mökin maalaamisesta löytyy täältä.

Kategoriat
Kesä Luonto Tuumailuja

Mökkeilyyn kuuluu itikat, paarmat ja muurahaiset.

Mietitäänköhän jossain just nyt, että hitto kun tuli tämä mökki ostettua! Itikoita on enemmän kuin ennen ja kaikki muutkin ötökät pörrää ympärillä. Pihapolulla ei voi seistä kun murkku puree jalasta ja linnut häiritsee nukkumista. Mökkeilyssä saa luonnon kaupan päälle, oli siihen varautunut tai ei. Mökkeilyyn kuuluu itikat, paarmat ja muurahaiset.

Koko mökkeilyn ideahan on se, että ihmiset ovat jossain korvessa. Vesistön äärellä ja puiden keskellä. Siellä korvessa on pakostakin myös eläimiä, niin hyvässä kuin pahassakin. Harva moittii uljaasti veden pinnalla lipuvaa joutsenparia. Mutta jos mökki sijaitsee niiden muuttomatkan varrella ja joutsenia kokoontuu satoja omalle mökkijärvelle kaakattamaan, alkaa valkoinen lintu jo ärsyttää. Kirjoitan nyt muutamista ärsyttävistä elukoista.

Syksyllä tikan naputtama koivu katkesi ja kaatui minun auton päälle.

Minusta ihan ehdottomasti ärsyttävin lintu on tikka. Tälle kiukustumiselle löytyy hyvä syy. Tikka naputti älyttömän pesäkolon mökkipihassa olevaan koivuun. Sen poikaset huusivat siinä yhden kesän ja huutamisella tarkoitan ympäri vuorokauden jatkuvaa rääkymistä, en mitään söpöä sirkutusta. Samaisen tikan vaari oli naputellut joskus aikaisemmin viereistä koivua ja tehnyt siihen ison kolon. Viime syksyn Aila myrskyssä tikka-vaarin naputtama koivu sitten katkesi ja kaatui minun auton päälle. Autosta meni katto kasaan ja vakuutusyhtiö totesi, että tämä auto menee lunastukseen. Joten mielestäni minulla on ihan hyvä syy olla tikalle ja kaikille sen sukulaisille karheana ja toivoa niiden löytävän pesäpuunsa jostain pikkusen kauempaa. Ihan asumatonta metsää kun on meidän mökin ympärillä älyttömästi.

Koivu on kaatunut auton päälle.
Myrskyssä koivu kaatui auton päälle. Minä syytän tikkaa!

Tikka nakutti yhtenä kesänä myös terassin yläpuolelta mökin vuorilautoja. Sekin on meistä sen verta ärsyttävää, että hätistettiin se siitä pois. Ymmärrän, että ollaan luonnon keskellä ja eläinten reviirillä, mutta jotain muuta pitää nakuttaa kuin meidän mökin lautoja.

Saunan viereen muurahaiset ei voi muuttaa, se on varma!

Muurahaisten kanssa ollaan oltu ihan sovussa tähän asti. Kunnes ne päätti uudistua ja muuttaa. Nyt ei enää olla sovussa ja minusta ne ovat itse aiheuttaneet tämän eripuran.

Muurahaispesä mökillä tontin laidassa.
Mökille kuuluu itikat, paarmat ja muurahaiset. Iso muurahaiskeko oli ennen hyvässä paikassa tontin laidassa,

Meillä on ollut pihan kulmalla iso muurahaispesä ja tähän asti sitä on käyty lähinnä uteliaana lasten kanssa katsomassa. Ne olivat mukavaa seurattavaa. Nyt muurahaisia on alkanut liikkua huussiin vievällä polulla sellainen määrä, että polulle ei voi lipokkaat jalassa pysähtyä. Jos yhtään stoppaan paikoilleni, saan heti kiukkuisen armeijan kimppuuni. Ja nämä muurahaiset eivät mitenkään söpösti kipua kinttua pitkin, vaan nämä yksilöt purevat ensin varpaasta ja sitten kiipeävät pikavauhtia ylöspäin ja purevat uudestaan.

Juhannuksena meidän vieraat alkoi tutkia, että mihin niillä murkuilla on matka. Paljastui, että niillä oli uusi pesäpaikka katsottuna. Ne roudasivat risu kerrallaan jättikokoista pesäänsä ja siellä olevia munia meidän saunan vieressä olevaan vanhaan lautakasaan. Lautakasa on meillä tämän kesän työlistalla, laudat polttopuiksi ja tuo alue siistiksi. Koska kesän alku meni mökkiä maalatessa, on tuo lautaprojekti joutunut aina vaan odottamaan. Kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa ja päivässä on vain 24 tuntia, vaikka mökillä saisi välillä olla kyllä enemmän. Saunan viereen muurahaiset ei voi muuttaa, se on varma. Joten pesä joutuu nyt sitten hävityksen alle. Miksi ne ei vaan pysyneet siellä missä olivat?

Uudetkin mökkiläiset saa heti kokea, miltä verille raavitut kintut tuntuu.

Itikka vai hyttynen? Mä luulen, että nämä pikkuruiset ötökät ovat se seikka, mikä saa monen nyt mökin ostaneen miettimään mökin myymistä. Varsinkin jos mökin ostamisen syy oli koronan aiheuttama tekemisen puute tai rahan paljous. Kun korona on ohi ja meillä on taas muuta tekemistä ja rahat voi käyttää juttuihin, joihin ei liity itikoita, palaa mökkejä myyntiin. Onkohan luonto järjestänyt meille tämmöisen super-itikka-kesän, jotta kaikki uudetkin mökkiläiset saa heti kokea miltä verille raavitut kintut tuntuu?

Ennen nukumaan menoa kannattaa karkoittaa itikat.
Ennen nukumaan menoa kannattaa karkoittaa itikat.

Onhan ne ärsyttäviä. Miten yhdestä pienestä ötökästä voi yön hiljaisina tunteina lähteä niin suuri meteli? Minä nukun aina tosi hyvin. Sikeästi, enkä kuule sadetta, tuulta tai joutsenten kaakatusta. Mutta jos ovesta on illalla päässyt yksi itikka sisälle mökkiin ja se pörrää pääni ympärillä, sen kuulen ja siihen herään. Kamalan hankala tilanne, kun haluaisin sen ihanan unenpöpperön säilyvän, jotta voin nukahtaa uudelleen. Sen takia en voi aukaista silmiä ja koska en voi aukaista silmiä, en voi mitenkään osua siihen itikkaan. Eli ennemmin tai myöhemmin uni katkeaa ja kiukku on valmis. Tässä kohtaan saattaisi jokaiselle tulla mieleen, että voisiko kuitenkin käyttää jotain ötököiden torjuntaan tarkoitettua ainetta. Meillä onneksi voidaan.

Mikä myrkky näihin tehoaa parhaiten?

Kaikenlainen hävittäminen, torjunta tai tappaminen on asioita, mistä ei kyllä oikein voi puhua kuin kuiskaamalla, ihan pienessä omassa porukassa. Ei siitä ainakaan pitäisi kirjoittaa. Eräässä Facebook ryhmässä joku kyseli vinkkejä, miten hävittää ampiaispesä mökkinsä etuoven yläpuolelta. Siitä nousi kamala meteli. Osan mielestä pesän olisi pitänyt antaa vaan olla siinä ulko-oven yläpuolella. En ole ollenkaan samaa mieltä. Kai nyt ulko-oven päältä voi ampiaispesän poistaa ilman, että koko maapallo sillä on tuhottu! Hassua oli sekin, että alkuperäinen kysyjä pyyteli ohjeita miten voisi luonnonmukaisesti hätistää tuon pesän toiseen paikkaan. Hänkään ei siis kysynyt, että mikä myrkky näihin tehoaa parhaiten. Ei sellaista kysymystä uskalla kysyä missään.

Mökin muihin haasteisiin kuuluu huussin tyhjentäminen.

Kategoriat
Kesä Tuumailuja

Pitääkö mökillä olla palju?

Tässäpä on ajankohtainen kysymys. Miksi järvi ei kelpaa? Jos yhtään seuraa mökkeilyyn liittyviä Instagram tilejä, niin monessa niistä on hienoja kuvia paljuun liittyen. Pitääkö mökillä olla palju?

Nyt kun ulkona on tosi kuuma kesäpäivä, ei palju tunnu olleenkaan tarpeelliselta. Miksi lämmittäisin vettä 37 asteeseen, kun ilmakin on saman lämpöinen! Mutta lämmitän silti. Minusta palju on hyvä lisä mökille, vaikka se sijaitsi veden äärellä. Ja varsinkin jos mökki ei sijaitse veden äärellä.

Suurin syy paljun hankintaan on perhe ja ystävät.

Suurin syy paljun hankintaan on perhe ja ystävät. Se, että voin istua siellä muiden kanssa ja jutella kaikenlaisista asioista. Eli sama mitä tapahtuu saunanlauteilla, mutta paljussa vaan viihtyy meillä nekin, jotka ei saunomisesta niin välitä. Ne jotka eivät välitä pitkästä paljuttelusta, istuvat paljun vieressä ja osallistuvat siitä siihen samaan keskusteluun. Meillä ollaan paljussa uikkarit päällä, miehet ja naiset yhdessä, kun taas saunassa käydään nakuna erikseen.

Pitääkö mökillä olla palju.? On se kyllä kiva.
Kyllä on kiva jos mökillä on palju. Meidän paljussa on itse tehdyt portaat.

Meidän paljusta on hieno maisema ja kuten kaikkialla Suomessa, maisema vaihtuu vuodenaikojen mukaan. Välillä paljussa voi olla ihan hiljaa ja vaan ihastellaan tuota kuvaa. Mutta aika harvoin. Yleensä pulina on aikamoinen, varsinkin jos saadaan koko pata täyteen, eli kahdeksan ihmistä kertomaan ihan parhaita juttuja. Kesäisin osa käy paljusta päin uimassa, joten ei se järvikään täysin käyttämättömäksi jää.

Pitääkö mökillä olla palju? Talvella lämpimässä vedessä lilluminen on ihanaa.
Talvella lämpimässä vedessä lilluminen on ihanaa.

Kaikista mukavin aika paljutella on minusta alku- tai lopputalvi. Sellainen kohta vuodesta, kun ei ole paljon lunta, mutta on jo viileä. Me lämmitetään paljua ympäri vuoden, parhaimmillaan on tainnut olla parikymmentä astetta pakkasta. Silloin lämmittäminen on koko päivän homma. Siksi ehkä tuo syksy, kevät aika on minusta kaikista kivoin, koska silloin lämmittäminen on helpompaa. Lämpimän veden ja kylmän ilman yhdistelmä on ihana. Jos on jo satanut lunta maahan, on maisemakin niin kaunis, että henkeä salpaa.

Paljua voi käyttää ympäri vuoden. Voihan toki järveäkin, mutta minä en käy kylmässä vedessä uimassa, pehmeässä lumihangessa voi pyörähtää vaikka paljusta päin. Mutta hyvin, hyvin nopeasti.

Kaikenikäiset lapset tykkää paljuttelusta.

Lapset erityisesti tykkää paljuttelusta. Ja tässä on vielä se lisäpointti, että kaikenikäiset lapset tykkää paljuttelusta. Ihan pienestä taaperosta alkaen voi lotrata paljussa aikuisten kanssa. Meillä on ollut käytössä sellainen kellunta-teline, missä taapero voi istua ja teline kelluu veden päällä. Siihen päälle tulee vielä aurinkosuoja, joten siitäkään ei tarvitse murehtia. Helpompi pienten kanssa on Suomen kesässä uiskennella paljussa kuin järvessä, missä vesi ei aina ole kovin lämmintä. Muksut toki ramppaa välillä paljun ja järven väliä, sekin on niistä hauskaa.

Toisessa ääripäässä on teinit, joiden houkutteleminen mökille aikuisten kanssa ei aina tahdo sujua. Ei esiteiniä voi vielä jättää yksin kaupunkiin. Jos lupaan teinille, että hän saa ottaa kavereita mukaan mökille ja lämmitetään teille sitten palju, niin mökille lähteminen on paljon houkuttelevampaa. Lisätään tähän vedessä kelluva, väriä vaihtava kajari, mistä voi kuunnella poppia ja kelluva juomateline kokiksille, niin nuorisokin alkaa olla tyytyväinen. Naapurit ehkä ei, jos kajarissa volumi nousee liian kovaksi. Mutta teinejä pitää muutenkin komentaa koko ajan jostain, niin lisätään musiikin soittaminen liian lujaa vaan listan jatkoksi.

Paljuttelun pipot rivissa
Pipot toimivat kesällä somisteina ja talvella lämmittävät päätä.

Jos lukee kommentteja paljun puolesta tai vastaan, niin usein esille tulee se, että palju olisi suuritöinen tai hankala lämmittää. Itselleni tuli yllätyksenä kuinka nopeasti kaikki sujuu. Täyttämiseen ja lämmittämiseen menee tietysti eri vuodenaikoina eri aika ja hankalinta koko hommassa on seurata, ettei lämmitä paljua liian kuumaksi. Jos kesällä heittelen puita pesään samaa tahtia kuin talvella, niin hyvin äkkiä on liian kuumaa vettä.

Paljun lämmitys meni kuitenkin pikkuisen pieleen ja lopuksi lämpötila nousi 45 asteeseen!

Tuon lämmittämisen oppii samalla tavalla kuin Somettamisen, autolla ajamisen tai tuulihattujen leipomisen. Tekemällä. Aviomies hoiti meillä aluksi paljun lämmittämisen, mutta kun ensimmäinen tyttöjen viikonloppu läheni, piti minunkin tietysti perehtyä asiaan. Harjoittelin ja osasin homman hoitaa. Kun tuo tyttöjen viikonloppu sitten koitti ja ihanat ystävät saapuivat paikalle, meni homma kuitenkin pikkuisen pieleen ja paljun lämpötila nousi 45 asteeseen! Syy tähän oli kamala kälätys ja halailu ja kuulumisten vaihtaminen. Me ei oltu ystävien kanssa nähty toisiamme pitkään aikaan, joten aikaa kului alussa höpöttelyyn. Siinä sivussa vaan lisättiin koko ajan puita, eikä kukaan katsonut mittaria. Lämpötila kerkesi nousta aivan liian kuumaksi. Onneksi paljuun voi lisätä kylmää vettä ja yleensä on kerrasta oppinut virheistään.

Lue myös meidän mökin alkuvaiheista.

Kategoriat
Kesä Tuumailuja

Kaunein mökkimaisema

Hienointa meidän mökillä on tuo maisema. Moni muukin asia on hienoa, kuten vaikka iso, toimiva terassi, missä istua tai edellisen omistajan jykeväksi rakentama mökki. Mutta ne on ihmisen tekemiä asioita, kaunein mökkimaisema on ollut tuossa jo kauan ennen meitä.

Tykkään järvimaisemasta ja itse en osaisi kuvitella kesämökkiä ilman vettä. Lomailtiin perheen kanssa kerran Raumalla ja yövyttiin Kylmäpihlajan majakassa ja se oli kyllä vaikuttava kokemus. Joten ymmärrän hyvin ihmisten viehätyksen merimaisemaan. Järvi tai meri, sillä ei sinällään ole väliä, jokikin käy. Mutta jotain vesistöä kaipaan maisemaa somistamaan.

Kaunein mökkimaisema, missä aurinko kimaltaa aamuisin vedenpinnassa.
Aurinko kimaltaa aamuisin vedenpinnassa.

Meidän mökki seisoo tontin korkeimmalla kohdalla ja järvi avautuu sen edessä alhaalla. Mökin edellinen omistaja oli tehnyt jykevän kuistin mökin eteen mistä katsella järvelle. Ongelma tämmöiselle minikokoiselle ihmiselle on se, että tuo jykevällä kuistilla oleva jykevä kaide peittää minulta järvinäkymän. Tykkään istua sisällä kiikkutuolissa ja kaikki minua pidemmät voikin siinä kiikutellessaan ihastella vesilintuja ja laineita, minä taas katselen kaidetta ja sen yläpuolella avautuvia puita ja taivasta. Juu, liioittelen vahvasti, koska kyllähän se järvi minullekin kaiteen välistä pilkistää. Mutta vain pilkistää!

Mökin jykevä puukaide vaihtuu lasiseksi tänä kesänä.
Mökin jykevä puukaide vaihtuu lasiseksi tänä kesänä.

Mökin maalaamisen yhteydessä kaide piti purkaa, jotta tellingit saatiin rakennettua hankalaan maastoon. Samalla päätettiin, että kaide menee vaihtoon ja tilalle tulee lasinen kaide. Odotan tätä kovasti, koska tuo maisema on suurin syy tämän mökin valitsemiseen. Meidän mökki oli kaaoksen vallassa kun tulimme sitä ensimmäisen kerran katsomaan ja maiseman peittona oli valtava määrä puita. Mutta kaiken sen läpi pystyi kuvittelemaan miltä kaikki tulisi näyttämään.

Jatkossa maisema avautuu järvelle vielä mahtavampana.
Jatkossa maisema avautuu järvelle vielä mahtavampana.

Suomen kesässä järvi ennättää yhden päivän aikana näyttämään niin monenlaiselta. Kauniina aamuna aurinko kimaltaa järvenpinnassa. Päivällä voi sataa ja tuulla, jolloin vesi muuttuu tummaksi. Iltapäiväksi sää saattaa muuttua jälleen ja pilvet heijastuu tyyneen järvenpintaan. Joutsenet lipuu hiljaa vettä pitkin. Illalla kun aurinko laskee, tulee järveen punaisia sävyjä. Kyllä tätä maisemaa jaksaa katsella päivästä toiseen. Ja tässä olen nyt miettinyt vain kesäaikaa, syksy ja talvi ovat aivan yhtä ihmeellisiä.

Iltaisin laskeva aurinko värjää kauneimman mökkimaiseman punaiseksi.
Iltaisin laskeva aurinko värjää maisemaa punaiseksi.

Tietysti maiseman ihanuutta lisää vielä kaikki se tunteet mitä omaan mökkiin liittyy. Onhan meilläkin mökkinaapureita, jotka katselevat samaa järveä ja samaa maisemaa. Mutta minun silmissä tämä kohta on juuri sen kaunein.

Lue lisää meidän mökin lähtötilanteesta.

Kategoriat
Kesä Tuumailuja

Miten toukokuu meni ja mitä tapahtuu kesäkuussa?

Vastaus kysymykseen miten toukokuu meni on: se meni todella vauhdikkaasti! Ainahan toukokuu on mökkeilyn ja pihanhoidon osalta vauhdikas kuukausi, mutta tällä kertaa se taas vähän niin kuin ylitti itsensä. Kaikki johtuu tuosta mökin maalaus urakasta.

Mietin tosiaan, että mitäs sitä tuli toukokuussa tehtyä. Päässä soi vaan, että minä maalasin, sinä maalasit, me maalattiin ja lapsikin pakotettiin maalaamaan. Ja eniten kaikesta tehtiin niitä maalaamisen valmisteluhommia, kuten suojauksia ja pesuja ja tellinkien rakentamisia. Koko projektin valmistumiselle on ehkä sellainen henkinen dead-line tuo lähentyvä juhannus. Meillä on usein ollut juhannuksena ystäviä mökillä ja olisihan se kiva jos rakennustelineet olisi purettu siihen mennessä. Kukaan ei ole sanonut tätä suureen ääneen, mutta eiköhän me molemmat aviomiehen kanssa niin salaa ajatella.

Toukokuussa mökki maalataan harmaaksi, tämä on koko kesän suurin homma.
Mökki maalataan harmaaksi, tämä on koko kesän suurin homma. Maalaria jo vähän hymyilyttää.

Onni on se, että vaikka meillä olis koko paikka hyrskyn-myrskyn vielä juhannuksena, kukaan meidän juhannusvieraista ei piittaisi siitä pätkääkään. Onneksi vieraat tulee nauttimaan yhdessäolosta, eikä arvostelemaan meidän tekemisiä. Ja lähimmät ystävät ovat nähneet mökin lähtötilanteen, joten kaikki mitä ollaan saatu aikaiseksi, on vain edistystä aikaisempaan.

Miten toukokuussa puutarha voi? Osa kukkapenkeistä kukoistaa, lannoittaminen huussikompostilla auttaa.
Osa kukkapenkeistä kukoistaa, lannoittaminen huussikompostilla auttaa.

Toukokuussa tein pihahommia, sen muistan. Puhalsin lehtipuhaltimella roskat pois, levitin huussikompostia kukkapenkkiin, kitkin rikkaruohoja penkeistä ja myrkytin niitä kävelyreittien varrelta. Viime vuonna tein viimeiset kukkapenkit valmiiksi ja nyt voin katsella, että mikä onnistui ja mikä ei. Iso osa istutetuista kasveista lähti hienosti kasvamaan ja selvästikin huussikomposti antaa niille voimaa kukkia. Ei pikkusydän ole aikaisemmin näyttänyt noin komealta.

Majakan edustalla oleva penkki ei pärjännyt yli talven, edes rikkaruoho ei tässä kasva.
Majakan edustalla oleva penkki ei pärjännyt yli talven,
edes rikkaruoho ei tässä kasva.

Osa kasveista ei selvinnyt talvesta. Esimerkiksi majakan eteen olin kuvitellut valkoisena kukkivan päivänkakkaramättään, mutta siinä ei kasva mikään, ei edes rikkaruoho. Piha saa tosi paljon aurinkoa, joten voi olla, että paikka on liian kuuma. Palaan siis piirustuspöydän ääreen ja mietin uuden, koko kesän kukkivan ihanuuden majakan edustalle. Mutta muuten olen hurjan tyytyväinen pihamaan edistymiseen, monta palaa on jo valmiina, monta palaa on menossa parempaan suuntaan.

Sekin olen oppinut tässä viiden mökkivuoden aikana, että enempää en ennätä.

Kesäkalusteet ja muut tavarat tuli aseteltua pihalle, mutta kukaan ei ole niistä ihan vielä ennättänyt nauttimaan. Vene on kääntämättä ja viime syksynä valmistunut kesäkeittiö testaamatta. Kukkaruukut hankin Torista terassille, mutta en ole vielä niihin mitään istuttanut. Mutta ei kannata stressata. Teen ne kun kerkeää, kun maalaaminen on ohi. Sekin olen oppinut tässä viiden mökkivuoden aikana, että enempää en ennätä. Ja siitä on sitten turha hermostua. Vaikka tehdään pitkää päivää maalauspuuhassa, kukaan ei maalaa yöhön asti vaan illalla syödään hyvin ja saunotaan. Tunteja on päivässä vain se rajallinen määrä.

Kesäkuussa istutan lisää kukkia. Löysin hienot kukkaruukut Torista, mutta vielä niissä ei kasva mitään.
Löysin hienot kukkaruukut Torista, mutta vielä niissä ei kasva kukkia
vaan katajaa talven jäljiltä.

Kun tuo jo moneen kertaan mainittu maalaus on valmis, voin viritellä terassin ja kesäkeittiön somistuksia. Valot, tasot ja tiskauspiste, kukkia. Haluan laittaa kaikki ruuanlaittovälineet hyvin esille, jotta esimerkiksi halsteria ja pitsakiveä tulee käytettyä. Jos ne on jossain varaston perällä, en välttämättä ota niitä sieltä koko kesänä.

Luulisi siinä tiskausta inhoavankin viihtyvän ja astioiden puhdistuvan.

Tiskausta varten on kesäkeittiöön tehty ihan oma piste, missä on kaksi syvää, isoa allasta. Järvivesi tulee hanasta ja maisema on komea. Luulisi siinä tiskausta inhoavankin viihtyvän ja astioiden puhdistuvan kuin itsestään. Teen kotihommista ihan mielelläni melkein mitä vain, mutta tiskaus ei ole koskaan ollut suosikkini. Tiskausta varten hankittiin kirpparilta vanha vedenkeitin vitosella ja tarkoitus on, että sillä voi lämmittää tiskivettä nopeasti. Kesäkeittiön keittimeen saa siis laskea hanasta tulevaa järvivettä ja sisällä on toinen keitin, mihin taas pistetään juomavettä. Saa nähdä kuin tämä homma toimii, suunnitelma on ainakin ihan älyttömän hyvä.

Vanha tukeva, mutta liian peittävä kaide vaihtuu tukevaan, mutta lasiseen.
Vanha tukeva, mutta liian peittävä kaide vaihtuu tukevaan, mutta lasiseen.

Terassinkaide täytyy uusia koska se irrotettiin maalaustellinkien rakentamista varten. Nyt kun kaide on pois, voidaan se samalla kerralla vaihtaa uuteen lasiseen. Mökin paras asia on järvelle aukeava maisema ja nyt se pääsee todella näkyviin kun vanha tukeva, mutta tiheä kaide poistetaan. Laitetaan tilalle tukeva, mutta läpinäkyvä versio. Kun mökki on maalattu ja uusi kaide paikoillaan, voin pari iltaa tuijotella kokonaisuutta ja miettiä muutamaa muuta viimeistely juttua: kivijalan rappausta, loppujen kaiteiden vaihtoa ja niiden tulevaa väriä.

Kaunis kirpparilta löytynyt lyhty valaisee heinäseipäistä tehdyssä  telineessä.
Kirpparilta löytynyt lyhty valaisee heinäseipäistä tehdyssä telineessä.

Meillä on valoa aikalailla hyvin tarjolla pimeisiinkin iltoihin, kunhan vaan muistaisin sytyttää niitä. Heinäseipäistä aviomies rakensi monelta pihalta löytyvän lyhtytelineen ja kirpparilta niihin on löytynyt tosi kivat öljylamput. Niihin pitää vaan muistaa laittaa liekki lepattamaan, mutta turhan usein ne jää palamatta.

Onneksi saadaan lähipiiristä apua sähkötöihin.

Pystymallisia sähkölamppuja on jo hyvin pihassa polkujen varrella, mutta muutama pitää vielä lisätä, niin joka paikassa on turvallista liikkua. Samoin meillä on ollut pitkään ostettuna terassilautoihin kiinnitettävät himmeät tunnelmavalot, jotka olisi kiva saada paikoilleen. Ja kaksi kotoa ylimääräisiksi jäänyttä kohdevalo, jotka olisi tarkoitus asentaa valaisemaan jotain komeaa puuta. Eli suunniteltavaa vielä riittää ja sähköjohdon vetämistä. Onneksi saadaan lähipiiristä apua sähkötöihin. Minä lupaan tehdä hyvää ruokaa ja aviomies lämmittää paljun sähkömiehelle ja hänen perheelleen.

Kesäkuussa mökille on tulossa vieraita. Ystävät, perhe ja hyvä ruoka on parasta mökkikesässä.
Ystävät, perhe ja hyvä ruoka on parasta mökkikesässä.

Kesäkuussa kivointa on jo kalenteriin merkityt ystävien vierailut: naisten viikonloppu ja juhannus. Ruokien suunnittelun aloitan hyvissä ajoin, itse asiassa montaa ruokaa on jo testattukin, mikä on kyllä erikoista. Yleensä en testaa mitään, sokkona ja maistamatta pöytään! Korona vuotena ei ollut vieraita, mutta kokkausintoa taas oli, joten perhe sai nauttia testiannoksista talvella. Hyvät mökkivieraat tuo tullessaan omat petivaatteet ja omia ideoita ruokapöytään. Minun ei tarvitse koskaan yksin kokata, eikä miettiä menyitä. Hyvää ruokaa on aina ollut kaikissa kekkereissä yllin kyllin.

Ikinä ei tule kokonaan valmista.

Muitakin hommia on työlistalla, osa sellaisia pakollisia ja osa ideoita, jotka toteutan jos ennätän. Tykkään ranskalaisista viivoista, ne auttaa hommien etenemisessä. Syksyllä on kiva katsoa, että mitä tuli valmiiksi ja mitkä jää odottamaan tulevaa kesää. Ikinä ei tule kokonaan valmista.

Joku luit meidän mökin alkuvaiheista?