Kategoriat
Luonto Mökkielämää Ruokaa Syksy Tuumailuja

Vielä yksi kirjoitus sienistä!

Ensin jauhan huussista ja nyt sienistä. Lupaan, että lopetan tämän jälkeen. Viimeinen lajike on noussut metsään, eli suppilovahvero. Joten vielä yksi kirjoitus sienistä ja sen jälkeen siirryn syyspuuhiin ja kohti talvikautta.

Ennen meidän mökin ostamisesta en sienestänyt. En toki tehnyt montaa muutakaan juttua, joita teen nyt, Mutta sienestys on tullut jäädäkseen, sen voin sanoa. Marjojen poimiminen on liian pientä piperrystä, mutta sienet on helppoa poimittavaa ja kori täyttyy nopeasti. Meillä on onneksi mukavia mökkinaapureita, jotka ystävällisesti auttoi mua alkuun ja antoi monenlaista vinkkiä. Tässä pari heidän vinkkiä ja muutama ihan mun oma juttu.

Suojautuminen

Tänä kesänä on ollut kaikenlaista ötökkään ihmisen riesan ja tähän viimeiseen sienestyskohtaan osuu hirvikärpästen aikakausi. Ällöttäviä otuksia ja valitettavasti meillä niitä myös esiintyy, koska alueella on peuroja ja peurojen syöttöpaikka. Syöttöpaikan lähellä on hyvät sienimaastot, joten pakkohan sinne on mennä. Ei niitä sieniä sinnekään voi jättää!

Itse suojaudun hirvikärpäsiä vastaan ottamalla metsään mukaan Aviomiehen.

Itse suojaudun hirvikärpäsiä vastaan ottamalla metsään mukaan Aviomiehen. Jossain nääs luki, että hirvikärpänen hahmottaa porukasta sen kookkaimman, luulee sitä hirveksi ja tarrautuu sitten siihen. Minä olen 160 centtiä ja Aviomies paljon pidempi, joten olen periaatteessa turvassa.

Hirvikärpäsiä vastaan auttaa teepuuöljy.
Hirvikärpäsiä vastaan auttaa teepuuöljy.

Jos taas Aviomies ei ole tarjolla hirvikärpäsen syötiksi, käytän tiivistä pipoa ja Tea Tree öljyä. Se haisee ihan kamalalta ja sitä kun tupsuttelee korvanjuureen, kuin parhainta parfuumia konsanaan, sen pitäisi pitää hirvikärpäset loitolla. Ja minusta tässä on ihan oikeasti perääkin. Pidän tuota pikkuista purkkia mukana metsässä ja lisään sitä tarpeen mukaan, koska haju haihtuu nopeasti. Onneksi haihtuu, koska kukaan ei käyttäisi tätä, jos haisisi tältä vielä seuraavanakin päivänä. Sama aine toimii ohjeen mukaan myös akneen ja hilseeseen, että ei mikään turha purkki.

Mistä niitä sieniä sitten löytyy?

Ihan vaan metsään menemällä ei välttämättä onnistu. Tai minä en olisi onnistunut. Sain apua ja opastusta sekä ensimmäisiin sienipaikkoihin kuin ensimmäisiin sieniinkin liittyen. Ihana äiti ja ihana mökkinaapuri auttoivat, koska alottaessani en tunnistanut kuin sen ilmeisen – eli kärpässienen. Aloitin ekana pelkillä suppilovahveroilla, koska niillä ei voi mennä pieleen. Niillä on tunnistettava kellertävä jalka ja niiden tyylisiä sieniä ei ole muita, eikä varsinkaan myrkyllisiä. Niitä kun poimin pari syksyä, uskalsin laajentaa herkkutatteihin, joka myös on helppo tunnistaa ja myrkyllisiä lajeja ei ole tarjolla. Tänä syksynä mukaan on tullut jo karvarousku, eli olen periaatteessa siellä minne halusinkin.

Tavaroita ei kannata jättää hetkeksi mättäälle, niitä ei löydy enää ikinä.
Tämä sienipaikka paljastuisi, koska olen jättänyt korini mättäälle.

Minä olen sienipaikoistani nuuka ja piilottelen niitä parhaita apajia kaikilta. Noh, mun sienistä innostuneet ystävät saavat kyllä niistä myös nauttia, mutta vasta, kun olen ensin poiminut itselleni tarvittavan määrän sieniä. Kamala ihminen. Mun mökkinaapuri on ihana, ystävällinen ihminen, joka heti neuvoi minut ihan mahtaviin sienipaikkoihin. Tai mistäs minä sen tiedän! Voihan olla, että hänelläkin on vieläkin parempia paikkoja, joista minulla ei ole vielä tietoakaan. Mutta hän onkin mökkeilyt tuolla alueella parikymmentä vuotta, minä vasta viisi. Löydän kyllä aikojen saatossa ne kaikki paikat, minkä jälkeen minullakin on varaa vinkata uusillekin tulokkaille muutama hyvä kohtaan.

Pari vinkkkiä turvallisuudesta

Ihan tärkein vinkki, kaikista vinkeistä on, että puhelin ja autonavaimet pitää olla vetoketjullisessa taskussa, jossain itsessään kiinni olevassa vaatekappaleessa. Eikä sitä pusakkaa, missä ne avaimet on, pidä ottaa pois ja laskea jollekin mättäälle. Sitä ei löydy sitten enää ikinä! Tai ehkä ensi syksynä, uudella sienireissulla.

Autonavaimet ja kännykkä laitetaan taskuun ja takki pidetään päällä.
Autonavaimet ja kännykkä laitetaan taskuun ja takki pidetään päällä.

Avaimia en ole onneksi ite hukannut metsään, mutta yhden puoliksi suppilovahveroita täynnä olevan muovipussin kyllä. Ihan vähäksi aikaa laskin sen maahan ja kävin ihan vähän vaan poimimassa toisesta kohtaan, toista sientä, toiseen pussiin. Sitten ihan vähän jatkoin matkaa, enkä ikinä enää löytänyt sitä mätästä mihin se pussi jäi. Syyllistyin roskaamiseen ja olen siitä vielä enemmän pahoillani kuin siitä, että menetin ne sienet.

Toinen vaaranpaikka metsässä on tuo sieniveitsi. Kun aloittelin sienestämistä, en ollut paljon metsässä käveleskellyt, kun ei ollut paljoa moinen touhu kiinnostanut. Ei kyllä vieläkään kiinnosta, jos siihen ei liity joku tehtävä, kuten sienestys. Ihan ensin pitää vaan opetella kävelemään siellä metsässä, koska eihän ne kaikki sienet siinä polulla kasva. On koloja ja kiviä ja juurakkoa. Sitten kun siihen yhdistää sieniveitten ja hämärtyvät illat ja jo vähän väsyneen mielen, niin varovainen saa olla. En ole ikinä kyllä lukenut otsikkoa, että ”sienestäjä puukotti itseään vatsaan”. Joten herää kysymys, että onkohän tämä murhe vain minun murhe…

"Sienestäjä kaatui sieniveitseen", sellaista otsikkoa ei onneksi ole nähty.
”Sienestäjä kaatui sieniveitseen”, sellaista otsikkoa ei onneksi ole nähty.

Pelkään keväisin käärmeitä, mutta en syksyllä. Outoa vähän tämäkin, koska eihän ne otukset mihinkään ole kesän aikana hävinneet. Keväällä päästelen korvasienimetsässä lallatellen ja kepukalla maata paukuttaen. Tällä ois tarkoitus ajaa nuo ikävät otukset matkoihinsa.  Muita eläimiä en pelkää. Luulen, että on super-epätodennäköistä, että karhu tai susi just sille mun reitille, juuri meidän metsässä osuisi.

Pari yleistä huomiota

Oikein kun tehokkaasti kerää, kannattaa asettautua leveään haara-asentoon. Silloin ei tallaa sieniä, vaan voi ulotella samasta paikasta niin pitkälle kuin vain ikinä ylettyy. Suppilovahverot varsinkin kasvaa kavereiden kanssa, joten jos näkee yhden, niin on siinä niitä muitakin.

Leveä haara-asento ja sienet talteen, muista poimia kaikki!
Leveä haara-asento ja sienet talteen, muista poimia kaikki!

Ja kaikki sienet pitää kerätä. Jos on ylimielinen ja jättää sieniä keräämättä haaveillessaan jostain suuremmasta mättäästä, saattaa metsien jumalan Tapion vaimo Mielikki suuttua. Etkä enää sinä syksynä löydä sienen sientä! Tästä musta ainakin välillä tuntuu, kun olisin jo tulossa metsästä pois ja matkalla autolle koko ajan vaan tulee uusia sieniä vastaan. Ilta pimenee ja ruoka on laittamatta, saunan lämmityksestä puhumattakaan, mutta ohikaan ei uskalla kävellä. Parempi ottaa varman päälle ja pitää sieni onni mukana.

Suppilovahvero on mun lempisieni (tänään, huomenna joku muu) ja siksi siitä on täällä jo kaksi reseptiä. Maista piirakkaa ja keittoa.

Kategoriat
Mökkielämää Ruokaa Syksy

Reuben-leipä sisältää hapankaalia

Jos et tykkää hapankaalista, kannattaa testata tätä! Reuben-leipä sisältää hapankaalia ja maistuu hyvältä. Jos joku suhtautuisi hapankaaliin epäileväisesti, niin tällä reseptillä sitä olisi helppo testata.

Reuben-leipä

Vaaleaa vuokaleipää, leikataan paksuhkoja, isoja palasia

Juustosiivuja, Emmeltal tai joku muu vähän vahvempi maku

Kinkkua, paksuhkoja, reiluja siivuja

Hapankaalia

Sinappikurkkusalattia

Maustettua majoneesia

Selostusta

Olen tehnyt tätä nyt kahdelle eri porukalle iltapalaksi ja ajatellut, että teen sitä tänne ohjeen. Kummallakin kerralla kerkeen ottamaan kuvat vain noista aineksista. Kun leivät on valmiit, nostan ne pöytään niin nopsasti, että en muista enää ottaa kuvia. Molemmilla kerroilla vieraat on tykänneet. Eihän tämä vastaa tarkasti alkuperäistä Reuben-leipää, mutta mitä sitten.

Ainekset Reuben-leipää on simppelit ja ohje helppo.
Ainekset Reuben-leipää on simppelit ja ohje helppo.

Leivät leikkaan aika paksuiksi paloiksi ja voitelen niitä toiselta puolelta ihan vähän voilla, jotta ne on helppo paistaa, eivätkä jää pannuun kiinni. Toiselta puolelta taas voitelen ne majoneesillä. Majoneesin päälle laitan juustosiivut. Tykkään käyttää tähän Emmeltalia, koska se on vähän vahvempaa kuin meillä normaalisti kaapista löytyvä Edam. Mutta tuo jälkimmäinenkin käy aivan hyvin.

Juuston päälle laitan reilusti hapankaalia suoraan rasiasta. En lämmitä sitä mitenkään, koska se lämpenee sitten myöhemmin pannulla. Mutta ei siitä siinä kuumaa tule, joten jos tahtoisin oikein kuumia leipiä, vaikka ulkona tarjottavaksi, käyttäisin hapankaalin mikron tai kattilan kautta.

Hapankaalin päälle tulee kinkkua. Netin ohjeissa reseptissä käytetään pastramia ja Lidlin alkuperäisessä reseptissä joulukinkkua!! Tätä meinaan kokeilla sitten tapaninpäivänä. Kinkkuakin voi olla ihan reilusti, niin tästä tulee aivan täysi ruoka.

Sitten vielä päällimmäiseksi sinappikurkkusalaattia. Paljon tai vähän, sen mukaan tykkääkö vai ei. Jos kaapissa ei olis tuota, vois laittaa vaikka vaan suolakurkkua, se vois sopia tosi hyvin.

Tämä kuva on Lidlin ohjeesta, kun omat voileivät syötiin ennen kuin kerkesin kuvaamaan.
Tämä kuva on Lidlin ohjeesta, kun omat voileivät syötiin ennen kuin kerkesin kuvaamaan.

Voi-majoneesi-juusto-hapankaali-kinkku-kurkkusalaatti. Sitten laitan toisen leipäviipaleen päälle ja nostan koko homman paistinpannulle. Laitan pannullekin yleensä vielä vähän voita, jotta leipä ei jää kiinni. Leipiä mahtuu yleensä kaksi per paistinpannu. Koko homman päälle asetan lautasen tai kattilankannen painoksi, jotta ainekset tarttuisi toisiinsa. Lasken lämpöä ja annan paistua pannulla niin, että leipä ruskistuu. Käännän käyttäen apuna lastaa ja välillä pitää kädelläkin tukea, että homma pysyy kasassa. Sitten vain paistan toiseltakin puolelta ja valmista tuli. Nostan isolle leikkuulaudalle ja halkaisen keskeltä kahtia. Nam-Nam!

Ruokavaliot

Kasvisruokaa tästä ei tule, koska idea kärsii ilman kinkkua. Mutta glueteiiniton taitaisi olla mahdollinen, jos käyttää glueteiinitonta leipää ja tarkistaa esim. kurkkusalaatiin sisällön. Minä en ole tarkistanut, joten en voi luvata, että ois sopiva keliaakikolle. Pahoittelut :=)

Toinen super helppo iltapala on Tortillapelti, katso resepti tästä.

Kategoriat
Mökkielämää Ruokaa Syksy

Suppilovahvero-porokeitto on hyvää!

Syksy on ihan parasta aikaa ruuanlaittoon. Reseptejä on monenlaisia, mutta suppilovahvero-porokeitto on hyvää! Ja kuten kaikki mitä tänne kirjoitan, tämäkin on tosi helppo valmistaa. Melkein voisin käyttää samaa otsikkoa kaikkiin resepteihin, kun kaikki on niin helppoa ja hyvää. Lienen yksinkertainen ihminen.

Suppilovahvero-porokeitto

2-3 dl paistettuja suppilovahveroita, pieni niitä vähän

200 g poroleikettä, pieni kuutoiksi

1 paketti Koskenlaskija sulatejuustoa, pieni palaa reilusti

6 dl vettä + 1 kasvisliemikuutio

voita kunnon köntti

1 sipuli, pieni ja kuullota voissa

mustapippuria oman maun mukaan

Tämän voisi varmaan tehdä muistakin sienistä, mutta minä olen tehnyt vain suppilovahveroista. Niitä voi poimia elokuun lopusta tosi pitkälle syksyyn, joten tätä herkkua on tarjolla pitkään. Suppilovahveroita voi myös pakastaa, joten keiton voi pyöräyttää vaikka tammikuussa.

Selostusta

Jos suppilovahverot on tuoreita, käyn ne läpi ja halkaisen vain käsin pienemmiksi paloiksi. Paistan niitä pannulla niin kauan, että vesi sienistä haihtuu. Tässä vaiheessa en laita vielä voita. Kun vesi on haihtunut, otan sienet pois pannulta ja pienin niitä vähän. Vain vähän, jos teen ruokaa omalle porukalle. Pienin paljon, jos teen ruokaa harvemmin sieniä syöville. Viimeinen vaihtoehto on vetää sienet sauvasekoittimella ihan pieneksi, silloin niitä syö sieniin epäilevästi suhtautuvatkin. Pakastetut sienet otan sulamaan ja laitan johonkin siivilään, niin niistä valuu sulamisvesi pois, joten en enää paista niitä pannulla.

Sitten keiton tekoon. Pienin sipulin tosi ohueksi ja laitan kattilaan reilusti voita. Paistan sipulia kauan, tai melkeinpä haudutan, jotta sipuli pehmenee oikein hyvin. Sitten lisää sekaan 2-3 ruokalusikallista vehnäjauhoja. Ei ihan tasaisi, eikä kukkurapäisiä vaan sellaisia siltä väliltä olevia. Paistan jauhoja sipulin ja voin kanssa vähän aikaa. En ruskista, vaan lämmittelen tuota jauhoa.

Sillä aikaa kun nuo kypsyy, pienin poron aikalailla pieneksi silpuksi. Poroa saa olla niin paljon kuin raskin vaan ostaa (kamalan kallis raaka-aine), koska sieniäkin saa tässä olla reilusti. Pienin myös Koskenlaskija sulatejuuston pienemmiksi paloiksi.

Lisään 3 dl vettä jauhojen sekaan ja sekoitan vispilällä sössön tasaiseksi massaksi. Lisään sekaan kasvisliemikuution, sienet, poron ja sulatejuusto. Ja toiset 3 dl vettä. Sitten vain sekoittelen niin kauan, että sulatejuusto sulaa. Lisään vähän (tai paljon) pippuria ja valmista on.

Ruokavaliot

Koskenlaskija taitaa olla laktoositonta, joten laktoositontahan tästä tuli. Gluteiinittomista jauhoista en ole kokeillut tätä tehdä, mutta miksi se ei silläkin onnistuisi. Joku millä sakeutetaan pitää olla, jotta ei tule laihaa keittoa.

Suppilovahvero-tonnikalapiirakka on myös tosi hyvää, siihenkin löytyy ohje!

Kategoriat
Luonto Ruokaa Syksy

Mahtava sienivuosi!

Ei kerkee kirjottaa, kun pitää möyriä mettässä! Nyt on menossa aivan mahtava sienivuosi. Ensin keväällä löytyi korvasieniä ja nyt on metsä täynnä vaikka mitä ihanaa. Joka vuosi pitäisi opetella kaksi uutta sientä. Ohje ei sano pitääkö niiden olla ruokasieniä, mutta kai ne myrkkysienetkin on hyvä opetella tunnistamaan. Listasin ne mitä jo tiedän ja poimin.

Korvasieniä

Näitä keräsin mukulana ja se kerääminen oli vielä ihan ok hommaa. Mutta putsaaminen oli ärsyttävää, piti istua tuntitolkulla pihalla ja pullasudilla putsata hiekkaa sienistä. (no varmaankaan ei tarvinnut tuntitolkulla istua, mutta siltä se silloin tuntui).  Näin aikuisena kun ajattelee, niin onneksi tuli moista tehtyä, koska nyt osaan sitten itsekin. Toki piti varmuuden vuoksi soittaa äidille ja tarkistaa, että miten se nyt menikään, montako kertaa keitettiin ja kuinka kauan. Myrkkysienien kanssa ei kannata pelleillä ja korvasieni on myrkyllinen, jos ei sitä osaa oikein käsitellä.

Korvasieniä löytyi keväällä ämpärillinen.
Korvasieniä löytyi keväällä koko ämpärillinen.

Korvasieniä ei aikaisemmin mökiltä löytynytkään ja nyt sain niitä kasaan melkein täyden ämpärillisen. Tämän mahdollisti mukava mökkinaapuri, joka näki sienet tienposkessa ja soitti niistä minulle. Sienet oli sellaisessa paikassa, että en olisi ikinä niitä siitä itse osannut etsiä. Mukulana korvasieniä etsittiin aina hakkuuaukioilta, joista oli puut kaadettu toissavuonna. Tämän kevään sienet taas löytyi havupuiden juurilta.

Korvasienet on kyllä hyviä. Teen niistä yleensä keittoa. Aloin jo tekemään siitä tänne ohjettakin.  Mutta kun sain kerman kipattua keiton sekaan, unohdin täysin kuvaamisen ja hups sitten se kattila olikin jo tyhjä! Että nyt on kuva vain aineksista ja tuosta sipulin paistamisesta. Yritän toisella kerran uudestaan, malta odottaa…

Herkkutatteja

No näitä taas kerään sellaisesta satumetsästä. Ikivanhasta, sammaloituneesta havupuumetsästä, missä ihan varmasti asuu menninkäisiä. Siltä se ainakin näyttää. Jos haluaisin kirjoittaa lastenkirjan, menisin tänne kävelemään hakeakseni inspiraatiota. Tällä hetkellä haen kuitenkin vain herkkutatteja.

Tatteja levitettynä ihailtavaksi keinuun.
Tatteja levitettynä ihailtavaksi pihakeinuun.

Herkkutatin lisäksi tänä kesänä löytyi valtavasti haavanpunikkitattia. Mutta koska sieniä oli niin paljon, että sai valita mitä poimii, jätin ne metsään. Herkkutatti on minusta paremman makuinen ja sitä ei tarvitse paistaa niin kauan.  Sieni pitää vain pieniä tai viipaloida ja paistaa neste pois. Laittaa vähän suolaa ja pippuria päälle. Tätä syödään meillä usein suoraan paistinpannulta lusikalla, se ei kerkeä mihinkään ruokaan asti.

Jos tekisin tästä jotain ruokaa, niin tattirisotto on tietysti älyttömän hyvää. Laiskana ostan välillä sellaisen puolivalmiin risottopussin ja sitten vaan tuunaan sitä lisäämällä itse poimittuja, paistettuja tatteja. Tatteja voi lisätä myös kastikkeeseen, jauhelihamurekkeeseen tai marinoida. Tattikeittoa en ole koskaan tehnyt, siis sellaista sileää, sitä pitää tänä vuonna kokeilla.

Haavanpunikkitatin paistamiseen on muuten ihan oma ohje, kannattaa tarkistaa miten se menee, jos niitä poimii.

Vaaleaorakas ja lampaankääpä

Kaikki valkoiset sienet on vähän pelottavia. Kun metsässä on niin monenlaisia myrkyllisiä vaaleita sieniä, ei meinaa uskaltaa poimia niitä herkullisiakaan. Vaaleaorakas on niin helppo tunnistaa, että sitä poimin. Siinä on sellainen erikoinen alaosa, mistä se on helppo tietää.

Lampaankääpä on helppo tunnistaa. Se on kuin vaalea lättänä möykky.
Lampaankääpä on helppo tunnistaa. Se on kuin vaalea lättänä möykky.

Toinen vaaleasieni on lampaankääpä. Sen taas tunnistaa viimeistään silloin, kun sen paistaa, koska se muuttuu keltaiseksi. Molemmat on tosi hyvänmakuisia ja näitäkin käsittelen yleensä aika simppelisti. Pannulle vaan, paisto, suolaa ja pippua päälle ja siitä suoraan suuhun. Tähän asti en ole löytänyt näitä niin paljon, että olisin miettinyt niistä jotain ruokaa. Koska nämä on koostumukseltaan hyvin lihaisia, jotkut paistaa niitä kuin pihvejä. Leivittää kananmuna, korppujauho, jauhoseoksessa ja siitä sitten pannulle. Pitää testata, jos löydän näitä lisää.

Suppilovahverot

Tästä minä aloitin. Suppilovahvero on niin helppo tunnistaa, että sillä ei aloittelijakaan voi mennä pieleen. Tuli hyvin turvallinen olo: näitä voin poimia ja näistä voin valmistaa perheelle ruokaa. Ilman, että ne saa jonkun myrkytyksen. Suppilovahveroita löytyy pitkään, senkin takia se on kiva sieni. Kun sienihulluus iskee, pitää sitä voida lievittää samoilemalla metsässä viikosta toiseen. Lähimmät ystäväni on myös hurahtaneet sieniin ja onneksi uutta satoa nousee aikalailla kahden viikon välein, joten voin kutsua ystäviä myös niitä poimimaan.

Suppilovahverot kasvaa vieretysten. Kun löytää yhden, muita on lähellä.
Suppilovahverot kasvaa vieretysten. Kun löytää yhden, muita on lähellä.

Suppilovahveroiden lisäksi olen löytänyt kosteikkovahveroa, mikä on kooltaan suppista isompi. Molemmissa on tunnistettava keltainen jalka, joten sitäkään ei tartte pelätä. Ihan varmuuden maksimoimiseksi tutkin sienet metsässä ja sitten kotona vielä uudestaan. Yleensä televisiossa on jo alkanut Tanssi Tähtien Kanssa kausi ja samalla kun vilkuilen sitä käyn sieniä läpi.

Suppilovahveron kanssa piirakkaan sopii parhaiten poro, mutta moni muukin yhdistelmä maistuu herkulliselta.
Suppilovahveron kanssa piirakkaan sopii parhaiten poro, mutta moni muukin yhdistelmä maistuu herkulliselta.

Suppiksista voi tehdä mitä vaan ruokaa, niitä en syö pannulta suoraan. Ihan ehdottomasti kaikista paras resepti on suppilovahvero-porokeitto, mihin tulee koskenlaskijajuustoa. Toinen ehdoton herkku on suppilovahveropiirakka. Siihen voi laittaa kaveriksi vaikka pororouhetta tai vaikka vaan keittokinkkua ja vähän tomaattia. Tästä onkin ohje jo täällä.

Karvarouskut

En tunnista vielä muita rouskuja kuin karvarouskun, mutta näitä pitäisi nyt sitten opetella tämän kesän uusina sieninä. Jos päämääränä on oppia kaksi uutta sientä per sesonki, haaparousku tai joku muu vastaava voisi olla hyvä. Karvarousku on hyvin helppo tunnistaa, kun siinä on sitä karvaa laidassa. Se on nätti sieni.

Karvarouskuista teen sienisalaattia. Niitä pitää vähän ryöpätä ja sitten vaan suolaa, pippuria, sokeria, etikkaan sekaan. Reilusti suolaa, ei mitään nykyajan puoli teelusikallista kolmeen kiloon sieniä hössötystä. Kukaan ei syö sienisalaattia niin paljon, että sen verisuonet siitä menisi tukkoon. Jos tätä syö, voi syödä niin, että nauttii. Me oltiin kerran ystävien kanssa Mäntässä, Viinituvassa syömässä ja siellä oli täydellistä sienisalaattia. Kyseltiin kokilta sen salaisuutta, vastaus oli smetana. Siihen asti olin tehnyt oman salaattini kermaviiliin, vähän niin kuin kevyempänä versiona, mutta nykyään laitan siihen smetanaa. Tulee hyvää, usko minua.

Kanttarellit

Kai nämäkin pitää mainita. Kanttarelli on hyvä esimerkki siitä, että sienissäkin makuja on tosi erilaisia. Muut sienet on meillä syöty pakkasesta jo kauan aikaa sitten, mutta näitä on aina vaan jäljellä. Teen niistä kastiketta. Kaikki sitä syö, mutta kukaan ei sitä kaipaa.

Mustatorvisieni

Tämän löytämisestä haaveilen. Yksi naapuri on kertonut, että sitä meidänkin metsistä löytyisi, joten toivoa on. Voin naamioitua ja hiippailla naapurini perässä, jos hänen apajansa vaikka paljastuisi. Vapaaehtoisestihan niitä ei kenellekään kerrota.

Katso tästä vielä se tosi maukas piirakka ohje.

Lisäilen tänne sienikeiton ohjeen, kun vain saan sen joskus kuvattua, ennen kuin katoaa lautasilta.

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Ruokaa

Munakasrulla on tosi helppo iltapala

Munakasrulla on tosi helppo iltapala. Ja aamupala. Välipala. Sitä voi syödä milloin vain ja siihen voi laittaa melkein mitä vain. Itselläni näyttää olevan kolme erilaista reseptiä, joten sovellan niitä sitten sen mukaan mitä kaapissa on.                      

Munakasrulla

5 dl maitoa

5 kpl kananmunia, sekoita maitoon

1 dl vehnäjauhoja, vispaa maitoon

suolaa tai herbamaria

pippuria

200 g kinkkua

100 g tomaattia

200 g tuorejuustoa

Ruohosipulia tai tavallista sipulia

Paista munakasta 200 astetta 30 minuuttia.

Paista täytteen aineksia pannulla ja lisää tuorejuusto lopuksi.

Levitä täyte munakkaan päälle ja rullaa

Selostusta ja variaatiota

Laitan uunin päälle ja nostelen tarvittavat ainekset esille. Sillä aikaa, kun uuni lämpenee, sekoitan munakastaikinan. Maito+munat+jauho+suola (tai herbamare käy tähän tosi hyvin myös). Jauhoja en ole turvottanut, kun ei niitä munakkaaseenkaan turvoteta. Vuoraan uunipellin leivinpaperilla ja kaadan munakastaikinan siihen. Tämä uuniin ja se saa paistua 200 asteessa 30 minuuttia.

Sillä aikaa, kun munakas paistuu, teen täytteen. Tähän laitoin 200 grammaa kinkkua, jota pienin vielä vähän pienemmäksi silpuksi kuin mitä se pussista otettaessa oli. Lisäksi tomaatteja, jotka pienin myös. Mausteeksi pippuria ja ruohosipulia ja persiljaa (jos sattuu olemaan). Kaikki nämä menee pannulle ja aika kuumalla lämmöllä vähän aikaa niitä sekoitan, jotta tomaatti pehmenee. Kun massa on sopivaa, lisään siihen tuorejuuston ja sekoitan sitä niin kauan, että se sulaa sekaan.

Tässä vaiheessa munakas onkin jo paistunut, joten otan sen pois uunista ja edelleen pois pelliltä. Yleensä en anna sen enempää jäähtyä, vaan levitän täytteen siihen päälle ja rullaan kuin kääretortun. Ja syömään!

Mitä tekee tuo fatajuustopaketti kuvassa? Sitä oli jäänyt puolikas jääkaappiin eilisestä salaatista, joten murustin sitä vielä täytteen päälle ennenkuin rullasin munakasrullan.

Variaatioita

Tätä voi muutella miten vain. Sisälle voi laittaa tosiaan fetajuustoa, juustoraastetta tai vaikka halloumijuuston palasia. Kinkun voi korvata kasviksilla tai kalalla. Syksyllä tykkään lisätä sieniä, suppilovahveroita tai herkkutatteja tai kanttarellejä. Sieniä vaan paistaa ihan aluksi niin kauan, että niistä lähtee vesi pois ja sen jälkeen lisää pannulle muut ainekset. Oliivejä, kapriksia, aurinkokuivattua tomaattia….

Joissain ohjeissa ei laiteta ollenkaan tuorejuustoa tai muuta juustoa, mutta minä tykkään, että siitä tulee hyvää lisämakua ja se pitää rullan hyvin kasassa. Tuorejuuston maun voi valita sen mukaan mitä milloinkin laittaa täytteeksi.

Joissain ohjeissa rullan päälle laitetaan juustoraastetta ja sitä käytetään vielä hetken aikaa uunissa uudestaan rullaamisen jälkeen. Näin tekisin ehkä, jos rulla olisi jo kylmennyt ja haluaisin lämmittää sen ennen tarjoilua. 

Ruokavaliot

Tämän voi helposti toteuttaa gluteiinittomana, kun käyttää gluteenittomia jauhoja munakkaan teossa ja valitsee sisälmykset myös sen mukaan. Kasvisversion saa kun laittaa sisälle vaikka kesäkurpitsaa, tomaattia ja halloumijuustoa.

Joko olet testannut tortillapeltiä? Kannattaa kokeilla, se on myös tosi helppo!

Jäkiruuaksi syksyllä sopii punajuuri-suklaakakkua. Kyllä, luit oikein punajuurta siihen tulee ja lopputulos on herkullinen.

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Ruokaa

Makkaraa monella tavalla

Makkaraa kiukaalla, australialaista maalaismakkara, makkaraa+hapankaalia tortillassa ja currywursti. Tässä uusia reseptejä, jos grillattu makkara alkaa kyllästyttää. Makkaraa monella tavalla.

Siitä voi keskustella, että pitääkö makkaran olla ns. rallimakkaraa vai jotain lihaisampaa tavaraa. Rallimakkaraa edustaa perinteinen jauhomakkara, vaikka Atrian grillimakkara ja se maistuu välillä tosi hyvältä. Viime talvena meillä oli risujenpolttotalkoot ja siellä paistettiin isossa nuotiossa rallimakkaraa huhkimisen päälle ja hyvin kävi kaupaksi. Toinen ääripää on joku super-lihaisa makkara, nekin on hyviä. Mulla siis selkeästi käy kaikki.  

Makkaraa, sipulia ja porkkanaa kiukaalla

Jos metsäpalovaroitus on voimassa, ei nuotiota voi sytyttää, joten silloin makkaraa voi tehdä vaikka kiukaalla. Tämä sopii hyvin iltapalaksi ja maistuu erityisesti talvella tai aina.

Kiuasmakkaraa varten tarvitaan makkaraa,  joka näyttää puuttuvan kuvasta.
Kiuasmakkaraa varten tarvitaan makkaraa, joka näyttää puuttuvan kuvasta. Se kerkesi jo folioon, odottamaan kiukaalle pääsyä.

Jos pistää saunaa lämmittäessä makkarat kiukaalle niin pois tullessa on iltapala valmis. Meillä tykätään kääriä makkarat folioon niin, että se jää päältä auki. Silloin niistä ei tule vetisiä vaan rapeampia. Välillä tehdään makkaroille kaveriksi kiukaalla sipulia ja porkkanoita. Ne kääritään myös folioon ja laitetaan soijaa kääröön sisälle. Foliota laitetaan yleensä useampi kerros, jotta neste ei valu kiukaalle ja päälle tehdään vain ihan pieni reikä.

Pienityt sipulit ja porkkanat maustetaan pippurilla ja soijalla. Makkaraa monella tavalla.
Pienityt sipulit ja porkkanat maustetaan pippurilla ja soijalla.
Sen jälkeen ne kääritään tarkasti folioon ja tehdään pieni reikä päälle.

Maalaismakkaraa

Ulkomailla opin syömään ns. maalaismakkaraa. Parhaimmillaan niiden sisällä on hyviä, mausteisia raakamakkaroita. Raakamakkarat voi kypsyttää jo kotona valmiiksi ja nuotiossa vain nopeasti lämmittää ennen syömistä. Makkara asetetaan paahtoleivän päälle ja väliin ruutataan runsaasti grillikastiketta. Juu sellaista barbeque-kastiketta millä valelet normaalisti pihvejäsi. Nämä maistuu tosi hyvältä. Muksut tykkää jos näitä tekee vaikka Bratwurstista tai sellaisesta makkarasta missä ei ole kuorta. Helppo haukata.

Maalaismakkara on helpppo lounasruoka. Makkaraa monella tavalla.
Maalaismakkara on helpppo lounasruoka.

Bratwurstia ja hapankaalia tortillaletussa

Nopea lounas taas syntyy tortillalettuun käärityistä bratwursteista ja hapankaalista. Hapankaalin voi laittaa tortillan sisään sellaisenaan tai sitten sen voi lämmittää kattilassa. Aina vaan paremmaksi muuttuu kun laittaa rasiallisen hapankaalia ja purkillisen smetanaa ja hauduttaa sitä hetken aikaa kattilassa. Meillä laitetaan mustapippuria joka paikkaan, joten pistän sitä tähänkin. Tortillaletulle laitetaan siis hapankaalia, lämmin bratwursti ja kurkkusalaattia. Rullataan ja haukataan.

Makkaraa monella tavallaa. Yksi tapa on käärittynä tortillalettuun.
Makkaraa monella tavallaa. Yksi tapa on käärittynä tortillalettuun.

Tätä ollaan syöty lounaaksi, iltapalaksi ja se on kyllä toiminut aina. Hapankaalia ei yleensä tarjoilla kovin usein ja tällä reseptillä saa ihmiset maistamaan sitä.

Tortillaan kääritty makkara ja hapankaalia. Makkaraa monella tavalla.
Tortillaan kääritty makkara ja hapankaalia.

Currywursti

Currysta tulee heti mieleen keltainen kanakastike. Se ei kuulu mun suosikkeihin. Currywursti taas on tosi hyvää ja älyttömän helppo tehdä.

Tähän ei tarvitse kuin silputa sipuli, eikä sitäkään tartte hienontaa kovin pieneksi. Lopussa nääs soosin voi vetää sauvasekoittimella sileäksi, jos ei tykkää sipulimöykyistä. Kun sipuli on silputtu, laita kaikki ainekset kattilaan ja anna pulputella noin puoli tuntia. Tarkistaa maku ja lisää sitä mitä puuttuu.

Currywursti on super helppo valmistella: silppua sipuli ja laita kaikki ainekset kattilaan.
Currywursti on super helppo valmistella: silppua sipuli ja laita kaikki ainekset kattilaan. Anna pulputella noin puoli tuntia.

Tätä voi syödä joko makkaran kanssa sämpylän välissä tai pilkkomalla makkaran paloiksi ja lusikoimalla soosia päälle. Ja soosia voi syödä lusikalla vaikka pelkästään.

Currywurstia voi syödä vaikka patongin välissä. Makkaraa monella tavalla.
Currywurstia voi syödä vaikka patongin välissä.
  • 2 tl paprikajauhetta
  • 1 rkl curryjauhetta
  • 1 tl chilijauhetta
  • 1 tölkki tomaattimurskaa
  • 1 dl ketsuppia
  • 2 tl Dijon-sinappia
  • 1 rkl sokeria
  • 3 rkl Worcestershire-kastiketta
  • suolaa ja mustapippuria

Ruokavaliot

Jos korvaa makkaran soijanakilla tai kasvismakkaralla niin silloin nämä käy kasvissyöjillekin. Ja gluteiinittomana on mahdollista tehdä myös kun valitsee gluteiinittoman leivän, tortillan.

Tässä oli makkaraa monella tavalla. Jos olet jo kyllästynyt makkaraan, testaa tortillapeltiä.

Kategoriat
Kesä Ruokaa

Täyttävä makaronisalaatti on edullinen lisuke

Jos mökillä on ruokittavana isompi porukka, tämä toimii tosi hyvin. Täyttävä makaronisalaatti on edullinen ja helppo tehdä valmiiksi jo kotona. Tätä voi tarjota melkein minkä kanssa vain, mutta erityisesti se sopii, jos pääruokana on jotain kevyempää, vaikkapa kalaa.

Muksut ja teinit tykkäävät makaronista ja tätä on aina tarjolla kun miehet mökkeilee porukalla, koska se on tosi täyttävää.

Makaroni-salaatti, noin neljälle

1/2 pussia makaroonia, keitä kypsäksi

1 pullo chili-tomaattisoosia, sekoita makaroneihin

1 pullo chili-tomaatti salaattikastiketta, sekoita makaroneihin

1/2 tuorekurkku, pilko suht isoiksi paloiksi, lisää mukaa

2 tomaatti, pilko ja lisää

2-4 suolakurkkua, pilko ja lisää

200 g kinkkua, pilko ja lisää

1 pussi pakasteherneitä, sulata ja lisää

pippuria oman maun mukaan

(1 oliivi tölkki, lisää)

(1 pussi, 250 g, isoja katkarapuja, sulata ja lisää)

Makaroni imeen kastikkeet itseensä, joten lisää soosia jos tarvetta.

Selostusta ja vinkkejä

Keitän ensin makaronit ja laitan keitinveteen reilusti suolaa. Käytän ihan tavallisia makaroneja, koska ne imee hyvin kastiketta itseensä. Keitän aina liikaa makaronia. Vaikka salaatti on hyvää ja sitä voi syödä useana päivänä, niin malttia sen makaronin kanssa! Puolikkaasta pussista tulee jo tosi iso määrä, koska salaattiin tulee paljon muitakin aineksia. 

Soosit

Kun makaronit on kypsät ja jäähtyneet vähän, tulee tärkein osuus koko salaatissa. Kaadan pullollinen chilistä-tomaattikastiketta makaronien sekaan ja annan maustua. Makaroni imee kastiketta itseensä. Kun tomaattikastike on imeytynyt, kaadan puoli pulloa chili-tomaatti salaatinkastiketta sekaan ja annan sekin vielä imeytyä. Kumpikaan näistä sooseista ei ole älyttömän tulinen, vaikka siinä chili lukeekin kyljessä. Näistä juuri tulee hyvää makua, vähän potkua salaattiin. Ilman näitä sooseja salaatti on kuin söisit kylmää makaronia kurkulla ja tomaatilla. 

Muut ainekset

Kun soosit ovat imeytyneet, sekoitan mukaan kinkkusuikaleet. Valmiita suikaleita löytyy kaupasta tai sitten voin pilkkoa mitä vain kaapista löytyvää kinkkua pieneksi mukaan. Jos en tarjoa salaattia heti, pakkaan tähän asti sekoitetutu osat rasiaan odottamaan. 

Toiseen rasiaan pienin tomaatit, kurkut ja suolakurkut isohkoiksi kuutioiksi. Suolakurkkua pitää olla reilusti. Lisäksi laittaisin herneet tämän satsiin sekaan. 

Kinkun voi korvata tonnikalalla. Tai jättää sekä kinkun ja tonnikalan pois ja laittaa lisää vihanneksia, vaikka kesäkurpitsaa. 

Fiinimpää

Jos tekisin pienelle porukalla vähän fiinimmän salaatin, lisäisin katkarapuja. Sulattaisin ne ohjeen mukaan ja kippaisin joukkoon ihan silloin viimeisenä, ennen kuin laitan salaatin pöytään. Mutta en käytä niitä mökillä jos on lämmin ja syödään ulkona ja tarjoan salaattia parinakin päivänä. Ihan vain varmuuden, varmuuden vuoksi. 

Makaronisalaatti on täyttävä ja edullinen lisuke kesän grilliruuille.
Valmis setti näyttää tältä, nyt vain grilli valmiiksi ja syömään.

Valmista tarjottavaksi

Kun on ruoka-aika koittaa, sekoitan kaikki ainekset sekaisin ja lisään tölkistä reilusti paprikatäytteisiä oliiveja. Jos joku ei tykkää oliiveista, hän voi ne sitten jättää lautasen syrjälle. Kyselen hyvin harvoin vierailta tykkääkö joku jostain vai ei. Meidän vieraat ovat  tuttuja ja rakkaita ihmisiä ja heidän ruoka-aineallergiat otan tietysti huomioon. Mutta muuten en kysele, vaan laitan rohkeasti uusia makuja pöytään!

Ihan just ennen tarjoilua lisään vielä vähän chili-tomaatti salaatinkastiketta ja pippuria myllystä. Suolaa tähän harvoin tarvitsee lisätä, jos olen laittanut reilusti suolakurkkua ja olenhan minä! 

Ruokavaliot

Tästä saa hyvin kasvisruuan kun jättää kinkut/tonnikalat pois. Jos käyttää gluteiinittomia makaroneja, eikös salaatti silloin sovi myös keliaakikoille.

Tämän kaveriksi sopii hyvin myös suolainenpiirakka, sitten tuleekin maha jo aivan täyteen.

Kategoriat
Kesä Ruokaa

Tortillapelti tai quesadillat

Heinäkuussa ajattelin laittaa reseptejä, jotka sopii muksuille. Tortillapelti tai quesadillat on helppo tehdä mökillä. Mikään resepti täällä ei ole oma keksintöni, vaan lainaan ahkerasti kirjastosta ruokakirjoja ja etsin ohjeita niistä. Ja ilmaisjakeluna tulevista lehdistä löytyy myös paljon hyviä vinkkejä.

Tortilla kasvistäytteellä, pinaattia-halloumijuustoa-herkkusieniä.
Tortilla kasvistäytteellä, pinaattia-halloumi juustoa-herkkusieniä.

Tämä resepti on kaikkien suosikki, erityisesti lasten, nuorten, naisten ja miesten ja mummien. Faarille tai papalle en ole vielä tarjonnut. Siitä saa tehtyä tosi ruokaisan, kun paistaa tortilloja valtavan pinon. Tai tosi kevyen, jos käyttää kasvistäytteitä ja syö vaan muutaman viipaleen. Quesadillat (eli kaksi tortillalettua päällekkäin pannulla ja täytteitä välissä) on periaatteessa nopea tehdä. Mutta jos pöydässä istuu neljä nälkäistä teinipoikaa, et ennätä yhdellä pannulla kääntämään niin paljon tortillalettuja, ettei koko ajan kolmella olisi lautanen tyhjä. Yksi teinipoika voi haukata yhden tortillaan kahdella suupalalla. I know! Jos siis syöjiä on monta, tai ne on tosi nälkäisiä, kannattaa tehdä tortilllapeltiä. Tämä idea tuli Minna Kuukan Instassa vastaan.

Tortillapelti, noin 4-6 hengelle

2 pakettia isoja tortillalettuja, pehmeitä

1 pussi tacomausteseosta

600 g jauhelihaa, paista ja lisää mausteseos

1 tölkki juustokastiketta

1 tölkki salsakastiketta

1 pussi 150-200 g juustoraastetta

(sipulia viipaleina jos haluaa)

Paista uunissa 200 astetta, 10-20 min

Selostusta ja vinkkejä

Esivalmistelut

Jos tätä meinaa tarjota mökillä, esivalmisteluja voi kotona tehdä sen verran, että paistaa jauhelihan tai kanan valmiiksi. Maustan sen yleensä valmiilla Tacomausteseoksella. Jos haluaa tarjota tortillalettujen sivussa jotain salaattia, senkin voi jo pieniä valmiiksi ja vain yhdistää ainekset ennen tarjoilua. Ihan vaan salaatti, kurkkua ja tomaattia sopii hyvin tämän kaveriksi. Tai tomaatti-sipulisalaatti potkulla tai ilman, mihin löytyy myös ohjeita.

Tortillapelti

Pellissä saan isomman satsin ruokaa kerralla.

Ladon tortillaletut sopivan kokoisen uunivuoan tai uunipellin pohjalle. Laitan samat täytteet kuin yksittäiseen Quesadilla päälle, eli juustokastiketta, tortillakastiketta, jauhelihaa ja juustoraastetta. Näiden päälle taitan laidoilta tortillaletunlaidat ja asetan vielä pari lettua päälle niin, että täytteet peittyy letuilla. Laitan painoksi toisen pellin tai pannun ja pistän koko homman uuniin hetkeksi. Ohjeessa sanotaan, että 20 minuuttia, mutta se on minusta liian pitkä aika. Ennemmin seuraan, että kun täytteet on lämpimät ja tarttuneet toisiinsa ja pinta ruskea, nostan pois uunista. Leikkaan sopivia palasia. Tosi helppoa ja hyvää!

Tortillapelti on melkein valmis uuniin, pari lettua vielä kanneksi.
Tortillapelti on melkein valmis uuniin. Laitan pari lettua vielä kanneksi.

Quesadillat / Tortillaletut

Jos teen yksittäisiä Quesadilloja eli helpommin sanottuna tortillalettuja, lämmitän paistinpannun ja pistän pohjalle ihan tipan öljyä. Tortillalettu ei tartu helposti kiinni, mutta varmuuden vuoksi. Ladon yhden tortillan päälle juustokastiketta, salsakastiketta, jauhelihaa ja juustoraastetta. Laitan toisen letun päälle ja nostan paistinpannulle. Paistan sen verran aikaa, että pohja ruskistuu ja juustoraaste alkaa sulaa. Juustoraaste sulaa ja pitää homman kasassa ja pystyn kääntämään tortillaletun pannulla ympäri. Toki tässä pitää olla apuna paistinlasta ja aina ei sotkulta voi välttyä, mutta haittaako tuo. Kun tortillalettu on paistunut toiseltakin puolelta, juusto sulanut keskelle ja täytteet lämpimiä, voin nostaa sen leikkuulaudalle ja leikata siivuiksi. Ja sitten vaan uutta pannulle.

Tätä voisi ehkä kokeilla tehdä pitsakivellä grillissä. Pitääkin pistää listalle, että testaan.

Ruokavaliot

Täytteinä voi olla mitä vain, kunhan on joku juustoinen juttu, mikä sitoo puoliskot toisiinsa. Kerran kokeilin pinaatti-halloumi-herkkusieni versiota, mistä onkin kuva tuolla ylempänä. Jos vieraani olisivat kasvissyöjiä, jotain sen kaltaista heille tarjoaisin. Tortillalettuja löytyy gluteiinittomina, joten tämä on helppo ruoka myös keliaakikoille.

Tämän kaveriksi sopii vaikka sipuli-tomaattisalaatti, missä on vähän potkua.

Kategoriat
Kesä Ruokaa

Kesän raikkain drinkki!

En ole raparperista innostunut ennen tätä reseptiä. Tämä on kesän raikkain drinkki, ihan sama tekikö sen moktail tai coctail versiona. Suosittelen testaamaan!

Kesän raikkain drinkki syntyy raparperistä.
Kesän raikkain drinkki syntyy raparperista.

Selostusta

Poimin raparterit, kuorin ja pilkon ne parin sentin paloiksi.

Lisää vesi, sokeri ja raparperit kattilaan ja keitä niin kauan, että massa on pehmoista mössöä.

Kun koko homma on mössöä, siivilöin irtoavan nesteen astiaan ja pullotan syntyneen herkun. Tämä on sitä siirappia, mistä voi sekoittaa erilaisia drinkkejä.

Alkoholittomaan versioon lisään raparperisiirappia ja vichyä. Vichyn sijaan voi laittaa jotain muutakin mieluista limua. Koristeeksi voi lisätä sitruunan viipaleita tai vaikka mansikoita.

Alkoholilliseen versioon voi lisätä giniä ja tonicia. Tai vodkaa ja vichyä. Ihan oman makunsa mukaan. Mukaan voi puristaa sitruunaa tai limeä tai vain koristella juomat sitruunan siivuilla.

Keitettäessä syntyvästä mössöstä voi valmistaa jotain leivonnaista tai sitä voi laittaa sellaisenaan vaikka jäätelön päälle.

Katso myös raikas piirakka ohje, Key Lime Pie.

Kategoriat
Kesä Ruokaa

Maailman helpoin kaalisalaattia

Mummuni tekee tätä maailman helpointa kaalisalaattia usein. Mummun salaatti on kiinankaalista, mikä on minusta kamalaa kaikessa muussa paitsi just tässä salaatissa. Kamaluus ei johtu kiinankaalista, vaan kouluruuasta. Kyseistä kaalia oli jatkuvasti tarjolla kouluaikana, eikä sen muisto ole täysin hälvennyt vieläkään.

Takaisin kaalisalaatin pariin nainen! Tälle löytyy netistä monta ohjetta ja monessa niistä on käytetty valkokaalia. Minulla näyttää olevan printattuna resepti Marttojen sivulta vuodelta 2013. Siinä ohje kulkee nimellä ”Se kaalisalaatti!”. Ilmeisesti legendaarinen ohje.

Helppo kaalisalaatti

Kolmelle hengelle

200 g mitä vain kaalia, valkokaali, kevätkaali, kiinankaali silppua ohueksi veitsellä tai jollain vekottimella

2 porkkanaa, kuori ja raasta

1/2 keltasipuli, kuori ja silppua hyvin pieneksi

Marinadi

Kaikki ainekset kattilaan, sulata sokeri ja sekoita kaaliin

1/2 dl valkoviinietikkaa tai omenaviinietikkaa tai etikkaa

1/4 dl öljyä

3 rl sokeria, sellaista reilua

2 tl suolaa, sellaista sopivaa, maista onko tarpeeksi

mustapippura reilusti tai oman maun mukaan

Selostusta valmistuksesta

Tämä kannattaa ehdottomasti tehdä kotona valmiiksi ja viedä mökille pienessä ämpärissä/astiassa. Salaatti paranee kun se saa vähän aikaa olla ja maustua. Kannattaa tehdä reilu annos, kaali tuntuu kutistuvan astiassa tai sitten kokki syö sitä jo valmistusvaiheessa.

Pienin kaalin ihan vain veitsellä. Jos sattuu olemaan joku hieno kaaliraastin, niin tietysti sitäkin voi käyttää. Kuorin ja raastan porkkanat. Minä laitan aina reilusti porkkanaa, koska se on hyvää ja siitä tulee kivasti väriä salaattiin. Pienin sipulin ihan super-super-super pieneksi silpuksi. Raaka sipuli on minusta pahaa, mutta tähän se sopii. Lisäksi laitan marinadia/kastiketta reilusti, jolloin se pehmentää sipulia. Välillä teen marinadin ja laitan sipulit sinne erikseen muhimaan. Jos teen salaattia vain itselleni, en laita sipulia ollenkaan.

Marinadi

Kippaan kaikki marinadin ainekset pikkuiseen kattilaan ja lämmitän sen verran aikaa, että sokeri sulaa. Pippuria pistän reilusti ja suolaa laitan myös ihan kunnolla. Välillä luulen, että nykyiset ravintosuositukset on sellaiset, että kukaan ei uskalla kirjoittaa reseptiin paljonko suolaa oikeasti laitetaan, ettei tule sanomista. Siinä Marttojen ohjeessa, jonka olen printannut, on yksi kilo kaalia ja puoli teelusikallista suolaa. Se tuntuu todella pieneltä määrältä! Maistan salaattia ennen pöytään laittoa ja lisään tarvittaessa vielä silloin sekä suolaa, että pippuria. Tai en lisää jos salaatti maistuu jo hyvältä.

Kuten jo sanoin, tätä en ottaisi mukaan mökille erillisissä astioissa (kaalia ja marinadia siis) vaan sekoittaisin jo kotona kaikki ainekset ja pistäisi kylmään maustumaan. Jos teen oikein ison satsin, sekoitan sitä välillä.

Tykkään tästä salaatista siksi, että se on tosi kevyt ruoka. Jos muut syötävät on tuhteja, tämä on siihen rinnalle värikäs, lautasta täyttävä ruoka – ilman ähkyä.

Ruokavaliot

Tämähän käy kaikille! Kasvisruuat, vegaanit, gluteiiniton ja laktoositon.

Tässä pari muuta hyvää salaattia, jotka myös ovat edullisia ja kevyitä tuhdin ruuan kaveriksi.

Tomaatti-sipulisalaatti potkulla

Leipäsalaatti, joka on kuin vihersalaatti, mutta ei kuitenkaan.