Kategoriat
Askartelut Mökkielämää Remonttia Syksy

Huussi on pakollinen

Siellä se huussi siintää ilta-auringossa ja odottelee tyhjennystä. Hah! Onneksi ei oo minun vuoro. Huussi on pakollinen mökillä. Ilman sitä ei pärjää. Ajattelin siis kirjoittaa huussin sisutuksesta ja kaikista hauskoista tuunauksista, joita sinne on viritetty. Mutta samalla voi kirjoittaa ihan vähän siitä muustakin sisällöstä.

Huussin tyhjennys

Huussia on pitänyt tyhjentää tiheästi viime aikoina. Aikaisempina vuosina riitti varmaan sellainen pari kertaa vuodessa. Nyt tuntuu, että neljä kertaa on lähempänä totuutta. Syy on ollut korona. Kun mihinkään ei ole voinut matkustaa, niin ollaan oltu mökillä. Heti kun vähän maailma vapautui, niin ystäviä on ollut meillä mökillä. Koska viikonloppuja on tullut vietettyä mökillä moninkertainen määrä normaaliin vuoteen, ollaan saatu monta asiaa valmiiksi ja samalla tietysti huussin säiliökin on saanut täytettä. 

Minä lapioin silloin, kun on minun vuoro, koska naisetkin voi tyhjentää huussin.

Huussin tyhjennys ei ole mikään kamala homma, kun mökillä on huussissa kunnon säiliö. Neste valuu erilliseen kanisteriin ja muu tavara jää kuorikkeen kanssa isoon säiliöön. Sieltä sen sitten lapioin pikkuruisella kenttälapiolla luukusta ulos. Minä lapioin silloin, kun on minun vuoro, koska nainenkin voi tyhjentää huussin.

Somistusta

Ja sitten siihen sisustukseen.  Jossain mökkikirjassa vinkattiin, että sininen väri pitää kärpäset loitolla. Täysin sininen huussi kuullosta vähän karmealta, joten me tehtiin kompromissa ja vedettiin sinistä puoleen seinään. Toinen puoliska sitten valkoisella. Huussille mennessä kävelen vanhan vessan ohi ja mietin usein, että miksi niitä ei ennen vanhaan koskaan maalattu! Ne oli sellaisia pieniä, ikkunattomia, tummia ja haisevia laatikoita. Sellainen meidänkin vanha huussi on. On siis edelleen, koska siinä se vieläkin tontilla nököttä.

Vanha huussi seisoo saman polun varrella uuden huussin kanssa.
Vanha ja uusi sulassa sovussa saman polun varrella.

Mutta valkoinen väri tekee huussista valoisan ja puhtaan oloisen. Näkyyhän siinä hämähäkit ja kaikenlaiset yökiitäjät selvemmin kun siellä vanhanaikaisessa, tummassa laatikossa. Ei haittaa kovinkaan kovasti, huidon niitä sellaisella pikku harjalla pois. Siivoukseenhan tämmöisessä kopissa ei kauaa mene, pikku harjalla huitoo hämähäkit pois ja isommalla harjalla ja kihvelillä roskat pois lattialta. Maton puistaa ulos ja putsaa portaat. Valmista. Hämähäkkejäkin huidon pois sen mukaan, onko mökille tulossa niitä kammoksuvia (tai ulkohuussia vierastavia) vieraita vai ei. Se nyt vaan on tosi asia, että hämähäkkejä siellä aina välillä näkyy.

Verhotanko melasta

Verhotanko on tehty vanhasta melasta, joka oli mökillä jo valmiina. Jos meillä joku soutelisi – mitä ei kukaan koskaan tee – ei siinä kyllä melalla ohjattaisi venettä oikean suuntaan. Joten se jouti ihan hyvin verhotangoksi. Se vain maalattiin valkoiseksi ja tehtiin siihen somisteeksi raita sinisellä.

Verhotanko on tehty vanhasta melasta, valkoista maalia vaan päälle.
Verhotanko on tehty vanhasta melasta, valkoista maalia vaan päälle.

Netistä löytyi muutenkin hauskoja ohjeita verhotangon koristeeksi. Tuohon laitettiin naulakkokoukku, koska kyllähän vessassa pitää pysytä käsilaukku ripustamaan naulakkoon. Ja verhot tankoon  ostin jostain kirpputorilta. Ne ei taida olla ihan uudet, kangas on ainakin hyvin pehmennyt ja ohentunut, mutta sopii tuollaiseen huussiin hyvin. Ikkunalaudalle vaihdan kukkasia, silloin kun muistan. Kukkapurkkina toimivat snapsilasit löytyi mökiltä valmiina ja koska itse löysin kirpputorilta feikki Ultimatuulet, nuo sai väistyä vessan somisteeksi. Kukkina nuo havut onkin hyvä valinta, kun niitä ei tarvitse olla joka viikonloppu virittelemässä. Ahkera, mutta toisissa asioissa taas vähän laiska, on tämän mökin emäntä.

Taidetta seinällä

Oon säilyttänyt joitakin tavaroita ikuisuuksia. Esimerkiksi teatterikiikareita, yhtä vanhaa Ikean eteisen kaappia, kullanvärisiä kaapin vetimiä (10 kpl) ja tuota huussin seinälle päätynyttä keiju-julistetta. Noista edellä mainituista olen ihan varma, että Ikean kaappia en tule koskaan enää tarvitsemaan, muille voi vielä olla käyttöä. Keiju-juliste nyt pääsi jo seinälle ja vieläpä vanhoissa kehyksissä, jotka olen hankkinut vuonna 2006. Silloin niissä oli kuvia juustoista…. Niitä on pitänyt takaa vähän jesarilla korjata, että pysyvät kasassa. Luulen, että tämä tulee olemaan noiden kehysten viimeinen sijoituspaikka, jos ei sitten teini ehdottomasti halua niitä ekaan omaan kotiinsa viedä.

Lempitaiteilijani teos koristaa huussin seinää.
Lempitaiteilijani teos koristaa huussin seinää.

Toinen juliste on ihan upouusi tai ainakin melko uusi. Se on koulussa tehty taideteos, jonka inspiraationa on toiminut PokemonGo. Se on mun lempitaulu, ihan kaikista tauluista mökillä tai kotona. Syynä lienee läheinen suhde tuohon taitavaan taiteilijaan, jota nykyään teiniksi kutsun.  

Kalusteet

Käsienpesualtaan alla oleva kaappi oli mökillä valmiina. En enää edes muista minkä värinen se aluperin oli, mutta siitä hiottiin ja hinkattiin maalia pois ja se sai sitten jäädä sellaiseksi. Siinä on justiinsa sopivasti säilytystilaa vessapaperille ja kuorikepussille. Sille sopii pariksi tuo huussikuorikkeelle tarkoitettu tynnyri, mikä taas löytyi jostain kirpputorilta. Jos jostain löytyisi tuollainen toinen, ostaisin heti. Kuoriketta kaavitaan vanhalla jauhokauhalla, sellaisella ihanalla, puisella, itse tehdyllä.

Huussin kalusteet on pääosin vanhoja ja kirpputorilta löydettyjä.
Huussin kalusteet on pääosin vanhoja ja kirpputorilta löydettyjä.

Pesualtaan hana on vanha, mutta itse allas on uusi. Kalusteet ei siis ole maksaneet paljon mitään ja se on hyvä, ihan vaan siksi, että pihallahan ne on koko ajan, vaikka ovatkin katon alla. Talvella on kosteaa ja välillä kesälläkin. Ei ne nyt heti miksikään mene, mutta vaikka menisivätkin, niin eipähän harmittaisi.

Sähköt, valot ja vesi

Huussi on silleen moderni, että sinne tulee sähköt ja samalla tietysti valot. Uutena ostettu lamppu sopii vanhaan tyyliin ja talvella ei oo niin kylmä istua, kun voi laittaa lämmittimen puhaltamaan.

Sähköt, valot ja vesi, mitä muuta vois huussiin haluta!
Sähköt, valot ja vesi, mitä muuta vois huussiin haluta!

Vesi nousee järvestä pumpulla huussille kesäisin. Ennen kuin sitä vettä virtasi, kädet pestiin ämpärissä ja toimihan sekin. Mutta kyllä hanasta virtaava vesi on mahtava asia, virtasi se sitten saunalla, keittiössä tai huussin kraanasta.

Muuta sälää. Ja Regina

Lattialla oleva matto on mummuni kutoma. Niitä oli alun perin kaksi, mutta sen ensimmäisen vei hiiri pesänlämmikkeeksi ihan ensimmäisenä talvena mökillä. Ne ei varmaan oikein tajunneet, että me oltiin tultu tontille ja niiden valtakausi oli ohi. Luulivat, että voivat talven taas hillua miten sattuu, pitää bileitä isossa mökissä ja repiä mun tekstiilejä. Toisena talvena oli hiirenloukkujen lähettämä viesti mennyt jo perille ja mun matot on saaneet olla rauhassa.

Rottinkinen lehtikori kätkee sisäänsä Reginan.
Rottinkinen lehtikori kätkee sisäänsä Reginan.

Ainoa asia mistä en huussissa oikein tykkää on rottinkinen lehtikori. Rottinki ei ole mun juttu, olkoon kuinka trendikästä tahansa. Pitääkin pistää se Toriin, ennen kuin rottinki buumi menee ohi ja kyllä sen joku trendien allonharjalla surffaileva ihan varmasti ostaa. Jos ei muuten mene kaupaksi, annan lehtikorin sisältä löytyvät vanhat Reginat kaupan päälle ja varmasti alkaa kiinnostamaan!

Huussista löytyy muitakin juttuja, koska onhan se tärkeä kapine mökillä. Lue tästä lisää.

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Remonttia

Paljun lisävarustesarja tarjoaa uusia mahdollisuuksia

”Pelkkä palju vuosimallia 2017 on itsessään jo herkullinen hankinta, mutta lisävarustesarja lisää sen käyttömukavuutta, perheystävällisyyttä ja soveltuvuutta myös juhlakäyttöön. Paljun lisävarustelusarja tarjoaa uusia mahdollisuuksia.”

Paljuun voi hankkia lisävarusteita kuin autoon konsanaan! Kaikenlaista hilpettä ja vitkutinta on myynnissä kaupoissa, mutta meillä niitä on aviomies nikkaroinut itse sen mukaan mikä on tuntunut tarpeelliselta. Ihan ensimmäisiä lisävarusteita oli muovinen, ilmalla täytettävä istuintyyny. Tämän tarpeellisuus ilmeni samalla sekunnilla kun palju asetettiin paikoilleen ja minut asetettiin sinne istumaan. Hiustupsu näkyi, maisema ei.

Hiustupsu näkyi, maisema ei.

Olen niin lyhyt ja meille valittu palju niin korkea laidoiltaan, että jos istun ihan takapuoli penkissä kiinni, maiseman sijasta nautin lähinnä paljun laitojen tuijottamisesta. Homma onneksi korjaantuu, kun paljun täyttää vedellä: vesi kelluttaa. En pääse hukkumaan ja maisemaakin näkyy.

Noh, yllä taisin pikkuisen liiotella. Mutta ihan vaan pikkuisen, koska ensi töikseen meille hankittiin parikin kappaletta noita istuintyynyjä. Ne ei toimi, joten en suosittele niitä kenellekään. Tyyny pitäisi pysyä paljun pohjassa imukuppien avulla. Yritettiin täyttää niitä sekä ilmalla, että vedellä, mutta kumpikaan ei saanut niitä pysymään paljun pohjassa paikoillaan. Ne ponnahtavat mukavasti pinnalla, joten lapset käytti niitä leikeissään kellukkeina, joten ihan haaskiin ne eivät menneet.

Kajari

Paljuveden pinnalle kellumaan voi hankkia juomatelineen, me hankittiin kajari. Sitä voi sitten tökkiä täydessä paljussa kaverilta toiselle.

Koska kahta kelluvaa härpäkettä ei mahdu täyden paljuun pinnalle, rakensi aviomies juomille oman pöydän paljun ulkopuolelle. Se nostetaan ylös tarvittaessa ja siinä voi säilyttää kaikkea sellaista mikä ei kärsi kastumisesta. Koska kun paljuun kipuaa se viimeinen vieras, niin yleensä se aina lainehtii yli. Ja muksuista tulee niin paljon loisketta ja räiskettä, että kännykkää tuolla pöydällä ei kannata säilyttää.

Paljun lisävarustesarjaan kuuluu pöytä.
Paljun lisävarustesarjaan kuuluu pöytä, jonka voi taittaa alas.

Kajari on varustettu vilkkuvin valoin ja ilmoittaa näin naapureillekin, että meillä paljutellaan. Suomen pimeässä yössä väriä vaihtavasta kajarista voi soittaa aiheeseen sopivaa musiikkia. Vaikka Topi Sorsakosken ”Lyhdyn näen syttyvät jälleen rantatiellä” tai Raulin ”Illanvarjoon himmeään”. Loistavia kappaleita molemmat!

Kelluva ja väriävaihtava kajari on hauska lisävaruste.
Kelluva ja väriävaihtava kajari on hauska lisävaruste.

Koska itse kajarista ei biisejä voi valita, täytyy soittovehkeelle, eli kännykälle olla oma paikkansa. Ja turvallinen paikka, koska on ikävää jos jokaisen paljuttelun jälkeen joutuisi hakemaan uuden soittopelin, kun vanha kastui. Kännykälle aviomies rakensi oman telineen savupiippuun. Tarpeeksi korkealle, jotta puhelin ei kastu, mutta niin matalalle, että huonon biisin ylettää vaihtamaan toiseen. Eikä siinä vielä kaikki, vaan samassa telineessä on myös pullonavaaja.

Kännykän saa turvaan piippuun nikkaroituun telineeseen.
Kännykän saa turvaan piippuun nikkaroituun telineeseen, eikä talvellakaan harmita vaikka pullonaukaisija jäi yläkertaan.

Portaat, ulkokuori ja kansi

Meidän paljuun on itse tehty ulkovuoraus ja tietysti myös portaat. Portaat onkin vallan mainiot, paksusta lankusta nikkaroidut. Samoin paljua on ulkopuolelta somistettu kulma- ja reunalaudoilla. Paljun ostaminen on edullisempaa, jos siihen rakentaa ulkokuoren itse ja silloin voi valita mistä materiaalista sen haluaa tehdä. Meillä vuorilauta on piilukirvespaneelia.

Paljussa on jykevät portaat, omatekoinen ulkovuoraus.
Paljussa on jykevät portaat ja omatekoinen ulkovuoraus. Kansi on teetetty ompelijalla ja sen sisällä on Finfoamia.

Paljun mukana tuli kansi ja sekin toimi hyvin, oli helppo siirrellä päälle ja pois. Tämän hetkinen kansi on teetetty ompelijalla ja se taittuu kolmeen osaan. Uuden kannen sisällä on Finfoamia, joten se pitää lämmön tosi hyvin. Jos illalla paljuttelee ja laittaa kannen päälle, voi aamullakin vielä käydä paljussa ennen kotiinlähtöä. Muksut saa helpommin pois paljusta jos sanoo, että voitte vielä huomennakin käydä polskimassa. Eli tuo lämmön säilyminen oli suurin syy kannen vaihtamiseen. Toinen syy oli, että tuota uutta kantta on helpompi avata ja sulkea. Ja minäkin siirrän sen pois paikaltaan ja takaisin, vaikka olenkin taskukokoinen.

Paljussa on kansi, minkä sisällä on Finfoamia.
Paljussa on kansi, minkä sisällä on Finfoamia. Kansi taittuu kolmeen osaan, joten sitä on helppo liikutella.

Siivilä ja sekoitin

Ihmiskattilaakin pitää sekoittaa ja sitä varten meillä on tuollainen kauha. Kun vesi alkaa lämmitä, voi sitä hämmentää, jotta lämpö jakautuu tasaisemmin. Toisaalta paljussa istuu usein erilaisista lämpötiloista tykkääviä ihmisiä, joten voi olla ihan hyväkin jos ei hämmennä. Minä istun kamiinan päällä nauttimassa lämpimästä vedestä ja ulkolaidalla taas on pikkuriikkisen viileämpää.

Ihmiskattilakin tarvitsee kauhan. Vettä voi hämmentää kapustalla.
Ihmiskattilakin tarvitsee kauhan. Vettä voi hämmentää kapustalla.

Kamiina

Meidän paljussa kamiina sijaitsee istuimen alla ja se toimii tosi hyvin. Pesä on malliltaan pitkulaisen ja me tehdäänkin ihan erikseen paljuun sopivia, normaalia pidempiä polttopuita. Niitä ei kesäaikana tarvitse polttaa kuin yksi pesällinen ja vesi on lämmintä. Kamiinan luukku ei varsinaisesti ole kuuma, mutta siihenkin aviomies teki puisenkahvan. Se sopii nätisti yhteen portaiden kanssa.

Kamiina sijaitsee paljun alla ja sen luukkuun on tehty puusta kahva.
Kamiina sijaitsee paljun alla ja sen luukkuun on tehty puusta kahva.

Kamiinaa voi kohentaa pitkävartisella hiilitangolla. Senkin on aviomies itse tehnyt, en tiedä löytyykö noin pitkävartisia valmiina kaupasta. Kamiinan pohjalle on ostettu arinat, mikä nopeuttaa entisestään sen lämpenemistä.

Siivoustarvikkeet ja extra penkki

Paljun laidassa on ulkovuorauksessa luukku, missä säilytetään siivousvälineitä ja extrapenkkiä. Kiinteä penkki kiertää paljua kolmella laidalla ja jos väkeä on paljon, voi tuon lisäpenkin asettaa viimeiselle laidalle ja kaikki mahtuu hyvin istumaan. Sen on myös aviomies nikkaroinut alumiinista, kevyt materiaali siirrellä, eikä ruostu.

Paljun alaosassa on kaappi, missä säilytetään siivousvälineitä.
Paljun alaosassa on kaappi, missä säilytetään siivousvälineitä ja penkkiä.

Just nyt ei muuta tunnu tarvitsevan. Palju on sijoitettu betonista valetun tasanteen päälle, missä oli vanhalla omistajalla iso grillikota. Tuo betonipohja ei ole kovin kaunis, joten sitä voisi vähän somistaa. Liuskekivä on jo tontilla odottamassa asettelua siihen. Paljun vierestä on juuri kaadettu suuri haapa, joka on ollut siinä kaulattuna pari vuotta. Koska se oli kaatouhan alla, siihen on voitu lyödä isoja nauloja missä roikotettiin kapustaa ja muita paljun välineitä. Kun haapa kaadettiin, noille välineille ei ole oikein paikkaa, joten ehkä pieni kaistale kaidetta voisi olla kiva. Siihen voisi sitte nikkaroida noille välineille paikat.

Taidan rakentaa aviomiehelle tuotantolinjaston autotalliin ja ruveta myymään omatekoisia paljutarvikkeita. Oisko kysyntää?

Pitääkö mökillä ylipäätään olla palju? Lue lisää miksi meillä sellainen on.

Kategoriat
Kesä Pakko hoitaa Pihahommia Remonttia

Rytökasa, roskaa, romua, rankaa ja rimoja

Viimeinen rytökasa mökillä odottaa käsittelyä. Meidän pihapiirissä on ollut jos jonkinlaista lautakasaa ja pressujen alle piilotettua yllätystä. Tämä on varmaan ihan normaalia jos ostaa vanhan tai jollain tavalla keskeneräisen mökin. Pihalta löytyy rytökasa, roskaa, romua, rankaa ja rimoja.

Otököiden uusi rivitalo

Isoin osa kasoista pihassa on sisältänyt ihan polttopuuksi kelpaavaa tavaraa. Halkopinoja ja rakennuslautaa, joko pienittynä tai ei. Me on mökkeilty niin monta vuotta, että niillä on lämmitetty jo monta, monta saunaa ja takkaa, paljusta puhumattakaan. Ja sitä mukaan kun pinot on vähentynyt on myös piha siistiytynyt. Yksi pinoista on valitettavasti ennättänyt jo lahota polttokelvottomaksi ja siksi kai se onkin jäänyt odottamaan setvimistä. Pinossa on harmillisesti pitkiä koivurankoja. Ois niillä mielummin lämmittänyt takkaa, kuin raahannut metsään maatumaan. Koska sinne ne nyt päätyy ötököiden uudeksi rivitaloksi. Maatukoon ja lisätköön metsikön monimuotoisuutta. Mihinkään muuhun niistä ei enää ole.

Viimeinen rytökasa odottaa läpikäyntiä.

Rakennustarvikkeita tontilla

Kaikkea ylijäämää ja keräilyerää kertyy ihan omiltakin jäljiltä. Mulla odottaa mm. pino vanhoja salaojaputkia, joista haluaisin tehdä jonkinlaisen kukkapenkinsomistuksen. Teini taas odottaa, että saisi ampua niihin pilkkaa. Oon luvannut, että jos en tänä kesänä keksi niille mitään käyttöä, niin sitten ne siirtyy hänelle. Ja koska mulla ei ole pienintäkään aikomusta antaa niitä Teinin mäsättäväksi, alkaa keksimisellä olla jo vähän kiirus. Yleisesti tavaroilla, varsinkin ylijäämä rakennusmateriaalilla, on mielestäni kahden vuoden jäähtymisaika. Jos niitä ei tuossa ajassa saada mihinkään nikkaroitua, ne joutaa pois.

Vanhoista salaojaputkista on askarreltu haltiahotelli, joka kaipaa kyllä jo remonttia.
Vanhoista salaojaputkista on askarreltu haltiahotelli, joka kaipaa kyllä jo remonttia.

Toinen ideaa odottava kasa on punaiset tiilet, jotka on nyt jemmattuna portaiden alle. Niistä ei ole yhtään järkevää ajatusta vielä muodostunut. Onneksi ne on niin hyvässä tallessa, että mitään kuningasajatusta ei tarvitse ihan heti tullakaan. Ne ei oo tuolla kenenkään tiellä. Aika ahkerasti ollaan myyty Torissa sellaista tavaraa, jolle ei ole edes ideanpoikastakaan olemassa. Nuo tiilet voisi saada vielä pari vuotta jäähtymisaikaa meidän tontilla ja sitten Tori tuomion. Eli kesän 2023 jälkeen voit niitä multa kysellä.

Punaiset tiilet saa olla jemmassa portaiden alla vielä hetken. Kaveriksi on tullut puukiekkoja.

Vanhan puuvajan purku

Rytökasan suurin roska on vanha puuvaja. Uusi on vieressä valmiina ja se on jo puitakin täynnä. Vanhassa pitää tehdä sisältä löytyvien tavaroiden lajittelu ja sen jälkeen purkaminen. Syrjäsilmällä olen nähnyt, että puuvajan takana on mm. ikivanhoja rapumertoja pinossa, joten kaatopaikkakeikka on varmasti myös tulossa. Kierrätyshommat on koti- ja mökkipaikkakunnilla onneksi aika hyvin järjestetty, että ei tartte paiskoa tavaroitaan mettään. Tai pysäköidä autoaan sinne, niinkin on ennen tehty. En paasaa luonnonsuojelusta tai ilmastonmuutoksesta. Ajattelen, että kun elän normaalia, järkevää elämää niin minusta tähän maailmaan jäävä jälki on vain siisti, kauniisti hoidettu mökki.

Uusi puuvaja on jo valmiina, vielä vain harmaata maalia päälle.
Uusi puuvaja on jo valmiina, vielä vain harmaata maalia päälle.

Kunhan puuvaja saadaan purettua ja tuo läntti tontista siivottua alkaa meillä olla piha-alueet valmiina. Puita pitää tulevaisuudessakin tontilla kaataa ja sen kautta paljastuu uutta aluetta, mutta ne ovat sellaista metsänpohjaa ja kunttaa, että en usko sieltä enää löytyvän mitään kasoja tai kätköjä. Vanhan puuvajan vieressä on kaunis kallioseinä ja sen haluan näkyviin. Vaikka kukaan ei tuu koskaan tuolla laidalla sitä katselemaan, paitsi hakiessaan puita vajasta.

Nyt sitten vaan pidetään huolta, että uusia rytökasoja ei synny. Itselleni iskee aina välillä poisheittovimma, joten ei pitäisi olla vaarana.

Lue myös pihamaan muutoshommista.