Kategoriat
Kesä Pihahommia Puutarha

Kuuminta hottia kukkapenkissä

Aurinko porottaa mökin seinustalle, joten siihen täytyy istuttaa vain kuuminta hottia kukkapenkissä kestäviä kasveja. Onneksi on hyvä puutarhamyymälä mistä saa neuvoja, muuten menis kaikki pilalle.

Lähtötilanne

Mökin seinusta on odottanut vuoroaan jo muutaman vuoden. Ensin on pitänyt saada muita kohtia pihasta valmiiksi. Ja vielä suurimpi syy odottamiseen on ollut mökin maalaaminen. Se on tehtyä tänä kesänä ja ennen kuin maalausurakka oli valmis, olisi ollut turha istuttaa mitään tuohon kohtaan.

Haasteena on vähän kaikki

Tuossa läntissä on kasvanut vain rikkaruohoja ja kieloa. Multavaraa ei ole kovin paljon, joten olin ajatellut tukahduttaa rikkakasvit ja kuoria maan päällimmäisen kerroksen pois. Melkein pisti naurattamaan, kun kielo kasvoi keväällä mun pressuista läpi. Kasvakoon jatkossakin sitten siinä jos sitä huvittaa, kieloa on onneksi helppoa ruohoa. En ajatellut edes yrittää saada kaikkea sitä pois, koska se tarkoittaisi koko maa-aineksen vaihtamista, enkä halua sitä tehdä.

Kielo kasvaa siellä missä sitä huvittaa, vaikka pressun läpi.
Kielo kasvaa siellä missä sitä huvittaa, vaikka pressun läpi.

Mökki on rakennettu kalliolle ja sen seinustalla on siis vain vähän multavaraa, eikä multaa saa siihen kovin paljon lisättyäkään. Tuota aluetta reunustaa kivestä muodostettu laita ja multavara kasvaa vain jos kasvattaa tuota kivetyksen korkeutta. Mutta en ollut ajatellut käyttää yhtään rahaa kiviinkään. Nuo olemassa olevat kivetykset näyttää kivalta, joten ne riittäköön.

Ylhäällä kasvaa kolme isoa haapaa, joilla on viimeiset vuodet menossa. Ne on lähellä mökkiä, pelkän kallion päällä, joten halutaan ne siitä pois ennen kuin ne itse kaatuvat pois. Tuota kaatamista odotellessa, yritän vielä varjella niiden juuria, joten siksikin jätän kaivamisen väliin. Haluan kuitenkin jo ajatella miltä tuo kokonaisuus näyttää sitten, kun haapoja ei enää ole.

Lähtötilanne kukkapenkille oli huono, rikkaruohoa ja kieloa.
Lähtötilanne kukkapenkille oli huono, rikkaruohoa ja kieloa.

Ja sitten vaivana on se aurinko. Tuohon kohtaan porottaa aamupäivästä iltapäivään, joten kasvien on pakko olla sellaisia, jotka pärjää kuumassa. Vaikka kuvista ei niin huomaa, koko alue viettää vahvasti portaikkoa kohti, joten siinä ei sitten vesikään pysy. Ei ainakaan ilman jotain pengertämistä.

Kalliopohja, liian vähän multaa, kuolemaa odottavia haapoja, paahtava aurinko ja nolla budjetti. Mahtava alku kukkapenkin perustamiselle. Ajattelin, että istutan siihen joko havuryhmän tai jotain matalia pensaita.

Mitä tehtiin

Menin paikasta ottamieni kuvien ja hienojen suunnitelmieni kanssa Pirkanmaalla Pinsiön Taimistolle. Puutarhuri ystävällisesti tyrmäsi ajatukseni ja ehdotti parempia. Onneksi ehdotti. Pinsiöllä on älyttömän ammattitaitoisia ja ystävällisiä puutarhureita. Vaikka ehdottelisi itse kaikkea idioottimaista, he jaksavat nätisti ohjata oikeampaan suuntaan.

Taimitarhalta neuvottiin istuttamaan kivikkokasveja, jotka pärjää huonossa mullassa ja auringon paahteessa.
Taimitarhalta neuvottiin istuttamaan kivikkokasveja, jotka pärjää huonossa mullassa ja auringon paahteessa.

Hankin kivikkokasveja, jotka ei tarvitse kovinkaan paljon multaa ja joiden tähtäimenä on levitä matoksi koko tuolle alueelle. Niitä ei tarvitse kastella, itse asiassa taitavat tykätä huonoa liiasta vedestä. Tai liian ravinteikkaasta mullasta. Joten vanhaa multaa ei tarvitse poistaa, eikä uutta tuoda paljon lisää. Kasveiksi valikoitui hopeahärkki ja neilikka.

Miten tehtiin

Ihan tuohon kivetyksen viereen laitoin sanomalehtiä pohjalle ja puuliiterin pohjalla lojunutta puusilppua ja muuta purua sen päälle. Sillä sain tasattua alueen samalle korkeudelle ja tulevaisuudessa kun kasvit leviävät, ne voi levitä myös tuon purun päälle. Sanomalehti ja puunsilppu maatuu aikojen kuluessa tuonne alle.

Kasvit istutin pitkälti siihen multaa mitä paikalta löytyi, enkä lannoittanut mitenkään. Tähän sain vinkkejä Instagram tililtäni, missä neuvottiin, että kyseiset kasvit tykkää huonosta mullasta. Noiden kasvien väleihin laitoin muurahaisten muuton jäljiltä kertyneitä havunneulasia. Muurahaisiin oli heinäkuussa iskenyt joku hulluus ja ne kerkesi parissa viikossa raahata vanhasta pesästään valtavan kasan havuneulasia saunan takana olevaan rytökasaan. Siitä sitten lapioin neljä kottikärryllistä tuota tavaraa ja levitin sen kuorekkeeksi. Siinä ei siis ole enää muurahaisia tai niiden munia mukana. Kai…

Kivetyksen laitaan on lisätty purua puuvajan pohjalta täytteeksi.
Kivetyksen laitaan on lisätty purua puuvajan pohjalta täytteeksi.

Voisin ostaa kaupasta kuorikettakin, mutta niin kauan kuin tontilta löytyy jotain käyttökelpoista, en haluaisin raahata mitään ostettua puutarhatarviketta kaupungista. Uuden kukkapenkin kohtaan tippuu paljon lehtiä niistä aikaisemmin mainituista haavoista ja luulen, että niitä on siitä pakko haravoida tai puhaltaa pois. Siinä samalla lähtee sitten kuoreke myös, siksikään en halua sitä tuohon kovin paljoa tuoda. Käytän siis havunneulasia, jotta saan tuon vähän siistimmäksi.

Talon vieressä olevan kallion putsasin näkyviin ja niin se saisi olla jatkossakin. Kasvit on matalia, joten ne ei peitä kalliota.

Kiviä ja sammalta

Ylhäällä on pelkkää heinää kasvava alue, mihin kasasin lisää heinää päälle maatumaan. Keskelle istutin valkokirjokanukan. Se voi kasvaa tosi isoksi ja toivonkin, että se täyttää koko tuon yläosan tulevaisuudessa. Kanukan ympärillä kasvaa ne isot haavat, jotka odottaa kuolemaa. Haapoja ei ole meillä kaadettu vain suorilta kumoon, vaan ne on ensin kaulattu ja odotettu se pari vuotta ennen kuin moottorisaha niitä lähestyy. Kun tuo aika koittaa, kanukka onkin toivottavasti jo kasvanut isommaksi.

Kukkapenkin yläosaan istutin valkokirjokanukan, joka saa kasvaa isoksi pensaaksi.
Kivetyksen laitaan on lisätty purua puuvajan Kukkapenkin yläosaan istutin valkokirjokanukan, joka saa kasvaa isoksi pensaaksi.

Alaosan kivikkokasvien ja yläosan valkokirjakanukan väliin levitin pohjakankaan ja roudasin kiviä isoksi kasaksi. Sillä sain taas osan tuosta alueesta vallattua takaisin rikkaruohoilta. Osaan siirtelin sammalta, jotta sain viimeisteltyä loput alueista nätimmän näköiseksi. Sammalta löytyy kalliotontiltamme reilusti ja sillä olen ennenkin vuorannut paljaita alueita pihamaalla. Siitä on ihan oma juttunsakin, klikkaa siihen tuosta edeltä.

Kivikasa ja paikalle siirretty sammal rajaa kahta istutusaluetta.
Kivikasa ja paikalle siirretty sammal rajaa kahta istutusaluetta.

Tynnyri puuttuu

Portaiden viereen jäi tyhjä tila, missä ei kasva mikään. Ei tartte kasvaakaan, koska sitä kautta sadevesi valuu terassin alta maahan ja lehdet lentää tuulen mukana jääden tuohon kohtaan makaamaan. Meillä oli ylijäämänä pari terassinlevyä, jotka sopivat tuohon oikein hyvin. Niiden päälle voin asetella mun puutarhanhoitovälineet ja kastelukannun. Jos löydän oikeanlaisen tynnyrin, teen siitä haravalle ja lapiolle säilytystelineen. Ja maalaan sen kylkeen päivänkakkaroita.

Siinä se olisi. Nyt taas vaan odotellaan tulevaa kesää ja katsotaan kuinka kasvit pärjää tuossa.

Kukkapenkki seinän vierustalla on valmis ja odottaa tulevaa kesää.
Kukkapenkki seinän vierustalla on valmis ja odottaa tulevaa kesää.

Kukkapenkkeihin on tehty kivoja somistuksia: majakka ja sudenkorentoja. Tykkäätkö?

Kategoriat
Askartelut Kesä Pihahommia Puutarha

Puutarhaan kukkapenkin somistus

Törkeästi varastin idean tähän yhdestä sisustuskaupasta! Puutarhaan kukkapenkin somistus syntyy muutamasta halvasta esineestä. Hitsausvehkeet toki täytyy myös olla, jotta osat saa kiinni toisiinsa.

Meillä löytyy hitsausvehkeet omasta takaa, joten tämä idea pystyttiin toteuttamaan. Ihan ekana sanon, että kyllä jotkut ihmiset on kekseliäitä. Tämäkin somistus on aivan älyttömän yksinkertainen, ei vaan olis tullut ikinä itselle mieleen.

Tarvikkeet

Tähän tarvitsee vanhoja aterimia neljä kappaletta. Minä ostin kirppikseltä eurolla yhteen sudenkorentoon tulevan setin. Osaan käytin veitsiä, osaan haarukoita.

Puutarhaan kukkapenkin somistus syntyy vanhoista veitsistä ja haarukoista.
Puutarhan somistukseen tarvitsee aterimia, pultteja, metallitikun ja helmiä.

Vartaloksi tarttee isoja pultteja. Nämä on vähän jopa liian puhtaita tähän käyttöön, mutta näitäkään en ostanut uutena, vaan ne löytyivät jostain autotallin syövereistä.

Silmiksi oli ensin tarkoitus laittaa vanhasta rannekorusta helmiä ja liimata. Mutta liima pysyy usein huonosti pihalla kiinni. Onneksi löytyi metallisia kuulia, jotka voi myös hitsata paikalleen, silloin pysyvät takuuvarmasti.

Sitten jotkut metallitikut mihin sudenkorento kiinnitetään. Mulla ne oli tulossa kivikkopuutarhaan, missä on vain matalia kasveja. Siksi tikut katkottiin aika lyhyeksi.

Toteutus

Ensin piti katkoa aterimet ja rautatikut sopivan mittaisiksi.

Ensin veitset katkaistiin kulmahiomakoneella. Niistä tulee siivet sudenkorennolle.
Ensin veitset katkaistiin kulmahiomakoneella. Niistä tulee siivet sudenkorennolle.

Etsin netistä sudenkorennon kuvia, jotta näin vähän mitkä on mittasuhteet. Kamalan pitkät siivet sillä on!

Pitkästä pultista tulee vartalo, mihin sudenkorennon siivet kiinnitetään hitsillä.
Siivet ja runko kasassa

Sen jälkeen nuo katkottiin sopivan mittaisiksi ja ihan vähän hiottiin katkaistuja päitä. Katkaisuun voisi käyttää varmaan rautasahaakin, mutta me tehtiin se kulmahiomakoneella.

Sen jälkeen osat vaan hitsattiin kiinni toisiinsa.

Puutarhan somistukseksi sudenkorento. Tässä sirompi äiti-korento.
Rouva sudenkorento

Homma on valmis ja sudenkorennot pystyyn kukkapenkkiin. Super yksinkertaista!

Ajattelin, että näistä tehtäisiin perhe, missä on äiti ja isä ja kolme lasta. Lapset syntyy pikkulusikoista ja lyhyemmistä pulteista. Tai siivet voi myös tehdä pikkulusikan lusikkaosasta, jolloin ne olisi neidonkorentoja. Neidonkorento on pienempi kooltaan. Näitä voisi vielä vaikka koristellakin tai tehdä siivet jostain verkosta. Ideaa on mahdollista muutella loputtomiin.

Valmiksi askarreltu sudenkortento valmiina kukkapenkkiin.
Valmiksi askarreltu sudenkortento valmiina kukkapenkkiin.

Toinen helppo koriste kukkapenkkiin syntyy kukkaruukuista. Majakka valaisee puutarhaa!

Kategoriat
Kesä Pakko hoitaa Pihahommia Remonttia

Rytökasa, roskaa, romua, rankaa ja rimoja

Viimeinen rytökasa mökillä odottaa käsittelyä. Meidän pihapiirissä on ollut jos jonkinlaista lautakasaa ja pressujen alle piilotettua yllätystä. Tämä on varmaan ihan normaalia jos ostaa vanhan tai jollain tavalla keskeneräisen mökin. Pihalta löytyy rytökasa, roskaa, romua, rankaa ja rimoja.

Otököiden uusi rivitalo

Isoin osa kasoista pihassa on sisältänyt ihan polttopuuksi kelpaavaa tavaraa. Halkopinoja ja rakennuslautaa, joko pienittynä tai ei. Me on mökkeilty niin monta vuotta, että niillä on lämmitetty jo monta, monta saunaa ja takkaa, paljusta puhumattakaan. Ja sitä mukaan kun pinot on vähentynyt on myös piha siistiytynyt. Yksi pinoista on valitettavasti ennättänyt jo lahota polttokelvottomaksi ja siksi kai se onkin jäänyt odottamaan setvimistä. Pinossa on harmillisesti pitkiä koivurankoja. Ois niillä mielummin lämmittänyt takkaa, kuin raahannut metsään maatumaan. Koska sinne ne nyt päätyy ötököiden uudeksi rivitaloksi. Maatukoon ja lisätköön metsikön monimuotoisuutta. Mihinkään muuhun niistä ei enää ole.

Viimeinen rytökasa odottaa läpikäyntiä.

Rakennustarvikkeita tontilla

Kaikkea ylijäämää ja keräilyerää kertyy ihan omiltakin jäljiltä. Mulla odottaa mm. pino vanhoja salaojaputkia, joista haluaisin tehdä jonkinlaisen kukkapenkinsomistuksen. Teini taas odottaa, että saisi ampua niihin pilkkaa. Oon luvannut, että jos en tänä kesänä keksi niille mitään käyttöä, niin sitten ne siirtyy hänelle. Ja koska mulla ei ole pienintäkään aikomusta antaa niitä Teinin mäsättäväksi, alkaa keksimisellä olla jo vähän kiirus. Yleisesti tavaroilla, varsinkin ylijäämä rakennusmateriaalilla, on mielestäni kahden vuoden jäähtymisaika. Jos niitä ei tuossa ajassa saada mihinkään nikkaroitua, ne joutaa pois.

Vanhoista salaojaputkista on askarreltu haltiahotelli, joka kaipaa kyllä jo remonttia.
Vanhoista salaojaputkista on askarreltu haltiahotelli, joka kaipaa kyllä jo remonttia.

Toinen ideaa odottava kasa on punaiset tiilet, jotka on nyt jemmattuna portaiden alle. Niistä ei ole yhtään järkevää ajatusta vielä muodostunut. Onneksi ne on niin hyvässä tallessa, että mitään kuningasajatusta ei tarvitse ihan heti tullakaan. Ne ei oo tuolla kenenkään tiellä. Aika ahkerasti ollaan myyty Torissa sellaista tavaraa, jolle ei ole edes ideanpoikastakaan olemassa. Nuo tiilet voisi saada vielä pari vuotta jäähtymisaikaa meidän tontilla ja sitten Tori tuomion. Eli kesän 2023 jälkeen voit niitä multa kysellä.

Punaiset tiilet saa olla jemmassa portaiden alla vielä hetken. Kaveriksi on tullut puukiekkoja.

Vanhan puuvajan purku

Rytökasan suurin roska on vanha puuvaja. Uusi on vieressä valmiina ja se on jo puitakin täynnä. Vanhassa pitää tehdä sisältä löytyvien tavaroiden lajittelu ja sen jälkeen purkaminen. Syrjäsilmällä olen nähnyt, että puuvajan takana on mm. ikivanhoja rapumertoja pinossa, joten kaatopaikkakeikka on varmasti myös tulossa. Kierrätyshommat on koti- ja mökkipaikkakunnilla onneksi aika hyvin järjestetty, että ei tartte paiskoa tavaroitaan mettään. Tai pysäköidä autoaan sinne, niinkin on ennen tehty. En paasaa luonnonsuojelusta tai ilmastonmuutoksesta. Ajattelen, että kun elän normaalia, järkevää elämää niin minusta tähän maailmaan jäävä jälki on vain siisti, kauniisti hoidettu mökki.

Uusi puuvaja on jo valmiina, vielä vain harmaata maalia päälle.
Uusi puuvaja on jo valmiina, vielä vain harmaata maalia päälle.

Kunhan puuvaja saadaan purettua ja tuo läntti tontista siivottua alkaa meillä olla piha-alueet valmiina. Puita pitää tulevaisuudessakin tontilla kaataa ja sen kautta paljastuu uutta aluetta, mutta ne ovat sellaista metsänpohjaa ja kunttaa, että en usko sieltä enää löytyvän mitään kasoja tai kätköjä. Vanhan puuvajan vieressä on kaunis kallioseinä ja sen haluan näkyviin. Vaikka kukaan ei tuu koskaan tuolla laidalla sitä katselemaan, paitsi hakiessaan puita vajasta.

Nyt sitten vaan pidetään huolta, että uusia rytökasoja ei synny. Itselleni iskee aina välillä poisheittovimma, joten ei pitäisi olla vaarana.

Lue myös pihamaan muutoshommista.

Kategoriat
Kesä Pihahommia

Taistelin villiintyneen mökkipihan kanssa

Meidän mökin pihamaa oli ostohetkellä rikkaruohojen ja roskan valtaama. Siitä alkoi taistelu villiintyneen mökkipihan kanssa. Ottelu on aina välillä kääntynyt minun voitoksi ja välillä taas tuntuu, että turpaan tulee milloin kortteelta, milloin villivatulta. Viiden erän eli viiden vuoden jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että minut voi julistaa voittajaksi!

Roskakasoja, lautakasoja, klapipinoja ja epämääräisiä pressulla peitettyjä alueita ei ole tontilla enää kuin kaksi ja nekin ovat ihan pian häviämässä pois. Mökin vieressä oleva alue on odottanut mökin maalaamisen valmistumista ja se onkin seuraava projektini. Vanhan puuvajan vieressä on myös vielä siistittävää. Nämä alueethan ovat siitä hyviä, että nehän ei kasvata juuria tai uusiudu joka vuosi. Kun niiden kanssa taistelee, tietää voittavansa.

Mökin vierusta on seuraava projektini kunhan maalaushomma on valmis.
Mökin vierusta on seuraava projektini, kunhan maalaushomma on valmis.

Lautakasat ja vanhat puupinot on siitä hankalia, että niistä pääsee eroon vain polttamalla. Osa puupinoista oli ollut maakosketuksessa pitkään, joten ei niistä mitään sisustuspuita tullut. Niitä sellaisia kauniita, tasaisesti asetettuja pinoja, joita näkyy lehdissä. Eikä niistä ihan kamalasti tule enää lämpöäkään, mutta silti polttaminen on ainoa ratkaisu niiden hävittämiseen. Ja koska kaikkia ei haluttu paiskata kerralla nuotioon, niitä on nyt pikku hiljaa polteltu saunanpesässä ja takassa pois. Tähän on tietysti mennyt aikaa.

Heinä kasvaa vaikka kivessä jos se niin päättää.
Heinä kasvaa vaikka kivessä, on se sen verran sitkeä kasvi.

Noiden ihmisen luomien sotkujen siivoaminen on siis periaatteessa ihan helppoa. Mutta luonnon virittämien haasteiden kanssa onkin sitten suurempi taistelu.

Varpua

Mökkitontin jyrkkä rinneosa kasvoi jo meidän tullessa mustikan- ja puolukanvarpua. Ne oli hyvin kaiken heinän ja moskan alla piilossa, mutta pikku hiljaa ne alkaa sieltä päästä esille. Esille siten, että olen niitä sieltä kaivanut esille. Tämä on mun saunanlämmityspuuha. Eli käyn sytyttämässä saunanpesään tulen ja uuden pesällisen lisätystä odotellessa nypin ruohoa pois mustikan- ja puolukanvarpujen välistä. Varsinkin heinä kasvaa joka vuosi uudestaan, eli tämä tulee olemaan ikuisuusprojekti, mutta joka vuosi sitä kasvaa vähemmän. Ja joka päivä se sauna lämmitetään, joten onhan mulla aikaa ruohota tätä aluetta. Varpujen välissä kasvaa kieloa ja se siellä kasvakoonkin. Mutta villivatun, heinän ja pihlajantaimet nypin pois.

Mustikka kukki tänä keväänä hienosti. Omassa pihassa kasvaa marjat meidän tarpeisiin.
Mustikka kukki tänä keväänä hienosti.
Omassa pihassa kasvaa marjat meidän tarpeisiin.

Kävin mökin ostamisen jälkeen Pinsiön Taimistolla kysymässä neuvoja taisteluun villiintyneen pihan kanssa. Puhuttiin kukkapenkkien kasveista ja myös näistä alueista, joissa jo kasvaa kunttaa, mutta myös rikkaruohoja. Pinsiön puutarhurin vinkki oli tuo ruohoaminen. Ideana on se, että jos kasvi ei saa lehdilleen aurinkoa (lehdille jotka siis ruohotaan pois), se ei pysty yhteyttämään ja pikku hiljaa silloin kuihtuu kokonaan. Nyt näyttää, että se toimisi.

Kukkapenkit

Kukkapenkit ovat mökillä suuria ja tämäkin johtuu ihan vain siitä, että perustamalla kukkapenkin sain vallattua alaa rikkaruohoilta. Kukkapenkkeihin olen yrittänyt valita vain sellaisia kasveja, jotka pärjää ilman kastelua ja täyttää oman alansa penkistä hyvin. Jaksan kyllä hoitaa kukkapenkkejä keväällä, mutta en ole innokas ruohoamaan niitäkin koko kesää, joten tiheästi kasvavat kasvustot ovat siksi hyviä. Kukkapenkinraamit oli olemassa, koska isot kivet oli asetettu valmiiksi ympyrän muotoon, eikä niitä kukaan voinut ruveta siirtämään. Alussa hommaa oli mökillä paljon, eivätkä kukkapenkit olleet millään tavalla työlistan kärjessä, joten pressut kerkesi peittää penkkiä useamman kesän. Tämä oli konsti millä tapoin tuolla alueella kasvaneita rikkaruohoja.

Pikkusydän kasvaa hienosti suuren kukkapenkin keskellä.
Pikkusydän kasvaa hienosti suuren kukkapenkin keskellä.

Kun pressut viimein otti pois, oli tyhjälle alueelle helppo tehdä pohjat, tuoda multa ja istuttaa kasvit. Tämä on tehty viime syksynä ja nyt katselen, että mitkä kasvit pärjää tuossa aurinkoisessa paikassa ja mitkä ei.

Sammal

Tästä en ole varma tulenko onnistumaan vain olenko hävinnyt taisteluni rikkaruohoja vastaan. Keskellä mökkipihaa on iso alue, missä oli aikaisemmin lautakasoja. Kun kasat vihdoin saatiin pois, oli niiden alla paljasta, rikkaruohotonta maata. Siihen olen siirtänyt sammalta eri puolelta tonttiamme. Koska oma tontti on kallioinen, löytyy tuota uusiutuvaa peittomateriaalia ihan runsaasti ja naapuristakin saan siitä lisää. Sammal on asettunut yllättävän hyvin alueelle. Tuohon kohtaan paistaa aurinko, joten se kuivuu kuumalla, mutta sateen jälkeen näyttää hyvin vihreältä.

Siirsin sammalta ja toivon, että se juurtuu hyvin vuorimäntyjen kanssa tuohon rinteeseen.
Siirsin sammalta ja toivon, että se viihtyisi vuorimäntyjen kanssa.

Sammalen kanssa minua lähinnä mietityttää, että voittaako villivattu ja nousee juurenpalasista taas pintaan sammalpeiton läpi. Käyn tuota aluetta usein tutkailemassa ja nypin ilmaantuneet rikkakasvit pois. Tälle läntille olen istuttanut vuorimäntyä useamman taimen, sellaisia matalakasvuisia. Jos ne menestyvät paikoillaan, ne luovat varjoa sammaleen ylle ja pudottaa neulasiaan sammaleen päälle. Pari seuraavaa vuotta näyttää toimiko tämä idea.

Apila

Ihan keskellä pihaa oli täysin tyhjä alue, johon tuotiin soraa ja hiekkaa. Näin aluetta saatiin tasaisemmaksi ja maassa kulkevat putket ja säiliöt piiloon. Tuohonkin alueen muoto on siis tullut pakosta tällaiseksi, johtuen tontin muodosta ja kaikenlaisista värkeistä, jotka olivat jo paikoillaan kun me mökki ostettiin. Jos rahaa olisi halunnut käyttää pihaan paljon, olisi varmaan samalla kannattanut rakentaa porrastuksia ja kivetyksiä pihamaalle. Nyt niitä ei ollut, oli vain tyhjä kenttä keskellä pihaa. Kenttä, joka alkoi huolestuttavan nopeasti kasvaa sitä samaa rikkaruohoa, jonka olin älyttömällä vaivalla saanut siitä vierestä kitkettyä pois.

Istutin apilaa isolle alueelle keskelle pihaa täyttämään tyhjää kohtaa.
Istutin apilaa isolle alueelle keskelle pihaa täyttämään tyhjää kohtaa.

Nopeana ratkaisuna istutettiin tyhään länttiin apilaa. Se kasvaa huonossakin mullassa ja nopeasti. Ja sitä ei tarvitse leikata ruohonleikkurilla, vaan se saisi kasvaa koko kesän ja tehdä kukkaa. Apilan kanssa alueelle on juurtunut myös rikkaruohoja ja olen niitä siitä vielä jaksanut nyppiä pois. Pari vuotta olen ajatellut antaa tälle alueelle aikaa. Jos siinä kukkii kesällä ihana apilapelto, se saa jäädä. Jos taas siinä kukkii suolaheinä ja korte, pitää miettiä uusia ratkaisuja. Mutta vielä olen kärsivällinen sen kanssa.

Muut paikat

Muualla saa heinä ja rikkaruohot kasvaa. Tai siis vielä nyt ne saa kasvaa. Tunnen itseni niin hyvin, että kun yksi kohta on valmis, alan tuijotella sitä sen vieressä olevaa. Että voisihan tuotakin nyt vähän siistiä. Olen yrittänyt asettaa itselleni rajoja, joiden taakse ei pidä mennä. Kivillä reunustetut portaat uudelle huussille rajaa tonttia yhdeltä laidalta. Niiden takana oleva alue olisi kuin satujen pahamaineinen metsä, johon ei pitäisi yhtään astua jalallaan. Mutta heti niiden portaiden takana on niin iso, heinittynyt puolukkamätäs, kauniisti katajan varjossa. Jos sitä vähän nyppisi….

Lue myös pihassa tekemistäni kevättöistä.

Kategoriat
Kevät Pihahommia

Olin mökillä tekemässä kevättöitä

Vietin toukokuun alussa pari päivää mökillä yksin tekemässä kevätpuuhia. Kevään ekat pihapuuhat sisältää paljon miettimistä ja haahuilua ja sitä hommaa on hyvä tehdä ihan issekseen.

Aloitin kevätpuuhat tontin toisesta laidasta ja etenin toiseen laitaan. Hissun kissun kun touhuaa, tähän kuluu yleensä päivän verran aikaa. Siirtelin tavaroita kohti kesäsäilytyspaikkaa. Harvassa mökissä on yllin kyllin säilytystilaa, meillä ei ainakaan ole. Siksi kesä- ja talvitavaroiden pitää vaihtaa paikkaa samana päivänä. Kesäkamat ulos ja talvikamat sisälle varastoon. Siistin pois roskia ja lumen alta paljastuneita tavaroita. Kaikenlaista ruuvia ja mutteria, katkaistuja nippusiteitä ja laudankalikoita jää talven aikana lumen alle odottamaan kevättä.

Maitotonkista ja traktorinistuimista tehdyt tuolit voi olla pihalla aina.

Me yritetään kovasti tehdä mökin ulkotiloista sellaiset, ettei tavaroita tarvitse siirtää edes takaisin. Esimerkiksi nuotiopaikalle tehtiin vanhoista rautaisista kärrynpyöristä penkki, joka voi olla paikallaan ympäri vuoden. Samoin maitotonkista ja traktorinistuimista tehdyt tuolit voi olla pihalla aina. Ne on kyllä todettu niin huonoiksi istuimiksi, että niitä varten on jo suunnitelma B olemassa.

Vanhoista maitotonkista ja traktorinistuimista on nikkaroitu tuoleja.
Vanhoista maitotonkista ja traktorinistuimista on nikkaroitu tuoleja.

Terassinpöytä ja tuolit on piilotettu pergolan alle suojaan ja vielä peitetty pressulla. Saman pressun alle on laitettu suojaan muutakin pihatarviketta. Nämä paljastin kääreistä ja toivon, että enää ei tulisi lunta, koska haluan laittaa kaikki tavarat jo paikoilleen. Eivät ne tavarat yhdestä sateesta onneksi miksikään mene. Keväällä ostimme uuden pihakeinun halvalla Torista. Sellaisen vanhanaikaisen, joka muistuttaa keinuja, joissa itse keinuttiin muksuna.

Pihakeinu, joka näyttää samalta kuin lapsuuden retro keinut.
Pihakeinu, joka näyttää samalta kuin lapsuuden retro keinut.

Kukkapenkkeihin kärräsin huussikompostia lannoitteeksi. Olen ajatellut, että en kuskaisi mökille multasäkkejä kaupungista, vaan yrittäisin saada mullan pysymään kuohkeana paikanpäältä saatavilla aineksilla. Lehtikomposteja muodostuu kaikenlaisiin kiven koloihin ja huussikompostia syntyy kiertoon yksi satsi joka kevät ja syksy. Niistä saa tuoretta multaa ja maa-ainesta lisättäväksi kukkapenkkeihin. Lisäksi olen levittänyt kevättalvella kasveille tuhkat takasta, joten periaatteessa kaikki tarvittava on kevätlannoituksen osalta nyt tehty.

Kukkapenkkien kevättyönä lisäsin kompostimultaa ja talvella tuhkaa.
Kukkapenkkeihin on lisätty kompostimultaa ja talvella tuhkaa. Alppiruusulle en kompostia laittanut.

Kukkapenkkini on vasta valmistuneita, joten vielä on epäselvää miten niiden käy. Tämän kesän jälkeen nähdään mitkä kasvit kasvaa ja mitkä ei. Kukkapenkit on aika isoja, koska pihalla oli paljon heinän ja rikkaruohojen täyttämiä alueita ja jotain niiden tilalle piti keksiä. Uusia kukkapenkkejä ei ole enää tarkoitus perustaa, ainoastaan istuttaa muutama alppiruusu ja vuorimänty mökin vierustalle kunhan mökin maalaus saadaan ensin tehtyä.

Sen verran uutta istutin, että heittelin ketokukkiensiemeniä kallion viereen. Siinä kohtaan on kasvanut villivattua ja nokkosta. Olen yrittänyt saada sitä talttumaan puhaltamalla lehdet ja roskat niiden päälle, mutta varsin sitkeitä pirulaisia ne ovat. Rikkaruohot eivät tahdo tajuta, että ennemmin tai myöhemmin minä voitan! Nuo ketokukansiemenet jos ei lähde tuossa kohtaan kasvamaan niin ei se haittaa. Yritetty on ja varsin edullisestikin koska pussillinen noita siemeniä maksaa alta euron.

Kukkaketoa varten siemenet istutettu. Saa nähdä saadaanko kukkia.
Kukkaketoa varten siemenet istutettu. Saa nähdä saadaanko kukkia.

Terassilla harjasin roskat pois, mikä on kyllä ihan turhaa puuhaa, koska ihan just kohta siinä on jo uusia roskia. Lehtipuhaltimelle voisi tehdä terassille oman koukun, mistä sen voisi vetäistä esiin kuin lännenleffoissa pyssyn lanteiltaan ja pöhäyttää aina vähän roskia lautojen päältä pois. Onneksi terassi on tehty lehtikuusesta, joten sitä ei tarvitse käsitellä millään. Ainoa oikea vaihtoehto kun vertaa kotona olevaan maalattuun terassiin. Se vaatii joka toinen vuosi jonkin sortin huoltoa, eikä ole halpaa puuhaa sekään homma. Jos lehtikuusi maksaakin vähän enemmän tekovaiheessa, niin kyllä se pitkässä juoksussa tulee edullisemmaksi, kun sitä ei tarvitse jatkuvasti huoltaa. Ja helpommaksi. Lehdet ja roskat olin puhaltanut lehtipuhaltimella poluilta pois jo aikaisemmin.

Kevätaurinko paljastaa kattoon punotut hämähäkinseitit.

Sisällä siivoan silloin kun inspiraatio iskee. Mökki on onneksi niin pieni, että sen siivoamiseen ei kauaa mene. Kevätaurinko paljastaa kattoon punotut hämähäkinseitit ja sellaiset kauhunpaikat on parasta siivota pois. Joillekin hämähäkit aiheuttaa painajaisia, joten turha pelottaa ihmisiä suotta. Vaikka itse yritänkin ymmärtää, että me ollaan luonnon keskellä, luonnoneläinten reviireillä ja nekin etsii mökistä omaa paikkaansa. Sisällä siirsin hyttysmyrkyt ja aurinkorasvat esille, koska ihan just kohta niitä taas tarvitaan. Optimisti!

Mökin kevättyöt pitää sisällään hyttyskarkoitteet ja aurinkorasvat.
Paras ottaa hyttyskarkotteet ja aurinkorasvat heti esille.

Vene pitää vielä kääntää ja sitten ne mökin kevättyöt onkin tehty. Sitä varten kannoin istuimet, äyskärit ja airot jo valmiiksi veneen viereen odottamaan. Ihan itsekseni en venettä saa kipattua ympäri. Viime kesä oli remonttien kanssa niin työntäyteinen, että venettä tuli käytettyä hävyttömän vähän. Tänä kesänä aion pistää paljon paremmaksi.

Täältä tarinaa meidän mökkimaisemasta.

Kategoriat
Askartelut Kevät Pihahommia

Askartele majakka puutarhaan.

Pystyn vastustamaan kiusauksia oikein hyvin. Voin surffata netissä ja olla ostamatta mitään. Mutta Pinterest on paha paikka, koska se on täynnä kaikenlaisia tee-se-itse ideoita, joita en voi vastustaa. Tämä ihana majakka on yksi niistä ideoista.

Kaikki lähti siitä kun näin hienon betonista valetun majakan Kalajoella, mutta sen hinta oli niin kova, että en ikinä raskisi käyttää niin paljon rahaa koriste-esineeseen. Olkoon esine kuinka hieno vaan. Siksi rupesin etsimään ideoita majakkaan Pinterestistä. Me yritetään suunnitella kaikki mökkipihaan sijoitettavat tavarat sellaisiksi, että niitä ei tarvitse siirtää varastoon talveksi. Tämä seikka vaikutti paljon siihen millainen majakasta tuli.

Idea on tosi yksinkertainen: laita kukkaruukkuja väärinpäin päällekkäin.

Idea on tosi yksinkertainen: laita kukkaruukkuja väärinpäin päällekkäin, somista sopivaksi ja se näyttää majakalta. Ensin olin ajatellut tehdä tämän sellaisista terrakottaruukuista, mutta kaupassa oli alennuksessa näitä valkoisia ruukkuja, joten ostin niitä. Niitä oli myös neljää eri kokoa, joten majakasta tuli sopivan korkea tuohon kukkapenkkiin.

Askartele majakka puutarhaan. Kukkarukkujen maalaus ja liimaus menossa.
Maalaa majakan kukkaruukut ja liimaa ne yhteen.

Mallia majakan ulkonäköön ja väritykseen googlasin oikeista majakoista ympäri maailmaa. Punaiset ja mustat rinkulat majakan seinässä näyttivät hyvältä ja muutenkin musta-valko-punainen näyttäisi olevan yleinen väri majakassa. Ensimmäinen homma oli siis teipata sanomalehteä kuhunkin ruukkuun ja spreymaalata ruukut. Maaliksi valikoitui jokin autonmaalaamiseen liittyvä maali, jonka pitäisi kestää myös ulkona. Maalia meni useampi kerros, jotta väristä tuli oikein tumma ja kestävä.  Kun maali oli kuivunut, ruukut liimattiin päällekkäin silikonilla tai jollain muulla tökötillä, joka varmasti kestää. 

Ruuvaa tolpat paikalleen koriste majakkaan.
Askartele majakkaan ylätasanne, siihen tolpat ja ruuvaa paikoilleen.

Ylätasanteeksi olin ostanut yhden kukkaruukuille tarkoitetun valkoisen aluslautasen ja sen päälle lisättiin tasainen valkoinen levy. Ne liitettiin silikonilla kiinni toisiinsa. Musta muoviletku on jälleen jotain autoihin liittyvää letkua, jonka aviomies pätki sopivan mittaiseksi. Sitten hän ruuvasi muoviletkun pätkät kiinni valkoiseen osaan. Tolppien väliin tuli narusta köydet, joten letkuun porattiin reiät mistä naru kulki läpi. Kun tasanne oli valmis, koko komeus liimattiin kukkaruukkujen päälle.

Lyhtyyn katsoin taas mallia oikeista majakoista.

Tasanteella jäi keskelle hyvin tilaa lyhdylle, joka aviomies tilasi netistä. Lyhtyyn katsoin taas mallia oikeista majakoista. Lyhdyn sisälle mahtuu öljylamppu, joten sinne saa hienosti valon palamaan. Siitä tulee sellainen himmeä, lämpöinen valo. Kynttiläkin toimii hyvin tuolla huipulla. Lyhdyn aviomies kiinnitti katolle, sekin on liimattu paikoilleen, että ei kaadu tuulessa.

Askartele majakan ovet ja ikkunat ja liimaa ne paikalleen.
Minkälaiset ovet ja ikkunat sopisi majakkaan?

Ovet ja ikkunat leikkasin mustasta ja valkoisesta teipistä. Ensin tein erilaisia vaihtoehto sapluunoita ihan vaan ruskeasta pahvista ja niitä sovittelin ruukkuihin. Ekat vaihtoehdot oli ihan liian pieniä, mutta lopputuloksessa olevat ovi ja ikkunat näyttää minusta hyvältä ja sopusuhtaiselta. Sitten vaan teipistä tausta pois ja liimasin ne oikeille paikoilleen. Koko komeuden päälle aviomies asetteli vanhan ajan posliinisen nupin. Lyhdyn yläosa on maalattu myös punaisella spreymaalilla, koska se näytti hyvältä niin.

Valmis majakka kiinnitetään alustaan ja siirrä puutarhaan.
Valmiiksi askarreltu majakka kannattaa kiinnittää kunnolla alustaan.

Kun kaikki oli valmista, asetettiin majakka puisen terassilaatan päälle ja ruuvattiin kulmaraudoilla siihen kiinni. Ei pitäisi tuulessa kaatua. Asettelin koko homman terassilaatan kanssa kukkapenkkiin ja somistin kivillä majakan vierustan. Ja valmista on. Majakan ympärille istutin monivuotista päivänkakkaraa, jonka toivon täyttävän koko tuon alueen kukkapenkistä. Tästä tuli tosi hieno ja edullinen pihakoriste. Samoja autonletkuja ja maaleja ei ehkä löydy joka autotallista, mutta jotain vastaavanlaista materiaalia varmastikin.

Edelleen minua vähän vaivaa se Kalajoella näkemäni betonista valettu majakka, joten saatan ajautua pahamaineisen Pinterestin sivuille uudestaankin. Josko tehtäisiin sellainen sitten tänä kesällä 2021. ❤

Toinen askartelu mökkipihalle on ikuinen penkki rautapyöristä. Siitä löytyy kuvia ja juttua tästä.

Kategoriat
Kevät Pihahommia

Mökkipuutarhan kevättouhut

Minä hoidan puutarhaa mökillä ja kotipihassa aivan erilailla. Suurin syy on se, että kotona on lehtikotiloita ja mökillä ei. Samasta syystä en myöskään tuo mitään kasveja kotoa mökkipihalle, vaikka kotipihassa kukkapenkit kaipaisikin harvennusta. Mukavalta mökkinaapuriltani olen kasveja saanut, mikä on ollut valtava säästö kun olen uusia kukkapenkkejä perustanut. Mökkinaapurin pihassa olen myös nähnyt miltä kyseinen kasvi näyttää ja tiedän, että se ainakin pärjää sillä alueella missä mökkimme sijaitsee. Saanko kyseisen kasvin kasvamaan yhtä komeana kuin naapuri, se onkin sitten oma juttunsa.

Hei, hei perheeni, nähdään syksyllä!

Äiti siirtyy kesäksi kukkapenkkiin kyykkimään.

Kotona puhdistan lehtipuhaltimella kaikki lehdet kukkapenkeistä. Mökillä teen ihan toisin päin ja puhallan kaikki lehdet kukkapenkkiin. Sen jälkeen levitän multaa tai kompostia päälle. Lehdet saa maatua suoraan syntysijoilleen. Kun lehtikotiloita ei mökillä ole, ei tarvitse miettiä, että rakensinpa kukkapenkkiin niille lehdistä mahtavan pesän minne piiloutua. Muutenkin puutarhahommat mökillä on helppoja, kun lehdet ja risut voi sijoittaa omalle tontille maatumaan. Kaupungissa ne täytyy kuljettaa tontilta pois ja se on minusta kamalin homma. Kyllä minä haravoin, mutta kuka veisi haravointijätteet kaatopaikalle?

Nyt vannon hyvän lehtipuhaltimen nimeen.

Ennen olin sitä mieltä, että haravalla ne lehdet pitää raapia pihasta pois. En enää. Nyt vannon hyvän lehtipuhaltimen nimeen. Lisäksi saatan jotain haravallakin raapia, mutta pääosin keskityn puhaltelemaan. Jos oma lehtipuhaltimeni joskus hajoaa, saatan tirauttaa muutaman kyyneleen, koska se on niin hyvä vekotin. Kevyt ja tehokas. Siinähän ne tärkeimmät ominaisuudet tulikin. Lisäksi pitää olla älyttömän pitkä sähköjohto, jotta pääsee etenemään reippaalla vauhdilla kun into iskee päälle. Onneksi sitä intoa yleensä keväällä riittää, kun on koko talven odottanut pihalle pääsyä.

Lehtipuhallin odottaa hommien alkamista.
Maailman paras lehtipuhallin: kevyt ja tehokas.

Mökille on tehty erilaisia polkuja ja kulkuväyliä kivituhkasta, sorasta ja kuorikkeesta. Haluan pitää ne puhtaana ihan vain siksi, että silloin ne ovat siistejä ja kivannäköisiä. Ja myös siksi, että ajattelen sillä hillitseväni vähän rikkaruohojen juurtumisen noille poluille. Siksi puhallan niistä joka kevät ja syksy roskat pois.

Polku mökkipihalla.
Kivillä reunustetut portaat on päällystetty kivituhkalla.

Ystävillämme on ihana kesäpaikka, missä koko piha on täynnä puolukoita kasvavaa kunttaa. Välissä risteilee kävelyreitit. Se on minusta niin kaunis, mutta omasta pihastamme ei koskaan tule sellaista. Meidän pihassa on paljon avoimia, aurinkoisia paikkoja, missä kuntta ei pärjäisi. Meille on tehty leveitä kulkureittejä pienten polkujen sijaan, koska sillä olen saanut vallattua alaa villivatulta ja heinältä ja muilta rikkakasveilta. Kun Pia ja Villivattu tappeli, niin Pia voitti!

Kun Pia ja Villivattu tappeli, niin Pia voitti!

Kategoriat
Kevät Pihahommia Puuhommia

Mihin rumat klapit joutuu?

Viikonloppu meni tiiviisti klapikoneen vieressä seistessä. Talvella mökkipihasta kaadettiin 13 isoa puuta ja vaikka kuinka paljon pienempää risua. Lopputulos on siisti ja maisema järvelle avautui.

Puiden kaataminen on minulle helppoa. Katson vain vierestä, kun en itse osaa kaataa. Jännittävää se on silti. Vaikka meillä kaatajana toimiva mies tietää mitä tekee, silti kaatuva puu on jotenkin pelottava. Puilla voi olla ihan oma mieli siitä, mihin päin ne haluaa kaatua. Minun osuus alkaa vasta, kun runko makaa maassa ja siitä aletaan karsia oksia pois.

Samalla kun mies pienii runkoa pölleiksi, minä hankkiudun eroon risuista. Helpointa se on, jos puun kaataa talvella ja risut voi polttaa turvallisesti nuotiossa. Minun mummolle jos kertoisin, että meillä poltetaan risuja, saattaisin saada tuimahkon katseen. Risut on loistavia sytykkeitä, kun ne kietaisee sanomalehteen. Jos tykkäää oikein lempeistä löylyistä, saunan voi lämmittääkin pelkillä risukääröillä. Mutta tämän talven puusavotta on muutenkin niin kova rypistys, olen oikaissut ja jättänyt sanomalehtikääröt tekemättä.

Olen rohkaistunut käyttämään sähkösahaa, joka on tiukasti viritetty kiinni telineeseen. Minun hommana on ollut paksumpien oksien pätkiminen.

Olen rohkaistunut käyttämään sähkösahaa, joka on tiukasti viritetty kiinni telineeseen. Minun hommana on ollut paksumpien oksien pätkiminen. Vielä kun oppisin tekemään pätkistä samanmittaisia. Himppasen kateellisena katselen mottorisahan kanssa touhuavaa miestä, jonka pöllit on juuri sen mittaisia kuin hän haluaa: ei haittaa onko ne menossa paljuun, takkaan vai saunanpesään. Jokaiseen kuin tulee eripituisia puita.

Täydellisiä puita, kaunissa pinossa.

Tähän asti intoa riittää yleensä hyvin. Risusavottaan on ollut innokasta kökkäväkeäkin (talkooporukkaa) tarjolla, koska mikäs sen hauskempaa kuin tuhustella risujen kanssa pihalla.

Sitten alkaakin se puuduttava vaihe. Klapien teko. Kun neljättä viikonloppua seisoo klapikoneen vieressä, vasurilla vääntää kahvasta ja oikealla ohjaa puupölliä oikeaan asentoon, alkaa jo kyllästyttää. Kärräät tai vedät ahkiolla pienittyjä puita ja heittelet niitä häkkiin kuivumaan. Silloin aina miettii, että miksi piti kaataa niin monta puuta, eikö vähempikin olisi riittänyt. Onneksi pää täyttyy kaikenlaisista joutavista ajatuksista ja erityisesti musiikillisista korvamadoista. Tämän talven korvamato suosikkeihin kuuluu mm. Moogetmoodsin Kolmen minuutin muna, Suvivirsi, Kaija K:n Hullut päivät ja Lea Lavenin Tuo tumma nainen. Aamuisin välillä ihan jännittää, että mikä biisi tänään lähtee päässä soimaan.

Suuria ja tärkeitä ajatuksiakin ennättää päivän mittaan miettimään. Kuten sitä, että mihin kaikki rumat puut joutuu? Sisustuslehdet on täynnä koivuklapeista tehtyjä pinoja, jotka nojaa tyylikkäinä takkaan, musta-valkoinen-harmaa sävyisessä olohuoneessa. Mutta kuka polttaa oksankohtaiset, vinkuraiset, itsepäiset kalikat, jotka ei suostu menemään halki, vaikka niitä kuinka monta kertaa klapikoneen syöttää. Pitkän pohdinnan jälkeenkään en ole löytänyt tälle vastausta.

Kamalan rumia puita odottamassa pinoamista.

Puuhommat on onneksi kuin vauva-aika perheessä. Raskasta ja kamalaakin, mutta aika kultaa pian muistot. Parin vuoden päästä meillä kaadetaan taas ihan liian monta puuta, eikä kukaan muista miltä tuntui huhtikuussa 2021. Muistuttakaa minua silloin tästä kirjoituksesta.