Kategoriat
Kesä Pakko hoitaa Tuumailuja

Ei kuulu minun vastuualueeseen!

Miten jakaa hommat mökillä? Mitkä on miesten ja mitkä naisten hommia, vai onko sillä mitään väliä? Voiko huussin tyhjäyksestä kieltäytyä siksi, että on tyttö? Sanoa, että ei kuulu minun vastuualueeseen!

Meillä tehdään työt aika tasapuolisesti ja huussin tyhjentämisestä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Oma mielipiteeni on, että koska kaikki sinne huussiin tavaraa tuottaa, kaikki myös sitä vuorollaan tyhjentää. Jos ei se sitten aidosti ole jonkin mielestä mukavaa puuhaa ja hän ehdottomasti haluaa sen kaikkien muidenkin puolesta tehdä. Silloinkin miettisin kyllä, että millä kyseinen henkilö on lahjottu moiseen lausuntoon. Aitoa tuo into ei varmasti voi olla.

En pystyisi siihen. Vaikka kuinka ajattelisin, että sehän on vain hiiri kuolleena ämpärissä.

Minun vastuualueeseen ei kuulu jyrsijöiden torjunta. En pystyisi siihen. En, vaikka miten tsemppaisin itseni ja ajattelisin, että sehän on vain hiiri hukkuneena ämpärissä. En kykene. Haluan kuitenkin, että meillä tehdään jyrsijöiden torjuntaa. Siis joku tekee, olkoon tonttu, haltiakummi tai aviomies, sama se minulle. Kunhan tämäkin asia tulee hoidettua.

Hiirenloukku odottelee keittiössä virittämistä.
Hiirenloukku odottelee keittiössä virittämistä.

Kun me ostettiin meidän mökki, se oli ollut jonkin aikaa tyhjillään ja metsäneläimet olivat löytäneet sen sisätilat. Pystyn kyllä siivoamaan hiirien jäljiltä, mutta en hiiriä. Ymmärrän hyvin, että olemme metsässä ja siellä on erilaisia eläimiä. Me ollaan tultu niiden takapihalle pyörimään. Mutta hiiren ei tarvitse tulla minun taloon sisälle ja sisätilalla tarkoitan myös kellaria ja välikattoa. Mikään ei ole äänekkäämpi kuin hiiri, joka rapistelee yöllä katolla, kun yritän nukkua. Se kuulostaa siltä kuin hiiri kipittäisi ihan siinä vieressä, eikä tuo ajatus ole ollenkaan miellyttävä, jaiks!

Jyrsijöiden torjunta on juuri nyt ajankohtainen asia, koska viime viikolla, kun istuin terassilla, kuulin hiiriperheen rapinaa moneen otteeseen. Jotta tuo perhe ei virittele muuttokuormaansa talvea varten mihinkään mökin kerroksista, tulee torjunta aloittaa pikimmiten.  Siis aviomiehen tai haltiatontun, kuka ikinä sitä meillä hoitaakaan.

En osaa kaataa puita

En osaa käyttää moottorisahaa, enkä kaataa puita. Sähkösahaa olen opetellut käyttämään parin viime talven aikana. Hyvä niin, koska välillä niitä puunrunkoja on ollut mökkipihassa kumossa niin monta, että kaikki työvälineet on ollut avuksi. Ja kaikki työntekijät myös. Sähkösahaa osaan käyttää ohuempien runkojen katkomiseen, kunhan rungot asetetaan sahapukkiin ja sähkösahan siihen kiinni. Sahaaminen on silti niin jännittävää puuhaa, että tasamittaisia klapeja en osaa tehdä. Kaikki keskittyminen menee siihen sahaamiseen.

Jokainen kalikka on eri mittainen, kun en osaa sahata oikein.
Jokainen kalikka on eripituinen, kun en osaa vielä sahata oikein.

Aviomies sahaa täydellisen mittaisia puita. Tehtiin niitä sitten takkaan, saunalle, paljuun tai puulieteen – jokaiseen tulee erimittaisia – niin aina menee oikein. Voisihan sitä minunkin sahaamistani perustella tuolla samalla argumentilla. Tässäpä on puita eri tulipesiin, niitä vain tuli yhdestä rungosta joka pituutta. Uskon, että osa ongelmasta on vain harjoituksenpuutetta, koska kokemusta minulla on vielä niin vähän. Palataan tähän asiaan ehkä kolmen talven päästä uudestaan, kun olen sahannut vähän enemmän.

Täydellisiä puita puuvajassa odottamassa ilmojen viilenemistä.
Täydellisiä puita puuvajassa odottamassa ilmojen viilenemistä.

Koko puunkaato on pelottavaa puuhaa. Ne voi kaatua mihin niitä huvittaa, vaikka olisi kuinka taitava kaataja. Eikä ne ikinä kasva mitenkään helpoissa paikoissa, ainakaan meidän rinnetontilla. Sähkösahalla olen katkonut sellaisia pikku risuja tontilta, mutta verbikin on eri: katkonut. Kaataminen on ihan eri asia.

Ekoina päivinä en halunnut kiivetä kovin korkealle, mutta vikana päivänä keikuin missä vaan.

Me maalattiin mökki ja siihen minä osallistuin yhtä neliön kokoista länttiä lukuun ottamatta. Ja keskikolmion maalausta. Tuo maalaaminen on hyvä esimerkki siitä, että kun on pakko, sitä osaa mitä vain. Ekoina päivinä en halunnut kiivetä kovin korkealle, mutta viimeisinä päivinä keikuin missä korkeudessa vaan oli tarvetta. Urakka oli niin valtava ja kaikki maalaamiseen osallistuvat suti täysillä menemään, että en olisi kehdannut ruveta valitsemaan mitä haluan maalata ja mitä en.

Ladyt – te osaatte!

Ehkä mun pointti on, että kaikenlaista voi oppia. Ja naiset osaa myös tehdä vaikka mitä. Totean tämän ihan ilman mitään barrikaadeille nousua tai feminismi hössötystä. Miksi nainen tekee salaatin ja mies grillaa? Osa asioista vaan yrittää vakiintua miesten ja naisten hommiksi, voihan niitä vähän vaihtaakin välillä.

Näin herkullisen salaatin tein aviomiehen grillaaman pihvin kylkeen.
Näin herkullisen salaatin tein aviomiehen grillaaman pihvin kylkeen.

Onneksi palveluja voi myös ostaa, jos ei itse johonkin pysty tai jotakin osaa tehdä. En toki tiedä, paljonko hiirenloukun virittämisestä ja kuolleen hiiren nostamisestä ämpäristä pitäisi maksaa. Varmaan aika paljon.

Tykkäisitkö näistä jutuista?

Jos et pysty tyhjentämään huussia, älä osta mökkiä. Osta huvila, missä on sisävessa :=).

Mökin maalausurakasta löytyy myös juttua. Referoin sen ytimen tähän: kova on urakka.

Ja tuohon salaattiin löytyy ohje täältä, jos grilli on jo kuumana.

Kategoriat
Kesä Pakko hoitaa Pihahommia Remonttia

Rytökasa, roskaa, romua, rankaa ja rimoja

Viimeinen rytökasa mökillä odottaa käsittelyä. Meidän pihapiirissä on ollut jos jonkinlaista lautakasaa ja pressujen alle piilotettua yllätystä. Tämä on varmaan ihan normaalia jos ostaa vanhan tai jollain tavalla keskeneräisen mökin. Pihalta löytyy rytökasa, roskaa, romua, rankaa ja rimoja.

Otököiden uusi rivitalo

Isoin osa kasoista pihassa on sisältänyt ihan polttopuuksi kelpaavaa tavaraa. Halkopinoja ja rakennuslautaa, joko pienittynä tai ei. Me on mökkeilty niin monta vuotta, että niillä on lämmitetty jo monta, monta saunaa ja takkaa, paljusta puhumattakaan. Ja sitä mukaan kun pinot on vähentynyt on myös piha siistiytynyt. Yksi pinoista on valitettavasti ennättänyt jo lahota polttokelvottomaksi ja siksi kai se onkin jäänyt odottamaan setvimistä. Pinossa on harmillisesti pitkiä koivurankoja. Ois niillä mielummin lämmittänyt takkaa, kuin raahannut metsään maatumaan. Koska sinne ne nyt päätyy ötököiden uudeksi rivitaloksi. Maatukoon ja lisätköön metsikön monimuotoisuutta. Mihinkään muuhun niistä ei enää ole.

Viimeinen rytökasa odottaa läpikäyntiä.

Rakennustarvikkeita tontilla

Kaikkea ylijäämää ja keräilyerää kertyy ihan omiltakin jäljiltä. Mulla odottaa mm. pino vanhoja salaojaputkia, joista haluaisin tehdä jonkinlaisen kukkapenkinsomistuksen. Teini taas odottaa, että saisi ampua niihin pilkkaa. Oon luvannut, että jos en tänä kesänä keksi niille mitään käyttöä, niin sitten ne siirtyy hänelle. Ja koska mulla ei ole pienintäkään aikomusta antaa niitä Teinin mäsättäväksi, alkaa keksimisellä olla jo vähän kiirus. Yleisesti tavaroilla, varsinkin ylijäämä rakennusmateriaalilla, on mielestäni kahden vuoden jäähtymisaika. Jos niitä ei tuossa ajassa saada mihinkään nikkaroitua, ne joutaa pois.

Vanhoista salaojaputkista on askarreltu haltiahotelli, joka kaipaa kyllä jo remonttia.
Vanhoista salaojaputkista on askarreltu haltiahotelli, joka kaipaa kyllä jo remonttia.

Toinen ideaa odottava kasa on punaiset tiilet, jotka on nyt jemmattuna portaiden alle. Niistä ei ole yhtään järkevää ajatusta vielä muodostunut. Onneksi ne on niin hyvässä tallessa, että mitään kuningasajatusta ei tarvitse ihan heti tullakaan. Ne ei oo tuolla kenenkään tiellä. Aika ahkerasti ollaan myyty Torissa sellaista tavaraa, jolle ei ole edes ideanpoikastakaan olemassa. Nuo tiilet voisi saada vielä pari vuotta jäähtymisaikaa meidän tontilla ja sitten Tori tuomion. Eli kesän 2023 jälkeen voit niitä multa kysellä.

Punaiset tiilet saa olla jemmassa portaiden alla vielä hetken. Kaveriksi on tullut puukiekkoja.

Vanhan puuvajan purku

Rytökasan suurin roska on vanha puuvaja. Uusi on vieressä valmiina ja se on jo puitakin täynnä. Vanhassa pitää tehdä sisältä löytyvien tavaroiden lajittelu ja sen jälkeen purkaminen. Syrjäsilmällä olen nähnyt, että puuvajan takana on mm. ikivanhoja rapumertoja pinossa, joten kaatopaikkakeikka on varmasti myös tulossa. Kierrätyshommat on koti- ja mökkipaikkakunnilla onneksi aika hyvin järjestetty, että ei tartte paiskoa tavaroitaan mettään. Tai pysäköidä autoaan sinne, niinkin on ennen tehty. En paasaa luonnonsuojelusta tai ilmastonmuutoksesta. Ajattelen, että kun elän normaalia, järkevää elämää niin minusta tähän maailmaan jäävä jälki on vain siisti, kauniisti hoidettu mökki.

Uusi puuvaja on jo valmiina, vielä vain harmaata maalia päälle.
Uusi puuvaja on jo valmiina, vielä vain harmaata maalia päälle.

Kunhan puuvaja saadaan purettua ja tuo läntti tontista siivottua alkaa meillä olla piha-alueet valmiina. Puita pitää tulevaisuudessakin tontilla kaataa ja sen kautta paljastuu uutta aluetta, mutta ne ovat sellaista metsänpohjaa ja kunttaa, että en usko sieltä enää löytyvän mitään kasoja tai kätköjä. Vanhan puuvajan vieressä on kaunis kallioseinä ja sen haluan näkyviin. Vaikka kukaan ei tuu koskaan tuolla laidalla sitä katselemaan, paitsi hakiessaan puita vajasta.

Nyt sitten vaan pidetään huolta, että uusia rytökasoja ei synny. Itselleni iskee aina välillä poisheittovimma, joten ei pitäisi olla vaarana.

Lue myös pihamaan muutoshommista.

Kategoriat
Kevät Pakko hoitaa

Mökin maalaus: maalataanko naulankannat peittoon?

Tämän kesän suurin projekti on mökin maalaus. Se on ollut meillä suunnitelmissa ihan alusta alkaen, mutta koska mökissä oli hyvä pohjamaali, ei hommalla ollut kiire. Nyt kun isoimmat pakolliset jutut on tehty valmiiksi, saa mökki uuden värin. Tässä kaikessa se maalaaminen ei ole kovin homma, vaan kaikki ne alustavat työt ennen sitä.

Maalaaminen on kallista ja aikaa vievää puuhaa.

Mökki on pohjamaalattu punaiseksi ja siinä on valkoiset vuorilaudat ja ikkunanpuitteet. Ne säilyvätkin valkoisena, mutta itse mökki muuttuu punaisesta tummanharmaaksi. Harmaa siksi, että se naamioituu nätisti luontoon ja väri vaan on meidän mielestä kiva. Muutkin rakennukset ovat samanvärisiä ja tuo harmaa tuntuu jotenkin modernimmalta kuin ”punainen tupa ja perunamaa” väritys. Tämä osuus oli siis helppo. Väri oli jo tiedossa, eikä siitä tarvinnut ruveta aviomiehen kanssa painimaan.

Maalaaminen on kallista ja aikaa vievää puuhaa. Itse maalien lisäksi pitää ostaa pensseleitä ja suojapressuja ja pesuaineita. Lisäksi jostain pitää saada telineet tai nostin, millä ylettää maalaamaan korkeimmastakin kohdasta. Aikaa vievää se on siksi, että pohjatyöt pitää tehdä huolella, jotta maali pysyisi hyvänä mahdollisimman kauan. Että ei tarttisi kovin pian maalata taas uudestaan, koska ei se nyt niin hauskaa puuhaa ole.

Ennen maalaamista mökki pitää pestä ja homesuojata.
Ennen maalaamista meillä pestiin kaikki pinnat ja levitettiin homeenestoaine.

Ensi piti siis pestä koko mökki. Levittää pesuaine ja antaa sen vaikuttaa ja harjata likaisimmista kohdista. Tämän jälkeen me huuhdeltiin seinät ja alakatto huolellisesti painepesurilla. Siinä lähti sitten viimeisetkin liat pois. Välissä seinä sai kuivaa ja sen jälkeen levitettiin homeenestoaine joka puolelle. Ja taas seinä sai kuivaa, ennen kuin sitä pystyi maalaamaan. Onneksi remonttihommat tapahtuu meillä pääasiassa viikonloppuisin, joten viikolla seinät saa ihan itsekseen tuulettaa kosteuden pois.

Ennen mökin maalaamista tulee suojata osa pinnoista.
Suojaamiseen menee myös paljon aikaa, mutta se kyllä kannattaa.

Pesemisen lisäksi iso homma on suojaaminen. Pitää miettiä itsensä ja niiden paikkojen suojaaminen, joita ei halua maalata. Minä olen innokas maalaaja, mutta myös vähän höpsö. Saatan hyvin kumartua vasta maalatun seinän edessä katsomaan jotain kohtaa ja sen jälkeen onkin joko tukka tai takapuoli maalissa. Samoin kengänpohjat on sellainen paikka, missä tuore maali kulkeutuu sinne sun tänne. Me on maalattu nyt jo niin monessa paikassa, että yritän välttää sotkuja suojaamalla joka paikan tosi hyvin. Myös siis itseni, koska kerran jos toisenkin olen istunut tukka valkoisessa maalissa maanantaina kokouksessa. Mutta nykyään vedän päälle suojalasit, pipon, maalausvaatteet ja maalauskengät, jotka pitää riisua ennen poistumista maalausalueelta.

Hyvin suojattu maalari pesuhommissa terassilla.
Onko kuvassa hyvin suojattu maalari pesuhommissa vai joku outo olento?

Talosta taas pitää suojata ne osat, joiden ei kuuluisi tulla maalatuksi. Hankalaa tässä on se, kun valkoinen ja harmaa ei anna yhtään armoa. Maalasin ensin valkoisella katon ja ikkunanpuitteet. Sen jälkeen maalasin harmaalla seinää ja sain roiskeita aikaiseksi vasta maalattuun valkoiseen maaliin. Yritän olla tosi huolellinen, mutta ihan kaikilta maalitäpliltä ei voi välttyä. Kun kaikki maalit on hyvin kuivunut, teen vielä pienen korjailukierroksen, missä töpötän täplät piiloon.

Suojaukseen me on varattu isoja pressuja, ne suojaavat parhaiten ja on helpot levittää. Leveällä teipillä on suojattu seinän ja lattian vieri, sekä ovet ja muita pieniä osia. Lamput ja muut tavarat aviomies otti irti, jotta niiden altakin voidaan maalta. Jos joskus vaihtaisi lamput ja ne olisikin kooltaan pienemmät, olisi ärsyttävää jos tuo kohta olisi maalaamatta.

Ikkunanpuitteita ja oven karmeja aviomies väänsi irti seinästä, jotta niiden alle pääsee helposti maalaamaan, eikä maali sotke toista väriä.

Portaat, kaiteet ja seinän vieret tulee teipata huolellisesti.
Portaikkoa on suojattu teipillä, pressulla, paperilla ja muovilla.

Meidän mökki sijaitsee kalliolla ja maa sen ympärillä on epätasainen. Siihen ei pääse millään nostimella, joten hankalimpiin paikkoihin piti rakentaa tellingit. Siinä olikin tosi kova homma, koska niiden pitää olla tukevat ja siellä pitää pystyä liikkumaan turvallisesti maalipöntön kanssa. Jokaiselle seinälle tuli erilainen ratkaisu.

Mökin maalaus ja sitä varten viritetyt tikkaat.
Yksinkertaista olisi, jos joka paikkaan voisi nousta tikkailla.

Minua ei pelota korkeat paikat, minua pelottaa minä itse. Voin nousta tellingille ja seistä siellä paikoillani, mutta hommien tekeminen on vähän pelottavaa. Kun olen vähän sellainen höpsö. Voin kumartua väärässä paikassa tai kurottaa liian pitkälle. Siksi maalaankin tosi hitaasti, kun keskityn tiukasti siihen, etten tee korkealla telineellä mitään typeriä liikkeitä.

Sitten kun kaikki nämä valmistelut on tehty, pääsee vihdoin maalaamaan. Se on tässä hommassa hauskin vaihe, kuten kaikessa remontoinnissa. Valmisteluihin menee kamalasti aikaa ja sitten vasta on kivaa, kun pääsee itse asiaan. Koko ajan näkee miten homma etenee ja väri vaihtuu. Maalaaminen on niin koukuttavaa, etten meinaa iltaisin malttaa lopettaa, vaikka hämärä jo laskeutuu. Pimeällä ei kyllä kannattaisi maalata, koska aamulla saat sitten valoisassa korjata omia jälkiäsi.

Kikkoja mökin maalaamiseen, laita pussi maalausastiaan.
Kikkoja mökin maalaamiseen, laita pussi maalausastiaan.

Ja vielä vinkkejä:

  • Kuivalla pensselillä tulee huonoa jälkeä, kunnolla maalia pensseliin.
  • Hiero maalia seinään, niin se uppoaa kaikkiin koloihin.
  • Naulankannat maalataan piiloon. Tietysti.
  • Pistä muovipussi maaliämpäriin ja kaada maalia pussiin. Ei tule niin paljon sotkua.
  • Osta halpa sekoitusvekotin ja kiinnitä se akkuporakoneeseen. On helpompaa sekoitaa maali sillä.

Näin minua on opetettu ja näillä ohjeilla edelleen päästän menemään. Ajattelen olevani Pirkanmaan hitain, huolellisin, vähän höpsö maalari.

Kategoriat
Kesä Pakko hoitaa

Älä osta mökkiä, jos et halua tyhjentää huussia.

Olen ajatellut kertoa rehellisesti mökillä tehtävistä töistä. Joten otetaanpa aiheeksi se kamalin mökkihomma, eli kuinka tyhjentää huussi. Joskus mukulana olen joutunut tyhjentämään sellaisen saavin huussista. Se oli hirveää. Onneksi, oi onneksi nykyaikaiset huussit ovat paljon helpompia hoitaa.

Jos haaveilet mökistä, tämä homma pitäisi pystyä tekemään. Tai ainakin yhden perheestä pitäisi siihen pystyä. Itse olen innokas tasapuolisuuden kannattaja ja siksi meillä huussia tyhjentää kaikki vuorollaan. Oman vuoroni jälkeen tunnustan leuhkivani törkeästi ympäriinsä: minä se olen sen verran kova mimmi, että voin huusinkin tyhjentää!

Ulkohuussi ei ole kaikkia varten. Ei mökkeilykään ole kaikkia varten.

Meille rakennettiin ihan ekana mökinoston jälkeen uusi huussi. Vanha oli rakenteiltaan ehjä, mutta muuten kuin vanhasta elokuvasta ja siellä en olisi halunnut istua. Uusi näyttää siistiltä. Siellä on moderni, lämmin istuinosa, käsienpesuallas ja se on valoisa, suorastaan nätti sisältä. Se on minusta niin siisti, että kehtaan pyytää hienohelmatkin mökille.  Kaikki kutsutut vieraat eivät toki tule, mutta sekin on ihan ok, ulkohuussi ei ole kaikkia varten. Ei mökkeilykään ole kaikkia varten.   

Vanha huussi näyttää hyvin perinteiseltä: punainen lautahökkeli, missä pieni ikkuna sivussa.
Vanha huussi näyttää hyvin perinteiseltä:
punainen lautahökkeli, missä on pieni ikkuna sivussa.

Nyt sitten itse siihen huussin tyhjentämiseen. Tekstin kirjoittaminen näyttää menevät samallalailla kuin tyhjentäminenkin, itse asiaan pääsemistä siirtää ja siirtää. Joku päivä huussia ei voi tyhjentää kun sataa, toinen päivä on liian kuuma, joskus itikat voi häiritä. Eikä huussia tietenkään voi tyhjentää ennen ruuanlaittoa tai juuri syömisen jälkeen. Ei tämä siis ole mikään lempihomma, mutta kun vauhtiin pääsee, niin ei se nyt niin kauheaakaan ole.

Eikä huussia voi tyhjentää ennen ruuanlaittoa tai juuri syömisen jälkeen.

Homma sisältää kaksi lapiointivaihetta ja meillä on siihen tarkoitukseen varattu pieni kenttälapio, joka on ostettu armeijakaupasta. Meidän ulkohuussissa on erotteleva säiliö, eli neste eli suotoneste valuu erilliseen kanisteriin ja kakka (josta käytettäköön jatkossa nimitystä isompi tavara) jää isoon säiliöön. Säiliö on kooltaan suuri ja isompi tavara jää sinne kuivikkeen kanssa odottamaan tyhjentämistä. Suotonesteen ja ison tavaran erittely heti tässä vaiheessa tekee tulevasta tyhjentämisestä helpompaa. Säiliöön on laitettava kuiviketta, joka sitoo kosteutta ja muuttaa tavaran heti enemmän kompostin näköiseksi. Kuiviketta kun laittaa sopivassa suhteessa, on huussin tyhjentäminen hajutonta ja niin siistiä kun se vain voi olla. Muksuista kuivikkeen heitteleminen pönttöön on jännittävää, joten välillä kuiviketta on kulunut koko säkki yhdessä viikonlopussa. Ihan älyttömästi sitä ei kannata pönttöön paiskoa, koska silloin säiliö täytyy nopeasti.

Huussista tulevaa tuotosta ei siis saa suoraan lapioida mihinkään monttuun, niin kuin ennen vanhaan on tehty.

Suotonestekanisteria tulee tyhjentää useamman kerran kuin ison tavaran säiliötä. Kun iso säiliö on täynnä, lapioidaan tuotokset avattavan luukun kautta kompostoitumaan. Eli luukku auki, lapiolla ämpäriin ja siirto kompostoriin/kompostiin. Ennen kuin aloitan tyhjennyksen, levitän heinää ja muuta maa-ainesta säiliön eteen reilun kasan. Tyhjentäminen ei ole aina niin siistiä homma, joten osa sisällöstä voi tippua maahan. Tuon heinäkasan voin sitten siirtää lopuksi myös kompostoriin. Tässä on siis se eka lapiointivaihe.

Vanha huussi toimii varastona uuden vieressä.
Vanha huussi toimii oikein hyvänä varastona uuden vieressä.

Huussijätteenkäsittelyyn on ihan omat sääntönsä ja jokaisen kannattaa miettiä koko ketju loppuun saakka, kun valitsee oman huussinsa. Huussista tulevaa tuotosta ei siis saa suoraan lapioida mihinkään monttuun, niin kuin ennen vanhaan on tehty. Sitä tulee varastoida. Tätä varten on markkinoilla olemassa monenlaisia kompostoreita. Helpointa on jos pihassa on kaksi sellaista kivennäköistä möhkälettä, joita täyttää vuoron perään.  Toisesta voi tyhjentää kompostoituneen aineksen eteenpäin ja toista täyttää.

Uusi huussi näyttää siistiltä sisältä kun se on valkoiseksi maalattu.
Uusi huussi näyttää siistiltä sisältä.

Meillä huussikomposti päätyy ihan viimeisenä kukkapenkkeihin, en ole käyttänyt sitä kasvimaalle ollenkaan. Tässä on se toinen lapiointivaihe, kun kompostorista mullaksi muuttunut tavara siirretään eteenpäin. Varastoiduttuaan tarpeeksi kauan tätä pystyy lapioimaan ihan ilman mitään ällötyksentunnetta.

Huussin tyhjentäminen on meillä joka keväinen ja syksyinen puuha. Sillä rytmillä pysyy huussinsäiliö tarpeeksi tyhjänä, kompostinkierto sopivana ja kukkapenkit kukoistavina.

Kategoriat
Kevät Pakko hoitaa

On siis kevät: mökillä vesi tulee ja menee

Tämä on riemuntäyteinen kirjoitus juoksevasta vedestä. Seuraavat seitsemän kuukautta meidän mökillä vesi tulee ja menee. Otsikkokin on naivi kuin mikä, mutta ei haittaa!

Talvella meidän mökin vesihommelit menee näin

  • juomavesi viedään mökille kanisterilla
  • vesi menee, eli juoksee mökissä lavuaarista pois
  • vesi ei tule, pesuvesi kannetaan ämpärissä sisälle
  • saunalle vesi kannetaan järvestä, joko kauhomalla ämpärillä avannosta tai pumppaamalla käsipumpulla

Kesällä taas, hommat toimii näin

  • juomavesi tuodaan edelleen kanisterilla ja vesi menee, eli juoksee lavuaareista pois
  • vesi tulee hanasta mökin keittiössä, terassilla ja huussissa. Tämä vesi tulee pumpulla järvestä, joten se ei ole juomakelpoista
  • saunalle vesi tulee letkusta ja tämä se vasta mahtavaa onkin

Tällä hetkellä kaikki juokseva vesi on kylmää. Ehkä kyllästyttyäni tähän valtavaaan luksukseen, joka meillä nyt mielestäni vallitsee, alan haaveilla aparaatista, joka lämmittäisi vettä. Mutta juuri nyt olen hyvin tyytyväinen, koska mökkimme on mielestäni huippuvarusteltu.  

Vesijohto kipuaa mökillä myös huussiin.
Vesijohto kipuaa mökillä myös huussiin.

Pärjään mökillä ihan hyvin talvellakin, vaikka vesi ei juokse sisälle. Se pätkä kestää kuitenkin vain lokakuu-maaliskuu välisen ajan, ja silloin yleensä mökkeillään muutenkin vähän vähemmän. Pärjäsimme pitkään koko vuoden ilman juoksevaa vettä. Kaikki mahdolliset vesiputket, letkut, liittimet ja hanat on aviomies viime kesänä viritellyt lopullisesti paikoilleen. Se päivä oli juhlimisen arvoinen kun kaikki viimein toimi ja vesi virtasi.

Juomaveden tuominen kotoa ei myöskään tunnu minusta ylivoimaiselta. Aina välillä tulee vastaan mökkeilijä, joka on teettänyt mökilleen porakaivon ja kyselen kyllä kiinnostuneena sen asentamisesta lisätietoja ja mitä se maksoi. Tähän asti sille ei kuitenkaan ole tullut niin suurta tarvetta, että olisi sellaista vakavasti harkittu.

Juomavesi tuodaan mökille kanisterissa.
Juomavesi tuodaan mökille kanisterissa.

Kun aviomies vetää kahluuhaalarit päälle ja kuljettaa vesiletkun järveen, on se aina yhtä iloinen tapahtuma.  Kieltämättä se helpottaa arkea, erityisesti saunomista, kun vettä ei tarvitse kantaa saunojia varten. Käsienpesu ja astioidentiskaus helpottuu huomattavasti. Viime kesänä mökille rakennettiin terassille kesäkeittiönrunko ja siihen ostettiin Torista vanha teräsallas. Sellainen iso, missä on syvät altaan sekä pesemistä, että huuhtelemista varten. Tähän altaaseenkin tulee vesi järvestä ja se on sijoitettu kauniiseen paikkaan terassilla. Kuvittelen, että tällä tiskaaminen muuttuu jotenkin muka mukavammaksi. Nyt minulla on paha tapa roudata likaisia astioita kaupunkiin astianpesukoneeseen ja sieltä taas takaisin mökille.

Kahluuhaalarit odottaa naulakossa mökillä.
Kahluuhaalarit odottaa naulakossa.

Mökkejä on niin monenlaisia ja ihmisiä myös. Jotkut eivät pystyisi mitenkään olemaan ilman juoksevaa vettä tai vaikka astianpesukonetta. Minulle on ihan ok, että mökillä ei ole sama varustetaso kuin kotona. Siksi se onkin mökki, kun siellä asiat ovat yksinkertaisempia.