Kategoriat
Luonto Mökkielämää Ruokaa Syksy Tuumailuja

Vielä yksi kirjoitus sienistä!

Ensin jauhan huussista ja nyt sienistä. Lupaan, että lopetan tämän jälkeen. Viimeinen lajike on noussut metsään, eli suppilovahvero. Joten vielä yksi kirjoitus sienistä ja sen jälkeen siirryn syyspuuhiin ja kohti talvikautta.

Ennen meidän mökin ostamisesta en sienestänyt. En toki tehnyt montaa muutakaan juttua, joita teen nyt, Mutta sienestys on tullut jäädäkseen, sen voin sanoa. Marjojen poimiminen on liian pientä piperrystä, mutta sienet on helppoa poimittavaa ja kori täyttyy nopeasti. Meillä on onneksi mukavia mökkinaapureita, jotka ystävällisesti auttoi mua alkuun ja antoi monenlaista vinkkiä. Tässä pari heidän vinkkiä ja muutama ihan mun oma juttu.

Suojautuminen

Tänä kesänä on ollut kaikenlaista ötökkään ihmisen riesan ja tähän viimeiseen sienestyskohtaan osuu hirvikärpästen aikakausi. Ällöttäviä otuksia ja valitettavasti meillä niitä myös esiintyy, koska alueella on peuroja ja peurojen syöttöpaikka. Syöttöpaikan lähellä on hyvät sienimaastot, joten pakkohan sinne on mennä. Ei niitä sieniä sinnekään voi jättää!

Itse suojaudun hirvikärpäsiä vastaan ottamalla metsään mukaan Aviomiehen.

Itse suojaudun hirvikärpäsiä vastaan ottamalla metsään mukaan Aviomiehen. Jossain nääs luki, että hirvikärpänen hahmottaa porukasta sen kookkaimman, luulee sitä hirveksi ja tarrautuu sitten siihen. Minä olen 160 centtiä ja Aviomies paljon pidempi, joten olen periaatteessa turvassa.

Hirvikärpäsiä vastaan auttaa teepuuöljy.
Hirvikärpäsiä vastaan auttaa teepuuöljy.

Jos taas Aviomies ei ole tarjolla hirvikärpäsen syötiksi, käytän tiivistä pipoa ja Tea Tree öljyä. Se haisee ihan kamalalta ja sitä kun tupsuttelee korvanjuureen, kuin parhainta parfuumia konsanaan, sen pitäisi pitää hirvikärpäset loitolla. Ja minusta tässä on ihan oikeasti perääkin. Pidän tuota pikkuista purkkia mukana metsässä ja lisään sitä tarpeen mukaan, koska haju haihtuu nopeasti. Onneksi haihtuu, koska kukaan ei käyttäisi tätä, jos haisisi tältä vielä seuraavanakin päivänä. Sama aine toimii ohjeen mukaan myös akneen ja hilseeseen, että ei mikään turha purkki.

Mistä niitä sieniä sitten löytyy?

Ihan vaan metsään menemällä ei välttämättä onnistu. Tai minä en olisi onnistunut. Sain apua ja opastusta sekä ensimmäisiin sienipaikkoihin kuin ensimmäisiin sieniinkin liittyen. Ihana äiti ja ihana mökkinaapuri auttoivat, koska alottaessani en tunnistanut kuin sen ilmeisen – eli kärpässienen. Aloitin ekana pelkillä suppilovahveroilla, koska niillä ei voi mennä pieleen. Niillä on tunnistettava kellertävä jalka ja niiden tyylisiä sieniä ei ole muita, eikä varsinkaan myrkyllisiä. Niitä kun poimin pari syksyä, uskalsin laajentaa herkkutatteihin, joka myös on helppo tunnistaa ja myrkyllisiä lajeja ei ole tarjolla. Tänä syksynä mukaan on tullut jo karvarousku, eli olen periaatteessa siellä minne halusinkin.

Tavaroita ei kannata jättää hetkeksi mättäälle, niitä ei löydy enää ikinä.
Tämä sienipaikka paljastuisi, koska olen jättänyt korini mättäälle.

Minä olen sienipaikoistani nuuka ja piilottelen niitä parhaita apajia kaikilta. Noh, mun sienistä innostuneet ystävät saavat kyllä niistä myös nauttia, mutta vasta, kun olen ensin poiminut itselleni tarvittavan määrän sieniä. Kamala ihminen. Mun mökkinaapuri on ihana, ystävällinen ihminen, joka heti neuvoi minut ihan mahtaviin sienipaikkoihin. Tai mistäs minä sen tiedän! Voihan olla, että hänelläkin on vieläkin parempia paikkoja, joista minulla ei ole vielä tietoakaan. Mutta hän onkin mökkeilyt tuolla alueella parikymmentä vuotta, minä vasta viisi. Löydän kyllä aikojen saatossa ne kaikki paikat, minkä jälkeen minullakin on varaa vinkata uusillekin tulokkaille muutama hyvä kohtaan.

Pari vinkkkiä turvallisuudesta

Ihan tärkein vinkki, kaikista vinkeistä on, että puhelin ja autonavaimet pitää olla vetoketjullisessa taskussa, jossain itsessään kiinni olevassa vaatekappaleessa. Eikä sitä pusakkaa, missä ne avaimet on, pidä ottaa pois ja laskea jollekin mättäälle. Sitä ei löydy sitten enää ikinä! Tai ehkä ensi syksynä, uudella sienireissulla.

Autonavaimet ja kännykkä laitetaan taskuun ja takki pidetään päällä.
Autonavaimet ja kännykkä laitetaan taskuun ja takki pidetään päällä.

Avaimia en ole onneksi ite hukannut metsään, mutta yhden puoliksi suppilovahveroita täynnä olevan muovipussin kyllä. Ihan vähäksi aikaa laskin sen maahan ja kävin ihan vähän vaan poimimassa toisesta kohtaan, toista sientä, toiseen pussiin. Sitten ihan vähän jatkoin matkaa, enkä ikinä enää löytänyt sitä mätästä mihin se pussi jäi. Syyllistyin roskaamiseen ja olen siitä vielä enemmän pahoillani kuin siitä, että menetin ne sienet.

Toinen vaaranpaikka metsässä on tuo sieniveitsi. Kun aloittelin sienestämistä, en ollut paljon metsässä käveleskellyt, kun ei ollut paljoa moinen touhu kiinnostanut. Ei kyllä vieläkään kiinnosta, jos siihen ei liity joku tehtävä, kuten sienestys. Ihan ensin pitää vaan opetella kävelemään siellä metsässä, koska eihän ne kaikki sienet siinä polulla kasva. On koloja ja kiviä ja juurakkoa. Sitten kun siihen yhdistää sieniveitten ja hämärtyvät illat ja jo vähän väsyneen mielen, niin varovainen saa olla. En ole ikinä kyllä lukenut otsikkoa, että ”sienestäjä puukotti itseään vatsaan”. Joten herää kysymys, että onkohän tämä murhe vain minun murhe…

"Sienestäjä kaatui sieniveitseen", sellaista otsikkoa ei onneksi ole nähty.
”Sienestäjä kaatui sieniveitseen”, sellaista otsikkoa ei onneksi ole nähty.

Pelkään keväisin käärmeitä, mutta en syksyllä. Outoa vähän tämäkin, koska eihän ne otukset mihinkään ole kesän aikana hävinneet. Keväällä päästelen korvasienimetsässä lallatellen ja kepukalla maata paukuttaen. Tällä ois tarkoitus ajaa nuo ikävät otukset matkoihinsa.  Muita eläimiä en pelkää. Luulen, että on super-epätodennäköistä, että karhu tai susi just sille mun reitille, juuri meidän metsässä osuisi.

Pari yleistä huomiota

Oikein kun tehokkaasti kerää, kannattaa asettautua leveään haara-asentoon. Silloin ei tallaa sieniä, vaan voi ulotella samasta paikasta niin pitkälle kuin vain ikinä ylettyy. Suppilovahverot varsinkin kasvaa kavereiden kanssa, joten jos näkee yhden, niin on siinä niitä muitakin.

Leveä haara-asento ja sienet talteen, muista poimia kaikki!
Leveä haara-asento ja sienet talteen, muista poimia kaikki!

Ja kaikki sienet pitää kerätä. Jos on ylimielinen ja jättää sieniä keräämättä haaveillessaan jostain suuremmasta mättäästä, saattaa metsien jumalan Tapion vaimo Mielikki suuttua. Etkä enää sinä syksynä löydä sienen sientä! Tästä musta ainakin välillä tuntuu, kun olisin jo tulossa metsästä pois ja matkalla autolle koko ajan vaan tulee uusia sieniä vastaan. Ilta pimenee ja ruoka on laittamatta, saunan lämmityksestä puhumattakaan, mutta ohikaan ei uskalla kävellä. Parempi ottaa varman päälle ja pitää sieni onni mukana.

Suppilovahvero on mun lempisieni (tänään, huomenna joku muu) ja siksi siitä on täällä jo kaksi reseptiä. Maista piirakkaa ja keittoa.

Kategoriat
Askartelut Mökkielämää Remonttia Syksy

Huussi on pakollinen

Siellä se huussi siintää ilta-auringossa ja odottelee tyhjennystä. Hah! Onneksi ei oo minun vuoro. Huussi on pakollinen mökillä. Ilman sitä ei pärjää. Ajattelin siis kirjoittaa huussin sisutuksesta ja kaikista hauskoista tuunauksista, joita sinne on viritetty. Mutta samalla voi kirjoittaa ihan vähän siitä muustakin sisällöstä.

Huussin tyhjennys

Huussia on pitänyt tyhjentää tiheästi viime aikoina. Aikaisempina vuosina riitti varmaan sellainen pari kertaa vuodessa. Nyt tuntuu, että neljä kertaa on lähempänä totuutta. Syy on ollut korona. Kun mihinkään ei ole voinut matkustaa, niin ollaan oltu mökillä. Heti kun vähän maailma vapautui, niin ystäviä on ollut meillä mökillä. Koska viikonloppuja on tullut vietettyä mökillä moninkertainen määrä normaaliin vuoteen, ollaan saatu monta asiaa valmiiksi ja samalla tietysti huussin säiliökin on saanut täytettä. 

Minä lapioin silloin, kun on minun vuoro, koska naisetkin voi tyhjentää huussin.

Huussin tyhjennys ei ole mikään kamala homma, kun mökillä on huussissa kunnon säiliö. Neste valuu erilliseen kanisteriin ja muu tavara jää kuorikkeen kanssa isoon säiliöön. Sieltä sen sitten lapioin pikkuruisella kenttälapiolla luukusta ulos. Minä lapioin silloin, kun on minun vuoro, koska nainenkin voi tyhjentää huussin.

Somistusta

Ja sitten siihen sisustukseen.  Jossain mökkikirjassa vinkattiin, että sininen väri pitää kärpäset loitolla. Täysin sininen huussi kuullosta vähän karmealta, joten me tehtiin kompromissa ja vedettiin sinistä puoleen seinään. Toinen puoliska sitten valkoisella. Huussille mennessä kävelen vanhan vessan ohi ja mietin usein, että miksi niitä ei ennen vanhaan koskaan maalattu! Ne oli sellaisia pieniä, ikkunattomia, tummia ja haisevia laatikoita. Sellainen meidänkin vanha huussi on. On siis edelleen, koska siinä se vieläkin tontilla nököttä.

Vanha huussi seisoo saman polun varrella uuden huussin kanssa.
Vanha ja uusi sulassa sovussa saman polun varrella.

Mutta valkoinen väri tekee huussista valoisan ja puhtaan oloisen. Näkyyhän siinä hämähäkit ja kaikenlaiset yökiitäjät selvemmin kun siellä vanhanaikaisessa, tummassa laatikossa. Ei haittaa kovinkaan kovasti, huidon niitä sellaisella pikku harjalla pois. Siivoukseenhan tämmöisessä kopissa ei kauaa mene, pikku harjalla huitoo hämähäkit pois ja isommalla harjalla ja kihvelillä roskat pois lattialta. Maton puistaa ulos ja putsaa portaat. Valmista. Hämähäkkejäkin huidon pois sen mukaan, onko mökille tulossa niitä kammoksuvia (tai ulkohuussia vierastavia) vieraita vai ei. Se nyt vaan on tosi asia, että hämähäkkejä siellä aina välillä näkyy.

Verhotanko melasta

Verhotanko on tehty vanhasta melasta, joka oli mökillä jo valmiina. Jos meillä joku soutelisi – mitä ei kukaan koskaan tee – ei siinä kyllä melalla ohjattaisi venettä oikean suuntaan. Joten se jouti ihan hyvin verhotangoksi. Se vain maalattiin valkoiseksi ja tehtiin siihen somisteeksi raita sinisellä.

Verhotanko on tehty vanhasta melasta, valkoista maalia vaan päälle.
Verhotanko on tehty vanhasta melasta, valkoista maalia vaan päälle.

Netistä löytyi muutenkin hauskoja ohjeita verhotangon koristeeksi. Tuohon laitettiin naulakkokoukku, koska kyllähän vessassa pitää pysytä käsilaukku ripustamaan naulakkoon. Ja verhot tankoon  ostin jostain kirpputorilta. Ne ei taida olla ihan uudet, kangas on ainakin hyvin pehmennyt ja ohentunut, mutta sopii tuollaiseen huussiin hyvin. Ikkunalaudalle vaihdan kukkasia, silloin kun muistan. Kukkapurkkina toimivat snapsilasit löytyi mökiltä valmiina ja koska itse löysin kirpputorilta feikki Ultimatuulet, nuo sai väistyä vessan somisteeksi. Kukkina nuo havut onkin hyvä valinta, kun niitä ei tarvitse olla joka viikonloppu virittelemässä. Ahkera, mutta toisissa asioissa taas vähän laiska, on tämän mökin emäntä.

Taidetta seinällä

Oon säilyttänyt joitakin tavaroita ikuisuuksia. Esimerkiksi teatterikiikareita, yhtä vanhaa Ikean eteisen kaappia, kullanvärisiä kaapin vetimiä (10 kpl) ja tuota huussin seinälle päätynyttä keiju-julistetta. Noista edellä mainituista olen ihan varma, että Ikean kaappia en tule koskaan enää tarvitsemaan, muille voi vielä olla käyttöä. Keiju-juliste nyt pääsi jo seinälle ja vieläpä vanhoissa kehyksissä, jotka olen hankkinut vuonna 2006. Silloin niissä oli kuvia juustoista…. Niitä on pitänyt takaa vähän jesarilla korjata, että pysyvät kasassa. Luulen, että tämä tulee olemaan noiden kehysten viimeinen sijoituspaikka, jos ei sitten teini ehdottomasti halua niitä ekaan omaan kotiinsa viedä.

Lempitaiteilijani teos koristaa huussin seinää.
Lempitaiteilijani teos koristaa huussin seinää.

Toinen juliste on ihan upouusi tai ainakin melko uusi. Se on koulussa tehty taideteos, jonka inspiraationa on toiminut PokemonGo. Se on mun lempitaulu, ihan kaikista tauluista mökillä tai kotona. Syynä lienee läheinen suhde tuohon taitavaan taiteilijaan, jota nykyään teiniksi kutsun.  

Kalusteet

Käsienpesualtaan alla oleva kaappi oli mökillä valmiina. En enää edes muista minkä värinen se aluperin oli, mutta siitä hiottiin ja hinkattiin maalia pois ja se sai sitten jäädä sellaiseksi. Siinä on justiinsa sopivasti säilytystilaa vessapaperille ja kuorikepussille. Sille sopii pariksi tuo huussikuorikkeelle tarkoitettu tynnyri, mikä taas löytyi jostain kirpputorilta. Jos jostain löytyisi tuollainen toinen, ostaisin heti. Kuoriketta kaavitaan vanhalla jauhokauhalla, sellaisella ihanalla, puisella, itse tehdyllä.

Huussin kalusteet on pääosin vanhoja ja kirpputorilta löydettyjä.
Huussin kalusteet on pääosin vanhoja ja kirpputorilta löydettyjä.

Pesualtaan hana on vanha, mutta itse allas on uusi. Kalusteet ei siis ole maksaneet paljon mitään ja se on hyvä, ihan vaan siksi, että pihallahan ne on koko ajan, vaikka ovatkin katon alla. Talvella on kosteaa ja välillä kesälläkin. Ei ne nyt heti miksikään mene, mutta vaikka menisivätkin, niin eipähän harmittaisi.

Sähköt, valot ja vesi

Huussi on silleen moderni, että sinne tulee sähköt ja samalla tietysti valot. Uutena ostettu lamppu sopii vanhaan tyyliin ja talvella ei oo niin kylmä istua, kun voi laittaa lämmittimen puhaltamaan.

Sähköt, valot ja vesi, mitä muuta vois huussiin haluta!
Sähköt, valot ja vesi, mitä muuta vois huussiin haluta!

Vesi nousee järvestä pumpulla huussille kesäisin. Ennen kuin sitä vettä virtasi, kädet pestiin ämpärissä ja toimihan sekin. Mutta kyllä hanasta virtaava vesi on mahtava asia, virtasi se sitten saunalla, keittiössä tai huussin kraanasta.

Muuta sälää. Ja Regina

Lattialla oleva matto on mummuni kutoma. Niitä oli alun perin kaksi, mutta sen ensimmäisen vei hiiri pesänlämmikkeeksi ihan ensimmäisenä talvena mökillä. Ne ei varmaan oikein tajunneet, että me oltiin tultu tontille ja niiden valtakausi oli ohi. Luulivat, että voivat talven taas hillua miten sattuu, pitää bileitä isossa mökissä ja repiä mun tekstiilejä. Toisena talvena oli hiirenloukkujen lähettämä viesti mennyt jo perille ja mun matot on saaneet olla rauhassa.

Rottinkinen lehtikori kätkee sisäänsä Reginan.
Rottinkinen lehtikori kätkee sisäänsä Reginan.

Ainoa asia mistä en huussissa oikein tykkää on rottinkinen lehtikori. Rottinki ei ole mun juttu, olkoon kuinka trendikästä tahansa. Pitääkin pistää se Toriin, ennen kuin rottinki buumi menee ohi ja kyllä sen joku trendien allonharjalla surffaileva ihan varmasti ostaa. Jos ei muuten mene kaupaksi, annan lehtikorin sisältä löytyvät vanhat Reginat kaupan päälle ja varmasti alkaa kiinnostamaan!

Huussista löytyy muitakin juttuja, koska onhan se tärkeä kapine mökillä. Lue tästä lisää.

Kategoriat
Mökkielämää Ruokaa Syksy

Reuben-leipä sisältää hapankaalia

Jos et tykkää hapankaalista, kannattaa testata tätä! Reuben-leipä sisältää hapankaalia ja maistuu hyvältä. Jos joku suhtautuisi hapankaaliin epäileväisesti, niin tällä reseptillä sitä olisi helppo testata.

Reuben-leipä

Vaaleaa vuokaleipää, leikataan paksuhkoja, isoja palasia

Juustosiivuja, Emmeltal tai joku muu vähän vahvempi maku

Kinkkua, paksuhkoja, reiluja siivuja

Hapankaalia

Sinappikurkkusalattia

Maustettua majoneesia

Selostusta

Olen tehnyt tätä nyt kahdelle eri porukalle iltapalaksi ja ajatellut, että teen sitä tänne ohjeen. Kummallakin kerralla kerkeen ottamaan kuvat vain noista aineksista. Kun leivät on valmiit, nostan ne pöytään niin nopsasti, että en muista enää ottaa kuvia. Molemmilla kerroilla vieraat on tykänneet. Eihän tämä vastaa tarkasti alkuperäistä Reuben-leipää, mutta mitä sitten.

Ainekset Reuben-leipää on simppelit ja ohje helppo.
Ainekset Reuben-leipää on simppelit ja ohje helppo.

Leivät leikkaan aika paksuiksi paloiksi ja voitelen niitä toiselta puolelta ihan vähän voilla, jotta ne on helppo paistaa, eivätkä jää pannuun kiinni. Toiselta puolelta taas voitelen ne majoneesillä. Majoneesin päälle laitan juustosiivut. Tykkään käyttää tähän Emmeltalia, koska se on vähän vahvempaa kuin meillä normaalisti kaapista löytyvä Edam. Mutta tuo jälkimmäinenkin käy aivan hyvin.

Juuston päälle laitan reilusti hapankaalia suoraan rasiasta. En lämmitä sitä mitenkään, koska se lämpenee sitten myöhemmin pannulla. Mutta ei siitä siinä kuumaa tule, joten jos tahtoisin oikein kuumia leipiä, vaikka ulkona tarjottavaksi, käyttäisin hapankaalin mikron tai kattilan kautta.

Hapankaalin päälle tulee kinkkua. Netin ohjeissa reseptissä käytetään pastramia ja Lidlin alkuperäisessä reseptissä joulukinkkua!! Tätä meinaan kokeilla sitten tapaninpäivänä. Kinkkuakin voi olla ihan reilusti, niin tästä tulee aivan täysi ruoka.

Sitten vielä päällimmäiseksi sinappikurkkusalaattia. Paljon tai vähän, sen mukaan tykkääkö vai ei. Jos kaapissa ei olis tuota, vois laittaa vaikka vaan suolakurkkua, se vois sopia tosi hyvin.

Tämä kuva on Lidlin ohjeesta, kun omat voileivät syötiin ennen kuin kerkesin kuvaamaan.
Tämä kuva on Lidlin ohjeesta, kun omat voileivät syötiin ennen kuin kerkesin kuvaamaan.

Voi-majoneesi-juusto-hapankaali-kinkku-kurkkusalaatti. Sitten laitan toisen leipäviipaleen päälle ja nostan koko homman paistinpannulle. Laitan pannullekin yleensä vielä vähän voita, jotta leipä ei jää kiinni. Leipiä mahtuu yleensä kaksi per paistinpannu. Koko homman päälle asetan lautasen tai kattilankannen painoksi, jotta ainekset tarttuisi toisiinsa. Lasken lämpöä ja annan paistua pannulla niin, että leipä ruskistuu. Käännän käyttäen apuna lastaa ja välillä pitää kädelläkin tukea, että homma pysyy kasassa. Sitten vain paistan toiseltakin puolelta ja valmista tuli. Nostan isolle leikkuulaudalle ja halkaisen keskeltä kahtia. Nam-Nam!

Ruokavaliot

Kasvisruokaa tästä ei tule, koska idea kärsii ilman kinkkua. Mutta glueteiiniton taitaisi olla mahdollinen, jos käyttää glueteiinitonta leipää ja tarkistaa esim. kurkkusalaatiin sisällön. Minä en ole tarkistanut, joten en voi luvata, että ois sopiva keliaakikolle. Pahoittelut :=)

Toinen super helppo iltapala on Tortillapelti, katso resepti tästä.

Kategoriat
Askartelut Mökkielämää Syksy Tuumailuja

Saunominen. Onko mitään parempaa!

Pihaa ei voi hoitaa talvella, eikä sienestää. Remonttihommat ovat jäässä, konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Mutta joitakin asioita voi tehdä mökillä ympäri vuoden. Ja tämä on yksi niistä. Saunominen, onko mitään parempaa! 

Meidän sauna on vinossa ja vähän ruma. Rumuus ei välttämättä näy ulkona, jos seisoo sopivan matkan päässä tai ilta-aurinko kultaa punamultaisen maalin. Mutta jos menee lähellä, näkee ilman silmilasejakin, että joka kantti kaipaisi kohennusta. Mutta löylyt on hyvät, joten ketään ei kamalasti haittaa pieni rumuus. Sauna on edellisen omistajan peruja ja meillä on sille purkutuomio jo kirjoitettuna. Siinä ei toki ole päiväystä, joten sauna voi joutua työn alle ensi vuonna tai viiden vuoden päästä tai ei ehkä koskaan. Mutta koska löylyt ovat hyvät, voimme odottaa sen tuomion kanssa.

Ulkokuori

Sauna on tehty samassa paikassa olleen riihen vanhoista hirsistä. Sillä on siis kaunis, vanha tarina. Jos oikein haluaisin romantisoida, voisi ajatella, että hirret oli varmaan kaadettu tuolta tontilta. Ja joku oli ne käsin siinä veistänyt hirsiksi ja siitä sitten rakennettiin riihi. Sen verran koko hommassa on historiaa, että ei nuo hirret polttopuuksi joudu, kun se joskus puretaan. Se saa mennä Toriin myyntiin ja joku saa siitä kelpo kesäkeittiön rungon tai piha-aitan.

Sauna on tehty vanhoista hirsistä, jotka kuuluivat samassa paikassa olleeseen riiheen.
Sauna on tehty vanhoista hirsistä, jotka kuuluvat samassa paikassa olleeseen riiheen.

Onhan se sauna söpö, tuollainen punainen tupa ja perunamaa tyylinen rakennus, missä sammal kasvaa katolla. Siinä on pieni terassi, mihin voi kasata polttopuita, moottorisahan, 30 kappaletta heinäseipäitä ja kaikenlaisia tavaraa ja työkaluja sateensuojaan. Kukaan ei koskaan oikein istu siinä, koska siihen ei ole vielä nikkaroitu passelia penkkiä. Aikaisemmin siinä oli rottinkinen sohvaryhmä, vanhan omistajan peruja, mutta se jouti myös Toriin myyntiin. Onneksi rottinki on nykyään niin mahottoman muodikasta, että ei mennyt viittä minuuttia, kun joku jo ilmoitti haluavansa sen itselleen. Saunasta vilvoitteluun se rottinki ei sovi. Jos et usko, niin kokeile istua siinä paljaalla takapuolella.

Syy saunan purkutuomiolle on halu saada uusi sauna, missä olisi myös yksi makuuhuone. Silloin mökillä voisi samaan aikaan yöpyä enemmän porukkaa. Halvemmaksi toki tulisi vuokrata asuntoauto pihaan niille viikonlopuille, kun meitä olisi oikein monta. Mutta eipä tuo nyt ole just tällä hetkellä rakentumassakaan, joten suunnitelmakin kerkeää hahmottumaan.

Hitaasti lämpiävä sauna

Täällä saunominen on mukavaa varmaan osin siksi, että se vie pitkän aikaa. Sauna ei lämpene hetkessä, varsinkaan talvella. Meillä tulee vesi järvestä pumpulla kesäisin, mutta talvella vedet pitää kantaa järvestä. Ei se ole mikään älytön homma, varsinkin kun pitää avannon auki. Silloin vettä voi vain kaapaista ämpäriin. Jos avanto ei pysy auki, vettä pumpataan keltaisella, muovisella pumpulla ja se on ärsyttävä vekotin. Liian suuri mun käteen, joten parasta kun yritän pitää sen avannon auki. 

Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.
Löylykauhaan on tehty varsi jostain oksan käkkyrästä.

Toiset nauttii saunan sytyttämisestä, ihan siitä tulitikun raapaisusta ja siitä, että tuohi syttyy palamaan. Minä hoidan nuo hommat nopeasti, puut pesään ja tulta perään. Tykkään sen jälkeisestä hetkestä. Sauna alkaa lämmetä ja minä voin hetken touhuta jotain olematonta ennen uuden pesällisen lisäämistä. Ihan lempihommaani on rikkaruohojen nyppiminen. Lumi on meidän alueella maassa noin marraskuusta maaliskuuhun, joten ainakin seitsemänä kuukautena vuodessa maa on paljas ja pääsen toteuttamaan tätä lempipuuhaani. Puiden lisäämistä odottaessa ei enää pidä tehdä mitään kovin tärkeää, enemmänkin sellaista käveleskelyä ja tuumailua. Sitä haahuilua, mistä kirjoitin kerran aikaisemmin.

Mökkisuihku

Ostin aviomiehelle lahjaksi sellaisen mökkisuihkun. Vastustin sitä vähän ja ajattelin, että ostetaan nyt, mutta minä en sitä varmaankaan tule käyttämään. Mikään ei ole mukavampaa kuin vatipesu mökkisaunassa. Se viimeinen kohta, kun saa kaataa koko ämpärillisen sopivan lämmintä vettä päälleen. Toisille se vika ämpäri pitää olla täynnä viileää ja toisille tosi kuumaa vettä. Ihanaa. Mutta kuka viitsii kantaa talvella perjantaina töiden jälkeen monta ämpäriä per saunoja vettä järvestä? Jos käytössä on mökkisuihku, yhdellä ämpärillisellä per tyyppi pääsee tosi pitkälle. Joten olen muuttanut mieleni tämän asian suhteen ja suosittelen mökkisuihkua kaikille. Ja lehtipuhallinta! Jos lukija ajattelee, että ne lehdet pitää pakosta käsi pelillä rapsutella pihamaalta, niin ei tartte, puhaltelu on mahtavaa puuhaa. Tulipa tämäkin nyt sanottua.

Mökkisuihku on kätevä, vaikka sangollinen vettä on vielä parempi.
Mökkisuihku on kätevä, vaikka sangollinen vettä kaadettuna päälle on vielä parempi.

Nikkarointia

Saunalle on aviomies nikkaroinut kaikkea kivaa. Heinäseipään jämästä tuli pukeutumistilan naulakko. Heinäseiväs on halkaistu kahtia ja siihen lisätty nupit, aika yksinkertainen kikka.

Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.
Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.

Vanhasta lankusta aviomies teki saunan sisälle kulmahyllyjä ja eteiseen säilytyshyllyn. Hyllyyn käytetty puu on sopivan rustiikkista vanhaan saunaan ja sitä oli valmiina jossain niistä lukuisista kasoista jotka kuului mökkikauppaan. Pitkästä puunkäkkärästä syntyi löylykauhaan varsi. Hirrenpätkästä syntyi ovistoppari, kun siihen lisättiin paksu köysi ja maalia pintaan.

Vanhoista lankuista on nikkaroitu hyllyjä saunan eteiseen ja itse saunaan.
Vanhoista lankuista on nikkaroitu hyllyjä saunan eteiseen ja itse saunaan.

Muistoja lapsuudesta löytyy vatitelineestä. Sellainen on ollut aviomiehen mummulassa ja kun sen oikein toteuttaa, osuu nuo vadit tuohon kuin itsestään. Jos tekee väärin, niin sitten ne ei mahdu. Sapluuna lojui hetken aikaa meillä kotona ja kun sitä kattelin, ei ihan heti avautunut, että mitä siitä on tulossa. Mutta täytyy myöntää, että se toimii.

Lämmittäminen

Kaikissa mökkilehdissä ja artikkeleissa aina kerrotaan, kuinka saunaa lämmitetään mökillä joka päivä. Niin meilläkin, mutta lähinnä siksi, että hankala sitä pesuvettä on vedenkeittimellä lämmittää.

Saunan portaalta voi katselle järvelle.
Saunan sisältä voi katselle järvelle.

Mutta kyllä mökkeily tuntuisi jotenkin vajaalta ilman saunomista. Ennemmin sitä tuijottelee saunan portaalta järvelle kuin televisiota. Ja mielellään kerron ja kuuntelen kuulumisia saunanlauteilla ystävien tai perheen kanssa. Meidän mökkisaunan hyvien löylyjen salaisuus piilee avattavassa ikkunassa. Siinä sellaisessa leveässä, aika korkealle sijoitetussa ikkunassa, jonka kahva on aina niin tuli kuuma, että siitä raottaessaan polttaa kätensä. Jos osa saunojista tykkää ärhäköistä löylyistä, voi lempeämmästä saunomisesta tykkäävä (elikkäs minä) istua sen raotetun ikkunan edessä. Ja niin on molemmat saunojat tosi tyytyväisiä. Sen pituinen se.

Jos jäit miettimään tuota haaluilua, niin siihen voi perehtyä tästä.

Kategoriat
Mökkielämää Ruokaa Syksy

Suppilovahvero-porokeitto on hyvää!

Syksy on ihan parasta aikaa ruuanlaittoon. Reseptejä on monenlaisia, mutta suppilovahvero-porokeitto on hyvää! Ja kuten kaikki mitä tänne kirjoitan, tämäkin on tosi helppo valmistaa. Melkein voisin käyttää samaa otsikkoa kaikkiin resepteihin, kun kaikki on niin helppoa ja hyvää. Lienen yksinkertainen ihminen.

Suppilovahvero-porokeitto

2-3 dl paistettuja suppilovahveroita, pieni niitä vähän

200 g poroleikettä, pieni kuutoiksi

1 paketti Koskenlaskija sulatejuustoa, pieni palaa reilusti

6 dl vettä + 1 kasvisliemikuutio

voita kunnon köntti

1 sipuli, pieni ja kuullota voissa

mustapippuria oman maun mukaan

Tämän voisi varmaan tehdä muistakin sienistä, mutta minä olen tehnyt vain suppilovahveroista. Niitä voi poimia elokuun lopusta tosi pitkälle syksyyn, joten tätä herkkua on tarjolla pitkään. Suppilovahveroita voi myös pakastaa, joten keiton voi pyöräyttää vaikka tammikuussa.

Selostusta

Jos suppilovahverot on tuoreita, käyn ne läpi ja halkaisen vain käsin pienemmiksi paloiksi. Paistan niitä pannulla niin kauan, että vesi sienistä haihtuu. Tässä vaiheessa en laita vielä voita. Kun vesi on haihtunut, otan sienet pois pannulta ja pienin niitä vähän. Vain vähän, jos teen ruokaa omalle porukalle. Pienin paljon, jos teen ruokaa harvemmin sieniä syöville. Viimeinen vaihtoehto on vetää sienet sauvasekoittimella ihan pieneksi, silloin niitä syö sieniin epäilevästi suhtautuvatkin. Pakastetut sienet otan sulamaan ja laitan johonkin siivilään, niin niistä valuu sulamisvesi pois, joten en enää paista niitä pannulla.

Sitten keiton tekoon. Pienin sipulin tosi ohueksi ja laitan kattilaan reilusti voita. Paistan sipulia kauan, tai melkeinpä haudutan, jotta sipuli pehmenee oikein hyvin. Sitten lisää sekaan 2-3 ruokalusikallista vehnäjauhoja. Ei ihan tasaisi, eikä kukkurapäisiä vaan sellaisia siltä väliltä olevia. Paistan jauhoja sipulin ja voin kanssa vähän aikaa. En ruskista, vaan lämmittelen tuota jauhoa.

Sillä aikaa kun nuo kypsyy, pienin poron aikalailla pieneksi silpuksi. Poroa saa olla niin paljon kuin raskin vaan ostaa (kamalan kallis raaka-aine), koska sieniäkin saa tässä olla reilusti. Pienin myös Koskenlaskija sulatejuuston pienemmiksi paloiksi.

Lisään 3 dl vettä jauhojen sekaan ja sekoitan vispilällä sössön tasaiseksi massaksi. Lisään sekaan kasvisliemikuution, sienet, poron ja sulatejuusto. Ja toiset 3 dl vettä. Sitten vain sekoittelen niin kauan, että sulatejuusto sulaa. Lisään vähän (tai paljon) pippuria ja valmista on.

Ruokavaliot

Koskenlaskija taitaa olla laktoositonta, joten laktoositontahan tästä tuli. Gluteiinittomista jauhoista en ole kokeillut tätä tehdä, mutta miksi se ei silläkin onnistuisi. Joku millä sakeutetaan pitää olla, jotta ei tule laihaa keittoa.

Suppilovahvero-tonnikalapiirakka on myös tosi hyvää, siihenkin löytyy ohje!

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Ruokaa

Munakasrulla on tosi helppo iltapala

Munakasrulla on tosi helppo iltapala. Ja aamupala. Välipala. Sitä voi syödä milloin vain ja siihen voi laittaa melkein mitä vain. Itselläni näyttää olevan kolme erilaista reseptiä, joten sovellan niitä sitten sen mukaan mitä kaapissa on.                      

Munakasrulla

5 dl maitoa

5 kpl kananmunia, sekoita maitoon

1 dl vehnäjauhoja, vispaa maitoon

suolaa tai herbamaria

pippuria

200 g kinkkua

100 g tomaattia

200 g tuorejuustoa

Ruohosipulia tai tavallista sipulia

Paista munakasta 200 astetta 30 minuuttia.

Paista täytteen aineksia pannulla ja lisää tuorejuusto lopuksi.

Levitä täyte munakkaan päälle ja rullaa

Selostusta ja variaatiota

Laitan uunin päälle ja nostelen tarvittavat ainekset esille. Sillä aikaa, kun uuni lämpenee, sekoitan munakastaikinan. Maito+munat+jauho+suola (tai herbamare käy tähän tosi hyvin myös). Jauhoja en ole turvottanut, kun ei niitä munakkaaseenkaan turvoteta. Vuoraan uunipellin leivinpaperilla ja kaadan munakastaikinan siihen. Tämä uuniin ja se saa paistua 200 asteessa 30 minuuttia.

Sillä aikaa, kun munakas paistuu, teen täytteen. Tähän laitoin 200 grammaa kinkkua, jota pienin vielä vähän pienemmäksi silpuksi kuin mitä se pussista otettaessa oli. Lisäksi tomaatteja, jotka pienin myös. Mausteeksi pippuria ja ruohosipulia ja persiljaa (jos sattuu olemaan). Kaikki nämä menee pannulle ja aika kuumalla lämmöllä vähän aikaa niitä sekoitan, jotta tomaatti pehmenee. Kun massa on sopivaa, lisään siihen tuorejuuston ja sekoitan sitä niin kauan, että se sulaa sekaan.

Tässä vaiheessa munakas onkin jo paistunut, joten otan sen pois uunista ja edelleen pois pelliltä. Yleensä en anna sen enempää jäähtyä, vaan levitän täytteen siihen päälle ja rullaan kuin kääretortun. Ja syömään!

Mitä tekee tuo fatajuustopaketti kuvassa? Sitä oli jäänyt puolikas jääkaappiin eilisestä salaatista, joten murustin sitä vielä täytteen päälle ennenkuin rullasin munakasrullan.

Variaatioita

Tätä voi muutella miten vain. Sisälle voi laittaa tosiaan fetajuustoa, juustoraastetta tai vaikka halloumijuuston palasia. Kinkun voi korvata kasviksilla tai kalalla. Syksyllä tykkään lisätä sieniä, suppilovahveroita tai herkkutatteja tai kanttarellejä. Sieniä vaan paistaa ihan aluksi niin kauan, että niistä lähtee vesi pois ja sen jälkeen lisää pannulle muut ainekset. Oliivejä, kapriksia, aurinkokuivattua tomaattia….

Joissain ohjeissa ei laiteta ollenkaan tuorejuustoa tai muuta juustoa, mutta minä tykkään, että siitä tulee hyvää lisämakua ja se pitää rullan hyvin kasassa. Tuorejuuston maun voi valita sen mukaan mitä milloinkin laittaa täytteeksi.

Joissain ohjeissa rullan päälle laitetaan juustoraastetta ja sitä käytetään vielä hetken aikaa uunissa uudestaan rullaamisen jälkeen. Näin tekisin ehkä, jos rulla olisi jo kylmennyt ja haluaisin lämmittää sen ennen tarjoilua. 

Ruokavaliot

Tämän voi helposti toteuttaa gluteiinittomana, kun käyttää gluteenittomia jauhoja munakkaan teossa ja valitsee sisälmykset myös sen mukaan. Kasvisversion saa kun laittaa sisälle vaikka kesäkurpitsaa, tomaattia ja halloumijuustoa.

Joko olet testannut tortillapeltiä? Kannattaa kokeilla, se on myös tosi helppo!

Jäkiruuaksi syksyllä sopii punajuuri-suklaakakkua. Kyllä, luit oikein punajuurta siihen tulee ja lopputulos on herkullinen.

Kategoriat
Mökkielämää

Mökillä oli siivouspäivä

Blogin nimi on Mökkieloa ja kyllä siihen eloon kuuluu muutakin kuin auringonlaskuja ja kuohuviinipullon poksauttelua poreammeessa. Siksipä mökillä oli siivouspäivä viime viikolla. Huiskin puoli tuntia reippaasti menemään ja valmista tuli.

Mökillä on neliöitä niin vähän, että vaikka hinkkaisin lattiaa hammasharjalla, en siltikään saisi kovin pitkää aikaa kulumaan. Ehkä tämänkin takia tykkään mökkeillä, kaikki on niin simppeliä. Tämä kesä on ollut niin kaunis, että isoin osa päivästä tulee vietettyä ulkona. Siksi sisällä ei paikat ihan kamalasti edes sotkeennu tai vaikka sotkeentuisi, en vietä siellä aikaa sitä sotkua kattomassa. Sahanpurku on sellainen minkä erottaa. Samoin hämähäkinseitti. Kun niitä alkaa näkyä, on aika pitää siivouspäivä.

Tästä ei välttämättä tuu kovin pitkä teksti…

Hämähäkinseitit siis paljastaa, että on aika siivota.

Hämähäkinseitit siis paljastaa, että on aika siivota. Talvella niitä ei paljoa edes näy, mutta keväällä kun aurinko astuu esiin, alkaa ohuet narut katosta pistämään silmään. Mökin katto on keskeltä normaalia huonekorkeutta korkeampi, joten siivoukseen tarvitsen pidempiä välineitä. Hämähäkinseittien huitominen onnistuu parhaiten tommoisella pölyhuiskalla. Puuha etenee nopeasti.

Pitkällä pölyhuiskalla voi huiskia hämähäkinseitit pois.
Pitkällä pölyhuiskalla voi huiskia hämähäkinseitit pois.

Inhoan tiskaamista

Yritän vähentää tiskinmäärää esivalmistelemalla ison osan ruuista jo kaupungissa, jotta ainakaan niitä sekoituskulhoja ei tartte mökillä tiskata. Tässä voisi kyllä ottaa mallia kotiinkin, ihan arkiseen ruuanlaittoon: miksi on pakko sekoittaa joka ainesosa omassa kulhossa? Mökillä yleensä käytän vain yhtä kulhoa ja sitä samaa välillä vain huuhtelen. Tiskiä tulee paljon vähemmän.

Me ostettiin kirpputorilta vitosella mökille toinen vedenkeitin. Mustalla keittimellä keitetään juomavettä ruuanlaittoa varten ja valkoisella järvivettä tiskaamista varten. Tämä on helpottanut huomattavasti tiskaamisen kanssa tuskailua.

Tällä vedenkeittimellä saa kuumentaa vain järvivettä tiskaamista varten.
Tällä vedenkeittimellä saa kuumentaa vain juomavettä ruuanlaittoa varten.

Toinen tiskiä vähentävä asia on nimikkokupit: jokaisella on oma kahvikuppinsa, mistä juo koko viikonlopun, eikä ota joka kerta uutta. Samoin jos mökillä on vieraita, juomalaseihin voi kiinnittää oman örkin tai kirjoittaa nimen, jotta tunnistaa omansa.

Juomalasit voi merkitä "örkeillä", jotta voi käyttää samaa lasia monta kertaa.
Juomalasit voi merkitä ”örkeillä”, jotta voi käyttää samaa lasia monta kertaa.

Roskat tuntuu silloin jalkapohjissa.

Varpaat paljaana tulee mökillä oltua aamulla herätessään ja illalla saunan jälkeen. Roskat tuntuu silloin jalkapohjissa. Siitäpä syystä mökkirutiineihini kuuluu joka iltainen harjaus, siis lattianharjaus. Teen tämän aina, kun tulen saunasta sisälle ennen kuin rauhoitun sohvannurkkaan istumaan. Meille on ostettu leveä lattiaharja, jolla on tosi helppo pyyhkäistä roskat lattialta. Osa mökin kulkureiteistä on kivituhkaa ja sitä tulee aina vähän kengissä sisälle. Ja ihan varmasti kaikki mökillä asustelevat kävelee salaa kengät jalassa sisällä, ihan turha yrittää kieltää.

Levällä harjalla on helppo siivota kun mökillä on siivouspäivä.
Levällä harjalla on helppo siivota, kun mökillä on siivouspäivä.

Meillä on kyllä mökillä pölynimurinkin, sillä teen suuremman siivouksen siinä kohtaan, kun matot alkaa näyttää roskaisilta. Mökkiä ympäröi kaiteen, mihin matot voi laittaa tuulettumaan ja missä ne on helppo tampata.

Ja koska ne on vanhat, mua ei haittaa niille tippuvat mustikkahillot tai spagettikastikkeet.

Keittiönpöydälle ompelin vanhoista verhoista monta pöytäliinaa. Verhot oli sellaista paksua pellavanväristä kangasta, jossa oli jo vähän rispaumia, mutta pöytäliinaksi se sopii oikein hyvin. Ja koska ne on vanhat, mua ei haittaa niille tippuvat mustikkahillot tai spagettikastikkeet. Pistän liinan pyykkiin ja jos ei tahra irtoa niin sitten se siirtyy vielä maalinpyyhintärätiksi. Muutenkin kun pöydällä on kankainen pöytäliina, ei pöytää tarvitse pyyhkiä, sen kun vain puistaa muruset pois. 

Kankaiset pöytäliinat voi vain ravistaa puhtaaksi tai heittää pesukoneeseen.
Kankaiset pöytäliinat voi vain ravistaa puhtaaksi tai heittää pesukoneeseen.

Järvelle päin aukeaa hieno näkymä

Ikkunat oli pakko hinkata huolellisesti tänä vuonna, kun mökki maalattiin keväällä. Maalaamisesta ei tullut niinkään sotkua vaan sitä ennen tehtävästä pesusta, huuhtelusta ja homeeneston levittämisestä. Ne kaikki mömmöt valui pitkin ikkunoita.  Järvelle päin aukeaa hieno näkymä isoista ikkunoista, joten niitä pesen ihan mielelläni, jotta maisema säilyy puhtaana.

Ikkunat oli pakko pestä keväällä mökin maalaamisen jälkeen.
Ikkunat oli pakko pestä keväällä mökin maalaamisen jälkeen.

Siivoan vain, kun on sellainen olo. Ja sää.

Ehkä koko jutun ydin on, että mökillä kaikki on niin pientä, että mihinkään ei mene kauan aikaa. Siksi niiden aloittaminenkaan ei tunnu niin suurelta asialta kuin kotona. Puoli tuntia kun huiskii menemään, on melkein jo valmista. Ja siivoan vain silloin, kun on sellainen olo. Tai siivoukseen sopiva sää.

Siivoaminen ja huussin tyhjentäminen, siinä ne epämieluisat hommat sitten onkin. Lue tuosta toisesta kamaluusta tästä.

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Tuumailuja

Mitä EI tapahtunut heinäkuussa?

Heinäkuu kesällä 2021 on ollut loistava. Sekä hommien etenemisen kannalta, että säiden kannalta. En voi valittaa mistään. Ja koska elämä koronan kanssa aina vain jatkuu, olen onnellinen, että meillä on kesämökki mihin mennä. Mutta mitä ei tapahtunut heinäkuussa?

Kesämökille voi paeta rauhoittumaan, pois maailman murheista.
Kesämökille voi paeta rauhoittumaan, pois maailman murheista.

Mitä EI tapahtunut heinäkuussa

En tiedä onko mulla huono omatunto vai miksi mun katse kiinnittyi tuohon tiskialtaaseen, kun pyörin pihamaalla. Heinäkuussa en tiskannut kertaakaan tässä mahtavalle paikalle asetetussa tiskialtaassa. En kyllä kesäkuussakaan. Tiskaamiselle on varattu kantti terassin laidalta, mistä näkee järvelle. Siinä voisin kädet astianpesuainevaahdossa seurata sorsaperhettä tai kuunnella joutsenten juttelua. Mutta ei pätkääkään huvita. Ongelma ei ole maisema vaan tiskaaminen. Se ei näköjään maisemallakaan muutu yhtään sen mukavammaksi hommaksi.

Mitä sitten tapahtui heinäkuussa

Jos siirryn siihen mitä tein tai mitä tapahtui heinäkuussa, niin päällimmäisenä mieleen tulee uiminen. En ole aikaisempina vuosina uinut kovinkaan paljon, mutta nyt oli niin kuuma, että järvessä on tullut käytyä usein. Muutenkin tästä kesästä jää mieleen kaunis sää ja vähän rauhallisempi tahti. Sää oli kyllä sellainen, että minä en moista muista, aurinko vaan paistoi ja paistoi ja paistoi. Huomasin, että aurinko paistaa aamuisin järvellä niin, että koko järvi kimmeltää. En tiedä miksi en ole tuota muina vuosina huomannut. Olen varmaan nukkunut niin pitkään, että on mennyt ohi…. No ei todellakaan. Varmaan olen ollut jo työhanskat kädessä jossain hommassa kiinni ja on jäänyt maisemat katselematta.

Uimassa tuli käytyä tänä kesänä usein, koska oli niin kuumat kelit.
Uimassa tuli käytyä tänä kesänä usein, koska oli niin kuumat kelit.

Onneksi sain viime syksynä suurimman osan kukkapenkeistä valmiiksi ja ne kerkesi vähän jo juurtumaankin, joten kasvit ei ole kuolleet kuumuuteen. Yhden uuden kukkapenkin tein heinäkuun aikana, mökin viereen. Siihen piti tulla pensaita, mutta tulikin kivikkokasveja. Nyt minun kukkapenkit alkaisi  kaikki olla valmiit ja ensi kesänä keskityn vain siihen, että saan ne kukoistamaan. Huussi pitääkin tyhjentää toisen kerran tänä kesänä ja siitä tavarasta voi jälleen alkaa jalostamaan tulevien vuosien kukkamultaa.

Erityisesti mua ärsyttää peltokorte eli pulloharja.

Rikkaruohojen kitkemistä olen harrastanut heinäkuussakin. Sitä harrastan kaikkina muinakin kuukausina, kun nuo rikkaruohot eivät tajua, että niiden ei pidä kasvaa mun istutusalueilla. Erityisesti mua ärsyttää peltokorte eli pulloharja. Vaikka kaikki muut kasvit tuntuu kuolevan vedenpuutteeseen, pulloharja vain leviää uusillekin kasvupaikoille. Olen päättänyt alueen, johon en sitä halua ja sieltä aion sen jatkossakin nyppiä pois. Päiväni aloitan kävelemällä hissun kissun nuo paikat läpi ja illan voin päättää tähän samaan hommaan.

Peltokorte alias pulloharja ei ymmärrä, että se ei saa kasvaa meillä.
Peltokorte alias pulloharja ei ymmärrä, että se ei saa kasvaa meillä.

Uusi puuvaja

Oli meillä pari ihan oikeaa työtehtävääkin, joista toiseen minä en enää osallistunut. Mökki saatiin maalattua kesäkuussa valmiiksi, mutta puuvaja vaati vielä käsittelyä. Aviomies hoiti sen yksin loppuun, minua ei oikein enää huvittanut. Oli liian kuumakin. Ja se on niin pieni, että hankala siinä olisi kahden olla pyörimässä toisensa tiellä. Ei tainnut olla pensseleitäkään molemmille. Mulla oli muuta puuhaa ja ruokakin piti jonkun laittaa.

Joka tapauksessa puuvaja on nyt kokonaan valmis ja puitakin jo täynnä. Tämmöisen kesän jälkeen kaikki tehnyt klapit on rutikuivia ja valmiita pinottavaksi puuvajaan. Vähän tuli sellainen syksyinenolo, kun peiteltiin kaikki puupinot talvea varten. Heinäkuussa. Mutta kun puut kaikissa pinoissa oli niin hyvin kuivuneet, että ne kannatti peitellä heti, eikä sitten kun on viikon satanut.

Uusi puuvaja on valmis ja puitakin jo täynnä.
Uusi puuvaja on valmis ja puitakin jo täynnä.

Vanhan puuvajan ja rytökasan purku

Homma mihin osallistuin, oli vanhan puuvajan ja sen vieressä olevan rytökasan purkaminen. Molemmat hommat ovat odottaneet joko uuden puuvajan valmistumista tai aikaa, jolloin ei ole mitään tärkeämpää hommaa. Tuo nurkka missä nämä sijaitsee, on periaatteessa tontin takaosassa, eikä se ole ollut niin katseiden alla. Mutta nyt kun se on purettu, voin todeta, että onhan se nyt ollut ihan koko ajan aivan kaikkien nähtävissä! Mökiltä kun laskeutuu portaita alas saunalle, näkyy tuo kohta ihan kristallin kirkkaana!

Mökkeilyssä on hyödyllistä jos päässä on sellaiset valikoivat silmälasit. Sellaiset lasit, joilla näkee kauniin valmiin kohdan ja täysin sivuttaa jonkin keskeneräisen.

Mökkeilyssä on hyödyllistä jos päässä on sellaiset valikoivat silmälasit. Sellaiset lasit, joilla näkee kauniin, valmiin kohdan ja täysin sivuttaa jonkin keskeneräisen. Minä omistan sellaiset lasit ja niissä on vielä tosi vahvat linssit. Pystyn pyörimään mökkitontilla ja näkemään vaan nätit paikat. Siksi mulla ei ole ollut ihan kamalaa stressiä niistä paikoista joita ei – tänäkään kesänä – saada valmiiksi. Yhdelle kesälle ei mahdu määräänsä enempää hommia, niin se vain on. Siksi esimerkiksi tuota rytökasaa on ollut ihan turha ruveta pohtimaan matkan varrelle. Olen ajatellut, että se puretaan sitten, kun sen aika on. Kun katson hienoa, uutta puuvajaa siististi tontinlaidalla, olen iloinen, että se aika nyt koitti. Vanha jouti jo lähteäkin.

Vanha puuvaja palveli hyvin, mutta nyt sitä odottaa purkutuomio.
Vanha puuvaja palveli hyvin, mutta nyt sitä odottaa purkutuomio.

Muurahaisten torjuntaa

Eläinten touhujen seuraaminen on hauskaa puuhaa. Muutama muurahainen raahaamassa havunneulasta polkua pitkin on tosi söpö näky. Mutta kun miljoona muurahaista päättää vaihtaa maisemaa ja rakentaa sitä varten moottoritien huussipolulle, muuttuu näkymä otokseksi jostain kauhuelokuvasta. Joo, liioittelua, mutta olkoon.

Meidän tontilla on jättikokoinen muurahaispesä, joka on saanut olla tontin nurkassa ihan rauhassa. Sitä on käyty muksujen kanssa ihmettelemässä ja seuraamassa niiden elämään. Olen ajatellut, että ne pitää käärmeet pois ja ihan vasta kuulin kommentin, että ne vois vaikuttaa siihenkin, että punkkeja ei oo myöskään näkynyt. Totta vai ei, ihan sama, hyödyllisiä asioita molemmat. Mutta nyt nuo hyödylliset muurahaiset on jostain syystä päättäneet muuttaa. Ne on kiukkuisia ja stressaantuneita muutosta, kuten ihmisetkin olisivat, ja purevat ärhäkästi jos satut pysähtymään niiden reitille. Niitä liikkuu valtavia määriä ja uusia pesäpaikkoja on ilmestynyt sinne ja tänne. Yksi löytyi tuolta aikaisemmin mainitusta rytökasasta, mikä osaltaan kyllä nopeutti sen läpikäymistä. Muurahaisten pesäpaikkojen sijaintia on pitänyt heinäkuussa seurata, keskelle huussipolkua uutta pesää ei voi tehdä.

Muurahaiset ovat muutaneet vanhasta pesästä ja uusi pesä on väärässä paikassa.
Muurahaiset ovat muutaneet vanhasta pesästä ja uusi pesä on väärässä paikassa.

Muita mukavampia eläimiä on näkynyt valtavasti ja poikasia on niin sorsilla, joutsenilla kuin telkälläkin. Kiikareita pitää olla tontilla kolmet, jotta varmasti ennättää tunnistaa ohi lentävät linnut ja näkemään, että kuka siellä nyt on kalassa. Kyllä heinäkuu on varmaan se suurin syy, miksi ihmisillä on mökkejä. Nyt sielu lepää, pulssi laskee, akut latautuu ja mitä näitä kaikkia kliseitä oikein onkaan. Oli ihana heinäkuu.

Muiden kuukausien tuumailut löytyvät täältä.

Kesäkuu

Toukokuu

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Ruokaa

Makkaraa monella tavalla

Makkaraa kiukaalla, australialaista maalaismakkara, makkaraa+hapankaalia tortillassa ja currywursti. Tässä uusia reseptejä, jos grillattu makkara alkaa kyllästyttää. Makkaraa monella tavalla.

Siitä voi keskustella, että pitääkö makkaran olla ns. rallimakkaraa vai jotain lihaisampaa tavaraa. Rallimakkaraa edustaa perinteinen jauhomakkara, vaikka Atrian grillimakkara ja se maistuu välillä tosi hyvältä. Viime talvena meillä oli risujenpolttotalkoot ja siellä paistettiin isossa nuotiossa rallimakkaraa huhkimisen päälle ja hyvin kävi kaupaksi. Toinen ääripää on joku super-lihaisa makkara, nekin on hyviä. Mulla siis selkeästi käy kaikki.  

Makkaraa, sipulia ja porkkanaa kiukaalla

Jos metsäpalovaroitus on voimassa, ei nuotiota voi sytyttää, joten silloin makkaraa voi tehdä vaikka kiukaalla. Tämä sopii hyvin iltapalaksi ja maistuu erityisesti talvella tai aina.

Kiuasmakkaraa varten tarvitaan makkaraa,  joka näyttää puuttuvan kuvasta.
Kiuasmakkaraa varten tarvitaan makkaraa, joka näyttää puuttuvan kuvasta. Se kerkesi jo folioon, odottamaan kiukaalle pääsyä.

Jos pistää saunaa lämmittäessä makkarat kiukaalle niin pois tullessa on iltapala valmis. Meillä tykätään kääriä makkarat folioon niin, että se jää päältä auki. Silloin niistä ei tule vetisiä vaan rapeampia. Välillä tehdään makkaroille kaveriksi kiukaalla sipulia ja porkkanoita. Ne kääritään myös folioon ja laitetaan soijaa kääröön sisälle. Foliota laitetaan yleensä useampi kerros, jotta neste ei valu kiukaalle ja päälle tehdään vain ihan pieni reikä.

Pienityt sipulit ja porkkanat maustetaan pippurilla ja soijalla. Makkaraa monella tavalla.
Pienityt sipulit ja porkkanat maustetaan pippurilla ja soijalla.
Sen jälkeen ne kääritään tarkasti folioon ja tehdään pieni reikä päälle.

Maalaismakkaraa

Ulkomailla opin syömään ns. maalaismakkaraa. Parhaimmillaan niiden sisällä on hyviä, mausteisia raakamakkaroita. Raakamakkarat voi kypsyttää jo kotona valmiiksi ja nuotiossa vain nopeasti lämmittää ennen syömistä. Makkara asetetaan paahtoleivän päälle ja väliin ruutataan runsaasti grillikastiketta. Juu sellaista barbeque-kastiketta millä valelet normaalisti pihvejäsi. Nämä maistuu tosi hyvältä. Muksut tykkää jos näitä tekee vaikka Bratwurstista tai sellaisesta makkarasta missä ei ole kuorta. Helppo haukata.

Maalaismakkara on helpppo lounasruoka. Makkaraa monella tavalla.
Maalaismakkara on helpppo lounasruoka.

Bratwurstia ja hapankaalia tortillaletussa

Nopea lounas taas syntyy tortillalettuun käärityistä bratwursteista ja hapankaalista. Hapankaalin voi laittaa tortillan sisään sellaisenaan tai sitten sen voi lämmittää kattilassa. Aina vaan paremmaksi muuttuu kun laittaa rasiallisen hapankaalia ja purkillisen smetanaa ja hauduttaa sitä hetken aikaa kattilassa. Meillä laitetaan mustapippuria joka paikkaan, joten pistän sitä tähänkin. Tortillaletulle laitetaan siis hapankaalia, lämmin bratwursti ja kurkkusalaattia. Rullataan ja haukataan.

Makkaraa monella tavallaa. Yksi tapa on käärittynä tortillalettuun.
Makkaraa monella tavallaa. Yksi tapa on käärittynä tortillalettuun.

Tätä ollaan syöty lounaaksi, iltapalaksi ja se on kyllä toiminut aina. Hapankaalia ei yleensä tarjoilla kovin usein ja tällä reseptillä saa ihmiset maistamaan sitä.

Tortillaan kääritty makkara ja hapankaalia. Makkaraa monella tavalla.
Tortillaan kääritty makkara ja hapankaalia.

Currywursti

Currysta tulee heti mieleen keltainen kanakastike. Se ei kuulu mun suosikkeihin. Currywursti taas on tosi hyvää ja älyttömän helppo tehdä.

Tähän ei tarvitse kuin silputa sipuli, eikä sitäkään tartte hienontaa kovin pieneksi. Lopussa nääs soosin voi vetää sauvasekoittimella sileäksi, jos ei tykkää sipulimöykyistä. Kun sipuli on silputtu, laita kaikki ainekset kattilaan ja anna pulputella noin puoli tuntia. Tarkistaa maku ja lisää sitä mitä puuttuu.

Currywursti on super helppo valmistella: silppua sipuli ja laita kaikki ainekset kattilaan.
Currywursti on super helppo valmistella: silppua sipuli ja laita kaikki ainekset kattilaan. Anna pulputella noin puoli tuntia.

Tätä voi syödä joko makkaran kanssa sämpylän välissä tai pilkkomalla makkaran paloiksi ja lusikoimalla soosia päälle. Ja soosia voi syödä lusikalla vaikka pelkästään.

Currywurstia voi syödä vaikka patongin välissä. Makkaraa monella tavalla.
Currywurstia voi syödä vaikka patongin välissä.
  • 2 tl paprikajauhetta
  • 1 rkl curryjauhetta
  • 1 tl chilijauhetta
  • 1 tölkki tomaattimurskaa
  • 1 dl ketsuppia
  • 2 tl Dijon-sinappia
  • 1 rkl sokeria
  • 3 rkl Worcestershire-kastiketta
  • suolaa ja mustapippuria

Ruokavaliot

Jos korvaa makkaran soijanakilla tai kasvismakkaralla niin silloin nämä käy kasvissyöjillekin. Ja gluteiinittomana on mahdollista tehdä myös kun valitsee gluteiinittoman leivän, tortillan.

Tässä oli makkaraa monella tavalla. Jos olet jo kyllästynyt makkaraan, testaa tortillapeltiä.

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Remonttia

Paljun lisävarustesarja tarjoaa uusia mahdollisuuksia

”Pelkkä palju vuosimallia 2017 on itsessään jo herkullinen hankinta, mutta lisävarustesarja lisää sen käyttömukavuutta, perheystävällisyyttä ja soveltuvuutta myös juhlakäyttöön. Paljun lisävarustelusarja tarjoaa uusia mahdollisuuksia.”

Paljuun voi hankkia lisävarusteita kuin autoon konsanaan! Kaikenlaista hilpettä ja vitkutinta on myynnissä kaupoissa, mutta meillä niitä on aviomies nikkaroinut itse sen mukaan mikä on tuntunut tarpeelliselta. Ihan ensimmäisiä lisävarusteita oli muovinen, ilmalla täytettävä istuintyyny. Tämän tarpeellisuus ilmeni samalla sekunnilla kun palju asetettiin paikoilleen ja minut asetettiin sinne istumaan. Hiustupsu näkyi, maisema ei.

Hiustupsu näkyi, maisema ei.

Olen niin lyhyt ja meille valittu palju niin korkea laidoiltaan, että jos istun ihan takapuoli penkissä kiinni, maiseman sijasta nautin lähinnä paljun laitojen tuijottamisesta. Homma onneksi korjaantuu, kun paljun täyttää vedellä: vesi kelluttaa. En pääse hukkumaan ja maisemaakin näkyy.

Noh, yllä taisin pikkuisen liiotella. Mutta ihan vaan pikkuisen, koska ensi töikseen meille hankittiin parikin kappaletta noita istuintyynyjä. Ne ei toimi, joten en suosittele niitä kenellekään. Tyyny pitäisi pysyä paljun pohjassa imukuppien avulla. Yritettiin täyttää niitä sekä ilmalla, että vedellä, mutta kumpikaan ei saanut niitä pysymään paljun pohjassa paikoillaan. Ne ponnahtavat mukavasti pinnalla, joten lapset käytti niitä leikeissään kellukkeina, joten ihan haaskiin ne eivät menneet.

Kajari

Paljuveden pinnalle kellumaan voi hankkia juomatelineen, me hankittiin kajari. Sitä voi sitten tökkiä täydessä paljussa kaverilta toiselle.

Koska kahta kelluvaa härpäkettä ei mahdu täyden paljuun pinnalle, rakensi aviomies juomille oman pöydän paljun ulkopuolelle. Se nostetaan ylös tarvittaessa ja siinä voi säilyttää kaikkea sellaista mikä ei kärsi kastumisesta. Koska kun paljuun kipuaa se viimeinen vieras, niin yleensä se aina lainehtii yli. Ja muksuista tulee niin paljon loisketta ja räiskettä, että kännykkää tuolla pöydällä ei kannata säilyttää.

Paljun lisävarustesarjaan kuuluu pöytä.
Paljun lisävarustesarjaan kuuluu pöytä, jonka voi taittaa alas.

Kajari on varustettu vilkkuvin valoin ja ilmoittaa näin naapureillekin, että meillä paljutellaan. Suomen pimeässä yössä väriä vaihtavasta kajarista voi soittaa aiheeseen sopivaa musiikkia. Vaikka Topi Sorsakosken ”Lyhdyn näen syttyvät jälleen rantatiellä” tai Raulin ”Illanvarjoon himmeään”. Loistavia kappaleita molemmat!

Kelluva ja väriävaihtava kajari on hauska lisävaruste.
Kelluva ja väriävaihtava kajari on hauska lisävaruste.

Koska itse kajarista ei biisejä voi valita, täytyy soittovehkeelle, eli kännykälle olla oma paikkansa. Ja turvallinen paikka, koska on ikävää jos jokaisen paljuttelun jälkeen joutuisi hakemaan uuden soittopelin, kun vanha kastui. Kännykälle aviomies rakensi oman telineen savupiippuun. Tarpeeksi korkealle, jotta puhelin ei kastu, mutta niin matalalle, että huonon biisin ylettää vaihtamaan toiseen. Eikä siinä vielä kaikki, vaan samassa telineessä on myös pullonavaaja.

Kännykän saa turvaan piippuun nikkaroituun telineeseen.
Kännykän saa turvaan piippuun nikkaroituun telineeseen, eikä talvellakaan harmita vaikka pullonaukaisija jäi yläkertaan.

Portaat, ulkokuori ja kansi

Meidän paljuun on itse tehty ulkovuoraus ja tietysti myös portaat. Portaat onkin vallan mainiot, paksusta lankusta nikkaroidut. Samoin paljua on ulkopuolelta somistettu kulma- ja reunalaudoilla. Paljun ostaminen on edullisempaa, jos siihen rakentaa ulkokuoren itse ja silloin voi valita mistä materiaalista sen haluaa tehdä. Meillä vuorilauta on piilukirvespaneelia.

Paljussa on jykevät portaat, omatekoinen ulkovuoraus.
Paljussa on jykevät portaat ja omatekoinen ulkovuoraus. Kansi on teetetty ompelijalla ja sen sisällä on Finfoamia.

Paljun mukana tuli kansi ja sekin toimi hyvin, oli helppo siirrellä päälle ja pois. Tämän hetkinen kansi on teetetty ompelijalla ja se taittuu kolmeen osaan. Uuden kannen sisällä on Finfoamia, joten se pitää lämmön tosi hyvin. Jos illalla paljuttelee ja laittaa kannen päälle, voi aamullakin vielä käydä paljussa ennen kotiinlähtöä. Muksut saa helpommin pois paljusta jos sanoo, että voitte vielä huomennakin käydä polskimassa. Eli tuo lämmön säilyminen oli suurin syy kannen vaihtamiseen. Toinen syy oli, että tuota uutta kantta on helpompi avata ja sulkea. Ja minäkin siirrän sen pois paikaltaan ja takaisin, vaikka olenkin taskukokoinen.

Paljussa on kansi, minkä sisällä on Finfoamia.
Paljussa on kansi, minkä sisällä on Finfoamia. Kansi taittuu kolmeen osaan, joten sitä on helppo liikutella.

Siivilä ja sekoitin

Ihmiskattilaakin pitää sekoittaa ja sitä varten meillä on tuollainen kauha. Kun vesi alkaa lämmitä, voi sitä hämmentää, jotta lämpö jakautuu tasaisemmin. Toisaalta paljussa istuu usein erilaisista lämpötiloista tykkääviä ihmisiä, joten voi olla ihan hyväkin jos ei hämmennä. Minä istun kamiinan päällä nauttimassa lämpimästä vedestä ja ulkolaidalla taas on pikkuriikkisen viileämpää.

Ihmiskattilakin tarvitsee kauhan. Vettä voi hämmentää kapustalla.
Ihmiskattilakin tarvitsee kauhan. Vettä voi hämmentää kapustalla.

Kamiina

Meidän paljussa kamiina sijaitsee istuimen alla ja se toimii tosi hyvin. Pesä on malliltaan pitkulaisen ja me tehdäänkin ihan erikseen paljuun sopivia, normaalia pidempiä polttopuita. Niitä ei kesäaikana tarvitse polttaa kuin yksi pesällinen ja vesi on lämmintä. Kamiinan luukku ei varsinaisesti ole kuuma, mutta siihenkin aviomies teki puisenkahvan. Se sopii nätisti yhteen portaiden kanssa.

Kamiina sijaitsee paljun alla ja sen luukkuun on tehty puusta kahva.
Kamiina sijaitsee paljun alla ja sen luukkuun on tehty puusta kahva.

Kamiinaa voi kohentaa pitkävartisella hiilitangolla. Senkin on aviomies itse tehnyt, en tiedä löytyykö noin pitkävartisia valmiina kaupasta. Kamiinan pohjalle on ostettu arinat, mikä nopeuttaa entisestään sen lämpenemistä.

Siivoustarvikkeet ja extra penkki

Paljun laidassa on ulkovuorauksessa luukku, missä säilytetään siivousvälineitä ja extrapenkkiä. Kiinteä penkki kiertää paljua kolmella laidalla ja jos väkeä on paljon, voi tuon lisäpenkin asettaa viimeiselle laidalle ja kaikki mahtuu hyvin istumaan. Sen on myös aviomies nikkaroinut alumiinista, kevyt materiaali siirrellä, eikä ruostu.

Paljun alaosassa on kaappi, missä säilytetään siivousvälineitä.
Paljun alaosassa on kaappi, missä säilytetään siivousvälineitä ja penkkiä.

Just nyt ei muuta tunnu tarvitsevan. Palju on sijoitettu betonista valetun tasanteen päälle, missä oli vanhalla omistajalla iso grillikota. Tuo betonipohja ei ole kovin kaunis, joten sitä voisi vähän somistaa. Liuskekivä on jo tontilla odottamassa asettelua siihen. Paljun vierestä on juuri kaadettu suuri haapa, joka on ollut siinä kaulattuna pari vuotta. Koska se oli kaatouhan alla, siihen on voitu lyödä isoja nauloja missä roikotettiin kapustaa ja muita paljun välineitä. Kun haapa kaadettiin, noille välineille ei ole oikein paikkaa, joten ehkä pieni kaistale kaidetta voisi olla kiva. Siihen voisi sitte nikkaroida noille välineille paikat.

Taidan rakentaa aviomiehelle tuotantolinjaston autotalliin ja ruveta myymään omatekoisia paljutarvikkeita. Oisko kysyntää?

Pitääkö mökillä ylipäätään olla palju? Lue lisää miksi meillä sellainen on.