Törkeästi varastin idean tähän yhdestä sisustuskaupasta! Puutarhaan kukkapenkin somistus syntyy muutamasta halvasta esineestä. Hitsausvehkeet toki täytyy myös olla, jotta osat saa kiinni toisiinsa.
Meillä löytyy hitsausvehkeet omasta takaa, joten tämä idea pystyttiin toteuttamaan. Ihan ekana sanon, että kyllä jotkut ihmiset on kekseliäitä. Tämäkin somistus on aivan älyttömän yksinkertainen, ei vaan olis tullut ikinä itselle mieleen.
Tarvikkeet
Tähän tarvitsee vanhoja aterimia neljä kappaletta. Minä ostin kirppikseltä eurolla yhteen sudenkorentoon tulevan setin. Osaan käytin veitsiä, osaan haarukoita.
Puutarhan somistukseen tarvitsee aterimia, pultteja, metallitikun ja helmiä.
Vartaloksi tarttee isoja pultteja. Nämä on vähän jopa liian puhtaita tähän käyttöön, mutta näitäkään en ostanut uutena, vaan ne löytyivät jostain autotallin syövereistä.
Silmiksi oli ensin tarkoitus laittaa vanhasta rannekorusta helmiä ja liimata. Mutta liima pysyy usein huonosti pihalla kiinni. Onneksi löytyi metallisia kuulia, jotka voi myös hitsata paikalleen, silloin pysyvät takuuvarmasti.
Sitten jotkut metallitikut mihin sudenkorento kiinnitetään. Mulla ne oli tulossa kivikkopuutarhaan, missä on vain matalia kasveja. Siksi tikut katkottiin aika lyhyeksi.
Toteutus
Ensin piti katkoa aterimet ja rautatikut sopivan mittaisiksi.
Ensin veitset katkaistiin kulmahiomakoneella. Niistä tulee siivet sudenkorennolle.
Etsin netistä sudenkorennon kuvia, jotta näin vähän mitkä on mittasuhteet. Kamalan pitkät siivet sillä on!
Siivet ja runko kasassa
Sen jälkeen nuo katkottiin sopivan mittaisiksi ja ihan vähän hiottiin katkaistuja päitä. Katkaisuun voisi käyttää varmaan rautasahaakin, mutta me tehtiin se kulmahiomakoneella.
Sen jälkeen osat vaan hitsattiin kiinni toisiinsa.
Rouva sudenkorento
Homma on valmis ja sudenkorennot pystyyn kukkapenkkiin. Super yksinkertaista!
Ajattelin, että näistä tehtäisiin perhe, missä on äiti ja isä ja kolme lasta. Lapset syntyy pikkulusikoista ja lyhyemmistä pulteista. Tai siivet voi myös tehdä pikkulusikan lusikkaosasta, jolloin ne olisi neidonkorentoja. Neidonkorento on pienempi kooltaan. Näitä voisi vielä vaikka koristellakin tai tehdä siivet jostain verkosta. Ideaa on mahdollista muutella loputtomiin.
Valmiksi askarreltu sudenkortento valmiina kukkapenkkiin.
Tosi moni idea mökille on löytynyt Pinterestistä. Nämä perhoset on myös sieltä. Mallissa ne oli tehty pahvista ja asetettu sisäseinälle, mutta minusta se on tosi kauniit ulkona. Jotta perhoset lentää pihalla aina, ne piti tehdä jostain muusta kuin pahvista.
Ideointi ja sapluuna
Printtasin Pinterestistä löytyneen mallin paperille ja tein siitä pari eri kokoa. Halusin, että perhosia on erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia, joten sapluuna oli koko ajan sama, koko vain vaihtelee. Ne olisi niin kuin perhe. Mallasin kokoa vierasmökin seinäänkin ja hyvältä näytti. Perhoset erottuu seinästä, mutta ei liikaa.
Paperisetmallit koristeperhosia varten, kolmea eri kokoa.
Tähän loppuikin sitten minun osuus ja työt siirtyi aviomiehelle. Hän sahasi metallilevystä perhosia irti tarpeellisen määrän ja hioi niiden laidat. Varmaan kova homma. Minä en yhtään osaa sanoa kuinka kova, koska istuin samaan aikaan mukavasti olohuoneessa, kun hän pakersi perhosten kimpussa autotallissa.
Kun metalliset perhoset oli valmiit, taivutti aviomies niiden siipiä sopiviksi. Niiden kuului tulla keskeltä kiinni seinään, mutta siipien olla kohollaan. Tarkkaa hommaa tämäkin minun mielestä: paljonko tulee olla kohotettuna, jotta mielikuva on oikea.
Perhoset leikattiin paksusta metallista ja siipiä taivutettiin vähän ylös.
Tämän jälkeen perhot maalattiin punaisiksi, ulkotiloihin sopivalla maalilla. Ja niihin kiinnitettiin muoviset kalikat tuohon keskikohtaan, millä ne saadaan kohoamaan ylös seinästä. Näin vesi tai puiden lehdet ei jää seisomaan siipien alle, vaan valuu seinää myöten pois.
Perhoset lentää meillä aina, talvellakin.
Lopuksi perhoset aseteltiin tarkasti oikeaan paikkaan seinälle ja porattiin ruuvilla kiinni. Tässähän mulla oli taas roolia riittämiin, koska ne piti tulla juuri oikeaan lentokulmaan ja oikein suhteessa toisiinsa, sekä seinään. Lisäksi tietysti oikeaan paikkaan riippuen siitä mistä niitä katsoi: huussipolulta, parkkipaikalta vai suoraan vierasmökkiä kohden. Olin tässä projektissa poikkeuksellisen tarkka kaikesta pikkuruisesta, olemattomasta ja mitättömästä.
Väri on kiva tuota harmaata mökkiseinää vasten. Ei liian kirkas, mutta tarpeeksi punainen, että ne erottuu.
Perhoset vierasmökin seinässä. Siipien alla on tilaa veden valua läpi.
Ne on niin nätit! Seuraavaksi haluan muutaman perhosen tuonne kukkapenkkiin tikun nokkaan lentämään. Pitäisiköhän oikein ryhdistäytyä ja tehdä ne itse. Siihen ei tarvitsisi tehdä muuta kuin samalla sapluunalla sahata puusta perhosia ja kiinnittää ne tikkuun. Niitä voisi olla eri värisiä, jos käytän kaikkia maalinloppuja mitä kaapeista löytyy. Jos alan hommiin, pistän kuvia tulemaan!
Blogin kansikuvassa lumen alta pilkistää meidän nuotiopaikan penkki. Tuo penkki tehtiin vanhoista rautapyöristä ja tukevasta haapalankusta. Ikuinen penkki saa olla paikoillaan ikuisesti, eli ympäri vuoden.
Idea penkkiin löytyi Pinterestistä. Järjestys meni muistaakseni niin, että ensin tuli Pinterestissä vastaan tuo kuva ja sitten ruvettiin miettimään, että mistä tähän saisi tarvikkeet. Pinteresti on ihan mahtava paikka erilaisten ideoiden etsimiseen. Laitan hakuun vaikka ”vanhat salaojaputket DIY” ja alan selaamaan kuvia muiden hienoista askarteluista.
Nuotiopaikalle tehtiin penkki vanhoista kärrynpyöristä.
Halusimme nuotiopaikalle sellaisen penkin, jota ei tarvitse siirtää talvisäilöön. Minusta tuntuu, että keväisin ja syksyisin on niin paljon järjestelypuuhaa muutenkin, että mitä vähemmän pitää roudata tavaroita ees-taas, sen parempi. Ja säilytystilaakin on mökillä rajallisesti, joten jos kalusteet voi olla ulkona talven, se on vain positiivista.
Kärrynpyörät liitettiin toisiinsa tukevilla rautapalkeilla.
Penkkiin on käytetty kahta isoa rautaista kärrynpyörää, kolmea rautaista tukiparrua, yhtä paksua lankkua ja yhtä ohuempaa lankkua. Kärrynpyörät löytyi isovanhempien varastoista ja tukiparrut aviomiehen kätköistä. Puutavara on omasta pihasta. Meidän mökkipihassa oli valtavasti puita, joiden määrää haluttiin karsia. Puut kaadettiin ja osasta puita me sahautettiin paikallisella sahalla eri paksuisia lankkuja ja lautoja. Penkkiin käytetty puutavara on tuosta satsista. Jotenkin tästä tulee sellainen ikiaikainen olo, penkki joka on tehty oman pihan puista. Jos lukisin tätä ääneen, muuttuisi äänensävyni tässä kohtaan sellaiseksi Kalevala luennaksi, koska niin juhlalliselta tuo tuntuu. Vaikka tässä puhutaan nyt vaan penkistä, ei mistään talon rakentamisesta.
Rautapyörien väliin aviomies hitsasi tukiparrut. Parrujen pituus on sellainen, että valmiissa penkissä voi istua kolme ihmistä.
Penkin runko on jo kasassa, istuiosa puuttuu.
Parrujen päälle tuleva paksu lankku hiottiin sileäksi, mutta ei käsitelty millään. Tarkoitus olisi, että se saa harmaantua ja muuttua vanhan näköiseksi. Ja toinen tärkeä pointti oli, että sitä ei tarvitsisi tulevaisuudessa huoltaa mitenkään. Lankku on malliltaan sellainen, että siihen ei jää vesi seisomaan, vaan se valuu laidoilta pois. Samoin selkänojana oleva lauta hiottiin sileäksi. Korkeus, selkänojan ja istuimen kulma tsimmattiin meille sopivaksi. Meillä on aina vähän haastetta tässä vaiheessa, kun minä olen 160 cm ja muut meillä minua reilusti pidempiä. Minun jalat ei siis aina yltä maahan näiltä istuimilta ja välillä heiluttelen jalkojani kuin pikkutytöt konsanaan. Mutta tässä on minunkin mukava istua.
Penkki on paikallaan nuotiopaikalla.
Sitten vaan penkki paikoilleen! Siina on tosi hyvä istua, se on jykevä ja minusta sopivannäköinen mökkiympäristöön. Aluksi penkillä oli nuotiopaikalla kaverina vanhasta pyykinpesukoneenrummusta tehty tulipesä. Senkin idea tuli Pinterestistä. Torissa joku antoin ilmaiseksi vanhan pyykkikoneen, josta me irroitettiin rumpu ja maalattiin se mustaksi. Se toimi hetken aikaa makkaranpaistopisteenä. Rummussa on reikiä, mistä tuli näkyy kauniisti ulospäin.
Meidän mökin pihamaa oli ostohetkellä rikkaruohojen ja roskan valtaama. Siitä alkoi taistelu villiintyneen mökkipihan kanssa. Ottelu on aina välillä kääntynyt minun voitoksi ja välillä taas tuntuu, että turpaan tulee milloin kortteelta, milloin villivatulta. Viiden erän eli viiden vuoden jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että minut voi julistaa voittajaksi!
Roskakasoja, lautakasoja, klapipinoja ja epämääräisiä pressulla peitettyjä alueita ei ole tontilla enää kuin kaksi ja nekin ovat ihan pian häviämässä pois. Mökin vieressä oleva alue on odottanut mökin maalaamisen valmistumista ja se onkin seuraava projektini. Vanhan puuvajan vieressä on myös vielä siistittävää. Nämä alueethan ovat siitä hyviä, että nehän ei kasvata juuria tai uusiudu joka vuosi. Kun niiden kanssa taistelee, tietää voittavansa.
Mökin vierusta on seuraava projektini, kunhan maalaushomma on valmis.
Lautakasat ja vanhat puupinot on siitä hankalia, että niistä pääsee eroon vain polttamalla. Osa puupinoista oli ollut maakosketuksessa pitkään, joten ei niistä mitään sisustuspuita tullut. Niitä sellaisia kauniita, tasaisesti asetettuja pinoja, joita näkyy lehdissä. Eikä niistä ihan kamalasti tule enää lämpöäkään, mutta silti polttaminen on ainoa ratkaisu niiden hävittämiseen. Ja koska kaikkia ei haluttu paiskata kerralla nuotioon, niitä on nyt pikku hiljaa polteltu saunanpesässä ja takassa pois. Tähän on tietysti mennyt aikaa.
Heinä kasvaa vaikka kivessä, on se sen verran sitkeä kasvi.
Noiden ihmisen luomien sotkujen siivoaminen on siis periaatteessa ihan helppoa. Mutta luonnon virittämien haasteiden kanssa onkin sitten suurempi taistelu.
Varpua
Mökkitontin jyrkkä rinneosa kasvoi jo meidän tullessa mustikan- ja puolukanvarpua. Ne oli hyvin kaiken heinän ja moskan alla piilossa, mutta pikku hiljaa ne alkaa sieltä päästä esille. Esille siten, että olen niitä sieltä kaivanut esille. Tämä on mun saunanlämmityspuuha. Eli käyn sytyttämässä saunanpesään tulen ja uuden pesällisen lisätystä odotellessa nypin ruohoa pois mustikan- ja puolukanvarpujen välistä. Varsinkin heinä kasvaa joka vuosi uudestaan, eli tämä tulee olemaan ikuisuusprojekti, mutta joka vuosi sitä kasvaa vähemmän. Ja joka päivä se sauna lämmitetään, joten onhan mulla aikaa ruohota tätä aluetta. Varpujen välissä kasvaa kieloa ja se siellä kasvakoonkin. Mutta villivatun, heinän ja pihlajantaimet nypin pois.
Mustikka kukki tänä keväänä hienosti. Omassa pihassa kasvaa marjat meidän tarpeisiin.
Kävin mökin ostamisen jälkeen Pinsiön Taimistolla kysymässä neuvoja taisteluun villiintyneen pihan kanssa. Puhuttiin kukkapenkkien kasveista ja myös näistä alueista, joissa jo kasvaa kunttaa, mutta myös rikkaruohoja. Pinsiön puutarhurin vinkki oli tuo ruohoaminen. Ideana on se, että jos kasvi ei saa lehdilleen aurinkoa (lehdille jotka siis ruohotaan pois), se ei pysty yhteyttämään ja pikku hiljaa silloin kuihtuu kokonaan. Nyt näyttää, että se toimisi.
Kukkapenkit
Kukkapenkit ovat mökillä suuria ja tämäkin johtuu ihan vain siitä, että perustamalla kukkapenkin sain vallattua alaa rikkaruohoilta. Kukkapenkkeihin olen yrittänyt valita vain sellaisia kasveja, jotka pärjää ilman kastelua ja täyttää oman alansa penkistä hyvin. Jaksan kyllä hoitaa kukkapenkkejä keväällä, mutta en ole innokas ruohoamaan niitäkin koko kesää, joten tiheästi kasvavat kasvustot ovat siksi hyviä. Kukkapenkinraamit oli olemassa, koska isot kivet oli asetettu valmiiksi ympyrän muotoon, eikä niitä kukaan voinut ruveta siirtämään. Alussa hommaa oli mökillä paljon, eivätkä kukkapenkit olleet millään tavalla työlistan kärjessä, joten pressut kerkesi peittää penkkiä useamman kesän. Tämä oli konsti millä tapoin tuolla alueella kasvaneita rikkaruohoja.
Pikkusydän kasvaa hienosti suuren kukkapenkin keskellä.
Kun pressut viimein otti pois, oli tyhjälle alueelle helppo tehdä pohjat, tuoda multa ja istuttaa kasvit. Tämä on tehty viime syksynä ja nyt katselen, että mitkä kasvit pärjää tuossa aurinkoisessa paikassa ja mitkä ei.
Sammal
Tästä en ole varma tulenko onnistumaan vain olenko hävinnyt taisteluni rikkaruohoja vastaan. Keskellä mökkipihaa on iso alue, missä oli aikaisemmin lautakasoja. Kun kasat vihdoin saatiin pois, oli niiden alla paljasta, rikkaruohotonta maata. Siihen olen siirtänyt sammalta eri puolelta tonttiamme. Koska oma tontti on kallioinen, löytyy tuota uusiutuvaa peittomateriaalia ihan runsaasti ja naapuristakin saan siitä lisää. Sammal on asettunut yllättävän hyvin alueelle. Tuohon kohtaan paistaa aurinko, joten se kuivuu kuumalla, mutta sateen jälkeen näyttää hyvin vihreältä.
Siirsin sammalta ja toivon, että se viihtyisi vuorimäntyjen kanssa.
Sammalen kanssa minua lähinnä mietityttää, että voittaako villivattu ja nousee juurenpalasista taas pintaan sammalpeiton läpi. Käyn tuota aluetta usein tutkailemassa ja nypin ilmaantuneet rikkakasvit pois. Tälle läntille olen istuttanut vuorimäntyä useamman taimen, sellaisia matalakasvuisia. Jos ne menestyvät paikoillaan, ne luovat varjoa sammaleen ylle ja pudottaa neulasiaan sammaleen päälle. Pari seuraavaa vuotta näyttää toimiko tämä idea.
Apila
Ihan keskellä pihaa oli täysin tyhjä alue, johon tuotiin soraa ja hiekkaa. Näin aluetta saatiin tasaisemmaksi ja maassa kulkevat putket ja säiliöt piiloon. Tuohonkin alueen muoto on siis tullut pakosta tällaiseksi, johtuen tontin muodosta ja kaikenlaisista värkeistä, jotka olivat jo paikoillaan kun me mökki ostettiin. Jos rahaa olisi halunnut käyttää pihaan paljon, olisi varmaan samalla kannattanut rakentaa porrastuksia ja kivetyksiä pihamaalle. Nyt niitä ei ollut, oli vain tyhjä kenttä keskellä pihaa. Kenttä, joka alkoi huolestuttavan nopeasti kasvaa sitä samaa rikkaruohoa, jonka olin älyttömällä vaivalla saanut siitä vierestä kitkettyä pois.
Istutin apilaa isolle alueelle keskelle pihaa täyttämään tyhjää kohtaa.
Nopeana ratkaisuna istutettiin tyhään länttiin apilaa. Se kasvaa huonossakin mullassa ja nopeasti. Ja sitä ei tarvitse leikata ruohonleikkurilla, vaan se saisi kasvaa koko kesän ja tehdä kukkaa. Apilan kanssa alueelle on juurtunut myös rikkaruohoja ja olen niitä siitä vielä jaksanut nyppiä pois. Pari vuotta olen ajatellut antaa tälle alueelle aikaa. Jos siinä kukkii kesällä ihana apilapelto, se saa jäädä. Jos taas siinä kukkii suolaheinä ja korte, pitää miettiä uusia ratkaisuja. Mutta vielä olen kärsivällinen sen kanssa.
Muut paikat
Muualla saa heinä ja rikkaruohot kasvaa. Tai siis vielä nyt ne saa kasvaa. Tunnen itseni niin hyvin, että kun yksi kohta on valmis, alan tuijotella sitä sen vieressä olevaa. Että voisihan tuotakin nyt vähän siistiä. Olen yrittänyt asettaa itselleni rajoja, joiden taakse ei pidä mennä. Kivillä reunustetut portaat uudelle huussille rajaa tonttia yhdeltä laidalta. Niiden takana oleva alue olisi kuin satujen pahamaineinen metsä, johon ei pitäisi yhtään astua jalallaan. Mutta heti niiden portaiden takana on niin iso, heinittynyt puolukkamätäs, kauniisti katajan varjossa. Jos sitä vähän nyppisi….
Vastaus kysymykseen miten toukokuu meni on: se meni todella vauhdikkaasti! Ainahan toukokuu on mökkeilyn ja pihanhoidon osalta vauhdikas kuukausi, mutta tällä kertaa se taas vähän niin kuin ylitti itsensä. Kaikki johtuu tuosta mökin maalaus urakasta.
Mietin tosiaan, että mitäs sitä tuli toukokuussa tehtyä. Päässä soi vaan, että minä maalasin, sinä maalasit, me maalattiin ja lapsikin pakotettiin maalaamaan. Ja eniten kaikesta tehtiin niitä maalaamisen valmisteluhommia, kuten suojauksia ja pesuja ja tellinkien rakentamisia. Koko projektin valmistumiselle on ehkä sellainen henkinen dead-line tuo lähentyvä juhannus. Meillä on usein ollut juhannuksena ystäviä mökillä ja olisihan se kiva jos rakennustelineet olisi purettu siihen mennessä. Kukaan ei ole sanonut tätä suureen ääneen, mutta eiköhän me molemmat aviomiehen kanssa niin salaa ajatella.
Mökki maalataan harmaaksi, tämä on koko kesän suurin homma. Maalaria jo vähän hymyilyttää.
Onni on se, että vaikka meillä olis koko paikka hyrskyn-myrskyn vielä juhannuksena, kukaan meidän juhannusvieraista ei piittaisi siitä pätkääkään. Onneksi vieraat tulee nauttimaan yhdessäolosta, eikä arvostelemaan meidän tekemisiä. Ja lähimmät ystävät ovat nähneet mökin lähtötilanteen, joten kaikki mitä ollaan saatu aikaiseksi, on vain edistystä aikaisempaan.
Osa kukkapenkeistä kukoistaa, lannoittaminen huussikompostilla auttaa.
Toukokuussa tein pihahommia, sen muistan. Puhalsin lehtipuhaltimella roskat pois, levitin huussikompostia kukkapenkkiin, kitkin rikkaruohoja penkeistä ja myrkytin niitä kävelyreittien varrelta. Viime vuonna tein viimeiset kukkapenkit valmiiksi ja nyt voin katsella, että mikä onnistui ja mikä ei. Iso osa istutetuista kasveista lähti hienosti kasvamaan ja selvästikin huussikomposti antaa niille voimaa kukkia. Ei pikkusydän ole aikaisemmin näyttänyt noin komealta.
Majakan edustalla oleva penkki ei pärjännyt yli talven, edes rikkaruoho ei tässä kasva.
Osa kasveista ei selvinnyt talvesta. Esimerkiksi majakan eteen olin kuvitellut valkoisena kukkivan päivänkakkaramättään, mutta siinä ei kasva mikään, ei edes rikkaruoho. Piha saa tosi paljon aurinkoa, joten voi olla, että paikka on liian kuuma. Palaan siis piirustuspöydän ääreen ja mietin uuden, koko kesän kukkivan ihanuuden majakan edustalle. Mutta muuten olen hurjan tyytyväinen pihamaan edistymiseen, monta palaa on jo valmiina, monta palaa on menossa parempaan suuntaan.
Sekin olen oppinut tässä viiden mökkivuoden aikana, että enempää en ennätä.
Kesäkalusteet ja muut tavarat tuli aseteltua pihalle, mutta kukaan ei ole niistä ihan vielä ennättänyt nauttimaan. Vene on kääntämättä ja viime syksynä valmistunut kesäkeittiö testaamatta. Kukkaruukut hankin Torista terassille, mutta en ole vielä niihin mitään istuttanut. Mutta ei kannata stressata. Teen ne kun kerkeää, kun maalaaminen on ohi. Sekin olen oppinut tässä viiden mökkivuoden aikana, että enempää en ennätä. Ja siitä on sitten turha hermostua. Vaikka tehdään pitkää päivää maalauspuuhassa, kukaan ei maalaa yöhön asti vaan illalla syödään hyvin ja saunotaan. Tunteja on päivässä vain se rajallinen määrä.
Löysin hienot kukkaruukut Torista, mutta vielä niissä ei kasva kukkia vaan katajaa talven jäljiltä.
Kun tuo jo moneen kertaan mainittu maalaus on valmis, voin viritellä terassin ja kesäkeittiön somistuksia. Valot, tasot ja tiskauspiste, kukkia. Haluan laittaa kaikki ruuanlaittovälineet hyvin esille, jotta esimerkiksi halsteria ja pitsakiveä tulee käytettyä. Jos ne on jossain varaston perällä, en välttämättä ota niitä sieltä koko kesänä.
Luulisi siinä tiskausta inhoavankin viihtyvän ja astioiden puhdistuvan.
Tiskausta varten on kesäkeittiöön tehty ihan oma piste, missä on kaksi syvää, isoa allasta. Järvivesi tulee hanasta ja maisema on komea. Luulisi siinä tiskausta inhoavankin viihtyvän ja astioiden puhdistuvan kuin itsestään. Teen kotihommista ihan mielelläni melkein mitä vain, mutta tiskaus ei ole koskaan ollut suosikkini. Tiskausta varten hankittiin kirpparilta vanha vedenkeitin vitosella ja tarkoitus on, että sillä voi lämmittää tiskivettä nopeasti. Kesäkeittiön keittimeen saa siis laskea hanasta tulevaa järvivettä ja sisällä on toinen keitin, mihin taas pistetään juomavettä. Saa nähdä kuin tämä homma toimii, suunnitelma on ainakin ihan älyttömän hyvä.
Vanha tukeva, mutta liian peittävä kaide vaihtuu tukevaan, mutta lasiseen.
Terassinkaide täytyy uusia koska se irrotettiin maalaustellinkien rakentamista varten. Nyt kun kaide on pois, voidaan se samalla kerralla vaihtaa uuteen lasiseen. Mökin paras asia on järvelle aukeava maisema ja nyt se pääsee todella näkyviin kun vanha tukeva, mutta tiheä kaide poistetaan. Laitetaan tilalle tukeva, mutta läpinäkyvä versio. Kun mökki on maalattu ja uusi kaide paikoillaan, voin pari iltaa tuijotella kokonaisuutta ja miettiä muutamaa muuta viimeistely juttua: kivijalan rappausta, loppujen kaiteiden vaihtoa ja niiden tulevaa väriä.
Kirpparilta löytynyt lyhty valaisee heinäseipäistä tehdyssä telineessä.
Meillä on valoa aikalailla hyvin tarjolla pimeisiinkin iltoihin, kunhan vaan muistaisin sytyttää niitä. Heinäseipäistä aviomies rakensi monelta pihalta löytyvän lyhtytelineen ja kirpparilta niihin on löytynyt tosi kivat öljylamput. Niihin pitää vaan muistaa laittaa liekki lepattamaan, mutta turhan usein ne jää palamatta.
Onneksi saadaan lähipiiristä apua sähkötöihin.
Pystymallisia sähkölamppuja on jo hyvin pihassa polkujen varrella, mutta muutama pitää vielä lisätä, niin joka paikassa on turvallista liikkua. Samoin meillä on ollut pitkään ostettuna terassilautoihin kiinnitettävät himmeät tunnelmavalot, jotka olisi kiva saada paikoilleen. Ja kaksi kotoa ylimääräisiksi jäänyttä kohdevalo, jotka olisi tarkoitus asentaa valaisemaan jotain komeaa puuta. Eli suunniteltavaa vielä riittää ja sähköjohdon vetämistä. Onneksi saadaan lähipiiristä apua sähkötöihin. Minä lupaan tehdä hyvää ruokaa ja aviomies lämmittää paljun sähkömiehelle ja hänen perheelleen.
Ystävät, perhe ja hyvä ruoka on parasta mökkikesässä.
Kesäkuussa kivointa on jo kalenteriin merkityt ystävien vierailut: naisten viikonloppu ja juhannus. Ruokien suunnittelun aloitan hyvissä ajoin, itse asiassa montaa ruokaa on jo testattukin, mikä on kyllä erikoista. Yleensä en testaa mitään, sokkona ja maistamatta pöytään! Korona vuotena ei ollut vieraita, mutta kokkausintoa taas oli, joten perhe sai nauttia testiannoksista talvella. Hyvät mökkivieraat tuo tullessaan omat petivaatteet ja omia ideoita ruokapöytään. Minun ei tarvitse koskaan yksin kokata, eikä miettiä menyitä. Hyvää ruokaa on aina ollut kaikissa kekkereissä yllin kyllin.
Ikinä ei tule kokonaan valmista.
Muitakin hommia on työlistalla, osa sellaisia pakollisia ja osa ideoita, jotka toteutan jos ennätän. Tykkään ranskalaisista viivoista, ne auttaa hommien etenemisessä. Syksyllä on kiva katsoa, että mitä tuli valmiiksi ja mitkä jää odottamaan tulevaa kesää. Ikinä ei tule kokonaan valmista.
Kevät on saapunut mökille ja aurinko paistaa terassille.
Vietin toukokuun alussa pari päivää mökillä yksin tekemässä kevätpuuhia. Kevään ekat pihapuuhat sisältää paljon miettimistä ja haahuilua ja sitä hommaa on hyvä tehdä ihan issekseen.
Aloitin kevätpuuhat tontin toisesta laidasta ja etenin toiseen laitaan. Hissun kissun kun touhuaa, tähän kuluu yleensä päivän verran aikaa. Siirtelin tavaroita kohti kesäsäilytyspaikkaa. Harvassa mökissä on yllin kyllin säilytystilaa, meillä ei ainakaan ole. Siksi kesä- ja talvitavaroiden pitää vaihtaa paikkaa samana päivänä. Kesäkamat ulos ja talvikamat sisälle varastoon. Siistin pois roskia ja lumen alta paljastuneita tavaroita. Kaikenlaista ruuvia ja mutteria, katkaistuja nippusiteitä ja laudankalikoita jää talven aikana lumen alle odottamaan kevättä.
Maitotonkista ja traktorinistuimista tehdyt tuolit voi olla pihalla aina.
Me yritetään kovasti tehdä mökin ulkotiloista sellaiset, ettei tavaroita tarvitse siirtää edes takaisin. Esimerkiksi nuotiopaikalle tehtiin vanhoista rautaisista kärrynpyöristä penkki, joka voi olla paikallaan ympäri vuoden. Samoin maitotonkista ja traktorinistuimista tehdyt tuolit voi olla pihalla aina. Ne on kyllä todettu niin huonoiksi istuimiksi, että niitä varten on jo suunnitelma B olemassa.
Vanhoista maitotonkista ja traktorinistuimista on nikkaroitu tuoleja.
Terassinpöytä ja tuolit on piilotettu pergolan alle suojaan ja vielä peitetty pressulla. Saman pressun alle on laitettu suojaan muutakin pihatarviketta. Nämä paljastin kääreistä ja toivon, että enää ei tulisi lunta, koska haluan laittaa kaikki tavarat jo paikoilleen. Eivät ne tavarat yhdestä sateesta onneksi miksikään mene. Keväällä ostimme uuden pihakeinun halvalla Torista. Sellaisen vanhanaikaisen, joka muistuttaa keinuja, joissa itse keinuttiin muksuna.
Pihakeinu, joka näyttää samalta kuin lapsuuden retro keinut.
Kukkapenkkeihin kärräsin huussikompostia lannoitteeksi. Olen ajatellut, että en kuskaisi mökille multasäkkejä kaupungista, vaan yrittäisin saada mullan pysymään kuohkeana paikanpäältä saatavilla aineksilla. Lehtikomposteja muodostuu kaikenlaisiin kiven koloihin ja huussikompostia syntyy kiertoon yksi satsi joka kevät ja syksy. Niistä saa tuoretta multaa ja maa-ainesta lisättäväksi kukkapenkkeihin. Lisäksi olen levittänyt kevättalvella kasveille tuhkat takasta, joten periaatteessa kaikki tarvittava on kevätlannoituksen osalta nyt tehty.
Kukkapenkkeihin on lisätty kompostimultaa ja talvella tuhkaa. Alppiruusulle en kompostia laittanut.
Kukkapenkkini on vasta valmistuneita, joten vielä on epäselvää miten niiden käy. Tämän kesän jälkeen nähdään mitkä kasvit kasvaa ja mitkä ei. Kukkapenkit on aika isoja, koska pihalla oli paljon heinän ja rikkaruohojen täyttämiä alueita ja jotain niiden tilalle piti keksiä. Uusia kukkapenkkejä ei ole enää tarkoitus perustaa, ainoastaan istuttaa muutama alppiruusu ja vuorimänty mökin vierustalle kunhan mökin maalaus saadaan ensin tehtyä.
Sen verran uutta istutin, että heittelin ketokukkiensiemeniä kallion viereen. Siinä kohtaan on kasvanut villivattua ja nokkosta. Olen yrittänyt saada sitä talttumaan puhaltamalla lehdet ja roskat niiden päälle, mutta varsin sitkeitä pirulaisia ne ovat. Rikkaruohot eivät tahdo tajuta, että ennemmin tai myöhemmin minä voitan! Nuo ketokukansiemenet jos ei lähde tuossa kohtaan kasvamaan niin ei se haittaa. Yritetty on ja varsin edullisestikin koska pussillinen noita siemeniä maksaa alta euron.
Kukkaketoa varten siemenet istutettu. Saa nähdä saadaanko kukkia.
Terassilla harjasin roskat pois, mikä on kyllä ihan turhaa puuhaa, koska ihan just kohta siinä on jo uusia roskia. Lehtipuhaltimelle voisi tehdä terassille oman koukun, mistä sen voisi vetäistä esiin kuin lännenleffoissa pyssyn lanteiltaan ja pöhäyttää aina vähän roskia lautojen päältä pois. Onneksi terassi on tehty lehtikuusesta, joten sitä ei tarvitse käsitellä millään. Ainoa oikea vaihtoehto kun vertaa kotona olevaan maalattuun terassiin. Se vaatii joka toinen vuosi jonkin sortin huoltoa, eikä ole halpaa puuhaa sekään homma. Jos lehtikuusi maksaakin vähän enemmän tekovaiheessa, niin kyllä se pitkässä juoksussa tulee edullisemmaksi, kun sitä ei tarvitse jatkuvasti huoltaa. Ja helpommaksi. Lehdet ja roskat olin puhaltanut lehtipuhaltimella poluilta pois jo aikaisemmin.
Kevätaurinko paljastaa kattoon punotut hämähäkinseitit.
Sisällä siivoan silloin kun inspiraatio iskee. Mökki on onneksi niin pieni, että sen siivoamiseen ei kauaa mene. Kevätaurinko paljastaa kattoon punotut hämähäkinseitit ja sellaiset kauhunpaikat on parasta siivota pois. Joillekin hämähäkit aiheuttaa painajaisia, joten turha pelottaa ihmisiä suotta. Vaikka itse yritänkin ymmärtää, että me ollaan luonnon keskellä, luonnoneläinten reviireillä ja nekin etsii mökistä omaa paikkaansa. Sisällä siirsin hyttysmyrkyt ja aurinkorasvat esille, koska ihan just kohta niitä taas tarvitaan. Optimisti!
Paras ottaa hyttyskarkotteet ja aurinkorasvat heti esille.
Vene pitää vielä kääntää ja sitten ne mökin kevättyöt onkin tehty. Sitä varten kannoin istuimet, äyskärit ja airot jo valmiiksi veneen viereen odottamaan. Ihan itsekseni en venettä saa kipattua ympäri. Viime kesä oli remonttien kanssa niin työntäyteinen, että venettä tuli käytettyä hävyttömän vähän. Tänä kesänä aion pistää paljon paremmaksi.
