Kategoriat
Askartelut Mökkielämää Syksy Tuumailuja

Saunominen. Onko mitään parempaa!

Pihaa ei voi hoitaa talvella, eikä sienestää. Remonttihommat ovat jäässä, konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Mutta joitakin asioita voi tehdä mökillä ympäri vuoden. Ja tämä on yksi niistä. Saunominen, onko mitään parempaa! 

Meidän sauna on vinossa ja vähän ruma. Rumuus ei välttämättä näy ulkona, jos seisoo sopivan matkan päässä tai ilta-aurinko kultaa punamultaisen maalin. Mutta jos menee lähellä, näkee ilman silmilasejakin, että joka kantti kaipaisi kohennusta. Mutta löylyt on hyvät, joten ketään ei kamalasti haittaa pieni rumuus. Sauna on edellisen omistajan peruja ja meillä on sille purkutuomio jo kirjoitettuna. Siinä ei toki ole päiväystä, joten sauna voi joutua työn alle ensi vuonna tai viiden vuoden päästä tai ei ehkä koskaan. Mutta koska löylyt ovat hyvät, voimme odottaa sen tuomion kanssa.

Ulkokuori

Sauna on tehty samassa paikassa olleen riihen vanhoista hirsistä. Sillä on siis kaunis, vanha tarina. Jos oikein haluaisin romantisoida, voisi ajatella, että hirret oli varmaan kaadettu tuolta tontilta. Ja joku oli ne käsin siinä veistänyt hirsiksi ja siitä sitten rakennettiin riihi. Sen verran koko hommassa on historiaa, että ei nuo hirret polttopuuksi joudu, kun se joskus puretaan. Se saa mennä Toriin myyntiin ja joku saa siitä kelpo kesäkeittiön rungon tai piha-aitan.

Sauna on tehty vanhoista hirsistä, jotka kuuluivat samassa paikassa olleeseen riiheen.
Sauna on tehty vanhoista hirsistä, jotka kuuluvat samassa paikassa olleeseen riiheen.

Onhan se sauna söpö, tuollainen punainen tupa ja perunamaa tyylinen rakennus, missä sammal kasvaa katolla. Siinä on pieni terassi, mihin voi kasata polttopuita, moottorisahan, 30 kappaletta heinäseipäitä ja kaikenlaisia tavaraa ja työkaluja sateensuojaan. Kukaan ei koskaan oikein istu siinä, koska siihen ei ole vielä nikkaroitu passelia penkkiä. Aikaisemmin siinä oli rottinkinen sohvaryhmä, vanhan omistajan peruja, mutta se jouti myös Toriin myyntiin. Onneksi rottinki on nykyään niin mahottoman muodikasta, että ei mennyt viittä minuuttia, kun joku jo ilmoitti haluavansa sen itselleen. Saunasta vilvoitteluun se rottinki ei sovi. Jos et usko, niin kokeile istua siinä paljaalla takapuolella.

Syy saunan purkutuomiolle on halu saada uusi sauna, missä olisi myös yksi makuuhuone. Silloin mökillä voisi samaan aikaan yöpyä enemmän porukkaa. Halvemmaksi toki tulisi vuokrata asuntoauto pihaan niille viikonlopuille, kun meitä olisi oikein monta. Mutta eipä tuo nyt ole just tällä hetkellä rakentumassakaan, joten suunnitelmakin kerkeää hahmottumaan.

Hitaasti lämpiävä sauna

Täällä saunominen on mukavaa varmaan osin siksi, että se vie pitkän aikaa. Sauna ei lämpene hetkessä, varsinkaan talvella. Meillä tulee vesi järvestä pumpulla kesäisin, mutta talvella vedet pitää kantaa järvestä. Ei se ole mikään älytön homma, varsinkin kun pitää avannon auki. Silloin vettä voi vain kaapaista ämpäriin. Jos avanto ei pysy auki, vettä pumpataan keltaisella, muovisella pumpulla ja se on ärsyttävä vekotin. Liian suuri mun käteen, joten parasta kun yritän pitää sen avannon auki. 

Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.
Löylykauhaan on tehty varsi jostain oksan käkkyrästä.

Toiset nauttii saunan sytyttämisestä, ihan siitä tulitikun raapaisusta ja siitä, että tuohi syttyy palamaan. Minä hoidan nuo hommat nopeasti, puut pesään ja tulta perään. Tykkään sen jälkeisestä hetkestä. Sauna alkaa lämmetä ja minä voin hetken touhuta jotain olematonta ennen uuden pesällisen lisäämistä. Ihan lempihommaani on rikkaruohojen nyppiminen. Lumi on meidän alueella maassa noin marraskuusta maaliskuuhun, joten ainakin seitsemänä kuukautena vuodessa maa on paljas ja pääsen toteuttamaan tätä lempipuuhaani. Puiden lisäämistä odottaessa ei enää pidä tehdä mitään kovin tärkeää, enemmänkin sellaista käveleskelyä ja tuumailua. Sitä haahuilua, mistä kirjoitin kerran aikaisemmin.

Mökkisuihku

Ostin aviomiehelle lahjaksi sellaisen mökkisuihkun. Vastustin sitä vähän ja ajattelin, että ostetaan nyt, mutta minä en sitä varmaankaan tule käyttämään. Mikään ei ole mukavampaa kuin vatipesu mökkisaunassa. Se viimeinen kohta, kun saa kaataa koko ämpärillisen sopivan lämmintä vettä päälleen. Toisille se vika ämpäri pitää olla täynnä viileää ja toisille tosi kuumaa vettä. Ihanaa. Mutta kuka viitsii kantaa talvella perjantaina töiden jälkeen monta ämpäriä per saunoja vettä järvestä? Jos käytössä on mökkisuihku, yhdellä ämpärillisellä per tyyppi pääsee tosi pitkälle. Joten olen muuttanut mieleni tämän asian suhteen ja suosittelen mökkisuihkua kaikille. Ja lehtipuhallinta! Jos lukija ajattelee, että ne lehdet pitää pakosta käsi pelillä rapsutella pihamaalta, niin ei tartte, puhaltelu on mahtavaa puuhaa. Tulipa tämäkin nyt sanottua.

Mökkisuihku on kätevä, vaikka sangollinen vettä on vielä parempi.
Mökkisuihku on kätevä, vaikka sangollinen vettä kaadettuna päälle on vielä parempi.

Nikkarointia

Saunalle on aviomies nikkaroinut kaikkea kivaa. Heinäseipään jämästä tuli pukeutumistilan naulakko. Heinäseiväs on halkaistu kahtia ja siihen lisätty nupit, aika yksinkertainen kikka.

Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.
Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.

Vanhasta lankusta aviomies teki saunan sisälle kulmahyllyjä ja eteiseen säilytyshyllyn. Hyllyyn käytetty puu on sopivan rustiikkista vanhaan saunaan ja sitä oli valmiina jossain niistä lukuisista kasoista jotka kuului mökkikauppaan. Pitkästä puunkäkkärästä syntyi löylykauhaan varsi. Hirrenpätkästä syntyi ovistoppari, kun siihen lisättiin paksu köysi ja maalia pintaan.

Vanhoista lankuista on nikkaroitu hyllyjä saunan eteiseen ja itse saunaan.
Vanhoista lankuista on nikkaroitu hyllyjä saunan eteiseen ja itse saunaan.

Muistoja lapsuudesta löytyy vatitelineestä. Sellainen on ollut aviomiehen mummulassa ja kun sen oikein toteuttaa, osuu nuo vadit tuohon kuin itsestään. Jos tekee väärin, niin sitten ne ei mahdu. Sapluuna lojui hetken aikaa meillä kotona ja kun sitä kattelin, ei ihan heti avautunut, että mitä siitä on tulossa. Mutta täytyy myöntää, että se toimii.

Lämmittäminen

Kaikissa mökkilehdissä ja artikkeleissa aina kerrotaan, kuinka saunaa lämmitetään mökillä joka päivä. Niin meilläkin, mutta lähinnä siksi, että hankala sitä pesuvettä on vedenkeittimellä lämmittää.

Saunan portaalta voi katselle järvelle.
Saunan sisältä voi katselle järvelle.

Mutta kyllä mökkeily tuntuisi jotenkin vajaalta ilman saunomista. Ennemmin sitä tuijottelee saunan portaalta järvelle kuin televisiota. Ja mielellään kerron ja kuuntelen kuulumisia saunanlauteilla ystävien tai perheen kanssa. Meidän mökkisaunan hyvien löylyjen salaisuus piilee avattavassa ikkunassa. Siinä sellaisessa leveässä, aika korkealle sijoitetussa ikkunassa, jonka kahva on aina niin tuli kuuma, että siitä raottaessaan polttaa kätensä. Jos osa saunojista tykkää ärhäköistä löylyistä, voi lempeämmästä saunomisesta tykkäävä (elikkäs minä) istua sen raotetun ikkunan edessä. Ja niin on molemmat saunojat tosi tyytyväisiä. Sen pituinen se.

Jos jäit miettimään tuota haaluilua, niin siihen voi perehtyä tästä.

Kategoriat
Mökkielämää Ruokaa Syksy

Suppilovahvero-porokeitto on hyvää!

Syksy on ihan parasta aikaa ruuanlaittoon. Reseptejä on monenlaisia, mutta suppilovahvero-porokeitto on hyvää! Ja kuten kaikki mitä tänne kirjoitan, tämäkin on tosi helppo valmistaa. Melkein voisin käyttää samaa otsikkoa kaikkiin resepteihin, kun kaikki on niin helppoa ja hyvää. Lienen yksinkertainen ihminen.

Suppilovahvero-porokeitto

2-3 dl paistettuja suppilovahveroita, pieni niitä vähän

200 g poroleikettä, pieni kuutoiksi

1 paketti Koskenlaskija sulatejuustoa, pieni palaa reilusti

6 dl vettä + 1 kasvisliemikuutio

voita kunnon köntti

1 sipuli, pieni ja kuullota voissa

mustapippuria oman maun mukaan

Tämän voisi varmaan tehdä muistakin sienistä, mutta minä olen tehnyt vain suppilovahveroista. Niitä voi poimia elokuun lopusta tosi pitkälle syksyyn, joten tätä herkkua on tarjolla pitkään. Suppilovahveroita voi myös pakastaa, joten keiton voi pyöräyttää vaikka tammikuussa.

Selostusta

Jos suppilovahverot on tuoreita, käyn ne läpi ja halkaisen vain käsin pienemmiksi paloiksi. Paistan niitä pannulla niin kauan, että vesi sienistä haihtuu. Tässä vaiheessa en laita vielä voita. Kun vesi on haihtunut, otan sienet pois pannulta ja pienin niitä vähän. Vain vähän, jos teen ruokaa omalle porukalle. Pienin paljon, jos teen ruokaa harvemmin sieniä syöville. Viimeinen vaihtoehto on vetää sienet sauvasekoittimella ihan pieneksi, silloin niitä syö sieniin epäilevästi suhtautuvatkin. Pakastetut sienet otan sulamaan ja laitan johonkin siivilään, niin niistä valuu sulamisvesi pois, joten en enää paista niitä pannulla.

Sitten keiton tekoon. Pienin sipulin tosi ohueksi ja laitan kattilaan reilusti voita. Paistan sipulia kauan, tai melkeinpä haudutan, jotta sipuli pehmenee oikein hyvin. Sitten lisää sekaan 2-3 ruokalusikallista vehnäjauhoja. Ei ihan tasaisi, eikä kukkurapäisiä vaan sellaisia siltä väliltä olevia. Paistan jauhoja sipulin ja voin kanssa vähän aikaa. En ruskista, vaan lämmittelen tuota jauhoa.

Sillä aikaa kun nuo kypsyy, pienin poron aikalailla pieneksi silpuksi. Poroa saa olla niin paljon kuin raskin vaan ostaa (kamalan kallis raaka-aine), koska sieniäkin saa tässä olla reilusti. Pienin myös Koskenlaskija sulatejuuston pienemmiksi paloiksi.

Lisään 3 dl vettä jauhojen sekaan ja sekoitan vispilällä sössön tasaiseksi massaksi. Lisään sekaan kasvisliemikuution, sienet, poron ja sulatejuusto. Ja toiset 3 dl vettä. Sitten vain sekoittelen niin kauan, että sulatejuusto sulaa. Lisään vähän (tai paljon) pippuria ja valmista on.

Ruokavaliot

Koskenlaskija taitaa olla laktoositonta, joten laktoositontahan tästä tuli. Gluteiinittomista jauhoista en ole kokeillut tätä tehdä, mutta miksi se ei silläkin onnistuisi. Joku millä sakeutetaan pitää olla, jotta ei tule laihaa keittoa.

Suppilovahvero-tonnikalapiirakka on myös tosi hyvää, siihenkin löytyy ohje!

Kategoriat
Luonto Ruokaa Syksy

Mahtava sienivuosi!

Ei kerkee kirjottaa, kun pitää möyriä mettässä! Nyt on menossa aivan mahtava sienivuosi. Ensin keväällä löytyi korvasieniä ja nyt on metsä täynnä vaikka mitä ihanaa. Joka vuosi pitäisi opetella kaksi uutta sientä. Ohje ei sano pitääkö niiden olla ruokasieniä, mutta kai ne myrkkysienetkin on hyvä opetella tunnistamaan. Listasin ne mitä jo tiedän ja poimin.

Korvasieniä

Näitä keräsin mukulana ja se kerääminen oli vielä ihan ok hommaa. Mutta putsaaminen oli ärsyttävää, piti istua tuntitolkulla pihalla ja pullasudilla putsata hiekkaa sienistä. (no varmaankaan ei tarvinnut tuntitolkulla istua, mutta siltä se silloin tuntui).  Näin aikuisena kun ajattelee, niin onneksi tuli moista tehtyä, koska nyt osaan sitten itsekin. Toki piti varmuuden vuoksi soittaa äidille ja tarkistaa, että miten se nyt menikään, montako kertaa keitettiin ja kuinka kauan. Myrkkysienien kanssa ei kannata pelleillä ja korvasieni on myrkyllinen, jos ei sitä osaa oikein käsitellä.

Korvasieniä löytyi keväällä ämpärillinen.
Korvasieniä löytyi keväällä koko ämpärillinen.

Korvasieniä ei aikaisemmin mökiltä löytynytkään ja nyt sain niitä kasaan melkein täyden ämpärillisen. Tämän mahdollisti mukava mökkinaapuri, joka näki sienet tienposkessa ja soitti niistä minulle. Sienet oli sellaisessa paikassa, että en olisi ikinä niitä siitä itse osannut etsiä. Mukulana korvasieniä etsittiin aina hakkuuaukioilta, joista oli puut kaadettu toissavuonna. Tämän kevään sienet taas löytyi havupuiden juurilta.

Korvasienet on kyllä hyviä. Teen niistä yleensä keittoa. Aloin jo tekemään siitä tänne ohjettakin.  Mutta kun sain kerman kipattua keiton sekaan, unohdin täysin kuvaamisen ja hups sitten se kattila olikin jo tyhjä! Että nyt on kuva vain aineksista ja tuosta sipulin paistamisesta. Yritän toisella kerran uudestaan, malta odottaa…

Herkkutatteja

No näitä taas kerään sellaisesta satumetsästä. Ikivanhasta, sammaloituneesta havupuumetsästä, missä ihan varmasti asuu menninkäisiä. Siltä se ainakin näyttää. Jos haluaisin kirjoittaa lastenkirjan, menisin tänne kävelemään hakeakseni inspiraatiota. Tällä hetkellä haen kuitenkin vain herkkutatteja.

Tatteja levitettynä ihailtavaksi keinuun.
Tatteja levitettynä ihailtavaksi pihakeinuun.

Herkkutatin lisäksi tänä kesänä löytyi valtavasti haavanpunikkitattia. Mutta koska sieniä oli niin paljon, että sai valita mitä poimii, jätin ne metsään. Herkkutatti on minusta paremman makuinen ja sitä ei tarvitse paistaa niin kauan.  Sieni pitää vain pieniä tai viipaloida ja paistaa neste pois. Laittaa vähän suolaa ja pippuria päälle. Tätä syödään meillä usein suoraan paistinpannulta lusikalla, se ei kerkeä mihinkään ruokaan asti.

Jos tekisin tästä jotain ruokaa, niin tattirisotto on tietysti älyttömän hyvää. Laiskana ostan välillä sellaisen puolivalmiin risottopussin ja sitten vaan tuunaan sitä lisäämällä itse poimittuja, paistettuja tatteja. Tatteja voi lisätä myös kastikkeeseen, jauhelihamurekkeeseen tai marinoida. Tattikeittoa en ole koskaan tehnyt, siis sellaista sileää, sitä pitää tänä vuonna kokeilla.

Haavanpunikkitatin paistamiseen on muuten ihan oma ohje, kannattaa tarkistaa miten se menee, jos niitä poimii.

Vaaleaorakas ja lampaankääpä

Kaikki valkoiset sienet on vähän pelottavia. Kun metsässä on niin monenlaisia myrkyllisiä vaaleita sieniä, ei meinaa uskaltaa poimia niitä herkullisiakaan. Vaaleaorakas on niin helppo tunnistaa, että sitä poimin. Siinä on sellainen erikoinen alaosa, mistä se on helppo tietää.

Lampaankääpä on helppo tunnistaa. Se on kuin vaalea lättänä möykky.
Lampaankääpä on helppo tunnistaa. Se on kuin vaalea lättänä möykky.

Toinen vaaleasieni on lampaankääpä. Sen taas tunnistaa viimeistään silloin, kun sen paistaa, koska se muuttuu keltaiseksi. Molemmat on tosi hyvänmakuisia ja näitäkin käsittelen yleensä aika simppelisti. Pannulle vaan, paisto, suolaa ja pippua päälle ja siitä suoraan suuhun. Tähän asti en ole löytänyt näitä niin paljon, että olisin miettinyt niistä jotain ruokaa. Koska nämä on koostumukseltaan hyvin lihaisia, jotkut paistaa niitä kuin pihvejä. Leivittää kananmuna, korppujauho, jauhoseoksessa ja siitä sitten pannulle. Pitää testata, jos löydän näitä lisää.

Suppilovahverot

Tästä minä aloitin. Suppilovahvero on niin helppo tunnistaa, että sillä ei aloittelijakaan voi mennä pieleen. Tuli hyvin turvallinen olo: näitä voin poimia ja näistä voin valmistaa perheelle ruokaa. Ilman, että ne saa jonkun myrkytyksen. Suppilovahveroita löytyy pitkään, senkin takia se on kiva sieni. Kun sienihulluus iskee, pitää sitä voida lievittää samoilemalla metsässä viikosta toiseen. Lähimmät ystäväni on myös hurahtaneet sieniin ja onneksi uutta satoa nousee aikalailla kahden viikon välein, joten voin kutsua ystäviä myös niitä poimimaan.

Suppilovahverot kasvaa vieretysten. Kun löytää yhden, muita on lähellä.
Suppilovahverot kasvaa vieretysten. Kun löytää yhden, muita on lähellä.

Suppilovahveroiden lisäksi olen löytänyt kosteikkovahveroa, mikä on kooltaan suppista isompi. Molemmissa on tunnistettava keltainen jalka, joten sitäkään ei tartte pelätä. Ihan varmuuden maksimoimiseksi tutkin sienet metsässä ja sitten kotona vielä uudestaan. Yleensä televisiossa on jo alkanut Tanssi Tähtien Kanssa kausi ja samalla kun vilkuilen sitä käyn sieniä läpi.

Suppilovahveron kanssa piirakkaan sopii parhaiten poro, mutta moni muukin yhdistelmä maistuu herkulliselta.
Suppilovahveron kanssa piirakkaan sopii parhaiten poro, mutta moni muukin yhdistelmä maistuu herkulliselta.

Suppiksista voi tehdä mitä vaan ruokaa, niitä en syö pannulta suoraan. Ihan ehdottomasti kaikista paras resepti on suppilovahvero-porokeitto, mihin tulee koskenlaskijajuustoa. Toinen ehdoton herkku on suppilovahveropiirakka. Siihen voi laittaa kaveriksi vaikka pororouhetta tai vaikka vaan keittokinkkua ja vähän tomaattia. Tästä onkin ohje jo täällä.

Karvarouskut

En tunnista vielä muita rouskuja kuin karvarouskun, mutta näitä pitäisi nyt sitten opetella tämän kesän uusina sieninä. Jos päämääränä on oppia kaksi uutta sientä per sesonki, haaparousku tai joku muu vastaava voisi olla hyvä. Karvarousku on hyvin helppo tunnistaa, kun siinä on sitä karvaa laidassa. Se on nätti sieni.

Karvarouskuista teen sienisalaattia. Niitä pitää vähän ryöpätä ja sitten vaan suolaa, pippuria, sokeria, etikkaan sekaan. Reilusti suolaa, ei mitään nykyajan puoli teelusikallista kolmeen kiloon sieniä hössötystä. Kukaan ei syö sienisalaattia niin paljon, että sen verisuonet siitä menisi tukkoon. Jos tätä syö, voi syödä niin, että nauttii. Me oltiin kerran ystävien kanssa Mäntässä, Viinituvassa syömässä ja siellä oli täydellistä sienisalaattia. Kyseltiin kokilta sen salaisuutta, vastaus oli smetana. Siihen asti olin tehnyt oman salaattini kermaviiliin, vähän niin kuin kevyempänä versiona, mutta nykyään laitan siihen smetanaa. Tulee hyvää, usko minua.

Kanttarellit

Kai nämäkin pitää mainita. Kanttarelli on hyvä esimerkki siitä, että sienissäkin makuja on tosi erilaisia. Muut sienet on meillä syöty pakkasesta jo kauan aikaa sitten, mutta näitä on aina vaan jäljellä. Teen niistä kastiketta. Kaikki sitä syö, mutta kukaan ei sitä kaipaa.

Mustatorvisieni

Tämän löytämisestä haaveilen. Yksi naapuri on kertonut, että sitä meidänkin metsistä löytyisi, joten toivoa on. Voin naamioitua ja hiippailla naapurini perässä, jos hänen apajansa vaikka paljastuisi. Vapaaehtoisestihan niitä ei kenellekään kerrota.

Katso tästä vielä se tosi maukas piirakka ohje.

Lisäilen tänne sienikeiton ohjeen, kun vain saan sen joskus kuvattua, ennen kuin katoaa lautasilta.

Kategoriat
Askartelut Kesä Pihahommia Puutarha

Puutarhaan kukkapenkin somistus

Törkeästi varastin idean tähän yhdestä sisustuskaupasta! Puutarhaan kukkapenkin somistus syntyy muutamasta halvasta esineestä. Hitsausvehkeet toki täytyy myös olla, jotta osat saa kiinni toisiinsa.

Meillä löytyy hitsausvehkeet omasta takaa, joten tämä idea pystyttiin toteuttamaan. Ihan ekana sanon, että kyllä jotkut ihmiset on kekseliäitä. Tämäkin somistus on aivan älyttömän yksinkertainen, ei vaan olis tullut ikinä itselle mieleen.

Tarvikkeet

Tähän tarvitsee vanhoja aterimia neljä kappaletta. Minä ostin kirppikseltä eurolla yhteen sudenkorentoon tulevan setin. Osaan käytin veitsiä, osaan haarukoita.

Puutarhaan kukkapenkin somistus syntyy vanhoista veitsistä ja haarukoista.
Puutarhan somistukseen tarvitsee aterimia, pultteja, metallitikun ja helmiä.

Vartaloksi tarttee isoja pultteja. Nämä on vähän jopa liian puhtaita tähän käyttöön, mutta näitäkään en ostanut uutena, vaan ne löytyivät jostain autotallin syövereistä.

Silmiksi oli ensin tarkoitus laittaa vanhasta rannekorusta helmiä ja liimata. Mutta liima pysyy usein huonosti pihalla kiinni. Onneksi löytyi metallisia kuulia, jotka voi myös hitsata paikalleen, silloin pysyvät takuuvarmasti.

Sitten jotkut metallitikut mihin sudenkorento kiinnitetään. Mulla ne oli tulossa kivikkopuutarhaan, missä on vain matalia kasveja. Siksi tikut katkottiin aika lyhyeksi.

Toteutus

Ensin piti katkoa aterimet ja rautatikut sopivan mittaisiksi.

Ensin veitset katkaistiin kulmahiomakoneella. Niistä tulee siivet sudenkorennolle.
Ensin veitset katkaistiin kulmahiomakoneella. Niistä tulee siivet sudenkorennolle.

Etsin netistä sudenkorennon kuvia, jotta näin vähän mitkä on mittasuhteet. Kamalan pitkät siivet sillä on!

Pitkästä pultista tulee vartalo, mihin sudenkorennon siivet kiinnitetään hitsillä.
Siivet ja runko kasassa

Sen jälkeen nuo katkottiin sopivan mittaisiksi ja ihan vähän hiottiin katkaistuja päitä. Katkaisuun voisi käyttää varmaan rautasahaakin, mutta me tehtiin se kulmahiomakoneella.

Sen jälkeen osat vaan hitsattiin kiinni toisiinsa.

Puutarhan somistukseksi sudenkorento. Tässä sirompi äiti-korento.
Rouva sudenkorento

Homma on valmis ja sudenkorennot pystyyn kukkapenkkiin. Super yksinkertaista!

Ajattelin, että näistä tehtäisiin perhe, missä on äiti ja isä ja kolme lasta. Lapset syntyy pikkulusikoista ja lyhyemmistä pulteista. Tai siivet voi myös tehdä pikkulusikan lusikkaosasta, jolloin ne olisi neidonkorentoja. Neidonkorento on pienempi kooltaan. Näitä voisi vielä vaikka koristellakin tai tehdä siivet jostain verkosta. Ideaa on mahdollista muutella loputtomiin.

Valmiksi askarreltu sudenkortento valmiina kukkapenkkiin.
Valmiksi askarreltu sudenkortento valmiina kukkapenkkiin.

Toinen helppo koriste kukkapenkkiin syntyy kukkaruukuista. Majakka valaisee puutarhaa!

Kategoriat
Kesä Pihahommia

Taistelin villiintyneen mökkipihan kanssa

Meidän mökin pihamaa oli ostohetkellä rikkaruohojen ja roskan valtaama. Siitä alkoi taistelu villiintyneen mökkipihan kanssa. Ottelu on aina välillä kääntynyt minun voitoksi ja välillä taas tuntuu, että turpaan tulee milloin kortteelta, milloin villivatulta. Viiden erän eli viiden vuoden jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että minut voi julistaa voittajaksi!

Roskakasoja, lautakasoja, klapipinoja ja epämääräisiä pressulla peitettyjä alueita ei ole tontilla enää kuin kaksi ja nekin ovat ihan pian häviämässä pois. Mökin vieressä oleva alue on odottanut mökin maalaamisen valmistumista ja se onkin seuraava projektini. Vanhan puuvajan vieressä on myös vielä siistittävää. Nämä alueethan ovat siitä hyviä, että nehän ei kasvata juuria tai uusiudu joka vuosi. Kun niiden kanssa taistelee, tietää voittavansa.

Mökin vierusta on seuraava projektini kunhan maalaushomma on valmis.
Mökin vierusta on seuraava projektini, kunhan maalaushomma on valmis.

Lautakasat ja vanhat puupinot on siitä hankalia, että niistä pääsee eroon vain polttamalla. Osa puupinoista oli ollut maakosketuksessa pitkään, joten ei niistä mitään sisustuspuita tullut. Niitä sellaisia kauniita, tasaisesti asetettuja pinoja, joita näkyy lehdissä. Eikä niistä ihan kamalasti tule enää lämpöäkään, mutta silti polttaminen on ainoa ratkaisu niiden hävittämiseen. Ja koska kaikkia ei haluttu paiskata kerralla nuotioon, niitä on nyt pikku hiljaa polteltu saunanpesässä ja takassa pois. Tähän on tietysti mennyt aikaa.

Heinä kasvaa vaikka kivessä jos se niin päättää.
Heinä kasvaa vaikka kivessä, on se sen verran sitkeä kasvi.

Noiden ihmisen luomien sotkujen siivoaminen on siis periaatteessa ihan helppoa. Mutta luonnon virittämien haasteiden kanssa onkin sitten suurempi taistelu.

Varpua

Mökkitontin jyrkkä rinneosa kasvoi jo meidän tullessa mustikan- ja puolukanvarpua. Ne oli hyvin kaiken heinän ja moskan alla piilossa, mutta pikku hiljaa ne alkaa sieltä päästä esille. Esille siten, että olen niitä sieltä kaivanut esille. Tämä on mun saunanlämmityspuuha. Eli käyn sytyttämässä saunanpesään tulen ja uuden pesällisen lisätystä odotellessa nypin ruohoa pois mustikan- ja puolukanvarpujen välistä. Varsinkin heinä kasvaa joka vuosi uudestaan, eli tämä tulee olemaan ikuisuusprojekti, mutta joka vuosi sitä kasvaa vähemmän. Ja joka päivä se sauna lämmitetään, joten onhan mulla aikaa ruohota tätä aluetta. Varpujen välissä kasvaa kieloa ja se siellä kasvakoonkin. Mutta villivatun, heinän ja pihlajantaimet nypin pois.

Mustikka kukki tänä keväänä hienosti. Omassa pihassa kasvaa marjat meidän tarpeisiin.
Mustikka kukki tänä keväänä hienosti.
Omassa pihassa kasvaa marjat meidän tarpeisiin.

Kävin mökin ostamisen jälkeen Pinsiön Taimistolla kysymässä neuvoja taisteluun villiintyneen pihan kanssa. Puhuttiin kukkapenkkien kasveista ja myös näistä alueista, joissa jo kasvaa kunttaa, mutta myös rikkaruohoja. Pinsiön puutarhurin vinkki oli tuo ruohoaminen. Ideana on se, että jos kasvi ei saa lehdilleen aurinkoa (lehdille jotka siis ruohotaan pois), se ei pysty yhteyttämään ja pikku hiljaa silloin kuihtuu kokonaan. Nyt näyttää, että se toimisi.

Kukkapenkit

Kukkapenkit ovat mökillä suuria ja tämäkin johtuu ihan vain siitä, että perustamalla kukkapenkin sain vallattua alaa rikkaruohoilta. Kukkapenkkeihin olen yrittänyt valita vain sellaisia kasveja, jotka pärjää ilman kastelua ja täyttää oman alansa penkistä hyvin. Jaksan kyllä hoitaa kukkapenkkejä keväällä, mutta en ole innokas ruohoamaan niitäkin koko kesää, joten tiheästi kasvavat kasvustot ovat siksi hyviä. Kukkapenkinraamit oli olemassa, koska isot kivet oli asetettu valmiiksi ympyrän muotoon, eikä niitä kukaan voinut ruveta siirtämään. Alussa hommaa oli mökillä paljon, eivätkä kukkapenkit olleet millään tavalla työlistan kärjessä, joten pressut kerkesi peittää penkkiä useamman kesän. Tämä oli konsti millä tapoin tuolla alueella kasvaneita rikkaruohoja.

Pikkusydän kasvaa hienosti suuren kukkapenkin keskellä.
Pikkusydän kasvaa hienosti suuren kukkapenkin keskellä.

Kun pressut viimein otti pois, oli tyhjälle alueelle helppo tehdä pohjat, tuoda multa ja istuttaa kasvit. Tämä on tehty viime syksynä ja nyt katselen, että mitkä kasvit pärjää tuossa aurinkoisessa paikassa ja mitkä ei.

Sammal

Tästä en ole varma tulenko onnistumaan vain olenko hävinnyt taisteluni rikkaruohoja vastaan. Keskellä mökkipihaa on iso alue, missä oli aikaisemmin lautakasoja. Kun kasat vihdoin saatiin pois, oli niiden alla paljasta, rikkaruohotonta maata. Siihen olen siirtänyt sammalta eri puolelta tonttiamme. Koska oma tontti on kallioinen, löytyy tuota uusiutuvaa peittomateriaalia ihan runsaasti ja naapuristakin saan siitä lisää. Sammal on asettunut yllättävän hyvin alueelle. Tuohon kohtaan paistaa aurinko, joten se kuivuu kuumalla, mutta sateen jälkeen näyttää hyvin vihreältä.

Siirsin sammalta ja toivon, että se juurtuu hyvin vuorimäntyjen kanssa tuohon rinteeseen.
Siirsin sammalta ja toivon, että se viihtyisi vuorimäntyjen kanssa.

Sammalen kanssa minua lähinnä mietityttää, että voittaako villivattu ja nousee juurenpalasista taas pintaan sammalpeiton läpi. Käyn tuota aluetta usein tutkailemassa ja nypin ilmaantuneet rikkakasvit pois. Tälle läntille olen istuttanut vuorimäntyä useamman taimen, sellaisia matalakasvuisia. Jos ne menestyvät paikoillaan, ne luovat varjoa sammaleen ylle ja pudottaa neulasiaan sammaleen päälle. Pari seuraavaa vuotta näyttää toimiko tämä idea.

Apila

Ihan keskellä pihaa oli täysin tyhjä alue, johon tuotiin soraa ja hiekkaa. Näin aluetta saatiin tasaisemmaksi ja maassa kulkevat putket ja säiliöt piiloon. Tuohonkin alueen muoto on siis tullut pakosta tällaiseksi, johtuen tontin muodosta ja kaikenlaisista värkeistä, jotka olivat jo paikoillaan kun me mökki ostettiin. Jos rahaa olisi halunnut käyttää pihaan paljon, olisi varmaan samalla kannattanut rakentaa porrastuksia ja kivetyksiä pihamaalle. Nyt niitä ei ollut, oli vain tyhjä kenttä keskellä pihaa. Kenttä, joka alkoi huolestuttavan nopeasti kasvaa sitä samaa rikkaruohoa, jonka olin älyttömällä vaivalla saanut siitä vierestä kitkettyä pois.

Istutin apilaa isolle alueelle keskelle pihaa täyttämään tyhjää kohtaa.
Istutin apilaa isolle alueelle keskelle pihaa täyttämään tyhjää kohtaa.

Nopeana ratkaisuna istutettiin tyhään länttiin apilaa. Se kasvaa huonossakin mullassa ja nopeasti. Ja sitä ei tarvitse leikata ruohonleikkurilla, vaan se saisi kasvaa koko kesän ja tehdä kukkaa. Apilan kanssa alueelle on juurtunut myös rikkaruohoja ja olen niitä siitä vielä jaksanut nyppiä pois. Pari vuotta olen ajatellut antaa tälle alueelle aikaa. Jos siinä kukkii kesällä ihana apilapelto, se saa jäädä. Jos taas siinä kukkii suolaheinä ja korte, pitää miettiä uusia ratkaisuja. Mutta vielä olen kärsivällinen sen kanssa.

Muut paikat

Muualla saa heinä ja rikkaruohot kasvaa. Tai siis vielä nyt ne saa kasvaa. Tunnen itseni niin hyvin, että kun yksi kohta on valmis, alan tuijotella sitä sen vieressä olevaa. Että voisihan tuotakin nyt vähän siistiä. Olen yrittänyt asettaa itselleni rajoja, joiden taakse ei pidä mennä. Kivillä reunustetut portaat uudelle huussille rajaa tonttia yhdeltä laidalta. Niiden takana oleva alue olisi kuin satujen pahamaineinen metsä, johon ei pitäisi yhtään astua jalallaan. Mutta heti niiden portaiden takana on niin iso, heinittynyt puolukkamätäs, kauniisti katajan varjossa. Jos sitä vähän nyppisi….

Lue myös pihassa tekemistäni kevättöistä.

Kategoriat
Kevät Pihahommia

Olin mökillä tekemässä kevättöitä

Vietin toukokuun alussa pari päivää mökillä yksin tekemässä kevätpuuhia. Kevään ekat pihapuuhat sisältää paljon miettimistä ja haahuilua ja sitä hommaa on hyvä tehdä ihan issekseen.

Aloitin kevätpuuhat tontin toisesta laidasta ja etenin toiseen laitaan. Hissun kissun kun touhuaa, tähän kuluu yleensä päivän verran aikaa. Siirtelin tavaroita kohti kesäsäilytyspaikkaa. Harvassa mökissä on yllin kyllin säilytystilaa, meillä ei ainakaan ole. Siksi kesä- ja talvitavaroiden pitää vaihtaa paikkaa samana päivänä. Kesäkamat ulos ja talvikamat sisälle varastoon. Siistin pois roskia ja lumen alta paljastuneita tavaroita. Kaikenlaista ruuvia ja mutteria, katkaistuja nippusiteitä ja laudankalikoita jää talven aikana lumen alle odottamaan kevättä.

Maitotonkista ja traktorinistuimista tehdyt tuolit voi olla pihalla aina.

Me yritetään kovasti tehdä mökin ulkotiloista sellaiset, ettei tavaroita tarvitse siirtää edes takaisin. Esimerkiksi nuotiopaikalle tehtiin vanhoista rautaisista kärrynpyöristä penkki, joka voi olla paikallaan ympäri vuoden. Samoin maitotonkista ja traktorinistuimista tehdyt tuolit voi olla pihalla aina. Ne on kyllä todettu niin huonoiksi istuimiksi, että niitä varten on jo suunnitelma B olemassa.

Vanhoista maitotonkista ja traktorinistuimista on nikkaroitu tuoleja.
Vanhoista maitotonkista ja traktorinistuimista on nikkaroitu tuoleja.

Terassinpöytä ja tuolit on piilotettu pergolan alle suojaan ja vielä peitetty pressulla. Saman pressun alle on laitettu suojaan muutakin pihatarviketta. Nämä paljastin kääreistä ja toivon, että enää ei tulisi lunta, koska haluan laittaa kaikki tavarat jo paikoilleen. Eivät ne tavarat yhdestä sateesta onneksi miksikään mene. Keväällä ostimme uuden pihakeinun halvalla Torista. Sellaisen vanhanaikaisen, joka muistuttaa keinuja, joissa itse keinuttiin muksuna.

Pihakeinu, joka näyttää samalta kuin lapsuuden retro keinut.
Pihakeinu, joka näyttää samalta kuin lapsuuden retro keinut.

Kukkapenkkeihin kärräsin huussikompostia lannoitteeksi. Olen ajatellut, että en kuskaisi mökille multasäkkejä kaupungista, vaan yrittäisin saada mullan pysymään kuohkeana paikanpäältä saatavilla aineksilla. Lehtikomposteja muodostuu kaikenlaisiin kiven koloihin ja huussikompostia syntyy kiertoon yksi satsi joka kevät ja syksy. Niistä saa tuoretta multaa ja maa-ainesta lisättäväksi kukkapenkkeihin. Lisäksi olen levittänyt kevättalvella kasveille tuhkat takasta, joten periaatteessa kaikki tarvittava on kevätlannoituksen osalta nyt tehty.

Kukkapenkkien kevättyönä lisäsin kompostimultaa ja talvella tuhkaa.
Kukkapenkkeihin on lisätty kompostimultaa ja talvella tuhkaa. Alppiruusulle en kompostia laittanut.

Kukkapenkkini on vasta valmistuneita, joten vielä on epäselvää miten niiden käy. Tämän kesän jälkeen nähdään mitkä kasvit kasvaa ja mitkä ei. Kukkapenkit on aika isoja, koska pihalla oli paljon heinän ja rikkaruohojen täyttämiä alueita ja jotain niiden tilalle piti keksiä. Uusia kukkapenkkejä ei ole enää tarkoitus perustaa, ainoastaan istuttaa muutama alppiruusu ja vuorimänty mökin vierustalle kunhan mökin maalaus saadaan ensin tehtyä.

Sen verran uutta istutin, että heittelin ketokukkiensiemeniä kallion viereen. Siinä kohtaan on kasvanut villivattua ja nokkosta. Olen yrittänyt saada sitä talttumaan puhaltamalla lehdet ja roskat niiden päälle, mutta varsin sitkeitä pirulaisia ne ovat. Rikkaruohot eivät tahdo tajuta, että ennemmin tai myöhemmin minä voitan! Nuo ketokukansiemenet jos ei lähde tuossa kohtaan kasvamaan niin ei se haittaa. Yritetty on ja varsin edullisestikin koska pussillinen noita siemeniä maksaa alta euron.

Kukkaketoa varten siemenet istutettu. Saa nähdä saadaanko kukkia.
Kukkaketoa varten siemenet istutettu. Saa nähdä saadaanko kukkia.

Terassilla harjasin roskat pois, mikä on kyllä ihan turhaa puuhaa, koska ihan just kohta siinä on jo uusia roskia. Lehtipuhaltimelle voisi tehdä terassille oman koukun, mistä sen voisi vetäistä esiin kuin lännenleffoissa pyssyn lanteiltaan ja pöhäyttää aina vähän roskia lautojen päältä pois. Onneksi terassi on tehty lehtikuusesta, joten sitä ei tarvitse käsitellä millään. Ainoa oikea vaihtoehto kun vertaa kotona olevaan maalattuun terassiin. Se vaatii joka toinen vuosi jonkin sortin huoltoa, eikä ole halpaa puuhaa sekään homma. Jos lehtikuusi maksaakin vähän enemmän tekovaiheessa, niin kyllä se pitkässä juoksussa tulee edullisemmaksi, kun sitä ei tarvitse jatkuvasti huoltaa. Ja helpommaksi. Lehdet ja roskat olin puhaltanut lehtipuhaltimella poluilta pois jo aikaisemmin.

Kevätaurinko paljastaa kattoon punotut hämähäkinseitit.

Sisällä siivoan silloin kun inspiraatio iskee. Mökki on onneksi niin pieni, että sen siivoamiseen ei kauaa mene. Kevätaurinko paljastaa kattoon punotut hämähäkinseitit ja sellaiset kauhunpaikat on parasta siivota pois. Joillekin hämähäkit aiheuttaa painajaisia, joten turha pelottaa ihmisiä suotta. Vaikka itse yritänkin ymmärtää, että me ollaan luonnon keskellä, luonnoneläinten reviireillä ja nekin etsii mökistä omaa paikkaansa. Sisällä siirsin hyttysmyrkyt ja aurinkorasvat esille, koska ihan just kohta niitä taas tarvitaan. Optimisti!

Mökin kevättyöt pitää sisällään hyttyskarkoitteet ja aurinkorasvat.
Paras ottaa hyttyskarkotteet ja aurinkorasvat heti esille.

Vene pitää vielä kääntää ja sitten ne mökin kevättyöt onkin tehty. Sitä varten kannoin istuimet, äyskärit ja airot jo valmiiksi veneen viereen odottamaan. Ihan itsekseni en venettä saa kipattua ympäri. Viime kesä oli remonttien kanssa niin työntäyteinen, että venettä tuli käytettyä hävyttömän vähän. Tänä kesänä aion pistää paljon paremmaksi.

Täältä tarinaa meidän mökkimaisemasta.

Kategoriat
Kevät

Pakko tehdä puita!

Puita on tällä hetkellä pakko tehdä kahdestakin syystä. Siksi, että en pääse vielä pihahommiin, joten joudan odotellessani tehdä puita. Ja siksi, että mitäs mentiin kaatamaan monta haapaa talvella. Nyt niitä on jaksettava työstää eteenpäin, kun ei ne voi tuohonkaan jäädä.

Totta jos puhutaan, klapikoneen vieressä seisominen ja risujen poltto on mukavaa puuhaa. Koko hommassa tärkeintä on, että älä katso paljonko on vielä pienimättä. Pidät tiukasti katseen siinä pinossa mihin heittelet pienityt klapit ja nautit siitä, kun sen koko kasvaa. Mietit jotain tai olet miettimättä.

Syksyllä minua aina naurattaa kun some alkaa täyttyä tulenloimua esittävistä kuvista. On tulta takassa ja saunanpesässä ja nuotiossa. Jotta tuonne asti päästään on kulunut vähintään puolitoistavuotta aikaa ja todella monta vaihetta. Puut pitää kaataa, sahata pölleiksi, pieniä klapeiksi ja heitellä jonnekin ilmavaan, mutta suojaisaan paikkaan kuivumaan. Kuivuttuaan vuoden verran, voit ruveta kyseisiä klapeja käyttämään. Yleensä puut vielä tässä vaiheessa ladotaan nätille pinolle, mistä puita voi sitten pitkin talvea käydä hakemassa. Mitä suorempi ja kauniimpi pino, sen ylpeämpi isäntä ja emäntä.