Kategoriat
Askartelut Mökkielämää Syksy Tuumailuja

Saunominen. Onko mitään parempaa!

Pihaa ei voi hoitaa talvella, eikä sienestää. Remonttihommat ovat jäässä, konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Mutta joitakin asioita voi tehdä mökillä ympäri vuoden. Ja tämä on yksi niistä. Saunominen, onko mitään parempaa! 

Meidän sauna on vinossa ja vähän ruma. Rumuus ei välttämättä näy ulkona, jos seisoo sopivan matkan päässä tai ilta-aurinko kultaa punamultaisen maalin. Mutta jos menee lähellä, näkee ilman silmilasejakin, että joka kantti kaipaisi kohennusta. Mutta löylyt on hyvät, joten ketään ei kamalasti haittaa pieni rumuus. Sauna on edellisen omistajan peruja ja meillä on sille purkutuomio jo kirjoitettuna. Siinä ei toki ole päiväystä, joten sauna voi joutua työn alle ensi vuonna tai viiden vuoden päästä tai ei ehkä koskaan. Mutta koska löylyt ovat hyvät, voimme odottaa sen tuomion kanssa.

Ulkokuori

Sauna on tehty samassa paikassa olleen riihen vanhoista hirsistä. Sillä on siis kaunis, vanha tarina. Jos oikein haluaisin romantisoida, voisi ajatella, että hirret oli varmaan kaadettu tuolta tontilta. Ja joku oli ne käsin siinä veistänyt hirsiksi ja siitä sitten rakennettiin riihi. Sen verran koko hommassa on historiaa, että ei nuo hirret polttopuuksi joudu, kun se joskus puretaan. Se saa mennä Toriin myyntiin ja joku saa siitä kelpo kesäkeittiön rungon tai piha-aitan.

Sauna on tehty vanhoista hirsistä, jotka kuuluivat samassa paikassa olleeseen riiheen.
Sauna on tehty vanhoista hirsistä, jotka kuuluvat samassa paikassa olleeseen riiheen.

Onhan se sauna söpö, tuollainen punainen tupa ja perunamaa tyylinen rakennus, missä sammal kasvaa katolla. Siinä on pieni terassi, mihin voi kasata polttopuita, moottorisahan, 30 kappaletta heinäseipäitä ja kaikenlaisia tavaraa ja työkaluja sateensuojaan. Kukaan ei koskaan oikein istu siinä, koska siihen ei ole vielä nikkaroitu passelia penkkiä. Aikaisemmin siinä oli rottinkinen sohvaryhmä, vanhan omistajan peruja, mutta se jouti myös Toriin myyntiin. Onneksi rottinki on nykyään niin mahottoman muodikasta, että ei mennyt viittä minuuttia, kun joku jo ilmoitti haluavansa sen itselleen. Saunasta vilvoitteluun se rottinki ei sovi. Jos et usko, niin kokeile istua siinä paljaalla takapuolella.

Syy saunan purkutuomiolle on halu saada uusi sauna, missä olisi myös yksi makuuhuone. Silloin mökillä voisi samaan aikaan yöpyä enemmän porukkaa. Halvemmaksi toki tulisi vuokrata asuntoauto pihaan niille viikonlopuille, kun meitä olisi oikein monta. Mutta eipä tuo nyt ole just tällä hetkellä rakentumassakaan, joten suunnitelmakin kerkeää hahmottumaan.

Hitaasti lämpiävä sauna

Täällä saunominen on mukavaa varmaan osin siksi, että se vie pitkän aikaa. Sauna ei lämpene hetkessä, varsinkaan talvella. Meillä tulee vesi järvestä pumpulla kesäisin, mutta talvella vedet pitää kantaa järvestä. Ei se ole mikään älytön homma, varsinkin kun pitää avannon auki. Silloin vettä voi vain kaapaista ämpäriin. Jos avanto ei pysy auki, vettä pumpataan keltaisella, muovisella pumpulla ja se on ärsyttävä vekotin. Liian suuri mun käteen, joten parasta kun yritän pitää sen avannon auki. 

Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.
Löylykauhaan on tehty varsi jostain oksan käkkyrästä.

Toiset nauttii saunan sytyttämisestä, ihan siitä tulitikun raapaisusta ja siitä, että tuohi syttyy palamaan. Minä hoidan nuo hommat nopeasti, puut pesään ja tulta perään. Tykkään sen jälkeisestä hetkestä. Sauna alkaa lämmetä ja minä voin hetken touhuta jotain olematonta ennen uuden pesällisen lisäämistä. Ihan lempihommaani on rikkaruohojen nyppiminen. Lumi on meidän alueella maassa noin marraskuusta maaliskuuhun, joten ainakin seitsemänä kuukautena vuodessa maa on paljas ja pääsen toteuttamaan tätä lempipuuhaani. Puiden lisäämistä odottaessa ei enää pidä tehdä mitään kovin tärkeää, enemmänkin sellaista käveleskelyä ja tuumailua. Sitä haahuilua, mistä kirjoitin kerran aikaisemmin.

Mökkisuihku

Ostin aviomiehelle lahjaksi sellaisen mökkisuihkun. Vastustin sitä vähän ja ajattelin, että ostetaan nyt, mutta minä en sitä varmaankaan tule käyttämään. Mikään ei ole mukavampaa kuin vatipesu mökkisaunassa. Se viimeinen kohta, kun saa kaataa koko ämpärillisen sopivan lämmintä vettä päälleen. Toisille se vika ämpäri pitää olla täynnä viileää ja toisille tosi kuumaa vettä. Ihanaa. Mutta kuka viitsii kantaa talvella perjantaina töiden jälkeen monta ämpäriä per saunoja vettä järvestä? Jos käytössä on mökkisuihku, yhdellä ämpärillisellä per tyyppi pääsee tosi pitkälle. Joten olen muuttanut mieleni tämän asian suhteen ja suosittelen mökkisuihkua kaikille. Ja lehtipuhallinta! Jos lukija ajattelee, että ne lehdet pitää pakosta käsi pelillä rapsutella pihamaalta, niin ei tartte, puhaltelu on mahtavaa puuhaa. Tulipa tämäkin nyt sanottua.

Mökkisuihku on kätevä, vaikka sangollinen vettä on vielä parempi.
Mökkisuihku on kätevä, vaikka sangollinen vettä kaadettuna päälle on vielä parempi.

Nikkarointia

Saunalle on aviomies nikkaroinut kaikkea kivaa. Heinäseipään jämästä tuli pukeutumistilan naulakko. Heinäseiväs on halkaistu kahtia ja siihen lisätty nupit, aika yksinkertainen kikka.

Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.
Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.

Vanhasta lankusta aviomies teki saunan sisälle kulmahyllyjä ja eteiseen säilytyshyllyn. Hyllyyn käytetty puu on sopivan rustiikkista vanhaan saunaan ja sitä oli valmiina jossain niistä lukuisista kasoista jotka kuului mökkikauppaan. Pitkästä puunkäkkärästä syntyi löylykauhaan varsi. Hirrenpätkästä syntyi ovistoppari, kun siihen lisättiin paksu köysi ja maalia pintaan.

Vanhoista lankuista on nikkaroitu hyllyjä saunan eteiseen ja itse saunaan.
Vanhoista lankuista on nikkaroitu hyllyjä saunan eteiseen ja itse saunaan.

Muistoja lapsuudesta löytyy vatitelineestä. Sellainen on ollut aviomiehen mummulassa ja kun sen oikein toteuttaa, osuu nuo vadit tuohon kuin itsestään. Jos tekee väärin, niin sitten ne ei mahdu. Sapluuna lojui hetken aikaa meillä kotona ja kun sitä kattelin, ei ihan heti avautunut, että mitä siitä on tulossa. Mutta täytyy myöntää, että se toimii.

Lämmittäminen

Kaikissa mökkilehdissä ja artikkeleissa aina kerrotaan, kuinka saunaa lämmitetään mökillä joka päivä. Niin meilläkin, mutta lähinnä siksi, että hankala sitä pesuvettä on vedenkeittimellä lämmittää.

Saunan portaalta voi katselle järvelle.
Saunan sisältä voi katselle järvelle.

Mutta kyllä mökkeily tuntuisi jotenkin vajaalta ilman saunomista. Ennemmin sitä tuijottelee saunan portaalta järvelle kuin televisiota. Ja mielellään kerron ja kuuntelen kuulumisia saunanlauteilla ystävien tai perheen kanssa. Meidän mökkisaunan hyvien löylyjen salaisuus piilee avattavassa ikkunassa. Siinä sellaisessa leveässä, aika korkealle sijoitetussa ikkunassa, jonka kahva on aina niin tuli kuuma, että siitä raottaessaan polttaa kätensä. Jos osa saunojista tykkää ärhäköistä löylyistä, voi lempeämmästä saunomisesta tykkäävä (elikkäs minä) istua sen raotetun ikkunan edessä. Ja niin on molemmat saunojat tosi tyytyväisiä. Sen pituinen se.

Jos jäit miettimään tuota haaluilua, niin siihen voi perehtyä tästä.

Kategoriat
Mökkielämää Ruokaa Syksy

Suppilovahvero-porokeitto on hyvää!

Syksy on ihan parasta aikaa ruuanlaittoon. Reseptejä on monenlaisia, mutta suppilovahvero-porokeitto on hyvää! Ja kuten kaikki mitä tänne kirjoitan, tämäkin on tosi helppo valmistaa. Melkein voisin käyttää samaa otsikkoa kaikkiin resepteihin, kun kaikki on niin helppoa ja hyvää. Lienen yksinkertainen ihminen.

Suppilovahvero-porokeitto

2-3 dl paistettuja suppilovahveroita, pieni niitä vähän

200 g poroleikettä, pieni kuutoiksi

1 paketti Koskenlaskija sulatejuustoa, pieni palaa reilusti

6 dl vettä + 1 kasvisliemikuutio

voita kunnon köntti

1 sipuli, pieni ja kuullota voissa

mustapippuria oman maun mukaan

Tämän voisi varmaan tehdä muistakin sienistä, mutta minä olen tehnyt vain suppilovahveroista. Niitä voi poimia elokuun lopusta tosi pitkälle syksyyn, joten tätä herkkua on tarjolla pitkään. Suppilovahveroita voi myös pakastaa, joten keiton voi pyöräyttää vaikka tammikuussa.

Selostusta

Jos suppilovahverot on tuoreita, käyn ne läpi ja halkaisen vain käsin pienemmiksi paloiksi. Paistan niitä pannulla niin kauan, että vesi sienistä haihtuu. Tässä vaiheessa en laita vielä voita. Kun vesi on haihtunut, otan sienet pois pannulta ja pienin niitä vähän. Vain vähän, jos teen ruokaa omalle porukalle. Pienin paljon, jos teen ruokaa harvemmin sieniä syöville. Viimeinen vaihtoehto on vetää sienet sauvasekoittimella ihan pieneksi, silloin niitä syö sieniin epäilevästi suhtautuvatkin. Pakastetut sienet otan sulamaan ja laitan johonkin siivilään, niin niistä valuu sulamisvesi pois, joten en enää paista niitä pannulla.

Sitten keiton tekoon. Pienin sipulin tosi ohueksi ja laitan kattilaan reilusti voita. Paistan sipulia kauan, tai melkeinpä haudutan, jotta sipuli pehmenee oikein hyvin. Sitten lisää sekaan 2-3 ruokalusikallista vehnäjauhoja. Ei ihan tasaisi, eikä kukkurapäisiä vaan sellaisia siltä väliltä olevia. Paistan jauhoja sipulin ja voin kanssa vähän aikaa. En ruskista, vaan lämmittelen tuota jauhoa.

Sillä aikaa kun nuo kypsyy, pienin poron aikalailla pieneksi silpuksi. Poroa saa olla niin paljon kuin raskin vaan ostaa (kamalan kallis raaka-aine), koska sieniäkin saa tässä olla reilusti. Pienin myös Koskenlaskija sulatejuuston pienemmiksi paloiksi.

Lisään 3 dl vettä jauhojen sekaan ja sekoitan vispilällä sössön tasaiseksi massaksi. Lisään sekaan kasvisliemikuution, sienet, poron ja sulatejuusto. Ja toiset 3 dl vettä. Sitten vain sekoittelen niin kauan, että sulatejuusto sulaa. Lisään vähän (tai paljon) pippuria ja valmista on.

Ruokavaliot

Koskenlaskija taitaa olla laktoositonta, joten laktoositontahan tästä tuli. Gluteiinittomista jauhoista en ole kokeillut tätä tehdä, mutta miksi se ei silläkin onnistuisi. Joku millä sakeutetaan pitää olla, jotta ei tule laihaa keittoa.

Suppilovahvero-tonnikalapiirakka on myös tosi hyvää, siihenkin löytyy ohje!

Kategoriat
Luonto Ruokaa Syksy

Mahtava sienivuosi!

Ei kerkee kirjottaa, kun pitää möyriä mettässä! Nyt on menossa aivan mahtava sienivuosi. Ensin keväällä löytyi korvasieniä ja nyt on metsä täynnä vaikka mitä ihanaa. Joka vuosi pitäisi opetella kaksi uutta sientä. Ohje ei sano pitääkö niiden olla ruokasieniä, mutta kai ne myrkkysienetkin on hyvä opetella tunnistamaan. Listasin ne mitä jo tiedän ja poimin.

Korvasieniä

Näitä keräsin mukulana ja se kerääminen oli vielä ihan ok hommaa. Mutta putsaaminen oli ärsyttävää, piti istua tuntitolkulla pihalla ja pullasudilla putsata hiekkaa sienistä. (no varmaankaan ei tarvinnut tuntitolkulla istua, mutta siltä se silloin tuntui).  Näin aikuisena kun ajattelee, niin onneksi tuli moista tehtyä, koska nyt osaan sitten itsekin. Toki piti varmuuden vuoksi soittaa äidille ja tarkistaa, että miten se nyt menikään, montako kertaa keitettiin ja kuinka kauan. Myrkkysienien kanssa ei kannata pelleillä ja korvasieni on myrkyllinen, jos ei sitä osaa oikein käsitellä.

Korvasieniä löytyi keväällä ämpärillinen.
Korvasieniä löytyi keväällä koko ämpärillinen.

Korvasieniä ei aikaisemmin mökiltä löytynytkään ja nyt sain niitä kasaan melkein täyden ämpärillisen. Tämän mahdollisti mukava mökkinaapuri, joka näki sienet tienposkessa ja soitti niistä minulle. Sienet oli sellaisessa paikassa, että en olisi ikinä niitä siitä itse osannut etsiä. Mukulana korvasieniä etsittiin aina hakkuuaukioilta, joista oli puut kaadettu toissavuonna. Tämän kevään sienet taas löytyi havupuiden juurilta.

Korvasienet on kyllä hyviä. Teen niistä yleensä keittoa. Aloin jo tekemään siitä tänne ohjettakin.  Mutta kun sain kerman kipattua keiton sekaan, unohdin täysin kuvaamisen ja hups sitten se kattila olikin jo tyhjä! Että nyt on kuva vain aineksista ja tuosta sipulin paistamisesta. Yritän toisella kerran uudestaan, malta odottaa…

Herkkutatteja

No näitä taas kerään sellaisesta satumetsästä. Ikivanhasta, sammaloituneesta havupuumetsästä, missä ihan varmasti asuu menninkäisiä. Siltä se ainakin näyttää. Jos haluaisin kirjoittaa lastenkirjan, menisin tänne kävelemään hakeakseni inspiraatiota. Tällä hetkellä haen kuitenkin vain herkkutatteja.

Tatteja levitettynä ihailtavaksi keinuun.
Tatteja levitettynä ihailtavaksi pihakeinuun.

Herkkutatin lisäksi tänä kesänä löytyi valtavasti haavanpunikkitattia. Mutta koska sieniä oli niin paljon, että sai valita mitä poimii, jätin ne metsään. Herkkutatti on minusta paremman makuinen ja sitä ei tarvitse paistaa niin kauan.  Sieni pitää vain pieniä tai viipaloida ja paistaa neste pois. Laittaa vähän suolaa ja pippuria päälle. Tätä syödään meillä usein suoraan paistinpannulta lusikalla, se ei kerkeä mihinkään ruokaan asti.

Jos tekisin tästä jotain ruokaa, niin tattirisotto on tietysti älyttömän hyvää. Laiskana ostan välillä sellaisen puolivalmiin risottopussin ja sitten vaan tuunaan sitä lisäämällä itse poimittuja, paistettuja tatteja. Tatteja voi lisätä myös kastikkeeseen, jauhelihamurekkeeseen tai marinoida. Tattikeittoa en ole koskaan tehnyt, siis sellaista sileää, sitä pitää tänä vuonna kokeilla.

Haavanpunikkitatin paistamiseen on muuten ihan oma ohje, kannattaa tarkistaa miten se menee, jos niitä poimii.

Vaaleaorakas ja lampaankääpä

Kaikki valkoiset sienet on vähän pelottavia. Kun metsässä on niin monenlaisia myrkyllisiä vaaleita sieniä, ei meinaa uskaltaa poimia niitä herkullisiakaan. Vaaleaorakas on niin helppo tunnistaa, että sitä poimin. Siinä on sellainen erikoinen alaosa, mistä se on helppo tietää.

Lampaankääpä on helppo tunnistaa. Se on kuin vaalea lättänä möykky.
Lampaankääpä on helppo tunnistaa. Se on kuin vaalea lättänä möykky.

Toinen vaaleasieni on lampaankääpä. Sen taas tunnistaa viimeistään silloin, kun sen paistaa, koska se muuttuu keltaiseksi. Molemmat on tosi hyvänmakuisia ja näitäkin käsittelen yleensä aika simppelisti. Pannulle vaan, paisto, suolaa ja pippua päälle ja siitä suoraan suuhun. Tähän asti en ole löytänyt näitä niin paljon, että olisin miettinyt niistä jotain ruokaa. Koska nämä on koostumukseltaan hyvin lihaisia, jotkut paistaa niitä kuin pihvejä. Leivittää kananmuna, korppujauho, jauhoseoksessa ja siitä sitten pannulle. Pitää testata, jos löydän näitä lisää.

Suppilovahverot

Tästä minä aloitin. Suppilovahvero on niin helppo tunnistaa, että sillä ei aloittelijakaan voi mennä pieleen. Tuli hyvin turvallinen olo: näitä voin poimia ja näistä voin valmistaa perheelle ruokaa. Ilman, että ne saa jonkun myrkytyksen. Suppilovahveroita löytyy pitkään, senkin takia se on kiva sieni. Kun sienihulluus iskee, pitää sitä voida lievittää samoilemalla metsässä viikosta toiseen. Lähimmät ystäväni on myös hurahtaneet sieniin ja onneksi uutta satoa nousee aikalailla kahden viikon välein, joten voin kutsua ystäviä myös niitä poimimaan.

Suppilovahverot kasvaa vieretysten. Kun löytää yhden, muita on lähellä.
Suppilovahverot kasvaa vieretysten. Kun löytää yhden, muita on lähellä.

Suppilovahveroiden lisäksi olen löytänyt kosteikkovahveroa, mikä on kooltaan suppista isompi. Molemmissa on tunnistettava keltainen jalka, joten sitäkään ei tartte pelätä. Ihan varmuuden maksimoimiseksi tutkin sienet metsässä ja sitten kotona vielä uudestaan. Yleensä televisiossa on jo alkanut Tanssi Tähtien Kanssa kausi ja samalla kun vilkuilen sitä käyn sieniä läpi.

Suppilovahveron kanssa piirakkaan sopii parhaiten poro, mutta moni muukin yhdistelmä maistuu herkulliselta.
Suppilovahveron kanssa piirakkaan sopii parhaiten poro, mutta moni muukin yhdistelmä maistuu herkulliselta.

Suppiksista voi tehdä mitä vaan ruokaa, niitä en syö pannulta suoraan. Ihan ehdottomasti kaikista paras resepti on suppilovahvero-porokeitto, mihin tulee koskenlaskijajuustoa. Toinen ehdoton herkku on suppilovahveropiirakka. Siihen voi laittaa kaveriksi vaikka pororouhetta tai vaikka vaan keittokinkkua ja vähän tomaattia. Tästä onkin ohje jo täällä.

Karvarouskut

En tunnista vielä muita rouskuja kuin karvarouskun, mutta näitä pitäisi nyt sitten opetella tämän kesän uusina sieninä. Jos päämääränä on oppia kaksi uutta sientä per sesonki, haaparousku tai joku muu vastaava voisi olla hyvä. Karvarousku on hyvin helppo tunnistaa, kun siinä on sitä karvaa laidassa. Se on nätti sieni.

Karvarouskuista teen sienisalaattia. Niitä pitää vähän ryöpätä ja sitten vaan suolaa, pippuria, sokeria, etikkaan sekaan. Reilusti suolaa, ei mitään nykyajan puoli teelusikallista kolmeen kiloon sieniä hössötystä. Kukaan ei syö sienisalaattia niin paljon, että sen verisuonet siitä menisi tukkoon. Jos tätä syö, voi syödä niin, että nauttii. Me oltiin kerran ystävien kanssa Mäntässä, Viinituvassa syömässä ja siellä oli täydellistä sienisalaattia. Kyseltiin kokilta sen salaisuutta, vastaus oli smetana. Siihen asti olin tehnyt oman salaattini kermaviiliin, vähän niin kuin kevyempänä versiona, mutta nykyään laitan siihen smetanaa. Tulee hyvää, usko minua.

Kanttarellit

Kai nämäkin pitää mainita. Kanttarelli on hyvä esimerkki siitä, että sienissäkin makuja on tosi erilaisia. Muut sienet on meillä syöty pakkasesta jo kauan aikaa sitten, mutta näitä on aina vaan jäljellä. Teen niistä kastiketta. Kaikki sitä syö, mutta kukaan ei sitä kaipaa.

Mustatorvisieni

Tämän löytämisestä haaveilen. Yksi naapuri on kertonut, että sitä meidänkin metsistä löytyisi, joten toivoa on. Voin naamioitua ja hiippailla naapurini perässä, jos hänen apajansa vaikka paljastuisi. Vapaaehtoisestihan niitä ei kenellekään kerrota.

Katso tästä vielä se tosi maukas piirakka ohje.

Lisäilen tänne sienikeiton ohjeen, kun vain saan sen joskus kuvattua, ennen kuin katoaa lautasilta.

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Ruokaa

Munakasrulla on tosi helppo iltapala

Munakasrulla on tosi helppo iltapala. Ja aamupala. Välipala. Sitä voi syödä milloin vain ja siihen voi laittaa melkein mitä vain. Itselläni näyttää olevan kolme erilaista reseptiä, joten sovellan niitä sitten sen mukaan mitä kaapissa on.                      

Munakasrulla

5 dl maitoa

5 kpl kananmunia, sekoita maitoon

1 dl vehnäjauhoja, vispaa maitoon

suolaa tai herbamaria

pippuria

200 g kinkkua

100 g tomaattia

200 g tuorejuustoa

Ruohosipulia tai tavallista sipulia

Paista munakasta 200 astetta 30 minuuttia.

Paista täytteen aineksia pannulla ja lisää tuorejuusto lopuksi.

Levitä täyte munakkaan päälle ja rullaa

Selostusta ja variaatiota

Laitan uunin päälle ja nostelen tarvittavat ainekset esille. Sillä aikaa, kun uuni lämpenee, sekoitan munakastaikinan. Maito+munat+jauho+suola (tai herbamare käy tähän tosi hyvin myös). Jauhoja en ole turvottanut, kun ei niitä munakkaaseenkaan turvoteta. Vuoraan uunipellin leivinpaperilla ja kaadan munakastaikinan siihen. Tämä uuniin ja se saa paistua 200 asteessa 30 minuuttia.

Sillä aikaa, kun munakas paistuu, teen täytteen. Tähän laitoin 200 grammaa kinkkua, jota pienin vielä vähän pienemmäksi silpuksi kuin mitä se pussista otettaessa oli. Lisäksi tomaatteja, jotka pienin myös. Mausteeksi pippuria ja ruohosipulia ja persiljaa (jos sattuu olemaan). Kaikki nämä menee pannulle ja aika kuumalla lämmöllä vähän aikaa niitä sekoitan, jotta tomaatti pehmenee. Kun massa on sopivaa, lisään siihen tuorejuuston ja sekoitan sitä niin kauan, että se sulaa sekaan.

Tässä vaiheessa munakas onkin jo paistunut, joten otan sen pois uunista ja edelleen pois pelliltä. Yleensä en anna sen enempää jäähtyä, vaan levitän täytteen siihen päälle ja rullaan kuin kääretortun. Ja syömään!

Mitä tekee tuo fatajuustopaketti kuvassa? Sitä oli jäänyt puolikas jääkaappiin eilisestä salaatista, joten murustin sitä vielä täytteen päälle ennenkuin rullasin munakasrullan.

Variaatioita

Tätä voi muutella miten vain. Sisälle voi laittaa tosiaan fetajuustoa, juustoraastetta tai vaikka halloumijuuston palasia. Kinkun voi korvata kasviksilla tai kalalla. Syksyllä tykkään lisätä sieniä, suppilovahveroita tai herkkutatteja tai kanttarellejä. Sieniä vaan paistaa ihan aluksi niin kauan, että niistä lähtee vesi pois ja sen jälkeen lisää pannulle muut ainekset. Oliivejä, kapriksia, aurinkokuivattua tomaattia….

Joissain ohjeissa ei laiteta ollenkaan tuorejuustoa tai muuta juustoa, mutta minä tykkään, että siitä tulee hyvää lisämakua ja se pitää rullan hyvin kasassa. Tuorejuuston maun voi valita sen mukaan mitä milloinkin laittaa täytteeksi.

Joissain ohjeissa rullan päälle laitetaan juustoraastetta ja sitä käytetään vielä hetken aikaa uunissa uudestaan rullaamisen jälkeen. Näin tekisin ehkä, jos rulla olisi jo kylmennyt ja haluaisin lämmittää sen ennen tarjoilua. 

Ruokavaliot

Tämän voi helposti toteuttaa gluteiinittomana, kun käyttää gluteenittomia jauhoja munakkaan teossa ja valitsee sisälmykset myös sen mukaan. Kasvisversion saa kun laittaa sisälle vaikka kesäkurpitsaa, tomaattia ja halloumijuustoa.

Joko olet testannut tortillapeltiä? Kannattaa kokeilla, se on myös tosi helppo!

Jäkiruuaksi syksyllä sopii punajuuri-suklaakakkua. Kyllä, luit oikein punajuurta siihen tulee ja lopputulos on herkullinen.

Kategoriat
Kesä Pakko hoitaa Tuumailuja

Ei kuulu minun vastuualueeseen!

Miten jakaa hommat mökillä? Mitkä on miesten ja mitkä naisten hommia, vai onko sillä mitään väliä? Voiko huussin tyhjäyksestä kieltäytyä siksi, että on tyttö? Sanoa, että ei kuulu minun vastuualueeseen!

Meillä tehdään työt aika tasapuolisesti ja huussin tyhjentämisestä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Oma mielipiteeni on, että koska kaikki sinne huussiin tavaraa tuottaa, kaikki myös sitä vuorollaan tyhjentää. Jos ei se sitten aidosti ole jonkin mielestä mukavaa puuhaa ja hän ehdottomasti haluaa sen kaikkien muidenkin puolesta tehdä. Silloinkin miettisin kyllä, että millä kyseinen henkilö on lahjottu moiseen lausuntoon. Aitoa tuo into ei varmasti voi olla.

En pystyisi siihen. Vaikka kuinka ajattelisin, että sehän on vain hiiri kuolleena ämpärissä.

Minun vastuualueeseen ei kuulu jyrsijöiden torjunta. En pystyisi siihen. En, vaikka miten tsemppaisin itseni ja ajattelisin, että sehän on vain hiiri hukkuneena ämpärissä. En kykene. Haluan kuitenkin, että meillä tehdään jyrsijöiden torjuntaa. Siis joku tekee, olkoon tonttu, haltiakummi tai aviomies, sama se minulle. Kunhan tämäkin asia tulee hoidettua.

Hiirenloukku odottelee keittiössä virittämistä.
Hiirenloukku odottelee keittiössä virittämistä.

Kun me ostettiin meidän mökki, se oli ollut jonkin aikaa tyhjillään ja metsäneläimet olivat löytäneet sen sisätilat. Pystyn kyllä siivoamaan hiirien jäljiltä, mutta en hiiriä. Ymmärrän hyvin, että olemme metsässä ja siellä on erilaisia eläimiä. Me ollaan tultu niiden takapihalle pyörimään. Mutta hiiren ei tarvitse tulla minun taloon sisälle ja sisätilalla tarkoitan myös kellaria ja välikattoa. Mikään ei ole äänekkäämpi kuin hiiri, joka rapistelee yöllä katolla, kun yritän nukkua. Se kuulostaa siltä kuin hiiri kipittäisi ihan siinä vieressä, eikä tuo ajatus ole ollenkaan miellyttävä, jaiks!

Jyrsijöiden torjunta on juuri nyt ajankohtainen asia, koska viime viikolla, kun istuin terassilla, kuulin hiiriperheen rapinaa moneen otteeseen. Jotta tuo perhe ei virittele muuttokuormaansa talvea varten mihinkään mökin kerroksista, tulee torjunta aloittaa pikimmiten.  Siis aviomiehen tai haltiatontun, kuka ikinä sitä meillä hoitaakaan.

En osaa kaataa puita

En osaa käyttää moottorisahaa, enkä kaataa puita. Sähkösahaa olen opetellut käyttämään parin viime talven aikana. Hyvä niin, koska välillä niitä puunrunkoja on ollut mökkipihassa kumossa niin monta, että kaikki työvälineet on ollut avuksi. Ja kaikki työntekijät myös. Sähkösahaa osaan käyttää ohuempien runkojen katkomiseen, kunhan rungot asetetaan sahapukkiin ja sähkösahan siihen kiinni. Sahaaminen on silti niin jännittävää puuhaa, että tasamittaisia klapeja en osaa tehdä. Kaikki keskittyminen menee siihen sahaamiseen.

Jokainen kalikka on eri mittainen, kun en osaa sahata oikein.
Jokainen kalikka on eripituinen, kun en osaa vielä sahata oikein.

Aviomies sahaa täydellisen mittaisia puita. Tehtiin niitä sitten takkaan, saunalle, paljuun tai puulieteen – jokaiseen tulee erimittaisia – niin aina menee oikein. Voisihan sitä minunkin sahaamistani perustella tuolla samalla argumentilla. Tässäpä on puita eri tulipesiin, niitä vain tuli yhdestä rungosta joka pituutta. Uskon, että osa ongelmasta on vain harjoituksenpuutetta, koska kokemusta minulla on vielä niin vähän. Palataan tähän asiaan ehkä kolmen talven päästä uudestaan, kun olen sahannut vähän enemmän.

Täydellisiä puita puuvajassa odottamassa ilmojen viilenemistä.
Täydellisiä puita puuvajassa odottamassa ilmojen viilenemistä.

Koko puunkaato on pelottavaa puuhaa. Ne voi kaatua mihin niitä huvittaa, vaikka olisi kuinka taitava kaataja. Eikä ne ikinä kasva mitenkään helpoissa paikoissa, ainakaan meidän rinnetontilla. Sähkösahalla olen katkonut sellaisia pikku risuja tontilta, mutta verbikin on eri: katkonut. Kaataminen on ihan eri asia.

Ekoina päivinä en halunnut kiivetä kovin korkealle, mutta vikana päivänä keikuin missä vaan.

Me maalattiin mökki ja siihen minä osallistuin yhtä neliön kokoista länttiä lukuun ottamatta. Ja keskikolmion maalausta. Tuo maalaaminen on hyvä esimerkki siitä, että kun on pakko, sitä osaa mitä vain. Ekoina päivinä en halunnut kiivetä kovin korkealle, mutta viimeisinä päivinä keikuin missä korkeudessa vaan oli tarvetta. Urakka oli niin valtava ja kaikki maalaamiseen osallistuvat suti täysillä menemään, että en olisi kehdannut ruveta valitsemaan mitä haluan maalata ja mitä en.

Ladyt – te osaatte!

Ehkä mun pointti on, että kaikenlaista voi oppia. Ja naiset osaa myös tehdä vaikka mitä. Totean tämän ihan ilman mitään barrikaadeille nousua tai feminismi hössötystä. Miksi nainen tekee salaatin ja mies grillaa? Osa asioista vaan yrittää vakiintua miesten ja naisten hommiksi, voihan niitä vähän vaihtaakin välillä.

Näin herkullisen salaatin tein aviomiehen grillaaman pihvin kylkeen.
Näin herkullisen salaatin tein aviomiehen grillaaman pihvin kylkeen.

Onneksi palveluja voi myös ostaa, jos ei itse johonkin pysty tai jotakin osaa tehdä. En toki tiedä, paljonko hiirenloukun virittämisestä ja kuolleen hiiren nostamisestä ämpäristä pitäisi maksaa. Varmaan aika paljon.

Tykkäisitkö näistä jutuista?

Jos et pysty tyhjentämään huussia, älä osta mökkiä. Osta huvila, missä on sisävessa :=).

Mökin maalausurakasta löytyy myös juttua. Referoin sen ytimen tähän: kova on urakka.

Ja tuohon salaattiin löytyy ohje täältä, jos grilli on jo kuumana.

Kategoriat
Kesä Pihahommia Puutarha

Kuuminta hottia kukkapenkissä

Aurinko porottaa mökin seinustalle, joten siihen täytyy istuttaa vain kuuminta hottia kukkapenkissä kestäviä kasveja. Onneksi on hyvä puutarhamyymälä mistä saa neuvoja, muuten menis kaikki pilalle.

Lähtötilanne

Mökin seinusta on odottanut vuoroaan jo muutaman vuoden. Ensin on pitänyt saada muita kohtia pihasta valmiiksi. Ja vielä suurimpi syy odottamiseen on ollut mökin maalaaminen. Se on tehtyä tänä kesänä ja ennen kuin maalausurakka oli valmis, olisi ollut turha istuttaa mitään tuohon kohtaan.

Haasteena on vähän kaikki

Tuossa läntissä on kasvanut vain rikkaruohoja ja kieloa. Multavaraa ei ole kovin paljon, joten olin ajatellut tukahduttaa rikkakasvit ja kuoria maan päällimmäisen kerroksen pois. Melkein pisti naurattamaan, kun kielo kasvoi keväällä mun pressuista läpi. Kasvakoon jatkossakin sitten siinä jos sitä huvittaa, kieloa on onneksi helppoa ruohoa. En ajatellut edes yrittää saada kaikkea sitä pois, koska se tarkoittaisi koko maa-aineksen vaihtamista, enkä halua sitä tehdä.

Kielo kasvaa siellä missä sitä huvittaa, vaikka pressun läpi.
Kielo kasvaa siellä missä sitä huvittaa, vaikka pressun läpi.

Mökki on rakennettu kalliolle ja sen seinustalla on siis vain vähän multavaraa, eikä multaa saa siihen kovin paljon lisättyäkään. Tuota aluetta reunustaa kivestä muodostettu laita ja multavara kasvaa vain jos kasvattaa tuota kivetyksen korkeutta. Mutta en ollut ajatellut käyttää yhtään rahaa kiviinkään. Nuo olemassa olevat kivetykset näyttää kivalta, joten ne riittäköön.

Ylhäällä kasvaa kolme isoa haapaa, joilla on viimeiset vuodet menossa. Ne on lähellä mökkiä, pelkän kallion päällä, joten halutaan ne siitä pois ennen kuin ne itse kaatuvat pois. Tuota kaatamista odotellessa, yritän vielä varjella niiden juuria, joten siksikin jätän kaivamisen väliin. Haluan kuitenkin jo ajatella miltä tuo kokonaisuus näyttää sitten, kun haapoja ei enää ole.

Lähtötilanne kukkapenkille oli huono, rikkaruohoa ja kieloa.
Lähtötilanne kukkapenkille oli huono, rikkaruohoa ja kieloa.

Ja sitten vaivana on se aurinko. Tuohon kohtaan porottaa aamupäivästä iltapäivään, joten kasvien on pakko olla sellaisia, jotka pärjää kuumassa. Vaikka kuvista ei niin huomaa, koko alue viettää vahvasti portaikkoa kohti, joten siinä ei sitten vesikään pysy. Ei ainakaan ilman jotain pengertämistä.

Kalliopohja, liian vähän multaa, kuolemaa odottavia haapoja, paahtava aurinko ja nolla budjetti. Mahtava alku kukkapenkin perustamiselle. Ajattelin, että istutan siihen joko havuryhmän tai jotain matalia pensaita.

Mitä tehtiin

Menin paikasta ottamieni kuvien ja hienojen suunnitelmieni kanssa Pirkanmaalla Pinsiön Taimistolle. Puutarhuri ystävällisesti tyrmäsi ajatukseni ja ehdotti parempia. Onneksi ehdotti. Pinsiöllä on älyttömän ammattitaitoisia ja ystävällisiä puutarhureita. Vaikka ehdottelisi itse kaikkea idioottimaista, he jaksavat nätisti ohjata oikeampaan suuntaan.

Taimitarhalta neuvottiin istuttamaan kivikkokasveja, jotka pärjää huonossa mullassa ja auringon paahteessa.
Taimitarhalta neuvottiin istuttamaan kivikkokasveja, jotka pärjää huonossa mullassa ja auringon paahteessa.

Hankin kivikkokasveja, jotka ei tarvitse kovinkaan paljon multaa ja joiden tähtäimenä on levitä matoksi koko tuolle alueelle. Niitä ei tarvitse kastella, itse asiassa taitavat tykätä huonoa liiasta vedestä. Tai liian ravinteikkaasta mullasta. Joten vanhaa multaa ei tarvitse poistaa, eikä uutta tuoda paljon lisää. Kasveiksi valikoitui hopeahärkki ja neilikka.

Miten tehtiin

Ihan tuohon kivetyksen viereen laitoin sanomalehtiä pohjalle ja puuliiterin pohjalla lojunutta puusilppua ja muuta purua sen päälle. Sillä sain tasattua alueen samalle korkeudelle ja tulevaisuudessa kun kasvit leviävät, ne voi levitä myös tuon purun päälle. Sanomalehti ja puunsilppu maatuu aikojen kuluessa tuonne alle.

Kasvit istutin pitkälti siihen multaa mitä paikalta löytyi, enkä lannoittanut mitenkään. Tähän sain vinkkejä Instagram tililtäni, missä neuvottiin, että kyseiset kasvit tykkää huonosta mullasta. Noiden kasvien väleihin laitoin muurahaisten muuton jäljiltä kertyneitä havunneulasia. Muurahaisiin oli heinäkuussa iskenyt joku hulluus ja ne kerkesi parissa viikossa raahata vanhasta pesästään valtavan kasan havuneulasia saunan takana olevaan rytökasaan. Siitä sitten lapioin neljä kottikärryllistä tuota tavaraa ja levitin sen kuorekkeeksi. Siinä ei siis ole enää muurahaisia tai niiden munia mukana. Kai…

Kivetyksen laitaan on lisätty purua puuvajan pohjalta täytteeksi.
Kivetyksen laitaan on lisätty purua puuvajan pohjalta täytteeksi.

Voisin ostaa kaupasta kuorikettakin, mutta niin kauan kuin tontilta löytyy jotain käyttökelpoista, en haluaisin raahata mitään ostettua puutarhatarviketta kaupungista. Uuden kukkapenkin kohtaan tippuu paljon lehtiä niistä aikaisemmin mainituista haavoista ja luulen, että niitä on siitä pakko haravoida tai puhaltaa pois. Siinä samalla lähtee sitten kuoreke myös, siksikään en halua sitä tuohon kovin paljoa tuoda. Käytän siis havunneulasia, jotta saan tuon vähän siistimmäksi.

Talon vieressä olevan kallion putsasin näkyviin ja niin se saisi olla jatkossakin. Kasvit on matalia, joten ne ei peitä kalliota.

Kiviä ja sammalta

Ylhäällä on pelkkää heinää kasvava alue, mihin kasasin lisää heinää päälle maatumaan. Keskelle istutin valkokirjokanukan. Se voi kasvaa tosi isoksi ja toivonkin, että se täyttää koko tuon yläosan tulevaisuudessa. Kanukan ympärillä kasvaa ne isot haavat, jotka odottaa kuolemaa. Haapoja ei ole meillä kaadettu vain suorilta kumoon, vaan ne on ensin kaulattu ja odotettu se pari vuotta ennen kuin moottorisaha niitä lähestyy. Kun tuo aika koittaa, kanukka onkin toivottavasti jo kasvanut isommaksi.

Kukkapenkin yläosaan istutin valkokirjokanukan, joka saa kasvaa isoksi pensaaksi.
Kivetyksen laitaan on lisätty purua puuvajan Kukkapenkin yläosaan istutin valkokirjokanukan, joka saa kasvaa isoksi pensaaksi.

Alaosan kivikkokasvien ja yläosan valkokirjakanukan väliin levitin pohjakankaan ja roudasin kiviä isoksi kasaksi. Sillä sain taas osan tuosta alueesta vallattua takaisin rikkaruohoilta. Osaan siirtelin sammalta, jotta sain viimeisteltyä loput alueista nätimmän näköiseksi. Sammalta löytyy kalliotontiltamme reilusti ja sillä olen ennenkin vuorannut paljaita alueita pihamaalla. Siitä on ihan oma juttunsakin, klikkaa siihen tuosta edeltä.

Kivikasa ja paikalle siirretty sammal rajaa kahta istutusaluetta.
Kivikasa ja paikalle siirretty sammal rajaa kahta istutusaluetta.

Tynnyri puuttuu

Portaiden viereen jäi tyhjä tila, missä ei kasva mikään. Ei tartte kasvaakaan, koska sitä kautta sadevesi valuu terassin alta maahan ja lehdet lentää tuulen mukana jääden tuohon kohtaan makaamaan. Meillä oli ylijäämänä pari terassinlevyä, jotka sopivat tuohon oikein hyvin. Niiden päälle voin asetella mun puutarhanhoitovälineet ja kastelukannun. Jos löydän oikeanlaisen tynnyrin, teen siitä haravalle ja lapiolle säilytystelineen. Ja maalaan sen kylkeen päivänkakkaroita.

Siinä se olisi. Nyt taas vaan odotellaan tulevaa kesää ja katsotaan kuinka kasvit pärjää tuossa.

Kukkapenkki seinän vierustalla on valmis ja odottaa tulevaa kesää.
Kukkapenkki seinän vierustalla on valmis ja odottaa tulevaa kesää.

Kukkapenkkeihin on tehty kivoja somistuksia: majakka ja sudenkorentoja. Tykkäätkö?

Kategoriat
Askartelut Kesä Pihahommia Puutarha

Puutarhaan kukkapenkin somistus

Törkeästi varastin idean tähän yhdestä sisustuskaupasta! Puutarhaan kukkapenkin somistus syntyy muutamasta halvasta esineestä. Hitsausvehkeet toki täytyy myös olla, jotta osat saa kiinni toisiinsa.

Meillä löytyy hitsausvehkeet omasta takaa, joten tämä idea pystyttiin toteuttamaan. Ihan ekana sanon, että kyllä jotkut ihmiset on kekseliäitä. Tämäkin somistus on aivan älyttömän yksinkertainen, ei vaan olis tullut ikinä itselle mieleen.

Tarvikkeet

Tähän tarvitsee vanhoja aterimia neljä kappaletta. Minä ostin kirppikseltä eurolla yhteen sudenkorentoon tulevan setin. Osaan käytin veitsiä, osaan haarukoita.

Puutarhaan kukkapenkin somistus syntyy vanhoista veitsistä ja haarukoista.
Puutarhan somistukseen tarvitsee aterimia, pultteja, metallitikun ja helmiä.

Vartaloksi tarttee isoja pultteja. Nämä on vähän jopa liian puhtaita tähän käyttöön, mutta näitäkään en ostanut uutena, vaan ne löytyivät jostain autotallin syövereistä.

Silmiksi oli ensin tarkoitus laittaa vanhasta rannekorusta helmiä ja liimata. Mutta liima pysyy usein huonosti pihalla kiinni. Onneksi löytyi metallisia kuulia, jotka voi myös hitsata paikalleen, silloin pysyvät takuuvarmasti.

Sitten jotkut metallitikut mihin sudenkorento kiinnitetään. Mulla ne oli tulossa kivikkopuutarhaan, missä on vain matalia kasveja. Siksi tikut katkottiin aika lyhyeksi.

Toteutus

Ensin piti katkoa aterimet ja rautatikut sopivan mittaisiksi.

Ensin veitset katkaistiin kulmahiomakoneella. Niistä tulee siivet sudenkorennolle.
Ensin veitset katkaistiin kulmahiomakoneella. Niistä tulee siivet sudenkorennolle.

Etsin netistä sudenkorennon kuvia, jotta näin vähän mitkä on mittasuhteet. Kamalan pitkät siivet sillä on!

Pitkästä pultista tulee vartalo, mihin sudenkorennon siivet kiinnitetään hitsillä.
Siivet ja runko kasassa

Sen jälkeen nuo katkottiin sopivan mittaisiksi ja ihan vähän hiottiin katkaistuja päitä. Katkaisuun voisi käyttää varmaan rautasahaakin, mutta me tehtiin se kulmahiomakoneella.

Sen jälkeen osat vaan hitsattiin kiinni toisiinsa.

Puutarhan somistukseksi sudenkorento. Tässä sirompi äiti-korento.
Rouva sudenkorento

Homma on valmis ja sudenkorennot pystyyn kukkapenkkiin. Super yksinkertaista!

Ajattelin, että näistä tehtäisiin perhe, missä on äiti ja isä ja kolme lasta. Lapset syntyy pikkulusikoista ja lyhyemmistä pulteista. Tai siivet voi myös tehdä pikkulusikan lusikkaosasta, jolloin ne olisi neidonkorentoja. Neidonkorento on pienempi kooltaan. Näitä voisi vielä vaikka koristellakin tai tehdä siivet jostain verkosta. Ideaa on mahdollista muutella loputtomiin.

Valmiksi askarreltu sudenkortento valmiina kukkapenkkiin.
Valmiksi askarreltu sudenkortento valmiina kukkapenkkiin.

Toinen helppo koriste kukkapenkkiin syntyy kukkaruukuista. Majakka valaisee puutarhaa!

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Tuumailuja

Mitä EI tapahtunut heinäkuussa?

Heinäkuu kesällä 2021 on ollut loistava. Sekä hommien etenemisen kannalta, että säiden kannalta. En voi valittaa mistään. Ja koska elämä koronan kanssa aina vain jatkuu, olen onnellinen, että meillä on kesämökki mihin mennä. Mutta mitä ei tapahtunut heinäkuussa?

Kesämökille voi paeta rauhoittumaan, pois maailman murheista.
Kesämökille voi paeta rauhoittumaan, pois maailman murheista.

Mitä EI tapahtunut heinäkuussa

En tiedä onko mulla huono omatunto vai miksi mun katse kiinnittyi tuohon tiskialtaaseen, kun pyörin pihamaalla. Heinäkuussa en tiskannut kertaakaan tässä mahtavalle paikalle asetetussa tiskialtaassa. En kyllä kesäkuussakaan. Tiskaamiselle on varattu kantti terassin laidalta, mistä näkee järvelle. Siinä voisin kädet astianpesuainevaahdossa seurata sorsaperhettä tai kuunnella joutsenten juttelua. Mutta ei pätkääkään huvita. Ongelma ei ole maisema vaan tiskaaminen. Se ei näköjään maisemallakaan muutu yhtään sen mukavammaksi hommaksi.

Mitä sitten tapahtui heinäkuussa

Jos siirryn siihen mitä tein tai mitä tapahtui heinäkuussa, niin päällimmäisenä mieleen tulee uiminen. En ole aikaisempina vuosina uinut kovinkaan paljon, mutta nyt oli niin kuuma, että järvessä on tullut käytyä usein. Muutenkin tästä kesästä jää mieleen kaunis sää ja vähän rauhallisempi tahti. Sää oli kyllä sellainen, että minä en moista muista, aurinko vaan paistoi ja paistoi ja paistoi. Huomasin, että aurinko paistaa aamuisin järvellä niin, että koko järvi kimmeltää. En tiedä miksi en ole tuota muina vuosina huomannut. Olen varmaan nukkunut niin pitkään, että on mennyt ohi…. No ei todellakaan. Varmaan olen ollut jo työhanskat kädessä jossain hommassa kiinni ja on jäänyt maisemat katselematta.

Uimassa tuli käytyä tänä kesänä usein, koska oli niin kuumat kelit.
Uimassa tuli käytyä tänä kesänä usein, koska oli niin kuumat kelit.

Onneksi sain viime syksynä suurimman osan kukkapenkeistä valmiiksi ja ne kerkesi vähän jo juurtumaankin, joten kasvit ei ole kuolleet kuumuuteen. Yhden uuden kukkapenkin tein heinäkuun aikana, mökin viereen. Siihen piti tulla pensaita, mutta tulikin kivikkokasveja. Nyt minun kukkapenkit alkaisi  kaikki olla valmiit ja ensi kesänä keskityn vain siihen, että saan ne kukoistamaan. Huussi pitääkin tyhjentää toisen kerran tänä kesänä ja siitä tavarasta voi jälleen alkaa jalostamaan tulevien vuosien kukkamultaa.

Erityisesti mua ärsyttää peltokorte eli pulloharja.

Rikkaruohojen kitkemistä olen harrastanut heinäkuussakin. Sitä harrastan kaikkina muinakin kuukausina, kun nuo rikkaruohot eivät tajua, että niiden ei pidä kasvaa mun istutusalueilla. Erityisesti mua ärsyttää peltokorte eli pulloharja. Vaikka kaikki muut kasvit tuntuu kuolevan vedenpuutteeseen, pulloharja vain leviää uusillekin kasvupaikoille. Olen päättänyt alueen, johon en sitä halua ja sieltä aion sen jatkossakin nyppiä pois. Päiväni aloitan kävelemällä hissun kissun nuo paikat läpi ja illan voin päättää tähän samaan hommaan.

Peltokorte alias pulloharja ei ymmärrä, että se ei saa kasvaa meillä.
Peltokorte alias pulloharja ei ymmärrä, että se ei saa kasvaa meillä.

Uusi puuvaja

Oli meillä pari ihan oikeaa työtehtävääkin, joista toiseen minä en enää osallistunut. Mökki saatiin maalattua kesäkuussa valmiiksi, mutta puuvaja vaati vielä käsittelyä. Aviomies hoiti sen yksin loppuun, minua ei oikein enää huvittanut. Oli liian kuumakin. Ja se on niin pieni, että hankala siinä olisi kahden olla pyörimässä toisensa tiellä. Ei tainnut olla pensseleitäkään molemmille. Mulla oli muuta puuhaa ja ruokakin piti jonkun laittaa.

Joka tapauksessa puuvaja on nyt kokonaan valmis ja puitakin jo täynnä. Tämmöisen kesän jälkeen kaikki tehnyt klapit on rutikuivia ja valmiita pinottavaksi puuvajaan. Vähän tuli sellainen syksyinenolo, kun peiteltiin kaikki puupinot talvea varten. Heinäkuussa. Mutta kun puut kaikissa pinoissa oli niin hyvin kuivuneet, että ne kannatti peitellä heti, eikä sitten kun on viikon satanut.

Uusi puuvaja on valmis ja puitakin jo täynnä.
Uusi puuvaja on valmis ja puitakin jo täynnä.

Vanhan puuvajan ja rytökasan purku

Homma mihin osallistuin, oli vanhan puuvajan ja sen vieressä olevan rytökasan purkaminen. Molemmat hommat ovat odottaneet joko uuden puuvajan valmistumista tai aikaa, jolloin ei ole mitään tärkeämpää hommaa. Tuo nurkka missä nämä sijaitsee, on periaatteessa tontin takaosassa, eikä se ole ollut niin katseiden alla. Mutta nyt kun se on purettu, voin todeta, että onhan se nyt ollut ihan koko ajan aivan kaikkien nähtävissä! Mökiltä kun laskeutuu portaita alas saunalle, näkyy tuo kohta ihan kristallin kirkkaana!

Mökkeilyssä on hyödyllistä jos päässä on sellaiset valikoivat silmälasit. Sellaiset lasit, joilla näkee kauniin valmiin kohdan ja täysin sivuttaa jonkin keskeneräisen.

Mökkeilyssä on hyödyllistä jos päässä on sellaiset valikoivat silmälasit. Sellaiset lasit, joilla näkee kauniin, valmiin kohdan ja täysin sivuttaa jonkin keskeneräisen. Minä omistan sellaiset lasit ja niissä on vielä tosi vahvat linssit. Pystyn pyörimään mökkitontilla ja näkemään vaan nätit paikat. Siksi mulla ei ole ollut ihan kamalaa stressiä niistä paikoista joita ei – tänäkään kesänä – saada valmiiksi. Yhdelle kesälle ei mahdu määräänsä enempää hommia, niin se vain on. Siksi esimerkiksi tuota rytökasaa on ollut ihan turha ruveta pohtimaan matkan varrelle. Olen ajatellut, että se puretaan sitten, kun sen aika on. Kun katson hienoa, uutta puuvajaa siististi tontinlaidalla, olen iloinen, että se aika nyt koitti. Vanha jouti jo lähteäkin.

Vanha puuvaja palveli hyvin, mutta nyt sitä odottaa purkutuomio.
Vanha puuvaja palveli hyvin, mutta nyt sitä odottaa purkutuomio.

Muurahaisten torjuntaa

Eläinten touhujen seuraaminen on hauskaa puuhaa. Muutama muurahainen raahaamassa havunneulasta polkua pitkin on tosi söpö näky. Mutta kun miljoona muurahaista päättää vaihtaa maisemaa ja rakentaa sitä varten moottoritien huussipolulle, muuttuu näkymä otokseksi jostain kauhuelokuvasta. Joo, liioittelua, mutta olkoon.

Meidän tontilla on jättikokoinen muurahaispesä, joka on saanut olla tontin nurkassa ihan rauhassa. Sitä on käyty muksujen kanssa ihmettelemässä ja seuraamassa niiden elämään. Olen ajatellut, että ne pitää käärmeet pois ja ihan vasta kuulin kommentin, että ne vois vaikuttaa siihenkin, että punkkeja ei oo myöskään näkynyt. Totta vai ei, ihan sama, hyödyllisiä asioita molemmat. Mutta nyt nuo hyödylliset muurahaiset on jostain syystä päättäneet muuttaa. Ne on kiukkuisia ja stressaantuneita muutosta, kuten ihmisetkin olisivat, ja purevat ärhäkästi jos satut pysähtymään niiden reitille. Niitä liikkuu valtavia määriä ja uusia pesäpaikkoja on ilmestynyt sinne ja tänne. Yksi löytyi tuolta aikaisemmin mainitusta rytökasasta, mikä osaltaan kyllä nopeutti sen läpikäymistä. Muurahaisten pesäpaikkojen sijaintia on pitänyt heinäkuussa seurata, keskelle huussipolkua uutta pesää ei voi tehdä.

Muurahaiset ovat muutaneet vanhasta pesästä ja uusi pesä on väärässä paikassa.
Muurahaiset ovat muutaneet vanhasta pesästä ja uusi pesä on väärässä paikassa.

Muita mukavampia eläimiä on näkynyt valtavasti ja poikasia on niin sorsilla, joutsenilla kuin telkälläkin. Kiikareita pitää olla tontilla kolmet, jotta varmasti ennättää tunnistaa ohi lentävät linnut ja näkemään, että kuka siellä nyt on kalassa. Kyllä heinäkuu on varmaan se suurin syy, miksi ihmisillä on mökkejä. Nyt sielu lepää, pulssi laskee, akut latautuu ja mitä näitä kaikkia kliseitä oikein onkaan. Oli ihana heinäkuu.

Muiden kuukausien tuumailut löytyvät täältä.

Kesäkuu

Toukokuu

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Ruokaa

Makkaraa monella tavalla

Makkaraa kiukaalla, australialaista maalaismakkara, makkaraa+hapankaalia tortillassa ja currywursti. Tässä uusia reseptejä, jos grillattu makkara alkaa kyllästyttää. Makkaraa monella tavalla.

Siitä voi keskustella, että pitääkö makkaran olla ns. rallimakkaraa vai jotain lihaisampaa tavaraa. Rallimakkaraa edustaa perinteinen jauhomakkara, vaikka Atrian grillimakkara ja se maistuu välillä tosi hyvältä. Viime talvena meillä oli risujenpolttotalkoot ja siellä paistettiin isossa nuotiossa rallimakkaraa huhkimisen päälle ja hyvin kävi kaupaksi. Toinen ääripää on joku super-lihaisa makkara, nekin on hyviä. Mulla siis selkeästi käy kaikki.  

Makkaraa, sipulia ja porkkanaa kiukaalla

Jos metsäpalovaroitus on voimassa, ei nuotiota voi sytyttää, joten silloin makkaraa voi tehdä vaikka kiukaalla. Tämä sopii hyvin iltapalaksi ja maistuu erityisesti talvella tai aina.

Kiuasmakkaraa varten tarvitaan makkaraa,  joka näyttää puuttuvan kuvasta.
Kiuasmakkaraa varten tarvitaan makkaraa, joka näyttää puuttuvan kuvasta. Se kerkesi jo folioon, odottamaan kiukaalle pääsyä.

Jos pistää saunaa lämmittäessä makkarat kiukaalle niin pois tullessa on iltapala valmis. Meillä tykätään kääriä makkarat folioon niin, että se jää päältä auki. Silloin niistä ei tule vetisiä vaan rapeampia. Välillä tehdään makkaroille kaveriksi kiukaalla sipulia ja porkkanoita. Ne kääritään myös folioon ja laitetaan soijaa kääröön sisälle. Foliota laitetaan yleensä useampi kerros, jotta neste ei valu kiukaalle ja päälle tehdään vain ihan pieni reikä.

Pienityt sipulit ja porkkanat maustetaan pippurilla ja soijalla. Makkaraa monella tavalla.
Pienityt sipulit ja porkkanat maustetaan pippurilla ja soijalla.
Sen jälkeen ne kääritään tarkasti folioon ja tehdään pieni reikä päälle.

Maalaismakkaraa

Ulkomailla opin syömään ns. maalaismakkaraa. Parhaimmillaan niiden sisällä on hyviä, mausteisia raakamakkaroita. Raakamakkarat voi kypsyttää jo kotona valmiiksi ja nuotiossa vain nopeasti lämmittää ennen syömistä. Makkara asetetaan paahtoleivän päälle ja väliin ruutataan runsaasti grillikastiketta. Juu sellaista barbeque-kastiketta millä valelet normaalisti pihvejäsi. Nämä maistuu tosi hyvältä. Muksut tykkää jos näitä tekee vaikka Bratwurstista tai sellaisesta makkarasta missä ei ole kuorta. Helppo haukata.

Maalaismakkara on helpppo lounasruoka. Makkaraa monella tavalla.
Maalaismakkara on helpppo lounasruoka.

Bratwurstia ja hapankaalia tortillaletussa

Nopea lounas taas syntyy tortillalettuun käärityistä bratwursteista ja hapankaalista. Hapankaalin voi laittaa tortillan sisään sellaisenaan tai sitten sen voi lämmittää kattilassa. Aina vaan paremmaksi muuttuu kun laittaa rasiallisen hapankaalia ja purkillisen smetanaa ja hauduttaa sitä hetken aikaa kattilassa. Meillä laitetaan mustapippuria joka paikkaan, joten pistän sitä tähänkin. Tortillaletulle laitetaan siis hapankaalia, lämmin bratwursti ja kurkkusalaattia. Rullataan ja haukataan.

Makkaraa monella tavallaa. Yksi tapa on käärittynä tortillalettuun.
Makkaraa monella tavallaa. Yksi tapa on käärittynä tortillalettuun.

Tätä ollaan syöty lounaaksi, iltapalaksi ja se on kyllä toiminut aina. Hapankaalia ei yleensä tarjoilla kovin usein ja tällä reseptillä saa ihmiset maistamaan sitä.

Tortillaan kääritty makkara ja hapankaalia. Makkaraa monella tavalla.
Tortillaan kääritty makkara ja hapankaalia.

Currywursti

Currysta tulee heti mieleen keltainen kanakastike. Se ei kuulu mun suosikkeihin. Currywursti taas on tosi hyvää ja älyttömän helppo tehdä.

Tähän ei tarvitse kuin silputa sipuli, eikä sitäkään tartte hienontaa kovin pieneksi. Lopussa nääs soosin voi vetää sauvasekoittimella sileäksi, jos ei tykkää sipulimöykyistä. Kun sipuli on silputtu, laita kaikki ainekset kattilaan ja anna pulputella noin puoli tuntia. Tarkistaa maku ja lisää sitä mitä puuttuu.

Currywursti on super helppo valmistella: silppua sipuli ja laita kaikki ainekset kattilaan.
Currywursti on super helppo valmistella: silppua sipuli ja laita kaikki ainekset kattilaan. Anna pulputella noin puoli tuntia.

Tätä voi syödä joko makkaran kanssa sämpylän välissä tai pilkkomalla makkaran paloiksi ja lusikoimalla soosia päälle. Ja soosia voi syödä lusikalla vaikka pelkästään.

Currywurstia voi syödä vaikka patongin välissä. Makkaraa monella tavalla.
Currywurstia voi syödä vaikka patongin välissä.
  • 2 tl paprikajauhetta
  • 1 rkl curryjauhetta
  • 1 tl chilijauhetta
  • 1 tölkki tomaattimurskaa
  • 1 dl ketsuppia
  • 2 tl Dijon-sinappia
  • 1 rkl sokeria
  • 3 rkl Worcestershire-kastiketta
  • suolaa ja mustapippuria

Ruokavaliot

Jos korvaa makkaran soijanakilla tai kasvismakkaralla niin silloin nämä käy kasvissyöjillekin. Ja gluteiinittomana on mahdollista tehdä myös kun valitsee gluteiinittoman leivän, tortillan.

Tässä oli makkaraa monella tavalla. Jos olet jo kyllästynyt makkaraan, testaa tortillapeltiä.

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Remonttia

Paljun lisävarustesarja tarjoaa uusia mahdollisuuksia

”Pelkkä palju vuosimallia 2017 on itsessään jo herkullinen hankinta, mutta lisävarustesarja lisää sen käyttömukavuutta, perheystävällisyyttä ja soveltuvuutta myös juhlakäyttöön. Paljun lisävarustelusarja tarjoaa uusia mahdollisuuksia.”

Paljuun voi hankkia lisävarusteita kuin autoon konsanaan! Kaikenlaista hilpettä ja vitkutinta on myynnissä kaupoissa, mutta meillä niitä on aviomies nikkaroinut itse sen mukaan mikä on tuntunut tarpeelliselta. Ihan ensimmäisiä lisävarusteita oli muovinen, ilmalla täytettävä istuintyyny. Tämän tarpeellisuus ilmeni samalla sekunnilla kun palju asetettiin paikoilleen ja minut asetettiin sinne istumaan. Hiustupsu näkyi, maisema ei.

Hiustupsu näkyi, maisema ei.

Olen niin lyhyt ja meille valittu palju niin korkea laidoiltaan, että jos istun ihan takapuoli penkissä kiinni, maiseman sijasta nautin lähinnä paljun laitojen tuijottamisesta. Homma onneksi korjaantuu, kun paljun täyttää vedellä: vesi kelluttaa. En pääse hukkumaan ja maisemaakin näkyy.

Noh, yllä taisin pikkuisen liiotella. Mutta ihan vaan pikkuisen, koska ensi töikseen meille hankittiin parikin kappaletta noita istuintyynyjä. Ne ei toimi, joten en suosittele niitä kenellekään. Tyyny pitäisi pysyä paljun pohjassa imukuppien avulla. Yritettiin täyttää niitä sekä ilmalla, että vedellä, mutta kumpikaan ei saanut niitä pysymään paljun pohjassa paikoillaan. Ne ponnahtavat mukavasti pinnalla, joten lapset käytti niitä leikeissään kellukkeina, joten ihan haaskiin ne eivät menneet.

Kajari

Paljuveden pinnalle kellumaan voi hankkia juomatelineen, me hankittiin kajari. Sitä voi sitten tökkiä täydessä paljussa kaverilta toiselle.

Koska kahta kelluvaa härpäkettä ei mahdu täyden paljuun pinnalle, rakensi aviomies juomille oman pöydän paljun ulkopuolelle. Se nostetaan ylös tarvittaessa ja siinä voi säilyttää kaikkea sellaista mikä ei kärsi kastumisesta. Koska kun paljuun kipuaa se viimeinen vieras, niin yleensä se aina lainehtii yli. Ja muksuista tulee niin paljon loisketta ja räiskettä, että kännykkää tuolla pöydällä ei kannata säilyttää.

Paljun lisävarustesarjaan kuuluu pöytä.
Paljun lisävarustesarjaan kuuluu pöytä, jonka voi taittaa alas.

Kajari on varustettu vilkkuvin valoin ja ilmoittaa näin naapureillekin, että meillä paljutellaan. Suomen pimeässä yössä väriä vaihtavasta kajarista voi soittaa aiheeseen sopivaa musiikkia. Vaikka Topi Sorsakosken ”Lyhdyn näen syttyvät jälleen rantatiellä” tai Raulin ”Illanvarjoon himmeään”. Loistavia kappaleita molemmat!

Kelluva ja väriävaihtava kajari on hauska lisävaruste.
Kelluva ja väriävaihtava kajari on hauska lisävaruste.

Koska itse kajarista ei biisejä voi valita, täytyy soittovehkeelle, eli kännykälle olla oma paikkansa. Ja turvallinen paikka, koska on ikävää jos jokaisen paljuttelun jälkeen joutuisi hakemaan uuden soittopelin, kun vanha kastui. Kännykälle aviomies rakensi oman telineen savupiippuun. Tarpeeksi korkealle, jotta puhelin ei kastu, mutta niin matalalle, että huonon biisin ylettää vaihtamaan toiseen. Eikä siinä vielä kaikki, vaan samassa telineessä on myös pullonavaaja.

Kännykän saa turvaan piippuun nikkaroituun telineeseen.
Kännykän saa turvaan piippuun nikkaroituun telineeseen, eikä talvellakaan harmita vaikka pullonaukaisija jäi yläkertaan.

Portaat, ulkokuori ja kansi

Meidän paljuun on itse tehty ulkovuoraus ja tietysti myös portaat. Portaat onkin vallan mainiot, paksusta lankusta nikkaroidut. Samoin paljua on ulkopuolelta somistettu kulma- ja reunalaudoilla. Paljun ostaminen on edullisempaa, jos siihen rakentaa ulkokuoren itse ja silloin voi valita mistä materiaalista sen haluaa tehdä. Meillä vuorilauta on piilukirvespaneelia.

Paljussa on jykevät portaat, omatekoinen ulkovuoraus.
Paljussa on jykevät portaat ja omatekoinen ulkovuoraus. Kansi on teetetty ompelijalla ja sen sisällä on Finfoamia.

Paljun mukana tuli kansi ja sekin toimi hyvin, oli helppo siirrellä päälle ja pois. Tämän hetkinen kansi on teetetty ompelijalla ja se taittuu kolmeen osaan. Uuden kannen sisällä on Finfoamia, joten se pitää lämmön tosi hyvin. Jos illalla paljuttelee ja laittaa kannen päälle, voi aamullakin vielä käydä paljussa ennen kotiinlähtöä. Muksut saa helpommin pois paljusta jos sanoo, että voitte vielä huomennakin käydä polskimassa. Eli tuo lämmön säilyminen oli suurin syy kannen vaihtamiseen. Toinen syy oli, että tuota uutta kantta on helpompi avata ja sulkea. Ja minäkin siirrän sen pois paikaltaan ja takaisin, vaikka olenkin taskukokoinen.

Paljussa on kansi, minkä sisällä on Finfoamia.
Paljussa on kansi, minkä sisällä on Finfoamia. Kansi taittuu kolmeen osaan, joten sitä on helppo liikutella.

Siivilä ja sekoitin

Ihmiskattilaakin pitää sekoittaa ja sitä varten meillä on tuollainen kauha. Kun vesi alkaa lämmitä, voi sitä hämmentää, jotta lämpö jakautuu tasaisemmin. Toisaalta paljussa istuu usein erilaisista lämpötiloista tykkääviä ihmisiä, joten voi olla ihan hyväkin jos ei hämmennä. Minä istun kamiinan päällä nauttimassa lämpimästä vedestä ja ulkolaidalla taas on pikkuriikkisen viileämpää.

Ihmiskattilakin tarvitsee kauhan. Vettä voi hämmentää kapustalla.
Ihmiskattilakin tarvitsee kauhan. Vettä voi hämmentää kapustalla.

Kamiina

Meidän paljussa kamiina sijaitsee istuimen alla ja se toimii tosi hyvin. Pesä on malliltaan pitkulaisen ja me tehdäänkin ihan erikseen paljuun sopivia, normaalia pidempiä polttopuita. Niitä ei kesäaikana tarvitse polttaa kuin yksi pesällinen ja vesi on lämmintä. Kamiinan luukku ei varsinaisesti ole kuuma, mutta siihenkin aviomies teki puisenkahvan. Se sopii nätisti yhteen portaiden kanssa.

Kamiina sijaitsee paljun alla ja sen luukkuun on tehty puusta kahva.
Kamiina sijaitsee paljun alla ja sen luukkuun on tehty puusta kahva.

Kamiinaa voi kohentaa pitkävartisella hiilitangolla. Senkin on aviomies itse tehnyt, en tiedä löytyykö noin pitkävartisia valmiina kaupasta. Kamiinan pohjalle on ostettu arinat, mikä nopeuttaa entisestään sen lämpenemistä.

Siivoustarvikkeet ja extra penkki

Paljun laidassa on ulkovuorauksessa luukku, missä säilytetään siivousvälineitä ja extrapenkkiä. Kiinteä penkki kiertää paljua kolmella laidalla ja jos väkeä on paljon, voi tuon lisäpenkin asettaa viimeiselle laidalle ja kaikki mahtuu hyvin istumaan. Sen on myös aviomies nikkaroinut alumiinista, kevyt materiaali siirrellä, eikä ruostu.

Paljun alaosassa on kaappi, missä säilytetään siivousvälineitä.
Paljun alaosassa on kaappi, missä säilytetään siivousvälineitä ja penkkiä.

Just nyt ei muuta tunnu tarvitsevan. Palju on sijoitettu betonista valetun tasanteen päälle, missä oli vanhalla omistajalla iso grillikota. Tuo betonipohja ei ole kovin kaunis, joten sitä voisi vähän somistaa. Liuskekivä on jo tontilla odottamassa asettelua siihen. Paljun vierestä on juuri kaadettu suuri haapa, joka on ollut siinä kaulattuna pari vuotta. Koska se oli kaatouhan alla, siihen on voitu lyödä isoja nauloja missä roikotettiin kapustaa ja muita paljun välineitä. Kun haapa kaadettiin, noille välineille ei ole oikein paikkaa, joten ehkä pieni kaistale kaidetta voisi olla kiva. Siihen voisi sitte nikkaroida noille välineille paikat.

Taidan rakentaa aviomiehelle tuotantolinjaston autotalliin ja ruveta myymään omatekoisia paljutarvikkeita. Oisko kysyntää?

Pitääkö mökillä ylipäätään olla palju? Lue lisää miksi meillä sellainen on.