Kategoriat
Luonto Mökkielämää Ruokaa Syksy Tuumailuja

Vielä yksi kirjoitus sienistä!

Ensin jauhan huussista ja nyt sienistä. Lupaan, että lopetan tämän jälkeen. Viimeinen lajike on noussut metsään, eli suppilovahvero. Joten vielä yksi kirjoitus sienistä ja sen jälkeen siirryn syyspuuhiin ja kohti talvikautta.

Ennen meidän mökin ostamisesta en sienestänyt. En toki tehnyt montaa muutakaan juttua, joita teen nyt, Mutta sienestys on tullut jäädäkseen, sen voin sanoa. Marjojen poimiminen on liian pientä piperrystä, mutta sienet on helppoa poimittavaa ja kori täyttyy nopeasti. Meillä on onneksi mukavia mökkinaapureita, jotka ystävällisesti auttoi mua alkuun ja antoi monenlaista vinkkiä. Tässä pari heidän vinkkiä ja muutama ihan mun oma juttu.

Suojautuminen

Tänä kesänä on ollut kaikenlaista ötökkään ihmisen riesan ja tähän viimeiseen sienestyskohtaan osuu hirvikärpästen aikakausi. Ällöttäviä otuksia ja valitettavasti meillä niitä myös esiintyy, koska alueella on peuroja ja peurojen syöttöpaikka. Syöttöpaikan lähellä on hyvät sienimaastot, joten pakkohan sinne on mennä. Ei niitä sieniä sinnekään voi jättää!

Itse suojaudun hirvikärpäsiä vastaan ottamalla metsään mukaan Aviomiehen.

Itse suojaudun hirvikärpäsiä vastaan ottamalla metsään mukaan Aviomiehen. Jossain nääs luki, että hirvikärpänen hahmottaa porukasta sen kookkaimman, luulee sitä hirveksi ja tarrautuu sitten siihen. Minä olen 160 centtiä ja Aviomies paljon pidempi, joten olen periaatteessa turvassa.

Hirvikärpäsiä vastaan auttaa teepuuöljy.
Hirvikärpäsiä vastaan auttaa teepuuöljy.

Jos taas Aviomies ei ole tarjolla hirvikärpäsen syötiksi, käytän tiivistä pipoa ja Tea Tree öljyä. Se haisee ihan kamalalta ja sitä kun tupsuttelee korvanjuureen, kuin parhainta parfuumia konsanaan, sen pitäisi pitää hirvikärpäset loitolla. Ja minusta tässä on ihan oikeasti perääkin. Pidän tuota pikkuista purkkia mukana metsässä ja lisään sitä tarpeen mukaan, koska haju haihtuu nopeasti. Onneksi haihtuu, koska kukaan ei käyttäisi tätä, jos haisisi tältä vielä seuraavanakin päivänä. Sama aine toimii ohjeen mukaan myös akneen ja hilseeseen, että ei mikään turha purkki.

Mistä niitä sieniä sitten löytyy?

Ihan vaan metsään menemällä ei välttämättä onnistu. Tai minä en olisi onnistunut. Sain apua ja opastusta sekä ensimmäisiin sienipaikkoihin kuin ensimmäisiin sieniinkin liittyen. Ihana äiti ja ihana mökkinaapuri auttoivat, koska alottaessani en tunnistanut kuin sen ilmeisen – eli kärpässienen. Aloitin ekana pelkillä suppilovahveroilla, koska niillä ei voi mennä pieleen. Niillä on tunnistettava kellertävä jalka ja niiden tyylisiä sieniä ei ole muita, eikä varsinkaan myrkyllisiä. Niitä kun poimin pari syksyä, uskalsin laajentaa herkkutatteihin, joka myös on helppo tunnistaa ja myrkyllisiä lajeja ei ole tarjolla. Tänä syksynä mukaan on tullut jo karvarousku, eli olen periaatteessa siellä minne halusinkin.

Tavaroita ei kannata jättää hetkeksi mättäälle, niitä ei löydy enää ikinä.
Tämä sienipaikka paljastuisi, koska olen jättänyt korini mättäälle.

Minä olen sienipaikoistani nuuka ja piilottelen niitä parhaita apajia kaikilta. Noh, mun sienistä innostuneet ystävät saavat kyllä niistä myös nauttia, mutta vasta, kun olen ensin poiminut itselleni tarvittavan määrän sieniä. Kamala ihminen. Mun mökkinaapuri on ihana, ystävällinen ihminen, joka heti neuvoi minut ihan mahtaviin sienipaikkoihin. Tai mistäs minä sen tiedän! Voihan olla, että hänelläkin on vieläkin parempia paikkoja, joista minulla ei ole vielä tietoakaan. Mutta hän onkin mökkeilyt tuolla alueella parikymmentä vuotta, minä vasta viisi. Löydän kyllä aikojen saatossa ne kaikki paikat, minkä jälkeen minullakin on varaa vinkata uusillekin tulokkaille muutama hyvä kohtaan.

Pari vinkkkiä turvallisuudesta

Ihan tärkein vinkki, kaikista vinkeistä on, että puhelin ja autonavaimet pitää olla vetoketjullisessa taskussa, jossain itsessään kiinni olevassa vaatekappaleessa. Eikä sitä pusakkaa, missä ne avaimet on, pidä ottaa pois ja laskea jollekin mättäälle. Sitä ei löydy sitten enää ikinä! Tai ehkä ensi syksynä, uudella sienireissulla.

Autonavaimet ja kännykkä laitetaan taskuun ja takki pidetään päällä.
Autonavaimet ja kännykkä laitetaan taskuun ja takki pidetään päällä.

Avaimia en ole onneksi ite hukannut metsään, mutta yhden puoliksi suppilovahveroita täynnä olevan muovipussin kyllä. Ihan vähäksi aikaa laskin sen maahan ja kävin ihan vähän vaan poimimassa toisesta kohtaan, toista sientä, toiseen pussiin. Sitten ihan vähän jatkoin matkaa, enkä ikinä enää löytänyt sitä mätästä mihin se pussi jäi. Syyllistyin roskaamiseen ja olen siitä vielä enemmän pahoillani kuin siitä, että menetin ne sienet.

Toinen vaaranpaikka metsässä on tuo sieniveitsi. Kun aloittelin sienestämistä, en ollut paljon metsässä käveleskellyt, kun ei ollut paljoa moinen touhu kiinnostanut. Ei kyllä vieläkään kiinnosta, jos siihen ei liity joku tehtävä, kuten sienestys. Ihan ensin pitää vaan opetella kävelemään siellä metsässä, koska eihän ne kaikki sienet siinä polulla kasva. On koloja ja kiviä ja juurakkoa. Sitten kun siihen yhdistää sieniveitten ja hämärtyvät illat ja jo vähän väsyneen mielen, niin varovainen saa olla. En ole ikinä kyllä lukenut otsikkoa, että ”sienestäjä puukotti itseään vatsaan”. Joten herää kysymys, että onkohän tämä murhe vain minun murhe…

"Sienestäjä kaatui sieniveitseen", sellaista otsikkoa ei onneksi ole nähty.
”Sienestäjä kaatui sieniveitseen”, sellaista otsikkoa ei onneksi ole nähty.

Pelkään keväisin käärmeitä, mutta en syksyllä. Outoa vähän tämäkin, koska eihän ne otukset mihinkään ole kesän aikana hävinneet. Keväällä päästelen korvasienimetsässä lallatellen ja kepukalla maata paukuttaen. Tällä ois tarkoitus ajaa nuo ikävät otukset matkoihinsa.  Muita eläimiä en pelkää. Luulen, että on super-epätodennäköistä, että karhu tai susi just sille mun reitille, juuri meidän metsässä osuisi.

Pari yleistä huomiota

Oikein kun tehokkaasti kerää, kannattaa asettautua leveään haara-asentoon. Silloin ei tallaa sieniä, vaan voi ulotella samasta paikasta niin pitkälle kuin vain ikinä ylettyy. Suppilovahverot varsinkin kasvaa kavereiden kanssa, joten jos näkee yhden, niin on siinä niitä muitakin.

Leveä haara-asento ja sienet talteen, muista poimia kaikki!
Leveä haara-asento ja sienet talteen, muista poimia kaikki!

Ja kaikki sienet pitää kerätä. Jos on ylimielinen ja jättää sieniä keräämättä haaveillessaan jostain suuremmasta mättäästä, saattaa metsien jumalan Tapion vaimo Mielikki suuttua. Etkä enää sinä syksynä löydä sienen sientä! Tästä musta ainakin välillä tuntuu, kun olisin jo tulossa metsästä pois ja matkalla autolle koko ajan vaan tulee uusia sieniä vastaan. Ilta pimenee ja ruoka on laittamatta, saunan lämmityksestä puhumattakaan, mutta ohikaan ei uskalla kävellä. Parempi ottaa varman päälle ja pitää sieni onni mukana.

Suppilovahvero on mun lempisieni (tänään, huomenna joku muu) ja siksi siitä on täällä jo kaksi reseptiä. Maista piirakkaa ja keittoa.

Kategoriat
Askartelut Mökkielämää Remonttia Syksy

Huussi on pakollinen

Siellä se huussi siintää ilta-auringossa ja odottelee tyhjennystä. Hah! Onneksi ei oo minun vuoro. Huussi on pakollinen mökillä. Ilman sitä ei pärjää. Ajattelin siis kirjoittaa huussin sisutuksesta ja kaikista hauskoista tuunauksista, joita sinne on viritetty. Mutta samalla voi kirjoittaa ihan vähän siitä muustakin sisällöstä.

Huussin tyhjennys

Huussia on pitänyt tyhjentää tiheästi viime aikoina. Aikaisempina vuosina riitti varmaan sellainen pari kertaa vuodessa. Nyt tuntuu, että neljä kertaa on lähempänä totuutta. Syy on ollut korona. Kun mihinkään ei ole voinut matkustaa, niin ollaan oltu mökillä. Heti kun vähän maailma vapautui, niin ystäviä on ollut meillä mökillä. Koska viikonloppuja on tullut vietettyä mökillä moninkertainen määrä normaaliin vuoteen, ollaan saatu monta asiaa valmiiksi ja samalla tietysti huussin säiliökin on saanut täytettä. 

Minä lapioin silloin, kun on minun vuoro, koska naisetkin voi tyhjentää huussin.

Huussin tyhjennys ei ole mikään kamala homma, kun mökillä on huussissa kunnon säiliö. Neste valuu erilliseen kanisteriin ja muu tavara jää kuorikkeen kanssa isoon säiliöön. Sieltä sen sitten lapioin pikkuruisella kenttälapiolla luukusta ulos. Minä lapioin silloin, kun on minun vuoro, koska nainenkin voi tyhjentää huussin.

Somistusta

Ja sitten siihen sisustukseen.  Jossain mökkikirjassa vinkattiin, että sininen väri pitää kärpäset loitolla. Täysin sininen huussi kuullosta vähän karmealta, joten me tehtiin kompromissa ja vedettiin sinistä puoleen seinään. Toinen puoliska sitten valkoisella. Huussille mennessä kävelen vanhan vessan ohi ja mietin usein, että miksi niitä ei ennen vanhaan koskaan maalattu! Ne oli sellaisia pieniä, ikkunattomia, tummia ja haisevia laatikoita. Sellainen meidänkin vanha huussi on. On siis edelleen, koska siinä se vieläkin tontilla nököttä.

Vanha huussi seisoo saman polun varrella uuden huussin kanssa.
Vanha ja uusi sulassa sovussa saman polun varrella.

Mutta valkoinen väri tekee huussista valoisan ja puhtaan oloisen. Näkyyhän siinä hämähäkit ja kaikenlaiset yökiitäjät selvemmin kun siellä vanhanaikaisessa, tummassa laatikossa. Ei haittaa kovinkaan kovasti, huidon niitä sellaisella pikku harjalla pois. Siivoukseenhan tämmöisessä kopissa ei kauaa mene, pikku harjalla huitoo hämähäkit pois ja isommalla harjalla ja kihvelillä roskat pois lattialta. Maton puistaa ulos ja putsaa portaat. Valmista. Hämähäkkejäkin huidon pois sen mukaan, onko mökille tulossa niitä kammoksuvia (tai ulkohuussia vierastavia) vieraita vai ei. Se nyt vaan on tosi asia, että hämähäkkejä siellä aina välillä näkyy.

Verhotanko melasta

Verhotanko on tehty vanhasta melasta, joka oli mökillä jo valmiina. Jos meillä joku soutelisi – mitä ei kukaan koskaan tee – ei siinä kyllä melalla ohjattaisi venettä oikean suuntaan. Joten se jouti ihan hyvin verhotangoksi. Se vain maalattiin valkoiseksi ja tehtiin siihen somisteeksi raita sinisellä.

Verhotanko on tehty vanhasta melasta, valkoista maalia vaan päälle.
Verhotanko on tehty vanhasta melasta, valkoista maalia vaan päälle.

Netistä löytyi muutenkin hauskoja ohjeita verhotangon koristeeksi. Tuohon laitettiin naulakkokoukku, koska kyllähän vessassa pitää pysytä käsilaukku ripustamaan naulakkoon. Ja verhot tankoon  ostin jostain kirpputorilta. Ne ei taida olla ihan uudet, kangas on ainakin hyvin pehmennyt ja ohentunut, mutta sopii tuollaiseen huussiin hyvin. Ikkunalaudalle vaihdan kukkasia, silloin kun muistan. Kukkapurkkina toimivat snapsilasit löytyi mökiltä valmiina ja koska itse löysin kirpputorilta feikki Ultimatuulet, nuo sai väistyä vessan somisteeksi. Kukkina nuo havut onkin hyvä valinta, kun niitä ei tarvitse olla joka viikonloppu virittelemässä. Ahkera, mutta toisissa asioissa taas vähän laiska, on tämän mökin emäntä.

Taidetta seinällä

Oon säilyttänyt joitakin tavaroita ikuisuuksia. Esimerkiksi teatterikiikareita, yhtä vanhaa Ikean eteisen kaappia, kullanvärisiä kaapin vetimiä (10 kpl) ja tuota huussin seinälle päätynyttä keiju-julistetta. Noista edellä mainituista olen ihan varma, että Ikean kaappia en tule koskaan enää tarvitsemaan, muille voi vielä olla käyttöä. Keiju-juliste nyt pääsi jo seinälle ja vieläpä vanhoissa kehyksissä, jotka olen hankkinut vuonna 2006. Silloin niissä oli kuvia juustoista…. Niitä on pitänyt takaa vähän jesarilla korjata, että pysyvät kasassa. Luulen, että tämä tulee olemaan noiden kehysten viimeinen sijoituspaikka, jos ei sitten teini ehdottomasti halua niitä ekaan omaan kotiinsa viedä.

Lempitaiteilijani teos koristaa huussin seinää.
Lempitaiteilijani teos koristaa huussin seinää.

Toinen juliste on ihan upouusi tai ainakin melko uusi. Se on koulussa tehty taideteos, jonka inspiraationa on toiminut PokemonGo. Se on mun lempitaulu, ihan kaikista tauluista mökillä tai kotona. Syynä lienee läheinen suhde tuohon taitavaan taiteilijaan, jota nykyään teiniksi kutsun.  

Kalusteet

Käsienpesualtaan alla oleva kaappi oli mökillä valmiina. En enää edes muista minkä värinen se aluperin oli, mutta siitä hiottiin ja hinkattiin maalia pois ja se sai sitten jäädä sellaiseksi. Siinä on justiinsa sopivasti säilytystilaa vessapaperille ja kuorikepussille. Sille sopii pariksi tuo huussikuorikkeelle tarkoitettu tynnyri, mikä taas löytyi jostain kirpputorilta. Jos jostain löytyisi tuollainen toinen, ostaisin heti. Kuoriketta kaavitaan vanhalla jauhokauhalla, sellaisella ihanalla, puisella, itse tehdyllä.

Huussin kalusteet on pääosin vanhoja ja kirpputorilta löydettyjä.
Huussin kalusteet on pääosin vanhoja ja kirpputorilta löydettyjä.

Pesualtaan hana on vanha, mutta itse allas on uusi. Kalusteet ei siis ole maksaneet paljon mitään ja se on hyvä, ihan vaan siksi, että pihallahan ne on koko ajan, vaikka ovatkin katon alla. Talvella on kosteaa ja välillä kesälläkin. Ei ne nyt heti miksikään mene, mutta vaikka menisivätkin, niin eipähän harmittaisi.

Sähköt, valot ja vesi

Huussi on silleen moderni, että sinne tulee sähköt ja samalla tietysti valot. Uutena ostettu lamppu sopii vanhaan tyyliin ja talvella ei oo niin kylmä istua, kun voi laittaa lämmittimen puhaltamaan.

Sähköt, valot ja vesi, mitä muuta vois huussiin haluta!
Sähköt, valot ja vesi, mitä muuta vois huussiin haluta!

Vesi nousee järvestä pumpulla huussille kesäisin. Ennen kuin sitä vettä virtasi, kädet pestiin ämpärissä ja toimihan sekin. Mutta kyllä hanasta virtaava vesi on mahtava asia, virtasi se sitten saunalla, keittiössä tai huussin kraanasta.

Muuta sälää. Ja Regina

Lattialla oleva matto on mummuni kutoma. Niitä oli alun perin kaksi, mutta sen ensimmäisen vei hiiri pesänlämmikkeeksi ihan ensimmäisenä talvena mökillä. Ne ei varmaan oikein tajunneet, että me oltiin tultu tontille ja niiden valtakausi oli ohi. Luulivat, että voivat talven taas hillua miten sattuu, pitää bileitä isossa mökissä ja repiä mun tekstiilejä. Toisena talvena oli hiirenloukkujen lähettämä viesti mennyt jo perille ja mun matot on saaneet olla rauhassa.

Rottinkinen lehtikori kätkee sisäänsä Reginan.
Rottinkinen lehtikori kätkee sisäänsä Reginan.

Ainoa asia mistä en huussissa oikein tykkää on rottinkinen lehtikori. Rottinki ei ole mun juttu, olkoon kuinka trendikästä tahansa. Pitääkin pistää se Toriin, ennen kuin rottinki buumi menee ohi ja kyllä sen joku trendien allonharjalla surffaileva ihan varmasti ostaa. Jos ei muuten mene kaupaksi, annan lehtikorin sisältä löytyvät vanhat Reginat kaupan päälle ja varmasti alkaa kiinnostamaan!

Huussista löytyy muitakin juttuja, koska onhan se tärkeä kapine mökillä. Lue tästä lisää.

Kategoriat
Mökkielämää Ruokaa Syksy

Reuben-leipä sisältää hapankaalia

Jos et tykkää hapankaalista, kannattaa testata tätä! Reuben-leipä sisältää hapankaalia ja maistuu hyvältä. Jos joku suhtautuisi hapankaaliin epäileväisesti, niin tällä reseptillä sitä olisi helppo testata.

Reuben-leipä

Vaaleaa vuokaleipää, leikataan paksuhkoja, isoja palasia

Juustosiivuja, Emmeltal tai joku muu vähän vahvempi maku

Kinkkua, paksuhkoja, reiluja siivuja

Hapankaalia

Sinappikurkkusalattia

Maustettua majoneesia

Selostusta

Olen tehnyt tätä nyt kahdelle eri porukalle iltapalaksi ja ajatellut, että teen sitä tänne ohjeen. Kummallakin kerralla kerkeen ottamaan kuvat vain noista aineksista. Kun leivät on valmiit, nostan ne pöytään niin nopsasti, että en muista enää ottaa kuvia. Molemmilla kerroilla vieraat on tykänneet. Eihän tämä vastaa tarkasti alkuperäistä Reuben-leipää, mutta mitä sitten.

Ainekset Reuben-leipää on simppelit ja ohje helppo.
Ainekset Reuben-leipää on simppelit ja ohje helppo.

Leivät leikkaan aika paksuiksi paloiksi ja voitelen niitä toiselta puolelta ihan vähän voilla, jotta ne on helppo paistaa, eivätkä jää pannuun kiinni. Toiselta puolelta taas voitelen ne majoneesillä. Majoneesin päälle laitan juustosiivut. Tykkään käyttää tähän Emmeltalia, koska se on vähän vahvempaa kuin meillä normaalisti kaapista löytyvä Edam. Mutta tuo jälkimmäinenkin käy aivan hyvin.

Juuston päälle laitan reilusti hapankaalia suoraan rasiasta. En lämmitä sitä mitenkään, koska se lämpenee sitten myöhemmin pannulla. Mutta ei siitä siinä kuumaa tule, joten jos tahtoisin oikein kuumia leipiä, vaikka ulkona tarjottavaksi, käyttäisin hapankaalin mikron tai kattilan kautta.

Hapankaalin päälle tulee kinkkua. Netin ohjeissa reseptissä käytetään pastramia ja Lidlin alkuperäisessä reseptissä joulukinkkua!! Tätä meinaan kokeilla sitten tapaninpäivänä. Kinkkuakin voi olla ihan reilusti, niin tästä tulee aivan täysi ruoka.

Sitten vielä päällimmäiseksi sinappikurkkusalaattia. Paljon tai vähän, sen mukaan tykkääkö vai ei. Jos kaapissa ei olis tuota, vois laittaa vaikka vaan suolakurkkua, se vois sopia tosi hyvin.

Tämä kuva on Lidlin ohjeesta, kun omat voileivät syötiin ennen kuin kerkesin kuvaamaan.
Tämä kuva on Lidlin ohjeesta, kun omat voileivät syötiin ennen kuin kerkesin kuvaamaan.

Voi-majoneesi-juusto-hapankaali-kinkku-kurkkusalaatti. Sitten laitan toisen leipäviipaleen päälle ja nostan koko homman paistinpannulle. Laitan pannullekin yleensä vielä vähän voita, jotta leipä ei jää kiinni. Leipiä mahtuu yleensä kaksi per paistinpannu. Koko homman päälle asetan lautasen tai kattilankannen painoksi, jotta ainekset tarttuisi toisiinsa. Lasken lämpöä ja annan paistua pannulla niin, että leipä ruskistuu. Käännän käyttäen apuna lastaa ja välillä pitää kädelläkin tukea, että homma pysyy kasassa. Sitten vain paistan toiseltakin puolelta ja valmista tuli. Nostan isolle leikkuulaudalle ja halkaisen keskeltä kahtia. Nam-Nam!

Ruokavaliot

Kasvisruokaa tästä ei tule, koska idea kärsii ilman kinkkua. Mutta glueteiiniton taitaisi olla mahdollinen, jos käyttää glueteiinitonta leipää ja tarkistaa esim. kurkkusalaatiin sisällön. Minä en ole tarkistanut, joten en voi luvata, että ois sopiva keliaakikolle. Pahoittelut :=)

Toinen super helppo iltapala on Tortillapelti, katso resepti tästä.

Kategoriat
Askartelut Mökkielämää Syksy Tuumailuja

Saunominen. Onko mitään parempaa!

Pihaa ei voi hoitaa talvella, eikä sienestää. Remonttihommat ovat jäässä, konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Mutta joitakin asioita voi tehdä mökillä ympäri vuoden. Ja tämä on yksi niistä. Saunominen, onko mitään parempaa! 

Meidän sauna on vinossa ja vähän ruma. Rumuus ei välttämättä näy ulkona, jos seisoo sopivan matkan päässä tai ilta-aurinko kultaa punamultaisen maalin. Mutta jos menee lähellä, näkee ilman silmilasejakin, että joka kantti kaipaisi kohennusta. Mutta löylyt on hyvät, joten ketään ei kamalasti haittaa pieni rumuus. Sauna on edellisen omistajan peruja ja meillä on sille purkutuomio jo kirjoitettuna. Siinä ei toki ole päiväystä, joten sauna voi joutua työn alle ensi vuonna tai viiden vuoden päästä tai ei ehkä koskaan. Mutta koska löylyt ovat hyvät, voimme odottaa sen tuomion kanssa.

Ulkokuori

Sauna on tehty samassa paikassa olleen riihen vanhoista hirsistä. Sillä on siis kaunis, vanha tarina. Jos oikein haluaisin romantisoida, voisi ajatella, että hirret oli varmaan kaadettu tuolta tontilta. Ja joku oli ne käsin siinä veistänyt hirsiksi ja siitä sitten rakennettiin riihi. Sen verran koko hommassa on historiaa, että ei nuo hirret polttopuuksi joudu, kun se joskus puretaan. Se saa mennä Toriin myyntiin ja joku saa siitä kelpo kesäkeittiön rungon tai piha-aitan.

Sauna on tehty vanhoista hirsistä, jotka kuuluivat samassa paikassa olleeseen riiheen.
Sauna on tehty vanhoista hirsistä, jotka kuuluvat samassa paikassa olleeseen riiheen.

Onhan se sauna söpö, tuollainen punainen tupa ja perunamaa tyylinen rakennus, missä sammal kasvaa katolla. Siinä on pieni terassi, mihin voi kasata polttopuita, moottorisahan, 30 kappaletta heinäseipäitä ja kaikenlaisia tavaraa ja työkaluja sateensuojaan. Kukaan ei koskaan oikein istu siinä, koska siihen ei ole vielä nikkaroitu passelia penkkiä. Aikaisemmin siinä oli rottinkinen sohvaryhmä, vanhan omistajan peruja, mutta se jouti myös Toriin myyntiin. Onneksi rottinki on nykyään niin mahottoman muodikasta, että ei mennyt viittä minuuttia, kun joku jo ilmoitti haluavansa sen itselleen. Saunasta vilvoitteluun se rottinki ei sovi. Jos et usko, niin kokeile istua siinä paljaalla takapuolella.

Syy saunan purkutuomiolle on halu saada uusi sauna, missä olisi myös yksi makuuhuone. Silloin mökillä voisi samaan aikaan yöpyä enemmän porukkaa. Halvemmaksi toki tulisi vuokrata asuntoauto pihaan niille viikonlopuille, kun meitä olisi oikein monta. Mutta eipä tuo nyt ole just tällä hetkellä rakentumassakaan, joten suunnitelmakin kerkeää hahmottumaan.

Hitaasti lämpiävä sauna

Täällä saunominen on mukavaa varmaan osin siksi, että se vie pitkän aikaa. Sauna ei lämpene hetkessä, varsinkaan talvella. Meillä tulee vesi järvestä pumpulla kesäisin, mutta talvella vedet pitää kantaa järvestä. Ei se ole mikään älytön homma, varsinkin kun pitää avannon auki. Silloin vettä voi vain kaapaista ämpäriin. Jos avanto ei pysy auki, vettä pumpataan keltaisella, muovisella pumpulla ja se on ärsyttävä vekotin. Liian suuri mun käteen, joten parasta kun yritän pitää sen avannon auki. 

Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.
Löylykauhaan on tehty varsi jostain oksan käkkyrästä.

Toiset nauttii saunan sytyttämisestä, ihan siitä tulitikun raapaisusta ja siitä, että tuohi syttyy palamaan. Minä hoidan nuo hommat nopeasti, puut pesään ja tulta perään. Tykkään sen jälkeisestä hetkestä. Sauna alkaa lämmetä ja minä voin hetken touhuta jotain olematonta ennen uuden pesällisen lisäämistä. Ihan lempihommaani on rikkaruohojen nyppiminen. Lumi on meidän alueella maassa noin marraskuusta maaliskuuhun, joten ainakin seitsemänä kuukautena vuodessa maa on paljas ja pääsen toteuttamaan tätä lempipuuhaani. Puiden lisäämistä odottaessa ei enää pidä tehdä mitään kovin tärkeää, enemmänkin sellaista käveleskelyä ja tuumailua. Sitä haahuilua, mistä kirjoitin kerran aikaisemmin.

Mökkisuihku

Ostin aviomiehelle lahjaksi sellaisen mökkisuihkun. Vastustin sitä vähän ja ajattelin, että ostetaan nyt, mutta minä en sitä varmaankaan tule käyttämään. Mikään ei ole mukavampaa kuin vatipesu mökkisaunassa. Se viimeinen kohta, kun saa kaataa koko ämpärillisen sopivan lämmintä vettä päälleen. Toisille se vika ämpäri pitää olla täynnä viileää ja toisille tosi kuumaa vettä. Ihanaa. Mutta kuka viitsii kantaa talvella perjantaina töiden jälkeen monta ämpäriä per saunoja vettä järvestä? Jos käytössä on mökkisuihku, yhdellä ämpärillisellä per tyyppi pääsee tosi pitkälle. Joten olen muuttanut mieleni tämän asian suhteen ja suosittelen mökkisuihkua kaikille. Ja lehtipuhallinta! Jos lukija ajattelee, että ne lehdet pitää pakosta käsi pelillä rapsutella pihamaalta, niin ei tartte, puhaltelu on mahtavaa puuhaa. Tulipa tämäkin nyt sanottua.

Mökkisuihku on kätevä, vaikka sangollinen vettä on vielä parempi.
Mökkisuihku on kätevä, vaikka sangollinen vettä kaadettuna päälle on vielä parempi.

Nikkarointia

Saunalle on aviomies nikkaroinut kaikkea kivaa. Heinäseipään jämästä tuli pukeutumistilan naulakko. Heinäseiväs on halkaistu kahtia ja siihen lisätty nupit, aika yksinkertainen kikka.

Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.
Heinäseipään puolikkaasta tuli kätevä naulakko.

Vanhasta lankusta aviomies teki saunan sisälle kulmahyllyjä ja eteiseen säilytyshyllyn. Hyllyyn käytetty puu on sopivan rustiikkista vanhaan saunaan ja sitä oli valmiina jossain niistä lukuisista kasoista jotka kuului mökkikauppaan. Pitkästä puunkäkkärästä syntyi löylykauhaan varsi. Hirrenpätkästä syntyi ovistoppari, kun siihen lisättiin paksu köysi ja maalia pintaan.

Vanhoista lankuista on nikkaroitu hyllyjä saunan eteiseen ja itse saunaan.
Vanhoista lankuista on nikkaroitu hyllyjä saunan eteiseen ja itse saunaan.

Muistoja lapsuudesta löytyy vatitelineestä. Sellainen on ollut aviomiehen mummulassa ja kun sen oikein toteuttaa, osuu nuo vadit tuohon kuin itsestään. Jos tekee väärin, niin sitten ne ei mahdu. Sapluuna lojui hetken aikaa meillä kotona ja kun sitä kattelin, ei ihan heti avautunut, että mitä siitä on tulossa. Mutta täytyy myöntää, että se toimii.

Lämmittäminen

Kaikissa mökkilehdissä ja artikkeleissa aina kerrotaan, kuinka saunaa lämmitetään mökillä joka päivä. Niin meilläkin, mutta lähinnä siksi, että hankala sitä pesuvettä on vedenkeittimellä lämmittää.

Saunan portaalta voi katselle järvelle.
Saunan sisältä voi katselle järvelle.

Mutta kyllä mökkeily tuntuisi jotenkin vajaalta ilman saunomista. Ennemmin sitä tuijottelee saunan portaalta järvelle kuin televisiota. Ja mielellään kerron ja kuuntelen kuulumisia saunanlauteilla ystävien tai perheen kanssa. Meidän mökkisaunan hyvien löylyjen salaisuus piilee avattavassa ikkunassa. Siinä sellaisessa leveässä, aika korkealle sijoitetussa ikkunassa, jonka kahva on aina niin tuli kuuma, että siitä raottaessaan polttaa kätensä. Jos osa saunojista tykkää ärhäköistä löylyistä, voi lempeämmästä saunomisesta tykkäävä (elikkäs minä) istua sen raotetun ikkunan edessä. Ja niin on molemmat saunojat tosi tyytyväisiä. Sen pituinen se.

Jos jäit miettimään tuota haaluilua, niin siihen voi perehtyä tästä.

Kategoriat
Mökkielämää Ruokaa Syksy

Suppilovahvero-porokeitto on hyvää!

Syksy on ihan parasta aikaa ruuanlaittoon. Reseptejä on monenlaisia, mutta suppilovahvero-porokeitto on hyvää! Ja kuten kaikki mitä tänne kirjoitan, tämäkin on tosi helppo valmistaa. Melkein voisin käyttää samaa otsikkoa kaikkiin resepteihin, kun kaikki on niin helppoa ja hyvää. Lienen yksinkertainen ihminen.

Suppilovahvero-porokeitto

2-3 dl paistettuja suppilovahveroita, pieni niitä vähän

200 g poroleikettä, pieni kuutoiksi

1 paketti Koskenlaskija sulatejuustoa, pieni palaa reilusti

6 dl vettä + 1 kasvisliemikuutio

voita kunnon köntti

1 sipuli, pieni ja kuullota voissa

mustapippuria oman maun mukaan

Tämän voisi varmaan tehdä muistakin sienistä, mutta minä olen tehnyt vain suppilovahveroista. Niitä voi poimia elokuun lopusta tosi pitkälle syksyyn, joten tätä herkkua on tarjolla pitkään. Suppilovahveroita voi myös pakastaa, joten keiton voi pyöräyttää vaikka tammikuussa.

Selostusta

Jos suppilovahverot on tuoreita, käyn ne läpi ja halkaisen vain käsin pienemmiksi paloiksi. Paistan niitä pannulla niin kauan, että vesi sienistä haihtuu. Tässä vaiheessa en laita vielä voita. Kun vesi on haihtunut, otan sienet pois pannulta ja pienin niitä vähän. Vain vähän, jos teen ruokaa omalle porukalle. Pienin paljon, jos teen ruokaa harvemmin sieniä syöville. Viimeinen vaihtoehto on vetää sienet sauvasekoittimella ihan pieneksi, silloin niitä syö sieniin epäilevästi suhtautuvatkin. Pakastetut sienet otan sulamaan ja laitan johonkin siivilään, niin niistä valuu sulamisvesi pois, joten en enää paista niitä pannulla.

Sitten keiton tekoon. Pienin sipulin tosi ohueksi ja laitan kattilaan reilusti voita. Paistan sipulia kauan, tai melkeinpä haudutan, jotta sipuli pehmenee oikein hyvin. Sitten lisää sekaan 2-3 ruokalusikallista vehnäjauhoja. Ei ihan tasaisi, eikä kukkurapäisiä vaan sellaisia siltä väliltä olevia. Paistan jauhoja sipulin ja voin kanssa vähän aikaa. En ruskista, vaan lämmittelen tuota jauhoa.

Sillä aikaa kun nuo kypsyy, pienin poron aikalailla pieneksi silpuksi. Poroa saa olla niin paljon kuin raskin vaan ostaa (kamalan kallis raaka-aine), koska sieniäkin saa tässä olla reilusti. Pienin myös Koskenlaskija sulatejuuston pienemmiksi paloiksi.

Lisään 3 dl vettä jauhojen sekaan ja sekoitan vispilällä sössön tasaiseksi massaksi. Lisään sekaan kasvisliemikuution, sienet, poron ja sulatejuusto. Ja toiset 3 dl vettä. Sitten vain sekoittelen niin kauan, että sulatejuusto sulaa. Lisään vähän (tai paljon) pippuria ja valmista on.

Ruokavaliot

Koskenlaskija taitaa olla laktoositonta, joten laktoositontahan tästä tuli. Gluteiinittomista jauhoista en ole kokeillut tätä tehdä, mutta miksi se ei silläkin onnistuisi. Joku millä sakeutetaan pitää olla, jotta ei tule laihaa keittoa.

Suppilovahvero-tonnikalapiirakka on myös tosi hyvää, siihenkin löytyy ohje!