Kategoriat
Luonto Ruokaa Syksy

Mahtava sienivuosi!

Ei kerkee kirjottaa, kun pitää möyriä mettässä! Nyt on menossa aivan mahtava sienivuosi. Ensin keväällä löytyi korvasieniä ja nyt on metsä täynnä vaikka mitä ihanaa. Joka vuosi pitäisi opetella kaksi uutta sientä. Ohje ei sano pitääkö niiden olla ruokasieniä, mutta kai ne myrkkysienetkin on hyvä opetella tunnistamaan. Listasin ne mitä jo tiedän ja poimin.

Korvasieniä

Näitä keräsin mukulana ja se kerääminen oli vielä ihan ok hommaa. Mutta putsaaminen oli ärsyttävää, piti istua tuntitolkulla pihalla ja pullasudilla putsata hiekkaa sienistä. (no varmaankaan ei tarvinnut tuntitolkulla istua, mutta siltä se silloin tuntui).  Näin aikuisena kun ajattelee, niin onneksi tuli moista tehtyä, koska nyt osaan sitten itsekin. Toki piti varmuuden vuoksi soittaa äidille ja tarkistaa, että miten se nyt menikään, montako kertaa keitettiin ja kuinka kauan. Myrkkysienien kanssa ei kannata pelleillä ja korvasieni on myrkyllinen, jos ei sitä osaa oikein käsitellä.

Korvasieniä löytyi keväällä ämpärillinen.
Korvasieniä löytyi keväällä koko ämpärillinen.

Korvasieniä ei aikaisemmin mökiltä löytynytkään ja nyt sain niitä kasaan melkein täyden ämpärillisen. Tämän mahdollisti mukava mökkinaapuri, joka näki sienet tienposkessa ja soitti niistä minulle. Sienet oli sellaisessa paikassa, että en olisi ikinä niitä siitä itse osannut etsiä. Mukulana korvasieniä etsittiin aina hakkuuaukioilta, joista oli puut kaadettu toissavuonna. Tämän kevään sienet taas löytyi havupuiden juurilta.

Korvasienet on kyllä hyviä. Teen niistä yleensä keittoa. Aloin jo tekemään siitä tänne ohjettakin.  Mutta kun sain kerman kipattua keiton sekaan, unohdin täysin kuvaamisen ja hups sitten se kattila olikin jo tyhjä! Että nyt on kuva vain aineksista ja tuosta sipulin paistamisesta. Yritän toisella kerran uudestaan, malta odottaa…

Herkkutatteja

No näitä taas kerään sellaisesta satumetsästä. Ikivanhasta, sammaloituneesta havupuumetsästä, missä ihan varmasti asuu menninkäisiä. Siltä se ainakin näyttää. Jos haluaisin kirjoittaa lastenkirjan, menisin tänne kävelemään hakeakseni inspiraatiota. Tällä hetkellä haen kuitenkin vain herkkutatteja.

Tatteja levitettynä ihailtavaksi keinuun.
Tatteja levitettynä ihailtavaksi pihakeinuun.

Herkkutatin lisäksi tänä kesänä löytyi valtavasti haavanpunikkitattia. Mutta koska sieniä oli niin paljon, että sai valita mitä poimii, jätin ne metsään. Herkkutatti on minusta paremman makuinen ja sitä ei tarvitse paistaa niin kauan.  Sieni pitää vain pieniä tai viipaloida ja paistaa neste pois. Laittaa vähän suolaa ja pippuria päälle. Tätä syödään meillä usein suoraan paistinpannulta lusikalla, se ei kerkeä mihinkään ruokaan asti.

Jos tekisin tästä jotain ruokaa, niin tattirisotto on tietysti älyttömän hyvää. Laiskana ostan välillä sellaisen puolivalmiin risottopussin ja sitten vaan tuunaan sitä lisäämällä itse poimittuja, paistettuja tatteja. Tatteja voi lisätä myös kastikkeeseen, jauhelihamurekkeeseen tai marinoida. Tattikeittoa en ole koskaan tehnyt, siis sellaista sileää, sitä pitää tänä vuonna kokeilla.

Haavanpunikkitatin paistamiseen on muuten ihan oma ohje, kannattaa tarkistaa miten se menee, jos niitä poimii.

Vaaleaorakas ja lampaankääpä

Kaikki valkoiset sienet on vähän pelottavia. Kun metsässä on niin monenlaisia myrkyllisiä vaaleita sieniä, ei meinaa uskaltaa poimia niitä herkullisiakaan. Vaaleaorakas on niin helppo tunnistaa, että sitä poimin. Siinä on sellainen erikoinen alaosa, mistä se on helppo tietää.

Lampaankääpä on helppo tunnistaa. Se on kuin vaalea lättänä möykky.
Lampaankääpä on helppo tunnistaa. Se on kuin vaalea lättänä möykky.

Toinen vaaleasieni on lampaankääpä. Sen taas tunnistaa viimeistään silloin, kun sen paistaa, koska se muuttuu keltaiseksi. Molemmat on tosi hyvänmakuisia ja näitäkin käsittelen yleensä aika simppelisti. Pannulle vaan, paisto, suolaa ja pippua päälle ja siitä suoraan suuhun. Tähän asti en ole löytänyt näitä niin paljon, että olisin miettinyt niistä jotain ruokaa. Koska nämä on koostumukseltaan hyvin lihaisia, jotkut paistaa niitä kuin pihvejä. Leivittää kananmuna, korppujauho, jauhoseoksessa ja siitä sitten pannulle. Pitää testata, jos löydän näitä lisää.

Suppilovahverot

Tästä minä aloitin. Suppilovahvero on niin helppo tunnistaa, että sillä ei aloittelijakaan voi mennä pieleen. Tuli hyvin turvallinen olo: näitä voin poimia ja näistä voin valmistaa perheelle ruokaa. Ilman, että ne saa jonkun myrkytyksen. Suppilovahveroita löytyy pitkään, senkin takia se on kiva sieni. Kun sienihulluus iskee, pitää sitä voida lievittää samoilemalla metsässä viikosta toiseen. Lähimmät ystäväni on myös hurahtaneet sieniin ja onneksi uutta satoa nousee aikalailla kahden viikon välein, joten voin kutsua ystäviä myös niitä poimimaan.

Suppilovahverot kasvaa vieretysten. Kun löytää yhden, muita on lähellä.
Suppilovahverot kasvaa vieretysten. Kun löytää yhden, muita on lähellä.

Suppilovahveroiden lisäksi olen löytänyt kosteikkovahveroa, mikä on kooltaan suppista isompi. Molemmissa on tunnistettava keltainen jalka, joten sitäkään ei tartte pelätä. Ihan varmuuden maksimoimiseksi tutkin sienet metsässä ja sitten kotona vielä uudestaan. Yleensä televisiossa on jo alkanut Tanssi Tähtien Kanssa kausi ja samalla kun vilkuilen sitä käyn sieniä läpi.

Suppilovahveron kanssa piirakkaan sopii parhaiten poro, mutta moni muukin yhdistelmä maistuu herkulliselta.
Suppilovahveron kanssa piirakkaan sopii parhaiten poro, mutta moni muukin yhdistelmä maistuu herkulliselta.

Suppiksista voi tehdä mitä vaan ruokaa, niitä en syö pannulta suoraan. Ihan ehdottomasti kaikista paras resepti on suppilovahvero-porokeitto, mihin tulee koskenlaskijajuustoa. Toinen ehdoton herkku on suppilovahveropiirakka. Siihen voi laittaa kaveriksi vaikka pororouhetta tai vaikka vaan keittokinkkua ja vähän tomaattia. Tästä onkin ohje jo täällä.

Karvarouskut

En tunnista vielä muita rouskuja kuin karvarouskun, mutta näitä pitäisi nyt sitten opetella tämän kesän uusina sieninä. Jos päämääränä on oppia kaksi uutta sientä per sesonki, haaparousku tai joku muu vastaava voisi olla hyvä. Karvarousku on hyvin helppo tunnistaa, kun siinä on sitä karvaa laidassa. Se on nätti sieni.

Karvarouskuista teen sienisalaattia. Niitä pitää vähän ryöpätä ja sitten vaan suolaa, pippuria, sokeria, etikkaan sekaan. Reilusti suolaa, ei mitään nykyajan puoli teelusikallista kolmeen kiloon sieniä hössötystä. Kukaan ei syö sienisalaattia niin paljon, että sen verisuonet siitä menisi tukkoon. Jos tätä syö, voi syödä niin, että nauttii. Me oltiin kerran ystävien kanssa Mäntässä, Viinituvassa syömässä ja siellä oli täydellistä sienisalaattia. Kyseltiin kokilta sen salaisuutta, vastaus oli smetana. Siihen asti olin tehnyt oman salaattini kermaviiliin, vähän niin kuin kevyempänä versiona, mutta nykyään laitan siihen smetanaa. Tulee hyvää, usko minua.

Kanttarellit

Kai nämäkin pitää mainita. Kanttarelli on hyvä esimerkki siitä, että sienissäkin makuja on tosi erilaisia. Muut sienet on meillä syöty pakkasesta jo kauan aikaa sitten, mutta näitä on aina vaan jäljellä. Teen niistä kastiketta. Kaikki sitä syö, mutta kukaan ei sitä kaipaa.

Mustatorvisieni

Tämän löytämisestä haaveilen. Yksi naapuri on kertonut, että sitä meidänkin metsistä löytyisi, joten toivoa on. Voin naamioitua ja hiippailla naapurini perässä, jos hänen apajansa vaikka paljastuisi. Vapaaehtoisestihan niitä ei kenellekään kerrota.

Katso tästä vielä se tosi maukas piirakka ohje.

Lisäilen tänne sienikeiton ohjeen, kun vain saan sen joskus kuvattua, ennen kuin katoaa lautasilta.

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Ruokaa

Munakasrulla on tosi helppo iltapala

Munakasrulla on tosi helppo iltapala. Ja aamupala. Välipala. Sitä voi syödä milloin vain ja siihen voi laittaa melkein mitä vain. Itselläni näyttää olevan kolme erilaista reseptiä, joten sovellan niitä sitten sen mukaan mitä kaapissa on.                      

Munakasrulla

5 dl maitoa

5 kpl kananmunia, sekoita maitoon

1 dl vehnäjauhoja, vispaa maitoon

suolaa tai herbamaria

pippuria

200 g kinkkua

100 g tomaattia

200 g tuorejuustoa

Ruohosipulia tai tavallista sipulia

Paista munakasta 200 astetta 30 minuuttia.

Paista täytteen aineksia pannulla ja lisää tuorejuusto lopuksi.

Levitä täyte munakkaan päälle ja rullaa

Selostusta ja variaatiota

Laitan uunin päälle ja nostelen tarvittavat ainekset esille. Sillä aikaa, kun uuni lämpenee, sekoitan munakastaikinan. Maito+munat+jauho+suola (tai herbamare käy tähän tosi hyvin myös). Jauhoja en ole turvottanut, kun ei niitä munakkaaseenkaan turvoteta. Vuoraan uunipellin leivinpaperilla ja kaadan munakastaikinan siihen. Tämä uuniin ja se saa paistua 200 asteessa 30 minuuttia.

Sillä aikaa, kun munakas paistuu, teen täytteen. Tähän laitoin 200 grammaa kinkkua, jota pienin vielä vähän pienemmäksi silpuksi kuin mitä se pussista otettaessa oli. Lisäksi tomaatteja, jotka pienin myös. Mausteeksi pippuria ja ruohosipulia ja persiljaa (jos sattuu olemaan). Kaikki nämä menee pannulle ja aika kuumalla lämmöllä vähän aikaa niitä sekoitan, jotta tomaatti pehmenee. Kun massa on sopivaa, lisään siihen tuorejuuston ja sekoitan sitä niin kauan, että se sulaa sekaan.

Tässä vaiheessa munakas onkin jo paistunut, joten otan sen pois uunista ja edelleen pois pelliltä. Yleensä en anna sen enempää jäähtyä, vaan levitän täytteen siihen päälle ja rullaan kuin kääretortun. Ja syömään!

Mitä tekee tuo fatajuustopaketti kuvassa? Sitä oli jäänyt puolikas jääkaappiin eilisestä salaatista, joten murustin sitä vielä täytteen päälle ennenkuin rullasin munakasrullan.

Variaatioita

Tätä voi muutella miten vain. Sisälle voi laittaa tosiaan fetajuustoa, juustoraastetta tai vaikka halloumijuuston palasia. Kinkun voi korvata kasviksilla tai kalalla. Syksyllä tykkään lisätä sieniä, suppilovahveroita tai herkkutatteja tai kanttarellejä. Sieniä vaan paistaa ihan aluksi niin kauan, että niistä lähtee vesi pois ja sen jälkeen lisää pannulle muut ainekset. Oliivejä, kapriksia, aurinkokuivattua tomaattia….

Joissain ohjeissa ei laiteta ollenkaan tuorejuustoa tai muuta juustoa, mutta minä tykkään, että siitä tulee hyvää lisämakua ja se pitää rullan hyvin kasassa. Tuorejuuston maun voi valita sen mukaan mitä milloinkin laittaa täytteeksi.

Joissain ohjeissa rullan päälle laitetaan juustoraastetta ja sitä käytetään vielä hetken aikaa uunissa uudestaan rullaamisen jälkeen. Näin tekisin ehkä, jos rulla olisi jo kylmennyt ja haluaisin lämmittää sen ennen tarjoilua. 

Ruokavaliot

Tämän voi helposti toteuttaa gluteiinittomana, kun käyttää gluteenittomia jauhoja munakkaan teossa ja valitsee sisälmykset myös sen mukaan. Kasvisversion saa kun laittaa sisälle vaikka kesäkurpitsaa, tomaattia ja halloumijuustoa.

Joko olet testannut tortillapeltiä? Kannattaa kokeilla, se on myös tosi helppo!

Jäkiruuaksi syksyllä sopii punajuuri-suklaakakkua. Kyllä, luit oikein punajuurta siihen tulee ja lopputulos on herkullinen.

Kategoriat
Kesä Pakko hoitaa Tuumailuja

Ei kuulu minun vastuualueeseen!

Miten jakaa hommat mökillä? Mitkä on miesten ja mitkä naisten hommia, vai onko sillä mitään väliä? Voiko huussin tyhjäyksestä kieltäytyä siksi, että on tyttö? Sanoa, että ei kuulu minun vastuualueeseen!

Meillä tehdään työt aika tasapuolisesti ja huussin tyhjentämisestä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Oma mielipiteeni on, että koska kaikki sinne huussiin tavaraa tuottaa, kaikki myös sitä vuorollaan tyhjentää. Jos ei se sitten aidosti ole jonkin mielestä mukavaa puuhaa ja hän ehdottomasti haluaa sen kaikkien muidenkin puolesta tehdä. Silloinkin miettisin kyllä, että millä kyseinen henkilö on lahjottu moiseen lausuntoon. Aitoa tuo into ei varmasti voi olla.

En pystyisi siihen. Vaikka kuinka ajattelisin, että sehän on vain hiiri kuolleena ämpärissä.

Minun vastuualueeseen ei kuulu jyrsijöiden torjunta. En pystyisi siihen. En, vaikka miten tsemppaisin itseni ja ajattelisin, että sehän on vain hiiri hukkuneena ämpärissä. En kykene. Haluan kuitenkin, että meillä tehdään jyrsijöiden torjuntaa. Siis joku tekee, olkoon tonttu, haltiakummi tai aviomies, sama se minulle. Kunhan tämäkin asia tulee hoidettua.

Hiirenloukku odottelee keittiössä virittämistä.
Hiirenloukku odottelee keittiössä virittämistä.

Kun me ostettiin meidän mökki, se oli ollut jonkin aikaa tyhjillään ja metsäneläimet olivat löytäneet sen sisätilat. Pystyn kyllä siivoamaan hiirien jäljiltä, mutta en hiiriä. Ymmärrän hyvin, että olemme metsässä ja siellä on erilaisia eläimiä. Me ollaan tultu niiden takapihalle pyörimään. Mutta hiiren ei tarvitse tulla minun taloon sisälle ja sisätilalla tarkoitan myös kellaria ja välikattoa. Mikään ei ole äänekkäämpi kuin hiiri, joka rapistelee yöllä katolla, kun yritän nukkua. Se kuulostaa siltä kuin hiiri kipittäisi ihan siinä vieressä, eikä tuo ajatus ole ollenkaan miellyttävä, jaiks!

Jyrsijöiden torjunta on juuri nyt ajankohtainen asia, koska viime viikolla, kun istuin terassilla, kuulin hiiriperheen rapinaa moneen otteeseen. Jotta tuo perhe ei virittele muuttokuormaansa talvea varten mihinkään mökin kerroksista, tulee torjunta aloittaa pikimmiten.  Siis aviomiehen tai haltiatontun, kuka ikinä sitä meillä hoitaakaan.

En osaa kaataa puita

En osaa käyttää moottorisahaa, enkä kaataa puita. Sähkösahaa olen opetellut käyttämään parin viime talven aikana. Hyvä niin, koska välillä niitä puunrunkoja on ollut mökkipihassa kumossa niin monta, että kaikki työvälineet on ollut avuksi. Ja kaikki työntekijät myös. Sähkösahaa osaan käyttää ohuempien runkojen katkomiseen, kunhan rungot asetetaan sahapukkiin ja sähkösahan siihen kiinni. Sahaaminen on silti niin jännittävää puuhaa, että tasamittaisia klapeja en osaa tehdä. Kaikki keskittyminen menee siihen sahaamiseen.

Jokainen kalikka on eri mittainen, kun en osaa sahata oikein.
Jokainen kalikka on eripituinen, kun en osaa vielä sahata oikein.

Aviomies sahaa täydellisen mittaisia puita. Tehtiin niitä sitten takkaan, saunalle, paljuun tai puulieteen – jokaiseen tulee erimittaisia – niin aina menee oikein. Voisihan sitä minunkin sahaamistani perustella tuolla samalla argumentilla. Tässäpä on puita eri tulipesiin, niitä vain tuli yhdestä rungosta joka pituutta. Uskon, että osa ongelmasta on vain harjoituksenpuutetta, koska kokemusta minulla on vielä niin vähän. Palataan tähän asiaan ehkä kolmen talven päästä uudestaan, kun olen sahannut vähän enemmän.

Täydellisiä puita puuvajassa odottamassa ilmojen viilenemistä.
Täydellisiä puita puuvajassa odottamassa ilmojen viilenemistä.

Koko puunkaato on pelottavaa puuhaa. Ne voi kaatua mihin niitä huvittaa, vaikka olisi kuinka taitava kaataja. Eikä ne ikinä kasva mitenkään helpoissa paikoissa, ainakaan meidän rinnetontilla. Sähkösahalla olen katkonut sellaisia pikku risuja tontilta, mutta verbikin on eri: katkonut. Kaataminen on ihan eri asia.

Ekoina päivinä en halunnut kiivetä kovin korkealle, mutta vikana päivänä keikuin missä vaan.

Me maalattiin mökki ja siihen minä osallistuin yhtä neliön kokoista länttiä lukuun ottamatta. Ja keskikolmion maalausta. Tuo maalaaminen on hyvä esimerkki siitä, että kun on pakko, sitä osaa mitä vain. Ekoina päivinä en halunnut kiivetä kovin korkealle, mutta viimeisinä päivinä keikuin missä korkeudessa vaan oli tarvetta. Urakka oli niin valtava ja kaikki maalaamiseen osallistuvat suti täysillä menemään, että en olisi kehdannut ruveta valitsemaan mitä haluan maalata ja mitä en.

Ladyt – te osaatte!

Ehkä mun pointti on, että kaikenlaista voi oppia. Ja naiset osaa myös tehdä vaikka mitä. Totean tämän ihan ilman mitään barrikaadeille nousua tai feminismi hössötystä. Miksi nainen tekee salaatin ja mies grillaa? Osa asioista vaan yrittää vakiintua miesten ja naisten hommiksi, voihan niitä vähän vaihtaakin välillä.

Näin herkullisen salaatin tein aviomiehen grillaaman pihvin kylkeen.
Näin herkullisen salaatin tein aviomiehen grillaaman pihvin kylkeen.

Onneksi palveluja voi myös ostaa, jos ei itse johonkin pysty tai jotakin osaa tehdä. En toki tiedä, paljonko hiirenloukun virittämisestä ja kuolleen hiiren nostamisestä ämpäristä pitäisi maksaa. Varmaan aika paljon.

Tykkäisitkö näistä jutuista?

Jos et pysty tyhjentämään huussia, älä osta mökkiä. Osta huvila, missä on sisävessa :=).

Mökin maalausurakasta löytyy myös juttua. Referoin sen ytimen tähän: kova on urakka.

Ja tuohon salaattiin löytyy ohje täältä, jos grilli on jo kuumana.

Kategoriat
Kesä Pihahommia Puutarha

Kuuminta hottia kukkapenkissä

Aurinko porottaa mökin seinustalle, joten siihen täytyy istuttaa vain kuuminta hottia kukkapenkissä kestäviä kasveja. Onneksi on hyvä puutarhamyymälä mistä saa neuvoja, muuten menis kaikki pilalle.

Lähtötilanne

Mökin seinusta on odottanut vuoroaan jo muutaman vuoden. Ensin on pitänyt saada muita kohtia pihasta valmiiksi. Ja vielä suurimpi syy odottamiseen on ollut mökin maalaaminen. Se on tehtyä tänä kesänä ja ennen kuin maalausurakka oli valmis, olisi ollut turha istuttaa mitään tuohon kohtaan.

Haasteena on vähän kaikki

Tuossa läntissä on kasvanut vain rikkaruohoja ja kieloa. Multavaraa ei ole kovin paljon, joten olin ajatellut tukahduttaa rikkakasvit ja kuoria maan päällimmäisen kerroksen pois. Melkein pisti naurattamaan, kun kielo kasvoi keväällä mun pressuista läpi. Kasvakoon jatkossakin sitten siinä jos sitä huvittaa, kieloa on onneksi helppoa ruohoa. En ajatellut edes yrittää saada kaikkea sitä pois, koska se tarkoittaisi koko maa-aineksen vaihtamista, enkä halua sitä tehdä.

Kielo kasvaa siellä missä sitä huvittaa, vaikka pressun läpi.
Kielo kasvaa siellä missä sitä huvittaa, vaikka pressun läpi.

Mökki on rakennettu kalliolle ja sen seinustalla on siis vain vähän multavaraa, eikä multaa saa siihen kovin paljon lisättyäkään. Tuota aluetta reunustaa kivestä muodostettu laita ja multavara kasvaa vain jos kasvattaa tuota kivetyksen korkeutta. Mutta en ollut ajatellut käyttää yhtään rahaa kiviinkään. Nuo olemassa olevat kivetykset näyttää kivalta, joten ne riittäköön.

Ylhäällä kasvaa kolme isoa haapaa, joilla on viimeiset vuodet menossa. Ne on lähellä mökkiä, pelkän kallion päällä, joten halutaan ne siitä pois ennen kuin ne itse kaatuvat pois. Tuota kaatamista odotellessa, yritän vielä varjella niiden juuria, joten siksikin jätän kaivamisen väliin. Haluan kuitenkin jo ajatella miltä tuo kokonaisuus näyttää sitten, kun haapoja ei enää ole.

Lähtötilanne kukkapenkille oli huono, rikkaruohoa ja kieloa.
Lähtötilanne kukkapenkille oli huono, rikkaruohoa ja kieloa.

Ja sitten vaivana on se aurinko. Tuohon kohtaan porottaa aamupäivästä iltapäivään, joten kasvien on pakko olla sellaisia, jotka pärjää kuumassa. Vaikka kuvista ei niin huomaa, koko alue viettää vahvasti portaikkoa kohti, joten siinä ei sitten vesikään pysy. Ei ainakaan ilman jotain pengertämistä.

Kalliopohja, liian vähän multaa, kuolemaa odottavia haapoja, paahtava aurinko ja nolla budjetti. Mahtava alku kukkapenkin perustamiselle. Ajattelin, että istutan siihen joko havuryhmän tai jotain matalia pensaita.

Mitä tehtiin

Menin paikasta ottamieni kuvien ja hienojen suunnitelmieni kanssa Pirkanmaalla Pinsiön Taimistolle. Puutarhuri ystävällisesti tyrmäsi ajatukseni ja ehdotti parempia. Onneksi ehdotti. Pinsiöllä on älyttömän ammattitaitoisia ja ystävällisiä puutarhureita. Vaikka ehdottelisi itse kaikkea idioottimaista, he jaksavat nätisti ohjata oikeampaan suuntaan.

Taimitarhalta neuvottiin istuttamaan kivikkokasveja, jotka pärjää huonossa mullassa ja auringon paahteessa.
Taimitarhalta neuvottiin istuttamaan kivikkokasveja, jotka pärjää huonossa mullassa ja auringon paahteessa.

Hankin kivikkokasveja, jotka ei tarvitse kovinkaan paljon multaa ja joiden tähtäimenä on levitä matoksi koko tuolle alueelle. Niitä ei tarvitse kastella, itse asiassa taitavat tykätä huonoa liiasta vedestä. Tai liian ravinteikkaasta mullasta. Joten vanhaa multaa ei tarvitse poistaa, eikä uutta tuoda paljon lisää. Kasveiksi valikoitui hopeahärkki ja neilikka.

Miten tehtiin

Ihan tuohon kivetyksen viereen laitoin sanomalehtiä pohjalle ja puuliiterin pohjalla lojunutta puusilppua ja muuta purua sen päälle. Sillä sain tasattua alueen samalle korkeudelle ja tulevaisuudessa kun kasvit leviävät, ne voi levitä myös tuon purun päälle. Sanomalehti ja puunsilppu maatuu aikojen kuluessa tuonne alle.

Kasvit istutin pitkälti siihen multaa mitä paikalta löytyi, enkä lannoittanut mitenkään. Tähän sain vinkkejä Instagram tililtäni, missä neuvottiin, että kyseiset kasvit tykkää huonosta mullasta. Noiden kasvien väleihin laitoin muurahaisten muuton jäljiltä kertyneitä havunneulasia. Muurahaisiin oli heinäkuussa iskenyt joku hulluus ja ne kerkesi parissa viikossa raahata vanhasta pesästään valtavan kasan havuneulasia saunan takana olevaan rytökasaan. Siitä sitten lapioin neljä kottikärryllistä tuota tavaraa ja levitin sen kuorekkeeksi. Siinä ei siis ole enää muurahaisia tai niiden munia mukana. Kai…

Kivetyksen laitaan on lisätty purua puuvajan pohjalta täytteeksi.
Kivetyksen laitaan on lisätty purua puuvajan pohjalta täytteeksi.

Voisin ostaa kaupasta kuorikettakin, mutta niin kauan kuin tontilta löytyy jotain käyttökelpoista, en haluaisin raahata mitään ostettua puutarhatarviketta kaupungista. Uuden kukkapenkin kohtaan tippuu paljon lehtiä niistä aikaisemmin mainituista haavoista ja luulen, että niitä on siitä pakko haravoida tai puhaltaa pois. Siinä samalla lähtee sitten kuoreke myös, siksikään en halua sitä tuohon kovin paljoa tuoda. Käytän siis havunneulasia, jotta saan tuon vähän siistimmäksi.

Talon vieressä olevan kallion putsasin näkyviin ja niin se saisi olla jatkossakin. Kasvit on matalia, joten ne ei peitä kalliota.

Kiviä ja sammalta

Ylhäällä on pelkkää heinää kasvava alue, mihin kasasin lisää heinää päälle maatumaan. Keskelle istutin valkokirjokanukan. Se voi kasvaa tosi isoksi ja toivonkin, että se täyttää koko tuon yläosan tulevaisuudessa. Kanukan ympärillä kasvaa ne isot haavat, jotka odottaa kuolemaa. Haapoja ei ole meillä kaadettu vain suorilta kumoon, vaan ne on ensin kaulattu ja odotettu se pari vuotta ennen kuin moottorisaha niitä lähestyy. Kun tuo aika koittaa, kanukka onkin toivottavasti jo kasvanut isommaksi.

Kukkapenkin yläosaan istutin valkokirjokanukan, joka saa kasvaa isoksi pensaaksi.
Kivetyksen laitaan on lisätty purua puuvajan Kukkapenkin yläosaan istutin valkokirjokanukan, joka saa kasvaa isoksi pensaaksi.

Alaosan kivikkokasvien ja yläosan valkokirjakanukan väliin levitin pohjakankaan ja roudasin kiviä isoksi kasaksi. Sillä sain taas osan tuosta alueesta vallattua takaisin rikkaruohoilta. Osaan siirtelin sammalta, jotta sain viimeisteltyä loput alueista nätimmän näköiseksi. Sammalta löytyy kalliotontiltamme reilusti ja sillä olen ennenkin vuorannut paljaita alueita pihamaalla. Siitä on ihan oma juttunsakin, klikkaa siihen tuosta edeltä.

Kivikasa ja paikalle siirretty sammal rajaa kahta istutusaluetta.
Kivikasa ja paikalle siirretty sammal rajaa kahta istutusaluetta.

Tynnyri puuttuu

Portaiden viereen jäi tyhjä tila, missä ei kasva mikään. Ei tartte kasvaakaan, koska sitä kautta sadevesi valuu terassin alta maahan ja lehdet lentää tuulen mukana jääden tuohon kohtaan makaamaan. Meillä oli ylijäämänä pari terassinlevyä, jotka sopivat tuohon oikein hyvin. Niiden päälle voin asetella mun puutarhanhoitovälineet ja kastelukannun. Jos löydän oikeanlaisen tynnyrin, teen siitä haravalle ja lapiolle säilytystelineen. Ja maalaan sen kylkeen päivänkakkaroita.

Siinä se olisi. Nyt taas vaan odotellaan tulevaa kesää ja katsotaan kuinka kasvit pärjää tuossa.

Kukkapenkki seinän vierustalla on valmis ja odottaa tulevaa kesää.
Kukkapenkki seinän vierustalla on valmis ja odottaa tulevaa kesää.

Kukkapenkkeihin on tehty kivoja somistuksia: majakka ja sudenkorentoja. Tykkäätkö?

Kategoriat
Mökkielämää

Mökillä oli siivouspäivä

Blogin nimi on Mökkieloa ja kyllä siihen eloon kuuluu muutakin kuin auringonlaskuja ja kuohuviinipullon poksauttelua poreammeessa. Siksipä mökillä oli siivouspäivä viime viikolla. Huiskin puoli tuntia reippaasti menemään ja valmista tuli.

Mökillä on neliöitä niin vähän, että vaikka hinkkaisin lattiaa hammasharjalla, en siltikään saisi kovin pitkää aikaa kulumaan. Ehkä tämänkin takia tykkään mökkeillä, kaikki on niin simppeliä. Tämä kesä on ollut niin kaunis, että isoin osa päivästä tulee vietettyä ulkona. Siksi sisällä ei paikat ihan kamalasti edes sotkeennu tai vaikka sotkeentuisi, en vietä siellä aikaa sitä sotkua kattomassa. Sahanpurku on sellainen minkä erottaa. Samoin hämähäkinseitti. Kun niitä alkaa näkyä, on aika pitää siivouspäivä.

Tästä ei välttämättä tuu kovin pitkä teksti…

Hämähäkinseitit siis paljastaa, että on aika siivota.

Hämähäkinseitit siis paljastaa, että on aika siivota. Talvella niitä ei paljoa edes näy, mutta keväällä kun aurinko astuu esiin, alkaa ohuet narut katosta pistämään silmään. Mökin katto on keskeltä normaalia huonekorkeutta korkeampi, joten siivoukseen tarvitsen pidempiä välineitä. Hämähäkinseittien huitominen onnistuu parhaiten tommoisella pölyhuiskalla. Puuha etenee nopeasti.

Pitkällä pölyhuiskalla voi huiskia hämähäkinseitit pois.
Pitkällä pölyhuiskalla voi huiskia hämähäkinseitit pois.

Inhoan tiskaamista

Yritän vähentää tiskinmäärää esivalmistelemalla ison osan ruuista jo kaupungissa, jotta ainakaan niitä sekoituskulhoja ei tartte mökillä tiskata. Tässä voisi kyllä ottaa mallia kotiinkin, ihan arkiseen ruuanlaittoon: miksi on pakko sekoittaa joka ainesosa omassa kulhossa? Mökillä yleensä käytän vain yhtä kulhoa ja sitä samaa välillä vain huuhtelen. Tiskiä tulee paljon vähemmän.

Me ostettiin kirpputorilta vitosella mökille toinen vedenkeitin. Mustalla keittimellä keitetään juomavettä ruuanlaittoa varten ja valkoisella järvivettä tiskaamista varten. Tämä on helpottanut huomattavasti tiskaamisen kanssa tuskailua.

Tällä vedenkeittimellä saa kuumentaa vain järvivettä tiskaamista varten.
Tällä vedenkeittimellä saa kuumentaa vain juomavettä ruuanlaittoa varten.

Toinen tiskiä vähentävä asia on nimikkokupit: jokaisella on oma kahvikuppinsa, mistä juo koko viikonlopun, eikä ota joka kerta uutta. Samoin jos mökillä on vieraita, juomalaseihin voi kiinnittää oman örkin tai kirjoittaa nimen, jotta tunnistaa omansa.

Juomalasit voi merkitä "örkeillä", jotta voi käyttää samaa lasia monta kertaa.
Juomalasit voi merkitä ”örkeillä”, jotta voi käyttää samaa lasia monta kertaa.

Roskat tuntuu silloin jalkapohjissa.

Varpaat paljaana tulee mökillä oltua aamulla herätessään ja illalla saunan jälkeen. Roskat tuntuu silloin jalkapohjissa. Siitäpä syystä mökkirutiineihini kuuluu joka iltainen harjaus, siis lattianharjaus. Teen tämän aina, kun tulen saunasta sisälle ennen kuin rauhoitun sohvannurkkaan istumaan. Meille on ostettu leveä lattiaharja, jolla on tosi helppo pyyhkäistä roskat lattialta. Osa mökin kulkureiteistä on kivituhkaa ja sitä tulee aina vähän kengissä sisälle. Ja ihan varmasti kaikki mökillä asustelevat kävelee salaa kengät jalassa sisällä, ihan turha yrittää kieltää.

Levällä harjalla on helppo siivota kun mökillä on siivouspäivä.
Levällä harjalla on helppo siivota, kun mökillä on siivouspäivä.

Meillä on kyllä mökillä pölynimurinkin, sillä teen suuremman siivouksen siinä kohtaan, kun matot alkaa näyttää roskaisilta. Mökkiä ympäröi kaiteen, mihin matot voi laittaa tuulettumaan ja missä ne on helppo tampata.

Ja koska ne on vanhat, mua ei haittaa niille tippuvat mustikkahillot tai spagettikastikkeet.

Keittiönpöydälle ompelin vanhoista verhoista monta pöytäliinaa. Verhot oli sellaista paksua pellavanväristä kangasta, jossa oli jo vähän rispaumia, mutta pöytäliinaksi se sopii oikein hyvin. Ja koska ne on vanhat, mua ei haittaa niille tippuvat mustikkahillot tai spagettikastikkeet. Pistän liinan pyykkiin ja jos ei tahra irtoa niin sitten se siirtyy vielä maalinpyyhintärätiksi. Muutenkin kun pöydällä on kankainen pöytäliina, ei pöytää tarvitse pyyhkiä, sen kun vain puistaa muruset pois. 

Kankaiset pöytäliinat voi vain ravistaa puhtaaksi tai heittää pesukoneeseen.
Kankaiset pöytäliinat voi vain ravistaa puhtaaksi tai heittää pesukoneeseen.

Järvelle päin aukeaa hieno näkymä

Ikkunat oli pakko hinkata huolellisesti tänä vuonna, kun mökki maalattiin keväällä. Maalaamisesta ei tullut niinkään sotkua vaan sitä ennen tehtävästä pesusta, huuhtelusta ja homeeneston levittämisestä. Ne kaikki mömmöt valui pitkin ikkunoita.  Järvelle päin aukeaa hieno näkymä isoista ikkunoista, joten niitä pesen ihan mielelläni, jotta maisema säilyy puhtaana.

Ikkunat oli pakko pestä keväällä mökin maalaamisen jälkeen.
Ikkunat oli pakko pestä keväällä mökin maalaamisen jälkeen.

Siivoan vain, kun on sellainen olo. Ja sää.

Ehkä koko jutun ydin on, että mökillä kaikki on niin pientä, että mihinkään ei mene kauan aikaa. Siksi niiden aloittaminenkaan ei tunnu niin suurelta asialta kuin kotona. Puoli tuntia kun huiskii menemään, on melkein jo valmista. Ja siivoan vain silloin, kun on sellainen olo. Tai siivoukseen sopiva sää.

Siivoaminen ja huussin tyhjentäminen, siinä ne epämieluisat hommat sitten onkin. Lue tuosta toisesta kamaluusta tästä.

Kategoriat
Askartelut Kesä Pihahommia Puutarha

Puutarhaan kukkapenkin somistus

Törkeästi varastin idean tähän yhdestä sisustuskaupasta! Puutarhaan kukkapenkin somistus syntyy muutamasta halvasta esineestä. Hitsausvehkeet toki täytyy myös olla, jotta osat saa kiinni toisiinsa.

Meillä löytyy hitsausvehkeet omasta takaa, joten tämä idea pystyttiin toteuttamaan. Ihan ekana sanon, että kyllä jotkut ihmiset on kekseliäitä. Tämäkin somistus on aivan älyttömän yksinkertainen, ei vaan olis tullut ikinä itselle mieleen.

Tarvikkeet

Tähän tarvitsee vanhoja aterimia neljä kappaletta. Minä ostin kirppikseltä eurolla yhteen sudenkorentoon tulevan setin. Osaan käytin veitsiä, osaan haarukoita.

Puutarhaan kukkapenkin somistus syntyy vanhoista veitsistä ja haarukoista.
Puutarhan somistukseen tarvitsee aterimia, pultteja, metallitikun ja helmiä.

Vartaloksi tarttee isoja pultteja. Nämä on vähän jopa liian puhtaita tähän käyttöön, mutta näitäkään en ostanut uutena, vaan ne löytyivät jostain autotallin syövereistä.

Silmiksi oli ensin tarkoitus laittaa vanhasta rannekorusta helmiä ja liimata. Mutta liima pysyy usein huonosti pihalla kiinni. Onneksi löytyi metallisia kuulia, jotka voi myös hitsata paikalleen, silloin pysyvät takuuvarmasti.

Sitten jotkut metallitikut mihin sudenkorento kiinnitetään. Mulla ne oli tulossa kivikkopuutarhaan, missä on vain matalia kasveja. Siksi tikut katkottiin aika lyhyeksi.

Toteutus

Ensin piti katkoa aterimet ja rautatikut sopivan mittaisiksi.

Ensin veitset katkaistiin kulmahiomakoneella. Niistä tulee siivet sudenkorennolle.
Ensin veitset katkaistiin kulmahiomakoneella. Niistä tulee siivet sudenkorennolle.

Etsin netistä sudenkorennon kuvia, jotta näin vähän mitkä on mittasuhteet. Kamalan pitkät siivet sillä on!

Pitkästä pultista tulee vartalo, mihin sudenkorennon siivet kiinnitetään hitsillä.
Siivet ja runko kasassa

Sen jälkeen nuo katkottiin sopivan mittaisiksi ja ihan vähän hiottiin katkaistuja päitä. Katkaisuun voisi käyttää varmaan rautasahaakin, mutta me tehtiin se kulmahiomakoneella.

Sen jälkeen osat vaan hitsattiin kiinni toisiinsa.

Puutarhan somistukseksi sudenkorento. Tässä sirompi äiti-korento.
Rouva sudenkorento

Homma on valmis ja sudenkorennot pystyyn kukkapenkkiin. Super yksinkertaista!

Ajattelin, että näistä tehtäisiin perhe, missä on äiti ja isä ja kolme lasta. Lapset syntyy pikkulusikoista ja lyhyemmistä pulteista. Tai siivet voi myös tehdä pikkulusikan lusikkaosasta, jolloin ne olisi neidonkorentoja. Neidonkorento on pienempi kooltaan. Näitä voisi vielä vaikka koristellakin tai tehdä siivet jostain verkosta. Ideaa on mahdollista muutella loputtomiin.

Valmiksi askarreltu sudenkortento valmiina kukkapenkkiin.
Valmiksi askarreltu sudenkortento valmiina kukkapenkkiin.

Toinen helppo koriste kukkapenkkiin syntyy kukkaruukuista. Majakka valaisee puutarhaa!

Kategoriat
Kesä Mökkielämää Tuumailuja

Mitä EI tapahtunut heinäkuussa?

Heinäkuu kesällä 2021 on ollut loistava. Sekä hommien etenemisen kannalta, että säiden kannalta. En voi valittaa mistään. Ja koska elämä koronan kanssa aina vain jatkuu, olen onnellinen, että meillä on kesämökki mihin mennä. Mutta mitä ei tapahtunut heinäkuussa?

Kesämökille voi paeta rauhoittumaan, pois maailman murheista.
Kesämökille voi paeta rauhoittumaan, pois maailman murheista.

Mitä EI tapahtunut heinäkuussa

En tiedä onko mulla huono omatunto vai miksi mun katse kiinnittyi tuohon tiskialtaaseen, kun pyörin pihamaalla. Heinäkuussa en tiskannut kertaakaan tässä mahtavalle paikalle asetetussa tiskialtaassa. En kyllä kesäkuussakaan. Tiskaamiselle on varattu kantti terassin laidalta, mistä näkee järvelle. Siinä voisin kädet astianpesuainevaahdossa seurata sorsaperhettä tai kuunnella joutsenten juttelua. Mutta ei pätkääkään huvita. Ongelma ei ole maisema vaan tiskaaminen. Se ei näköjään maisemallakaan muutu yhtään sen mukavammaksi hommaksi.

Mitä sitten tapahtui heinäkuussa

Jos siirryn siihen mitä tein tai mitä tapahtui heinäkuussa, niin päällimmäisenä mieleen tulee uiminen. En ole aikaisempina vuosina uinut kovinkaan paljon, mutta nyt oli niin kuuma, että järvessä on tullut käytyä usein. Muutenkin tästä kesästä jää mieleen kaunis sää ja vähän rauhallisempi tahti. Sää oli kyllä sellainen, että minä en moista muista, aurinko vaan paistoi ja paistoi ja paistoi. Huomasin, että aurinko paistaa aamuisin järvellä niin, että koko järvi kimmeltää. En tiedä miksi en ole tuota muina vuosina huomannut. Olen varmaan nukkunut niin pitkään, että on mennyt ohi…. No ei todellakaan. Varmaan olen ollut jo työhanskat kädessä jossain hommassa kiinni ja on jäänyt maisemat katselematta.

Uimassa tuli käytyä tänä kesänä usein, koska oli niin kuumat kelit.
Uimassa tuli käytyä tänä kesänä usein, koska oli niin kuumat kelit.

Onneksi sain viime syksynä suurimman osan kukkapenkeistä valmiiksi ja ne kerkesi vähän jo juurtumaankin, joten kasvit ei ole kuolleet kuumuuteen. Yhden uuden kukkapenkin tein heinäkuun aikana, mökin viereen. Siihen piti tulla pensaita, mutta tulikin kivikkokasveja. Nyt minun kukkapenkit alkaisi  kaikki olla valmiit ja ensi kesänä keskityn vain siihen, että saan ne kukoistamaan. Huussi pitääkin tyhjentää toisen kerran tänä kesänä ja siitä tavarasta voi jälleen alkaa jalostamaan tulevien vuosien kukkamultaa.

Erityisesti mua ärsyttää peltokorte eli pulloharja.

Rikkaruohojen kitkemistä olen harrastanut heinäkuussakin. Sitä harrastan kaikkina muinakin kuukausina, kun nuo rikkaruohot eivät tajua, että niiden ei pidä kasvaa mun istutusalueilla. Erityisesti mua ärsyttää peltokorte eli pulloharja. Vaikka kaikki muut kasvit tuntuu kuolevan vedenpuutteeseen, pulloharja vain leviää uusillekin kasvupaikoille. Olen päättänyt alueen, johon en sitä halua ja sieltä aion sen jatkossakin nyppiä pois. Päiväni aloitan kävelemällä hissun kissun nuo paikat läpi ja illan voin päättää tähän samaan hommaan.

Peltokorte alias pulloharja ei ymmärrä, että se ei saa kasvaa meillä.
Peltokorte alias pulloharja ei ymmärrä, että se ei saa kasvaa meillä.

Uusi puuvaja

Oli meillä pari ihan oikeaa työtehtävääkin, joista toiseen minä en enää osallistunut. Mökki saatiin maalattua kesäkuussa valmiiksi, mutta puuvaja vaati vielä käsittelyä. Aviomies hoiti sen yksin loppuun, minua ei oikein enää huvittanut. Oli liian kuumakin. Ja se on niin pieni, että hankala siinä olisi kahden olla pyörimässä toisensa tiellä. Ei tainnut olla pensseleitäkään molemmille. Mulla oli muuta puuhaa ja ruokakin piti jonkun laittaa.

Joka tapauksessa puuvaja on nyt kokonaan valmis ja puitakin jo täynnä. Tämmöisen kesän jälkeen kaikki tehnyt klapit on rutikuivia ja valmiita pinottavaksi puuvajaan. Vähän tuli sellainen syksyinenolo, kun peiteltiin kaikki puupinot talvea varten. Heinäkuussa. Mutta kun puut kaikissa pinoissa oli niin hyvin kuivuneet, että ne kannatti peitellä heti, eikä sitten kun on viikon satanut.

Uusi puuvaja on valmis ja puitakin jo täynnä.
Uusi puuvaja on valmis ja puitakin jo täynnä.

Vanhan puuvajan ja rytökasan purku

Homma mihin osallistuin, oli vanhan puuvajan ja sen vieressä olevan rytökasan purkaminen. Molemmat hommat ovat odottaneet joko uuden puuvajan valmistumista tai aikaa, jolloin ei ole mitään tärkeämpää hommaa. Tuo nurkka missä nämä sijaitsee, on periaatteessa tontin takaosassa, eikä se ole ollut niin katseiden alla. Mutta nyt kun se on purettu, voin todeta, että onhan se nyt ollut ihan koko ajan aivan kaikkien nähtävissä! Mökiltä kun laskeutuu portaita alas saunalle, näkyy tuo kohta ihan kristallin kirkkaana!

Mökkeilyssä on hyödyllistä jos päässä on sellaiset valikoivat silmälasit. Sellaiset lasit, joilla näkee kauniin valmiin kohdan ja täysin sivuttaa jonkin keskeneräisen.

Mökkeilyssä on hyödyllistä jos päässä on sellaiset valikoivat silmälasit. Sellaiset lasit, joilla näkee kauniin, valmiin kohdan ja täysin sivuttaa jonkin keskeneräisen. Minä omistan sellaiset lasit ja niissä on vielä tosi vahvat linssit. Pystyn pyörimään mökkitontilla ja näkemään vaan nätit paikat. Siksi mulla ei ole ollut ihan kamalaa stressiä niistä paikoista joita ei – tänäkään kesänä – saada valmiiksi. Yhdelle kesälle ei mahdu määräänsä enempää hommia, niin se vain on. Siksi esimerkiksi tuota rytökasaa on ollut ihan turha ruveta pohtimaan matkan varrelle. Olen ajatellut, että se puretaan sitten, kun sen aika on. Kun katson hienoa, uutta puuvajaa siististi tontinlaidalla, olen iloinen, että se aika nyt koitti. Vanha jouti jo lähteäkin.

Vanha puuvaja palveli hyvin, mutta nyt sitä odottaa purkutuomio.
Vanha puuvaja palveli hyvin, mutta nyt sitä odottaa purkutuomio.

Muurahaisten torjuntaa

Eläinten touhujen seuraaminen on hauskaa puuhaa. Muutama muurahainen raahaamassa havunneulasta polkua pitkin on tosi söpö näky. Mutta kun miljoona muurahaista päättää vaihtaa maisemaa ja rakentaa sitä varten moottoritien huussipolulle, muuttuu näkymä otokseksi jostain kauhuelokuvasta. Joo, liioittelua, mutta olkoon.

Meidän tontilla on jättikokoinen muurahaispesä, joka on saanut olla tontin nurkassa ihan rauhassa. Sitä on käyty muksujen kanssa ihmettelemässä ja seuraamassa niiden elämään. Olen ajatellut, että ne pitää käärmeet pois ja ihan vasta kuulin kommentin, että ne vois vaikuttaa siihenkin, että punkkeja ei oo myöskään näkynyt. Totta vai ei, ihan sama, hyödyllisiä asioita molemmat. Mutta nyt nuo hyödylliset muurahaiset on jostain syystä päättäneet muuttaa. Ne on kiukkuisia ja stressaantuneita muutosta, kuten ihmisetkin olisivat, ja purevat ärhäkästi jos satut pysähtymään niiden reitille. Niitä liikkuu valtavia määriä ja uusia pesäpaikkoja on ilmestynyt sinne ja tänne. Yksi löytyi tuolta aikaisemmin mainitusta rytökasasta, mikä osaltaan kyllä nopeutti sen läpikäymistä. Muurahaisten pesäpaikkojen sijaintia on pitänyt heinäkuussa seurata, keskelle huussipolkua uutta pesää ei voi tehdä.

Muurahaiset ovat muutaneet vanhasta pesästä ja uusi pesä on väärässä paikassa.
Muurahaiset ovat muutaneet vanhasta pesästä ja uusi pesä on väärässä paikassa.

Muita mukavampia eläimiä on näkynyt valtavasti ja poikasia on niin sorsilla, joutsenilla kuin telkälläkin. Kiikareita pitää olla tontilla kolmet, jotta varmasti ennättää tunnistaa ohi lentävät linnut ja näkemään, että kuka siellä nyt on kalassa. Kyllä heinäkuu on varmaan se suurin syy, miksi ihmisillä on mökkejä. Nyt sielu lepää, pulssi laskee, akut latautuu ja mitä näitä kaikkia kliseitä oikein onkaan. Oli ihana heinäkuu.

Muiden kuukausien tuumailut löytyvät täältä.

Kesäkuu

Toukokuu