Kategoriat
Askartelut Kevät Pihahommia

Askartele majakka puutarhaan.

Pystyn vastustamaan kiusauksia oikein hyvin. Voin surffata netissä ja olla ostamatta mitään. Mutta Pinterest on paha paikka, koska se on täynnä kaikenlaisia tee-se-itse ideoita, joita en voi vastustaa. Tämä ihana majakka on yksi niistä ideoista.

Kaikki lähti siitä kun näin hienon betonista valetun majakan Kalajoella, mutta sen hinta oli niin kova, että en ikinä raskisi käyttää niin paljon rahaa koriste-esineeseen. Olkoon esine kuinka hieno vaan. Siksi rupesin etsimään ideoita majakkaan Pinterestistä. Me yritetään suunnitella kaikki mökkipihaan sijoitettavat tavarat sellaisiksi, että niitä ei tarvitse siirtää varastoon talveksi. Tämä seikka vaikutti paljon siihen millainen majakasta tuli.

Idea on tosi yksinkertainen: laita kukkaruukkuja väärinpäin päällekkäin.

Idea on tosi yksinkertainen: laita kukkaruukkuja väärinpäin päällekkäin, somista sopivaksi ja se näyttää majakalta. Ensin olin ajatellut tehdä tämän sellaisista terrakottaruukuista, mutta kaupassa oli alennuksessa näitä valkoisia ruukkuja, joten ostin niitä. Niitä oli myös neljää eri kokoa, joten majakasta tuli sopivan korkea tuohon kukkapenkkiin.

Askartele majakka puutarhaan. Kukkarukkujen maalaus ja liimaus menossa.
Maalaa majakan kukkaruukut ja liimaa ne yhteen.

Mallia majakan ulkonäköön ja väritykseen googlasin oikeista majakoista ympäri maailmaa. Punaiset ja mustat rinkulat majakan seinässä näyttivät hyvältä ja muutenkin musta-valko-punainen näyttäisi olevan yleinen väri majakassa. Ensimmäinen homma oli siis teipata sanomalehteä kuhunkin ruukkuun ja spreymaalata ruukut. Maaliksi valikoitui jokin autonmaalaamiseen liittyvä maali, jonka pitäisi kestää myös ulkona. Maalia meni useampi kerros, jotta väristä tuli oikein tumma ja kestävä.  Kun maali oli kuivunut, ruukut liimattiin päällekkäin silikonilla tai jollain muulla tökötillä, joka varmasti kestää. 

Ruuvaa tolpat paikalleen koriste majakkaan.
Askartele majakkaan ylätasanne, siihen tolpat ja ruuvaa paikoilleen.

Ylätasanteeksi olin ostanut yhden kukkaruukuille tarkoitetun valkoisen aluslautasen ja sen päälle lisättiin tasainen valkoinen levy. Ne liitettiin silikonilla kiinni toisiinsa. Musta muoviletku on jälleen jotain autoihin liittyvää letkua, jonka aviomies pätki sopivan mittaiseksi. Sitten hän ruuvasi muoviletkun pätkät kiinni valkoiseen osaan. Tolppien väliin tuli narusta köydet, joten letkuun porattiin reiät mistä naru kulki läpi. Kun tasanne oli valmis, koko komeus liimattiin kukkaruukkujen päälle.

Lyhtyyn katsoin taas mallia oikeista majakoista.

Tasanteella jäi keskelle hyvin tilaa lyhdylle, joka aviomies tilasi netistä. Lyhtyyn katsoin taas mallia oikeista majakoista. Lyhdyn sisälle mahtuu öljylamppu, joten sinne saa hienosti valon palamaan. Siitä tulee sellainen himmeä, lämpöinen valo. Kynttiläkin toimii hyvin tuolla huipulla. Lyhdyn aviomies kiinnitti katolle, sekin on liimattu paikoilleen, että ei kaadu tuulessa.

Askartele majakan ovet ja ikkunat ja liimaa ne paikalleen.
Minkälaiset ovet ja ikkunat sopisi majakkaan?

Ovet ja ikkunat leikkasin mustasta ja valkoisesta teipistä. Ensin tein erilaisia vaihtoehto sapluunoita ihan vaan ruskeasta pahvista ja niitä sovittelin ruukkuihin. Ekat vaihtoehdot oli ihan liian pieniä, mutta lopputuloksessa olevat ovi ja ikkunat näyttää minusta hyvältä ja sopusuhtaiselta. Sitten vaan teipistä tausta pois ja liimasin ne oikeille paikoilleen. Koko komeuden päälle aviomies asetteli vanhan ajan posliinisen nupin. Lyhdyn yläosa on maalattu myös punaisella spreymaalilla, koska se näytti hyvältä niin.

Valmis majakka kiinnitetään alustaan ja siirrä puutarhaan.
Valmiiksi askarreltu majakka kannattaa kiinnittää kunnolla alustaan.

Kun kaikki oli valmista, asetettiin majakka puisen terassilaatan päälle ja ruuvattiin kulmaraudoilla siihen kiinni. Ei pitäisi tuulessa kaatua. Asettelin koko homman terassilaatan kanssa kukkapenkkiin ja somistin kivillä majakan vierustan. Ja valmista on. Majakan ympärille istutin monivuotista päivänkakkaraa, jonka toivon täyttävän koko tuon alueen kukkapenkistä. Tästä tuli tosi hieno ja edullinen pihakoriste. Samoja autonletkuja ja maaleja ei ehkä löydy joka autotallista, mutta jotain vastaavanlaista materiaalia varmastikin.

Edelleen minua vähän vaivaa se Kalajoella näkemäni betonista valettu majakka, joten saatan ajautua pahamaineisen Pinterestin sivuille uudestaankin. Josko tehtäisiin sellainen sitten tänä kesällä 2021. ❤

Toinen askartelu mökkipihalle on ikuinen penkki rautapyöristä. Siitä löytyy kuvia ja juttua tästä.

Kategoriat
Kevät Pihahommia

Mökkipuutarhan kevättouhut

Minä hoidan puutarhaa mökillä ja kotipihassa aivan erilailla. Suurin syy on se, että kotona on lehtikotiloita ja mökillä ei. Samasta syystä en myöskään tuo mitään kasveja kotoa mökkipihalle, vaikka kotipihassa kukkapenkit kaipaisikin harvennusta. Mukavalta mökkinaapuriltani olen kasveja saanut, mikä on ollut valtava säästö kun olen uusia kukkapenkkejä perustanut. Mökkinaapurin pihassa olen myös nähnyt miltä kyseinen kasvi näyttää ja tiedän, että se ainakin pärjää sillä alueella missä mökkimme sijaitsee. Saanko kyseisen kasvin kasvamaan yhtä komeana kuin naapuri, se onkin sitten oma juttunsa.

Hei, hei perheeni, nähdään syksyllä!

Äiti siirtyy kesäksi kukkapenkkiin kyykkimään.

Kotona puhdistan lehtipuhaltimella kaikki lehdet kukkapenkeistä. Mökillä teen ihan toisin päin ja puhallan kaikki lehdet kukkapenkkiin. Sen jälkeen levitän multaa tai kompostia päälle. Lehdet saa maatua suoraan syntysijoilleen. Kun lehtikotiloita ei mökillä ole, ei tarvitse miettiä, että rakensinpa kukkapenkkiin niille lehdistä mahtavan pesän minne piiloutua. Muutenkin puutarhahommat mökillä on helppoja, kun lehdet ja risut voi sijoittaa omalle tontille maatumaan. Kaupungissa ne täytyy kuljettaa tontilta pois ja se on minusta kamalin homma. Kyllä minä haravoin, mutta kuka veisi haravointijätteet kaatopaikalle?

Nyt vannon hyvän lehtipuhaltimen nimeen.

Ennen olin sitä mieltä, että haravalla ne lehdet pitää raapia pihasta pois. En enää. Nyt vannon hyvän lehtipuhaltimen nimeen. Lisäksi saatan jotain haravallakin raapia, mutta pääosin keskityn puhaltelemaan. Jos oma lehtipuhaltimeni joskus hajoaa, saatan tirauttaa muutaman kyyneleen, koska se on niin hyvä vekotin. Kevyt ja tehokas. Siinähän ne tärkeimmät ominaisuudet tulikin. Lisäksi pitää olla älyttömän pitkä sähköjohto, jotta pääsee etenemään reippaalla vauhdilla kun into iskee päälle. Onneksi sitä intoa yleensä keväällä riittää, kun on koko talven odottanut pihalle pääsyä.

Lehtipuhallin odottaa hommien alkamista.
Maailman paras lehtipuhallin: kevyt ja tehokas.

Mökille on tehty erilaisia polkuja ja kulkuväyliä kivituhkasta, sorasta ja kuorikkeesta. Haluan pitää ne puhtaana ihan vain siksi, että silloin ne ovat siistejä ja kivannäköisiä. Ja myös siksi, että ajattelen sillä hillitseväni vähän rikkaruohojen juurtumisen noille poluille. Siksi puhallan niistä joka kevät ja syksy roskat pois.

Polku mökkipihalla.
Kivillä reunustetut portaat on päällystetty kivituhkalla.

Ystävillämme on ihana kesäpaikka, missä koko piha on täynnä puolukoita kasvavaa kunttaa. Välissä risteilee kävelyreitit. Se on minusta niin kaunis, mutta omasta pihastamme ei koskaan tule sellaista. Meidän pihassa on paljon avoimia, aurinkoisia paikkoja, missä kuntta ei pärjäisi. Meille on tehty leveitä kulkureittejä pienten polkujen sijaan, koska sillä olen saanut vallattua alaa villivatulta ja heinältä ja muilta rikkakasveilta. Kun Pia ja Villivattu tappeli, niin Pia voitti!

Kun Pia ja Villivattu tappeli, niin Pia voitti!

Kategoriat
Kevät Tuumailuja

Oletko työleirillä vai haahuilemassa?

Kun puhutaan mökkeilystä, kaikki aina hokee, että mökki on työleiri. Mietin, että tuleeko itsekin kerrottua kovempaan ääneen päivistä, jolloin touhusi paljon, kuin päivistä jolloin oli vaan. Ja siksi kaikille tulee sellainen mielikuva, että olen tosi ahkera koko ajan.

Minun haahuilupäivistä voisi kuvata videota.

Minun haahuilupäivistä voisi kuvata videota. Haahuilupäivä on sellainen, kun heti aamusta laiskottaa. Tai ei edes laiskota, on vaan sellainen olo, että tänään vaan haahuilen. Minulle tarve vain haahuilla tulee usein jonkun suuren rypistyksen jälkeen. Nyt on selvästi sellainen kohta, koska monta viikonloppua meni niin tiiviisti puuhommissa. Uusi suuri rypistys on meillä jo odottamassa, koska mökki pitää maalata ulkoa. Viisaat sanoo, että maalaaminen olisi hyvä ajoittaa toukokuulle, joten huhtikuustahan muodostuu kuin itsestään tämmöinen välikuukausi.

Muutenkin ajoitus rauhalliselle olemiselle on nyt loistava. Joutsenet, kurjet, sorsat ja telkät pitävät meteliä pihalla ja kaikenlaiset pikkulinnut laulaa. Minusta tuntuu, että keväällä mökkipihalla on meteliä ja syksystä ihan hiljaista. En ollut tätäkään hoksannut ennen kesämökin ostamista. Kaupungissa ei tiiviissä asunnoissa kuule luonnonääniä, mutta kun nukkuu pari yötä vierasmökissä, ihan varmasti kuulee lintujen valtavan sirkutuksen.

Mökillä voi paljusta tuijottaa järvelle.
Paljusta voi tuijotella järvelle

Tykkään tuijottaa järvelle, enkä varmasti ole siinä ainoa. Minulle täydellinen mökkimaisema on juuri tuo järvimaisema, mutta voihan se tuijottelukohde olla vaikka pelto. Eteläpohjalaiset jaksaa katsella huojuvaa viljaa vaikka kuinka pitkään, heidän sielu rauhoittuu siitä. Merimaisema on ihan oma lukunsa. Meri on myrskysäällä vähän pelottava tämmöiselle pikku järvien äärellä eläneelle. Vierailulla voin merellä käydä ja olen aina yhtä vaikuttunut.

”Mitä sä rouva puuhaat?” En yhtään mitään.

Viime syksyn ideat pitää haahuilupäivänä käydä läpi, vieläkö ne tuntuu hyviltä ideoilta? Ja uusiakin ideoita pitää saada rauhassa tuumata. Tähän tuumaamiseen saan kulumaan erityisen paljon aikaa ja sitä ei kannata kenenkään vierestä katsoa. Meidän mökkipihassa on monta kohtaa missä heinä, villivattu ja muut rikkaruohot on voitolla. Mutta tarpeeksi kauan kun niitä katselen, keksin kyllä jonkun idean millä ne päihitän.

Kun olen pari tuntia tuumaillut ja haahuillut ympäri pihaa, mies saattaa kysyäkin, että ”mitä sä rouva puuhaat?” En yhtään mitään. Tai siis haahuilen ja tuumailen tosi, tosi ahkerasti.

Kategoriat
Kevät Pihahommia Puuhommia

Mihin rumat klapit joutuu?

Viikonloppu meni tiiviisti klapikoneen vieressä seistessä. Talvella mökkipihasta kaadettiin 13 isoa puuta ja vaikka kuinka paljon pienempää risua. Lopputulos on siisti ja maisema järvelle avautui.

Puiden kaataminen on minulle helppoa. Katson vain vierestä, kun en itse osaa kaataa. Jännittävää se on silti. Vaikka meillä kaatajana toimiva mies tietää mitä tekee, silti kaatuva puu on jotenkin pelottava. Puilla voi olla ihan oma mieli siitä, mihin päin ne haluaa kaatua. Minun osuus alkaa vasta, kun runko makaa maassa ja siitä aletaan karsia oksia pois.

Samalla kun mies pienii runkoa pölleiksi, minä hankkiudun eroon risuista. Helpointa se on, jos puun kaataa talvella ja risut voi polttaa turvallisesti nuotiossa. Minun mummolle jos kertoisin, että meillä poltetaan risuja, saattaisin saada tuimahkon katseen. Risut on loistavia sytykkeitä, kun ne kietaisee sanomalehteen. Jos tykkäää oikein lempeistä löylyistä, saunan voi lämmittääkin pelkillä risukääröillä. Mutta tämän talven puusavotta on muutenkin niin kova rypistys, olen oikaissut ja jättänyt sanomalehtikääröt tekemättä.

Olen rohkaistunut käyttämään sähkösahaa, joka on tiukasti viritetty kiinni telineeseen. Minun hommana on ollut paksumpien oksien pätkiminen.

Olen rohkaistunut käyttämään sähkösahaa, joka on tiukasti viritetty kiinni telineeseen. Minun hommana on ollut paksumpien oksien pätkiminen. Vielä kun oppisin tekemään pätkistä samanmittaisia. Himppasen kateellisena katselen mottorisahan kanssa touhuavaa miestä, jonka pöllit on juuri sen mittaisia kuin hän haluaa: ei haittaa onko ne menossa paljuun, takkaan vai saunanpesään. Jokaiseen kuin tulee eripituisia puita.

Täydellisiä puita, kaunissa pinossa.

Tähän asti intoa riittää yleensä hyvin. Risusavottaan on ollut innokasta kökkäväkeäkin (talkooporukkaa) tarjolla, koska mikäs sen hauskempaa kuin tuhustella risujen kanssa pihalla.

Sitten alkaakin se puuduttava vaihe. Klapien teko. Kun neljättä viikonloppua seisoo klapikoneen vieressä, vasurilla vääntää kahvasta ja oikealla ohjaa puupölliä oikeaan asentoon, alkaa jo kyllästyttää. Kärräät tai vedät ahkiolla pienittyjä puita ja heittelet niitä häkkiin kuivumaan. Silloin aina miettii, että miksi piti kaataa niin monta puuta, eikö vähempikin olisi riittänyt. Onneksi pää täyttyy kaikenlaisista joutavista ajatuksista ja erityisesti musiikillisista korvamadoista. Tämän talven korvamato suosikkeihin kuuluu mm. Moogetmoodsin Kolmen minuutin muna, Suvivirsi, Kaija K:n Hullut päivät ja Lea Lavenin Tuo tumma nainen. Aamuisin välillä ihan jännittää, että mikä biisi tänään lähtee päässä soimaan.

Suuria ja tärkeitä ajatuksiakin ennättää päivän mittaan miettimään. Kuten sitä, että mihin kaikki rumat puut joutuu? Sisustuslehdet on täynnä koivuklapeista tehtyjä pinoja, jotka nojaa tyylikkäinä takkaan, musta-valkoinen-harmaa sävyisessä olohuoneessa. Mutta kuka polttaa oksankohtaiset, vinkuraiset, itsepäiset kalikat, jotka ei suostu menemään halki, vaikka niitä kuinka monta kertaa klapikoneen syöttää. Pitkän pohdinnan jälkeenkään en ole löytänyt tälle vastausta.

Kamalan rumia puita odottamassa pinoamista.

Puuhommat on onneksi kuin vauva-aika perheessä. Raskasta ja kamalaakin, mutta aika kultaa pian muistot. Parin vuoden päästä meillä kaadetaan taas ihan liian monta puuta, eikä kukaan muista miltä tuntui huhtikuussa 2021. Muistuttakaa minua silloin tästä kirjoituksesta.

Kategoriat
Kevät

Pakko tehdä puita!

Puita on tällä hetkellä pakko tehdä kahdestakin syystä. Siksi, että en pääse vielä pihahommiin, joten joudan odotellessani tehdä puita. Ja siksi, että mitäs mentiin kaatamaan monta haapaa talvella. Nyt niitä on jaksettava työstää eteenpäin, kun ei ne voi tuohonkaan jäädä.

Totta jos puhutaan, klapikoneen vieressä seisominen ja risujen poltto on mukavaa puuhaa. Koko hommassa tärkeintä on, että älä katso paljonko on vielä pienimättä. Pidät tiukasti katseen siinä pinossa mihin heittelet pienityt klapit ja nautit siitä, kun sen koko kasvaa. Mietit jotain tai olet miettimättä.

Syksyllä minua aina naurattaa kun some alkaa täyttyä tulenloimua esittävistä kuvista. On tulta takassa ja saunanpesässä ja nuotiossa. Jotta tuonne asti päästään on kulunut vähintään puolitoistavuotta aikaa ja todella monta vaihetta. Puut pitää kaataa, sahata pölleiksi, pieniä klapeiksi ja heitellä jonnekin ilmavaan, mutta suojaisaan paikkaan kuivumaan. Kuivuttuaan vuoden verran, voit ruveta kyseisiä klapeja käyttämään. Yleensä puut vielä tässä vaiheessa ladotaan nätille pinolle, mistä puita voi sitten pitkin talvea käydä hakemassa. Mitä suorempi ja kauniimpi pino, sen ylpeämpi isäntä ja emäntä.